MURHA.INFO

Erilaisia salakirjoitusmenetelmiä tunnetaan jo antiikin ajoilta asti. Alussa salakirjoitus oli lähinnä viestin kätkemistä eli kirjaimet korvattiin jollain muilla merkeillä, tai osa viestistä oli eri paikassa kuin toinen osa jne.

Yksi ensimmäisistä varsinaisista salakirjoituksista on ns. Caesar-salakirjoitus, jossa aakkostoa siirretään tietty kirjainmäärä eteenpäin, esim. 2 paikkaa jolloin a:sta tule c, d:stä f jne.

Antiikin jälkeen seuraavaksi salakirjoitusta kehittivät arabit, jotka kehittivät ensimmäisen tehokkaan tavan murtaa yksinkertainen substituutiokryptaus kuten Caesar-s. sen perusteella, miten yleisiä eri kirjaimet ovat tekstissä.

Oma alansa on steganografia, jossa esim. kuvaan voi olla kätketty kuva-arvoitus tai viestiin jokin kirjainyhdistelmä. Steganografian mestari oli Johannes Trithemius, joka eli 1500-luvun vaihteessa. Eräs hänen salauksistaan selvitettiin vasta pari vuotta sitten!

Renessanssin hovijuonitteluista alkoi kryptologian voimakas kehityskausi, joka yhä jatkuu. Aluksi alettiin käyttää polyalfabeettisiä salakirjoituksia, joissa esim. joka 3. merkki on aina eri samasta aakkostosta, eli salakirjoitusaakkoset vaihtuvat 3:n kierrossa. Näissä menetelmissä olivat apuna monenlaiset taulukot ja kiekot. Yksi esimerkki näistä menetelmistä on ns. Alberti-menetelmä; Vigenere-salakirjoituksessa puolestaan käytetään salasanaa, ja taulukko laaditaan sen mukaan.

Lisäksi alettiin käyttää myös useampia kirjaimia yhtä salattavan tekstin kirjainta kohti. Näitä menetelmiä yhdistelemällä saatiin usein käytännössä varsin pitävä kryptaus aikaiseksi.

Koska kaikki yllämainitut menetelmät ovat kuitenkin murrettavissa kirjainten esiintymisen taajuutta tutkimalla (jos vain analysoitava teksti on tarpeeksi pitkä), haluttiin tehdä menetelmistä niin monimutkaisia kuin mahdollista, ja kehitettiin erilaisia kryptauskoneita.

Kryptauskoneiden tuotoksetkin ovat kuitenkin vaarassa joutua tietokoneiden laskentakapasiteetin uhriksi, joten käytännössä ainoa tapa toimia on ns. one-time-pad, eli salasanaa muutetaan joka kerta, kun uusi viesti välitetään, sillä tällöin vaadittava laskenta-aika muodostuisi liian pitkäksi. Tästä syystä esim. verkkopankissa joudutaan pelaamaan raivostuttavien joka kerralla vaihtuvien salasanojen kanssa.

Tässä siis historiaa lyhyesti; seuraavassa viestissä laitan yhden kuuluisan ratkaisemattoman salakirjoituksen.

Ns. Dorabella-koodi on yksi kuuluisista kryptologian ratkaisemattomista arvoituksista. Se on kerännyt paljon huomiota ja monia yrityksiä erityisesti siksi, että siinä käytetty menetelmä on suurella todennäköisyydellä melko yksinkertainen, mutta sitä ei ole kuitenkaan kyetty ratkaisemaan. Toinen syy arvoituksen suosioon on, että koodiin liittyy romanttinen sävy.

Dorabella oli kuuluisan englantilaisen säveltäjän Edward Elgarin nuori tuttava, joka oli säveltäjän suureksi ihastukseksi musiikillisesti lahjakas, ja jolle hän sävelsi myös erään teeman yhdessä kuuluisassa teoksessaan, jossa eri teemat kuvaavat hänen ystäviään. Elgar ja "Dorabella", oikealta nimeltään Dora Penny, viettivät paljon aikaa yhdessä, sillä he olivat perheystäviä. Tiedetään, että tavatessaan he keskustelivat esim . jalkapallosta, musiikista, ja maantieteestä.

Elgar oli erittäin kiinnostunut kryptologiasta ja arvoituksista yleensäkin, ja itse tunnusti esim. säveltäneensä useisiin teoksiinsa kryptauksia.

