MURHA.INFO

Hei, olen uusi täällä enkä tiedä onko täällä keskusteltu tästä aiheesta.
Eli itse olen saanut tässä parin vuoden aikana 2 kouristuskohtausta.
Haluaisin tietää monellako täällä on kokemusta samankaltaisista kohtauksista.

Ensimäisen kohtauksen sain 15-vuotiaana, kun olin nukkumassa.
Noh lähdettiin sitten sairaalaan, eikä siellä mitään löytynyt.
3 päivää siellä vietettiin. Kaikenlaisia kokeita tehtiin, mutta ei mitään ja sitten
lähdettiin kotiin ja luultiin että ei sellaista enää tapahdu.

Viime syksynä vähän yli vuosi viime kohtauksesta.
Olin kotona kaverin kanssa ja keittämässä kahvia.
Yhtäkkiä alko kädessä tuntuu kauhea paine.
Menin kaverin eteen ja kysyin: ''Mikä mun kättä vaivaa''
Ja sitten lähti tunto yritin väkisin liikuttaa kättä ja kun se ei liikkunut,
menin pikkusen paniikkiin pelästyin niin paljon etten ikinä oo ennen pelästyny.
Noh sitte lähti kaikista muistakin tunto ja kaaduin ja löin pääni ja lähti taju.

Sitten heräsin joku 30-40min kohtauksen saannin jälkeen.
Silloin oltiin vielä kotona, mutta vietiin sitten sairaalaan.
No yllätys yllätys ei mitään löydetty. Jälleen muutama päivä sairaalassa sitten.
Noh päätettiin sitten, että alotetaan epilepsia lääkitys.
Nyt on yli puolvuotta tuosta viime kohtauksesta ja pelko uudesta kohtauksesta on iso.
Ikää on se 17-vuotta ja ajokortin suorittaminen lähenee.
Kun kohtauksen saannista pitää olla vuosi, ettei saa ajaa moottoriajoneuvolla.

Kirjoitelkaapa jos on läheisellä tai omakohtaisia kokemuksia näistä kohtauksista.

Hmm, mulla on kokemusta vain eläinten kouristuskohtauksista ja epilepsiasta Ihmispuolelta sen sijaan eräällä tuttavallani oli ns. tajuttomuuskohtauksia ja mitään syytä ei löytynyt. Joku on siis nähnyt, että todellakin kouristelet kohtauksen aikana? Muistelisin, että joku sisäkorvan ongelma oli sitten noiden tuttavani kohtausten taustalla tai ainakin paras epäilyksen kohde. Ikäviä molemmat, saattoivat iskeä auton ratissa, portaikossa, missä tahansa ja täysin yllättäen.

Luottaisin, että lääkärit kohdallasi selvittivät mahdolliset lääkityksesi, aiemmat mahdolliset pään alueen vammat jne jne? Sen enempää en osaa kantaa kortta kekoon kun en ihmispuolen hommia tee

En ole mikään asiantuntija mutta kannattaa käydä noissa sokerirasitus testeissä. Kannattaa myös tutkia ms taudin mahdollisuus. Lisäksi kannattaa pyytää ottamaan ne aivosähkö käyrät ainakin pariin otteseen kun se kerta ei oikein riitä.

Hornankattila kirjoitti: Viime syksynä vähän yli vuosi viime kohtauksesta.
Olin kotona kaverin kanssa ja keittämässä kahvia.
Yhtäkkiä alko kädessä tuntuu kauhea paine.
Menin kaverin eteen ja kysyin: ''Mikä mun kättä vaivaa''
Ja sitten lähti tunto yritin väkisin liikuttaa kättä ja kun se ei liikkunut,
menin pikkusen paniikkiin pelästyin niin paljon etten ikinä oo ennen pelästyny.
Noh sitte lähti kaikista muistakin tunto ja kaaduin ja löin pääni ja lähti taju.

Sitten heräsin joku 30-40min kohtauksen saannin jälkeen.
Silloin oltiin vielä kotona, mutta vietiin sitten sairaalaan.

