MURHA.INFO

MTV3:
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.sht ... enien-ajan

Lapsia pahoinpideltiin fyysisesti ja henkisesti vuosikymmenien ajan entisessä itävaltalaisessa lastenkodissa. Syytöksiä tutkivan komitean mukaan kaupungin viranomaiset tiesivät asiasta, mutta eivät tehneet sille mitään.

Wilhelminenberg-niminen lastenkoti suljettiin vuonna 1977. Siihen saakka siellä asuvia lapsia hyväksikäytettiin säännöllisesti. Osa lapsista joutui lastenkodin henkilökunnan ja myös ulkopuolisten miesten raiskaamiksi.

Massiiviset hyväksikäyttötapaukset tulivat ilmi lokakuussa 2011, kun kaksi naista kertoi itävaltalaiselle sanomalehdelle lastenkodissa vuosina 1948 – 1977 tehdyistä raiskauksista ja muista pahoinpitelyistä.

Vuosia sitten tapahtuneista hyväksikäyttötapauksista epäillään 20–30 ihmistä, jotka on onnistuttu nimeämään. Monia epäiltyjä ei olla kuitenkaan tunnistettu. On vielä epäselvää saavatko epäillyt rikossyytteen.

Kaikki Wilhelminenbergiä koskevat asiakirjat on tuhottu lastenkodin lopettamisen jälkeen, joten syytöksiä tutkivan komitean raportti perustuu ainoastaan 220 haastatteluun. Niissä on mukana myös lastenkodissa asuneita lapsia ja siellä työskennellyttä henkilökuntaa.

YLE:
http://yle.fi/uutiset/kuohuttava_raport ... origin=rss

Ulkomaat 13.6.2013 klo 11:37 | päivitetty 13.6.2013 klo 11:42

Kuohuttava raportti itävaltalaisesta lastenkodista - julmaa väkivaltaa ja joukkoraiskauksia
Wienin kaupunkiin kohdistuu ankaria syytöksiä entisen lastenkodin kauhistuttavista tapahtumista.

Itävaltaa kuohuttaa keskiviikkona julkaistu raportti Wienissä vuosina 1948 - 1977 toimineesta Schloss Wilhelminenbergin lastenkodista. Lasten oloja kuvataan helvetillisiksi, koska henkilökunta pahoinpiteli lapsia jatkuvasti ja näitä käytettiin myös seksuaalisen väkivallan kohteina.

Nelihenkinen komissio on tutkinut Wilhelminenbergin lastenkodin tapahtumia puolentoista vuoden ajan. Raportti on koottu yli 200 haastattelun perusteella. Komissio kuuli mm. lastenkodin entisiä asukkaita ja sen työntekijöitä.

Lastenkodin oloista paljastuu kauhistuttava kuva. Henkilökunta piti armotonta kuria, johon niin henkinen kuin fyysinen väkivalta kuului päivittäisenä osana. Lapsia lyötiin ja nöyryytettiin eri tavoin. Heitä pakotettiin ulos pakkaseen ilman vaatteita. Yöllä vessassa käymisestä seurasi lyömistä, mutta sängyn kastelusta rangaistiin vielä julmemmin.

Raportin mukaan lapsilta vietiin ajoittain myös identiteetti, kaikki henkilökohtaiset tavarat vietiin pois ja he eivät edes saaneet puhua keskenään. Lapset olivat täysin eristettyjä ulkomaailmasta.

Kaltoinkohtelun seurauksena lapset saivat runsaasti vammoja: ruhjeita, haavoja, verenpurkautumia ja sijoiltaan menneitä niveliä.

Raportissa vakavimmat syytökset liittyvät lasten jatkuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Aluksi sekä poikia että tyttöjä hyväksikäyttivät talon omat työntekijät. Vuodesta 1962 lähtien talossa ei enää ollut miespuolisia työntekijöitä, mutta raiskaukset jatkuivat. Naispuoliset työntekijät päästivät lasten kimppuun ulkopuolisia henkilöitä.

