Sivu 1/10

Omat runosi,omat lyriikkasi

Lähetetty: Su Syys 16, 2007 6:31 pm
Kirjoittaja groot
Tahan osioon omat runosi, omat lyriikkasi.

Jos lainaatte jonkun muun, mainitkaa siita. Jos kirjoitatte omaanne, mainitkaa siitakin.

En nyt kerro kenelle taman kirjoitin, mutta se mahtui yhteen tekstiviestiin, joten ymmartakaa lyhyys. Se on itse kirjoittamani hetken mielenhairiossa.

"
Minulla on kuumetta.Kadet tarisee.Sydan jyskyttaa.Olen sairastunut.Olen vakasvasti sairastunut.Olet ainoa laakkeeni.Olet ainoa sairauteni."

Lahetetty tanaan eraalle naiselle. Kirjoittanut Groot 16.9.2007.

Lähetetty: Su Syys 16, 2007 8:08 pm
Kirjoittaja ABC
Minulla ei ole postata tänne omaa hengentuotetta, mutta tässäpä näyte maailmankaikkeuden parhaalta runoilijalta:
Pablo Neruda: Poema 11

Aquí te amo.
En los oscuros pinos se desenreda el viento.
Fosforece la luna sobre las aguas errantes.
Andan días iguales persiguiéndose.

Se desciñe la niebla en danzantes figuras.
Una gaviota de plata se descuelga del ocaso.
A veces una vela. Altas, altas, estrellas.

0 la cruz negra de un barco.
Solo.
A veces amanezco, y hasta mi alma está húmeda.
Suena, resuena el mar lejano.
Este es un puerto.
Aquí te amo.

Aquí te amo y en vano te oculta el horizonte.
Te estoy amando aun entra estas frías cosas.
A veces van mis besos en esos barcos graves,
que corren por el mar hacia donde no llegan.

Ya me veo olvidado como estas viejas anclas.
Son más tristes los muelles cuando atraca la tarde.
Se fatiga mi vida inútilmente hambrienta.
Amo lo que no tengo. Estás tú tan distante.

Mi hastío forcejea con los lentos crepúsculos.
Pero la noche llena y comienza a cantarme.
La luna hace girar su rodaje de sueño.

Me miran con tus ojos las estrellas más grandes.
Y como yo te amo, los pinos en el viento,
quieren cantar tu nombre con sus hojas de alambre.


2 viimeistä säettä ovat hienoimpia mitä koskaan on kirjoitettu (varsinkin tuo "Kuu kääntää unensa kellopeliä"). Englannokset löytyvät netistä helposti; suomennoksia en ole netissä nähnyt eivätkä ne ole mielestäni erikoisen onnistuneita ylipäänsä.

Lähetetty: Su Syys 16, 2007 8:37 pm
Kirjoittaja Kalessin
^täytyy sanoa, että haparoivalla enpanjallani suomennettuna varsin vaikuttavaa, Pablo Nerudaa on käsittääkseni käännettynä suomeksi ja löytyy kirjastosta...kai...

Lähetetty: Su Syys 16, 2007 8:39 pm
Kirjoittaja DonHessu
Itse sanoin eräälle tytölle vitosluokalla:

"Olet kuin karkki satsi, sitä hienompaa ei ole kuin futismatsi."

Lyhyt ja ytimekäs. Vastausta ei tullut : /

Lähetetty: Su Syys 16, 2007 9:11 pm
Kirjoittaja Patricia C. Itämaa
Tähän olisikin sitten paljon kerrottavaa ja linkitettävää,sattuu olemaan eräs iso harrastukseni..mutta enpä nyt sitten kehtaa :oops:

Lähetetty: Su Syys 16, 2007 9:19 pm
Kirjoittaja wretch
^Miksi et kehtaisi?Laita vaan tekstiä jos siltä tuntuu.