Olit siis 30-40 minuuttia tajuttomana! Eikö kaverisi älynnyt soittaa sinulle apua?
Todettiinko sinussa siis epilepsiaa vai annettiinko lääkkeet ihan hakuammuntana?
Kouristuksia aiheuttaa mm. B-vitamiinien puute tai magnesiumin puute sekä häiriöt kalium-arvoissa.
Mm. ms-tautiin liittyy kouristuksia ja tunnottomuutta, mutta se ei suinkaan ole ainoa oire. Eikä sitä nyt pahimpia ehkä kannata heti ajatella.
Onko sinulle määrätty minkäänlaista kontrollia lääkärin vastaanotolle? Siellä voisit puhua pelostasi ajokorttiasiassa ja kenties sinulle voitaisiin määrätä joitakin lisäkokeita.
Otettiinko sinulta sairaalassa lumbaalipunktiota eli "selkäydinpunktiota"?

Kyllä minulle soitettiin heti apua, ja ambulanssi saaapui.
Mutta olin sen verran omissa maailmoissa, että en herännyt.
Minua nipistltiin ja väänneltiin rintakehästä. Mutta olin vain älähtänyt jotain.
Mutta sitten taas ollut ''tajuton''

Edit: Niin kyllä minulta on otettu 2 kertaa se ihmeen aivokäyräntutkimus.
Mutta lääkitys aloitettiin sikäli sen takia ette saa uutta kohtausta vuoden aikana,
että saan ajaa ajokortin itselleni. Lääkitys lopetetaan, melkein samantien kun olen saanut kortin.

Yleensä nuo ajokorttitodistukset haetaan yksityiseltä lääkäriltä joka tutkii mm. näön mutta ei näe näitä kouristuksia koneeltaan ollenkaan eikä muitakaan sairauksia jos potilas ei kerro erikseen ja saat ajo-oikeuteen oikeuttavan paperin. Siinä tapauksessa tietenkin suosittelisin että kerrot yksityislääkärille että olet perusterve. Kouristuksien syy olisi kyllä hyvä selvittää joka tapauksessa mikäli oma varallisuutesi riittää tai vanhempiesi varallisuus on sitä luokkaa että on vara auttaa ja ovat valmiita auttamaan, suosittelen vastaanottoa yksityislääkärillä mikäli asut pk-seudulla (en julkisella puolella) ja yv:nä erikseen pyydettäessä voin laittaa muutaman pätevän lääkärin yhteystiedot myös.

Hornankattila kirjoitti: Mutta lääkitys aloitettiin sikäli sen takia ette saa uutta kohtausta vuoden aikana,
että saan ajaa ajokortin itselleni. Lääkitys lopetetaan, melkein samantien kun olen saanut kortin.

Tuo kuulostaa kyllä hemmetin vastuuttomalta lääkärin toimesta, jos asia noin on. Mites, pelkäätkö itse saavasi kohtauksia sitten ratissa ja se onkin henki pois?

Jos sinulla olisi ajokortti ja saisit silloin ensimmisen kerran kouristuskohtauksen, sinua hoitaneella lääkärillä olisi velvollisuus ilmoittaa viranomaisille, että terveydentilasi on muuttunut etkä voi ajaa autoa. Sinut olisi siinä tapauksessa laitettu ajokieltoon. Lääkityksellä kurissa pysyvät epileptiset kohtaukset eivät ole kuitenkaan este ajokortin saamiselle. Jos homma pysyy lääkityksellä vuoden kunnossa, saat ajokortin.

Aikaisemmin laki oli sellainen, että lääkäri ei saanut ilmoittaa viranomaisille, vaikka potilaan terveydentilassa olisi tapahtunut millaisia tahansa ajokykyyn vaikuttavia muutoksia. Lähinnä ajokorttitodistusta tehtäessä lääkäri saattoi kirjata yhteenvetoon, että ei suosittele ajokortin myöntämistä. Nykyisen lainsäädännön aikana siis lääkärillä on ilmoittamisvelvollisuus, vaikka hoitotilanteella ei olisi mitään tekemistä ajokorttitodistuksen kanssa.

hannu hanhi kirjoitti:Jos sinulla olisi ajokortti ja saisit silloin ensimmisen kerran kouristuskohtauksen, sinua hoitaneella lääkärillä olisi velvollisuus ilmoittaa viranomaisille, että terveydentilasi on muuttunut etkä voi ajaa autoa. Sinut olisi siinä tapauksessa laitettu ajokieltoon. Lääkityksellä kurissa pysyvät epileptiset kohtaukset eivät ole kuitenkaan este ajokortin saamiselle. Jos homma pysyy lääkityksellä vuoden kunnossa, saat ajokortin.