Eräänä päivänä, 14 Heinäkuuta 1987, Elgar lähetti Doralle kryptatun, lyhyen kirjeen, ilmeisesti, koska he olivat keskustelleet myös salakirjoituksista. Dora ei kuitenkaan osannut lukea sitä, eivätkö hänen ystävänsäkään siinä onnistuneet. Elgar ei koskaan paljastanut, mitä kirjeessä luki.

Tähän päivään mennessä kukaan ei ole pystynyt selvittämään Dorabella-koodia. Allekirjoittanut tunnustaa myös yrittäneensä, ja taajuusanalyysi viittaa kyllä yksinkertaiseen substituutioon, mutta tavanomaiset selvitysyritykset eivät tuota tulosta. On mahdollista, että Elgar käytti tahallaan niin erikoista kieltä (kuten hänellä oli usein tapana), että kirjainten frekvenssejä on vaikea arvata. Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että tietokone-ohjelmatkaan eivät pysty haravoimaan viestistä merkityksellisiä sanoja (tosin niissä on aina pakostakin sanastorajoituksensa). Olin pari vuotta sitten kirjeenvaihdossa erään englantilaisen asianharrastaja kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, että merkeissä on pieniä epäselvyyksiä, mutta että sen ei pitäisi haitata ratkaisua pahasti, ja että on myös mahdollista, että Elgar on käyttänyt useampia menetelmiä päällekkäin, tai että hän on seonnut kryptauksessa jotenkin.

Kuva koodista löytyy esim. täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Dorabella_Cipher

Kuten huomaatte, merkeillä on 8 suuntaa ja 3 muotoa, joten tuloksena on 24 eri merkkiä, jolloin toimitaan siten että perinteisesti salakirjoituksissa i ja j ovat samoja merkkejä ja myös u ja v (tämä periytyy antiikin ajalta).

Ehkä joku tällä palstalla osaisi ratkaista arvoituksen?

ABC kirjoitti:Tässä siis historiaa lyhyesti; seuraavassa viestissä laitan yhden kuuluisan ratkaisemattoman salakirjoituksen.

Selvitetty, siinä luki hetkinen, joka tarkoittaa, että pitää odottaa pieni aika

Vastaus on tässä

HCPûå?ýRh?6A ŸøwƒÀPDºmÛ.ð'ðZü4ø@üßl?ü%l
?å?Q?ö[{"P?Éu%, BsïÏö?Àu|ü?Òu ö????ë2À@?ÇÐW?i~c? h??l)??]?o?
eøƒ}ü taR?0??Ì?Æ?Š ??µÇºLÉgË2ääèbMQïÛönYø u?é@h? ?e?äURôôëbûlÇ.XjDè*<#É?eì2ôhPÛ?È+?@ì;?t>#?}µd
?ì<t??PÆÛÂÀï/

EDIT: Tai ehkä se onkin vihollisen lähettämä pseudokoodi

EDIT2:Täältä löytyy muuten kanssa eräs mysteeri.Itse uskon, että manuskriptin löytäjällä saattoi olla sormensa pelissä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Voynich_manuscript

^ VMs eli Voynichin manuskripti on todella suosittu tutkimusaihe alan harrastajien keskuudessa.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että sylttytehdas saattaisi löytyä sieltä luostarista, josta Voynich osti ko. manuskriptin ja läjän muitakin vanhoja kirjoituksia, joita sitten alkoi kauppaamaan Lontoossa.

^VM on aito mysteeri.Art brut-teoria on kiehtova.Teorian mukaan käsikirjoituksen olisi tehnyt joku mieleltään järkkynyt henkilö.Hän olisi kuvannut omaa sisäistä maailmaansa oudoilla kuvilla ja olisi myöskin keksinyt oman kielensä.Henkilölle itselleen kuvat/kirjoitus olisivat merkinneet jotain mutta ulkopuoliselle tarkastelijalle ne jäisivät kokonaan selvittämättömiksi.En tosin tiedä yhtään tapausta, jossa joku olisi luonut yli parisataa sivua outoja kuvia/kirjoituksia sisäistä maailmaansa kuvatakseen.