Lähetetty: Su Syys 16, 2007 11:09 pm
Kirjoittaja Howler
Patricia C. Itämaa kirjoitti:Tähän olisikin sitten paljon kerrottavaa ja linkitettävää,sattuu olemaan eräs iso harrastukseni..mutta enpä nyt sitten kehtaa :oops:
Laitas vain pois :) Minäkin laitan. Elikkäs, Rakkausrunot.comissa onpi minulla oma käyttäjätunnus ja sen takaata löytyy ihan jonkun verran runoja. Howlerin (eli Caron) runoilut

Lähetetty: Su Syys 16, 2007 11:57 pm
Kirjoittaja Mother_North
Ahdistus

Musta nyrkki..
Pimeys,valoja siellä täällä,vilahduksia jostakin...
Muistoja,katumusta,pahaa oloa sekoitettuna keskenään..
Riitaa...riidankyväjä.....
Musta nyrkki...
puristaa sydämmesi kylmään kouraan...
Eikä päästä pois...
------------------------------------------------------------------------------------
Vine

Istun tässä.
Yksin..
Unelmistani tehdyn hiekkalinnan raunioilla.
Yhdessä se rakennettin..
Sinä & Minä.
Unelmista totta tehdä aijottiin..
Tuli iso aalto,joka kaiken pois pyyhkäisi.
Jäi vain unelmieni raunio..
Maailmani hukkui kyyneliin,suolaisiin.
Niin helppoa on kaikki tuhota.
Ei hiekkaan valuvaan voi turvata..
Istun tässä raunioilla ja ihmettelen.
Miksi hiekalle rakensin..
Miksi siihen kosketin..
ja maailmani hukkuu kyyneliin...
suolaisiin..

---------------------------------------------------------------------------------------

Onko siellä ketään?kuuleeko kukaan..Äänet vaimenee,melu lakaa..Kuuluu vain sydämeni lyönnit..On hiljaista,pysähtyikö syndämeni?

------------------------------------------------------------------------------------------

Kaikki tahtovat jotakin..

Tahdon..

Tahdon syntyä, Kuolla ja elää.
Tahdon huutaa, Nauraa, Itkeä.
Tahdon kävellä, Juosta, Lentää.
Tahdon kokea surua, onnea ja nauttia.
Tahdon vihata, Hyljätä ja rakastaa.
Tahdon nukkua, Herätä ja kanssasi kulkea.
Tahdon sinut,sinun kanssasi ja kaiken.

Rakastaa..Kaivata.
Olla rakastettu.Kaivattu.Toivottu.

Tahdon sinut..Sinun kanssasi ja kaiken.

Kiitos että olet.

------------------------------------------------------------------------------------------

I dont know why i even
listen to you. I dont need
you and i dont even like
you..So why the hell i even
look at you.I must be
crazy,insane..Its your
broblem if your
life is a bitch and you are
in misery and have self
destructive behavior..

--------------------------------------------------------------------------------------

***

Kuolen hiljaa sisältä..ulkokuoreni hymyilee..teen tuskallista ja hidasta kuolemaa..mutta eihän minulla ole kiirettä mihinkään..puukotat minut hengiltä,hitaasti...tunnetko kuinka kylmenen?...kätesi ovat niin pehmeät ja lämpimät..tuntuuvat hyvälle..viimeisen kerran..osu tällä kertaaa sydämmeeni..

Lähetetty: Ma Syys 17, 2007 9:18 am
Kirjoittaja Tiina
Kenen runo olikaan tämä ajakohtaan sopiva lyhyt ja ytimekäs runo?:

*****Syksy saa, minä en*****

Se on kaunis ja haikea kaikessa yksinkertaisuudessaan, eikö? :)

Lähetetty: Ma Syys 17, 2007 1:13 pm
Kirjoittaja Patricia C. Itämaa
Howler kirjoitti:
Patricia C. Itämaa kirjoitti:Tähän olisikin sitten paljon kerrottavaa ja linkitettävää,sattuu olemaan eräs iso harrastukseni..mutta enpä nyt sitten kehtaa :oops:
Laitas vain pois :) Minäkin laitan. Elikkäs, Rakkausrunot.comissa onpi minulla oma käyttäjätunnus ja sen takaata löytyy ihan jonkun verran runoja. Howlerin (eli Caron) runoilut
Ahaa,minäkin olen ollut kerran siellä viikon runoilija,siksi en laita :lol: 8) :oops: :oops:
Voisin minä runoilla tähän myöhemmin kylläkin :roll:
Olen minä vakavasti ajatellut kirjankin tässä kustannella,onko ostajia :lol: :wink:

Lähetetty: Ma Syys 17, 2007 1:20 pm
Kirjoittaja Howler
Patricia C. Itämaa kirjoitti: Olen minä vakavasti ajatellut kirjankin tässä kustannella,onko ostajia :lol: :wink:
Minä itsekin haaveilin kirjasta joskus about kolme vuotta sitten, lähestyin kustantajaakin sen asian teemoilta, mutta eipä tullut heiltä vastausta sen jälkeen kun runoja sinne lähetin. :D

/MUOKS. Unohdin kommentoida tähän!
Patricia C. Itämaa kirjoitti: Ahaa,minäkin olen ollut kerran siellä viikon runoilija,siksi en laita
Pöh, minä niin kovasti olisin halunnut nähdä sinunkin runojasi. Muuten, miksi se, että olet ollut viikon runoilija, estää laittamasta osoitetta? :)

Lähetetty: Ma Syys 17, 2007 1:31 pm
Kirjoittaja Patricia C. Itämaa
No se vain on niin,että haluan pitää nämä kaksi asiaa ikäänkuin erillään :lol:
Ja olen melko varma,että olet joskus runojani lukenut :wink:

Lähetetty: Ma Syys 17, 2007 1:53 pm
Kirjoittaja cicero
ohikiitävät hetket yössä, kaupunki täynnä elämää
lapset nukkuvat, rakkaudenlähettiläät työssä
kauneuden sielukkaat silmät keskiyön tunteina
kuiva ja kutistunut sydän etsii lämpöä ja kauneutta kasvaakseen taas

minäkin olin siellä
sieluni humala täyttyi viskistä ja viinistä
suutelin kauneudesta juopuneita miehiä suulle ja poskelle
mutta en löytänyt sinua
etsin,etsin...

aamuisin heräilin lintujen lauluun, ympäröivän maailman todellisuuteen,
sen raakaan kauneuteen

sisältä olin tyhjä, vain aavistus kaipuusta sen tunteen kauneudesta
käteni kaipasivat kosketusta, tyhjä sydämeni täyttymystä
sokeana kaupungin sykkeessä,ympärilläni lauma ihmisiä
mutta minä kuljin kuin pimeässä, niin yksin

musiikki soi ja minä tanssin, olin juopunut
tartuit käteeni, jatkoimme tanssimista
sitten katsoin silmiisi ja sydämeeni virtasi veri
tunsin elämän valuvan takaisin sykkiviin suoniini ja katsoin uudestaan
päässä sumeni,tunsin voiman vartalossani
päätin hetken, vain ohikiitävän hetken
tuntea vartalosi kiinni omassani...


tosielämästä, kirjoitin tämän seuraavana päivänä siitä kun tapasin nykyisen mieheni tosin en silloin vielä edes tiennyt että nähdään vielä joskus...tapahtuneesta noin kolme vuotta, syvästi ollaan edelleen rakastuneita, tyttö 9kk ja toinen tulossa :oops:

Tuossa vaiheessa olin eronnut yli 10vuoden avioliitosta ja päättänyt että elelen vaan sinkkuna kahden pojan yksihuoltajaäitinä elämän tappiin asti :lol:

Lähetetty: Pe Marras 09, 2007 9:46 pm
Kirjoittaja JakomäenNeruda
7/11

snow falls
leaves fall
off the trees, so colorful

i walk the road
i see the leaves
i watch their dance

night falls, suddenly
all is obscured –

some of their colors
never had a chance to see


:(

Lähetetty: Pe Marras 09, 2007 10:57 pm
Kirjoittaja Surma
18 vuotta

18 vuotta vihaa,
18 vuotta kommunismia,
18 vuotta natsismia,
18 vuotta turhautumista,
18 vuotta tuskaa,
18 vuotta lääkkeitä.

Eikä mikään ollut,
niin kuin ennen.

18 vuotta masennusta,
18 vuotta ilman rakkautta,
18 vuotta vitutusta,
18 vuotta realismia,
18 vuotta jumaluutta.

Sä olet se syytön syyllinen olento,
joka pelastaa,
pimeydessä vaeltavat,
ylpeät houkat turhautumiselta.

"Jonakin päivän kaikki tulevat tietämään, että hän ei ollut tekopyhä..."