Aikaisemmin laki oli sellainen, että lääkäri ei saanut ilmoittaa viranomaisille, vaikka potilaan terveydentilassa olisi tapahtunut millaisia tahansa ajokykyyn vaikuttavia muutoksia. Lähinnä ajokorttitodistusta tehtäessä lääkäri saattoi kirjata yhteenvetoon, että ei suosittele ajokortin myöntämistä. Nykyisen lainsäädännön aikana siis lääkärillä on ilmoittamisvelvollisuus, vaikka hoitotilanteella ei olisi mitään tekemistä ajokorttitodistuksen kanssa.

Suurinpiirtein näin. Mutta en tajua mitä järkeä on olla ajokiellossa vuosi? Eikö puolivuotta riitä? Mutta eihän tässä elämässä ole mikään järkeä!
Itse epäilen että tämä ensimäinen ''kohtaus'' ei edes ollut mikään kouristuskohtaus,
vaan unihalvaus. Mutta kun en itse nähnyt itseäni, niin on vaikee tietää
Toinen oli sitten kouristuskohtaus, mutta epäilen sen johtuvan tästä hammaslääkäri käynnistä mikä tapahtui noin 2-3h ennen kohtausta, kun sain puudutus piikin. Yksi tältä foorumilta lähetti minulle viestiä, että oli myös käynyt hamamaslääkärillä ja oli saanut kohtauksen.
Kyseessä oli puuduteallergia. Olen todella hämmentynyt lääkäreiden käytöksestä. Pääsin silloin kohtausiltana jo kotiin, mutta jouduin palaamaan seuraavana maanantaina sairaalaan, koska käteni olivat todella raskaan tuntuiset ja todella sellaiset puutuneet. Silloin vasta oikea neurologilääkäri tutki minua. Siinä tuli sellainen olo, kun spekuloitiin että olis epilepsia. En oikein tiedä olisko sitä enää kestänyt, kun on jo kaikkee muutakin. Ja joku kysyi pelkäänkö minä uusia kohtauksia, niin toisinaan kyllä. Ei muuten, mutta kun se ajokortin suorittaminen siirtyy, muutenkin jo tämä vuosi on perseestä kun ei saa ajaa mopollakaan.

Kiitoksia vaan kaikille ketkä ovat kommentoineet tähän. Olen saanut moneen kysymykseen vastauksia! Toivotttavasti moni muukin saa tai on saanut vastauksia!

Niin joo, jos sen saa kun on ratissa ja kuolee sen takia, niin sille ei vaan voi mitään.
Se on paskaa tuuria. Mutta veikkaan, että pidän ton lääkityksen loputtua niistä mömmöistä taukoa. Jos uusia kohtauksia tulee niin kaise on pakko alkaa käyttää niitä koko loppulelämäksi.

Hornankattila kirjoitti: Niin joo, jos sen saa kun on ratissa ja kuolee sen takia, niin sille ei vaan voi mitään.
Se on paskaa tuuria. Mutta veikkaan, että pidän ton lääkityksen loputtua niistä mömmöistä taukoa. Jos uusia kohtauksia tulee niin kaise on pakko alkaa käyttää niitä koko loppulelämäksi.

Voihan tosiaan olla, että kyse ei ole ns. mistään, kohtauksillasihan ei ollut juuri samankaltaisuutta ja tuo puuduteallergia vaikuttaa ihan asialliselta vastaukselta. Nukkuessa tullut on sitten voinut olla lievää uniapneaa, unihalvausta tai no, melkein mitä vain. Toivotaan että kaikki sujuu mallikkaasti ja tsemppiä sulle jatkossa

Sittenkään jos lääkärin puolesta ajokortti voidaan myöntää, en sinuna lähtisi pitkälle ajomatkalle ilman että mukana on toinen ajotaitoinen, jos on vielä jotain epäilyä. Lisäksi ajaisin heti tien sivuun jos alkaisi vähänkin tuntua kohtauksen oireita. Varoitusvilkkukin kannattaa muistaa.