Tutkimuksissa ei kuitenkaan löydetty vahvistusta väitteelle, että lapsien hyväksikäyttö olisi ollut organisoitua. Myöskään väite yhden lapsen kuolemasta väkivallan seurauksena ei saanut vahvistusta.

Onko Wienin kaupunki vastuussa?
Lastenkodin tapahtumista liikkui huhuja alusta pitäen ja siitä tehtiin kaupungin hallinnolle valituksia. Ne eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin. Kaupungin kerrotaan myös hävittäneen lastenkotia koskevia asiakirjoja. Osa syytöksistä kyettiin torjumaan, koska vanhojen asiakirjojen hävittäminen oli tavanomaista toimintaa, kun niiden säilyttämisvelvoite oli lakannut.

Komissio arvelee kyenneensä identifioimaan parikymmentä epäiltyä pahoinpitelijää. Suuri osa heistä on jo kuollut, loppuja etsitään. Osa rikosepäilyistä ei välttämättä ole vielä vanhentunut.

Wienin kaupunki on pyytänyt anteeksi tapahtumia. Kaupungin nuorisoneuvoston edustaja Christian Oxonitsch sanoo, että Wilhelminenberg on ääritapaus, mutta tuskin ainoa laatuaan.

Jos on asiakirjoja hävitetty ei voi olla ajattelematta liittyykö tapaukseen korkeampia tahoja..

Ei hirveästi yllättänyt.
Linkissä nelihenkisen tappajahoitsupartion tekemisistä Wienin valtiollisessa sairaalassa.
http://murderpedia.org/female.W/w/wagner-waltraud.htm
samasta aiheesta.
http://www.nytimes.com/1989/04/18/world ... rians.html

Todella sairasta.

Hyhhyh, ei voi olla miettimättä, miten paljon on tapauksia, jotka eivät vielä ole paljastuneet. Toivon, että vanhustentalot, lastenkodit jne. pistettäisiin parempaan kontrolliin, mutta en tosiasiassa tiedä, miten se käytännössä onnistuisi.

PaxCow kirjoitti:Todella sairasta.

Hyhhyh, ei voi olla miettimättä, miten paljon on tapauksia, jotka eivät vielä ole paljastuneet. Toivon, että vanhustentalot, lastenkodit jne. pistettäisiin parempaan kontrolliin, mutta en tosiasiassa tiedä, miten se käytännössä onnistuisi.

Aika vaikeaa se tulee olemaan. Noin naisvaltaisella alalla kaikki sääntelyn kiristäminen saatetaan herkästi tulkita sukupuolikysymykseksi ja sukupuolikortti otetaan esiin. Ensisijaisesti pitäisi päästä eroon laajalti yhteiskuntaan pesiytyneestä sukupuolisidonnaisesta ei nainen voi olla väkivaltainen tai seksuaalirikollinen asenteesta. Tämäkään rikossarjaa ei olisi enää vuoden 1962 jälkeen jatkunut, jos kyseisessä laitoksessa olisi ollut edes yksikään muutakin kuin omaa etuaan ajatteleva nainen. Mä ymmärsin uutisoinnista että vuoden 1962 jälkeen p.o. paikassa ei enää miespuolisia työntekijöitä ollut. Pelkästään seksuaali ja väkivaltarikosten ennalta ehkäisy koulutus (osana ammatillista koulutusta), jolla pyritään ennalta ehkäisemään työntekijöiden p.o teot, saa jotkut takajaloilleen.

Jarmo, saattoihan siellä ollakin naistyöntekijöitä, jotka eivät raiskauksia hyväksyneet.

Jos joku tekee joka aiheesta sukupuolikysymyksen, niin niin teet kyllä sinäkin. Tässäkin tapauksessa raiskauksia ei olisi tapahtunut, jos miehet ei ät olisi raiskanneet jne. Että eiköhän se vika ole ihan vähän niissä miehissäKIN.

Tällainen vahva naispuolinen lastenkodin johtaja on toki ollut noina aikoina tuttu näky. Nykyään länsimaissa vastaavan toiminnan harjoittaminen on onneksi edes vähän vaikeampaa.