Toivotaan että asia ratkeaa onnekkaasti.

Niin joo, jos sen saa kun on ratissa ja kuolee sen takia, niin sille ei vaan voi mitään.
Se on paskaa tuuria. Mutta veikkaan, että pidän ton lääkityksen loputtua niistä mömmöistä taukoa. Jos uusia kohtauksia tulee niin kaise on pakko alkaa käyttää niitä koko loppulelämäksi.

Ei ole kysymys siitä yksinomaan siitä, että sinä voit kuolla autonrattiin, jos saat jonkun kohtauksen ajon aikana. Siinä voi tulla muitakin ruumiita, jos autosi joutuu vastakkaiselle kaistalle ja törmää toisiin autoihin. Tai voit ajautua vaikka jalkakäytävälle ja ajaa monen jalankulkijan päälle. Ajokielto määrätään siksi, että henkilö voi olla liikenteessä vaaraksi myös toisille tien päällä oleville, ei ainoastaan itselleen.

Tossa kaverilla oli diabeettes.Hommattiin lekurilta asianmukainen lääkitys.Sai kirjaimellisesti joka toinen päivä kohtauksen,lanssi ihmiset veivät tarkempiin tutkimuksiin,pahemmanlaatuinen epilepsia siinä päällä.Ei ryyppää,röökiä polttelee sillontällön.Menisin sinuna paikalliseen terveys keskukseen ja pyydä kaikki arvot kaikesta..meinaan mm. veri-diagnooseja on niin helvetin monenlaisia.Jos et heti hiffaa,ota lappu käteen ja varaa uusi aika(kuuluu potilas oikeuksiin)meinaa noi lekurintemit olla vähä mitä on..ja elä hyppää kovinkaan tiuhaan rattiin.

Vielä sen vertaa tähän sanon omasta kokemuksesta...joskus 25+ kun nousin suoraan ylös,tärisin ja silmät auki ja nähnyt mitään.Oli verensokerit ym kohillaan.Eikä se ollut rapula ym Sitä ei vieläkään ole diagnosoitu mikä lienee..yhet sille.

Olen ymmärtänyt, että epilepsia diagnoosin jälkeen pitää olla kohtauksetonta aikaa vuosi, ennen kuin saa ajaa, ja sen jälkeen kohtauksista saa 3 kk ajokieltoa.

Minulla oli lapsena eräänlaisia tajuttomuuskohtauksia, ilman kouristelua, joita ei koskaan todettu epilepsiaksi, kunnes jotain pari vuotta sitten olin istuksimassa koneella, (varmaan murhainfossa) kun minulle tuli hyvin huono olo ja läheltä tulevat äänet kuulostivat siltä, kuin ne olisivat kuuluneet kaukaa tai jotain ja menin sängylle loikoilemaan. Olin jotenkin puoliksi tajuissani ja puoliksi tajuton ja etäisesti tiedostin kouristelevani ja perhe soitti piipaa-autoa. Silmät eivät pysyneet auki, mutta ajatus kulki välillä vähän, välillä ei. Kaatumatautidiagnoosi ja pillerit lyötiin naamariin.
Menin epilepsialiiton nuorten aikuisten sopeutumiskurssille, jossa ohjaaja kysyi, oliko minulla ollut kouristuksia. Vastasin, että "tammikuussa oli ensimmäisen ja viimeisen kerran".
Kaksi päivää kurssin jälkeen sain uuden kouristuskohtauksen.

Olen kaksi kertaa yöllä nukkuessani alkanut kouristelemaan. Molemmat meni aika nopeasti ohi. Viime syksynä oli ihan hereilläoloaikana samankaltainen tilanne, voin pahoin, äänet rupesi kuulostamaan erilaiselta ja luulen, että kouristelin, mutta en ole satavarma.
Muutamaan kertaan on tullut sellainen olo, että nyt tulee kohtaus, kerran aloin kuulemaan ääniharhoja tällaisen fiiliksen yhteydessä, mutta ei sitä sitten tulekaan, ja nyt on ollut kohtauksetonta aikaa jokunen kuukausi. Enkä usko, että niitä enää tulekaan.