Ehkä kuitenkin kaikkein uskottavin teoria on väärennös.Luostari voi olla ihan uskottava sylttytehdas.Voynich ei ainakaan itse onnistunut käsikirjoitusta myymään.

wretch kirjoitti:^VM on aito mysteeri.Art brut-teoria on kiehtova.Teorian mukaan käsikirjoituksen olisi tehnyt joku mieleltään järkkynyt henkilö.Hän olisi kuvannut omaa sisäistä maailmaansa oudoilla kuvilla ja olisi myöskin keksinyt oman kielensä.Henkilölle itselleen kuvat/kirjoitus olisivat merkinneet jotain mutta ulkopuoliselle tarkastelijalle ne jäisivät kokonaan selvittämättömiksi.En tosin tiedä yhtään tapausta, jossa joku olisi luonut yli parisataa sivua outoja kuvia/kirjoituksia sisäistä maailmaansa kuvatakseen.

Hyvinkin mahdollinen teoria. Kirjoitus kuitenkin noudattelee melko tarkkoja sääntöjä, joten selvästikin sen on tarkoitus merkitä jotakin.

Ehkä kuitenkin kaikkein uskottavin teoria on väärennös.Luostari voi olla ihan uskottava sylttytehdas.Voynich ei ainakaan itse onnistunut käsikirjoitusta myymään.

Ei, mutta onnistui kyllä kauppamaan siitä yksittäisiä sivuja, esim. vesimiestä kuvaava astrologinen sivu on myyty jossain vaiheessa.

Käsikirjoituksen tarkoitusperä voi jäädä ikuiseksi mysteeriksi.Kuitenkin joku/jotkut ovat nähneet huomattavaa vaivaa käsikirjoituksen eteen.Erityisesti kirjoitusten kaunis käsiala kiinnittää huomiota.

Kuvituksista taas tulee mieleen alkemia.Ilmeisesti kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt missään täysin samanlaisia alkemiaa käsitteleviä kuvia.Toisaalta kirjoituksessakin voidaan käsitellä alkemiaa.Voihan olla, että joku alkemisti uskoi, että hänellä oli hallussaan "salattua tietoa", joka piti jostain syystä kätkeä jonkinlaisen koodin taakse.Jos näin olisi, niin tekijän olisi pitänyt melkoinen nero salakirjoituksen alalla.

Käsikirjoituksen kielestä on esitetty erilaisia väitteitä, joskus hyvin epäuskottavia.

Käsikirjoitusta ei ole käsittääkseni koskaan tutkittu nykyaikaisilla menetelmillä iän määrittämiseksi.Nykyisin oletetaan, että VM on 1500-luvulta mahdollisesti se on paljon vanhempikin.

wretch kirjoitti:Nykyisin oletetaan, että VM on 1500-luvulta mahdollisesti se on paljon vanhempikin.

Tai nuorempi.

Kirja muistuttaa mielestäni myös aika tavalla 1500-1600-luvuilla suosittuja loitsukirjoja eli eräänlaisia noitien käsikirjoja, jollainen kuuluisa Musta Raamattukin on.

ABC kirjoitti:

wretch kirjoitti:Nykyisin oletetaan, että VM on 1500-luvulta mahdollisesti se on paljon vanhempikin.

Tai nuorempi.

Totta, voi olla paljonkin nuorempi

ABC kirjoitti:Kuten huomaatte, merkeillä on 8 suuntaa ja 3 muotoa, joten tuloksena on 24 eri merkkiä, jolloin toimitaan siten että perinteisesti salakirjoituksissa i ja j ovat samoja merkkejä ja myös u ja v (tämä periytyy antiikin ajalta).

Eli fiksu salakirjoittaja laatisi 24-merkkisen koodin, jossa osa merkeistä on olemassa vain harhautukseksi? Eli vaikka Elgarin tapauksessa todellisuudessa merkittäviä olisivat vain yhdestä ja kahdesta rinkulasta koostuvat merkit, jotka vastaisivat morseaakkosten pistettä ja viivaa. Kolmen rinkulan merkit ovat silkkaa harhautusta. Yhden ja kahden rinkulan merkeistä aina kunkin kirjaimen 1. merkin suunta kertoo, kuinka monesta pisteestä ja viivasta merkki koostuu. Silloinkin osa suunnista jäisi käyttämättä ihan vain hämäystarkoituksiin. Vaan kun merkkejä on se kauniit 24, tulkitsijoiden ajatukset johtuisivat substituutioon! Hämäysmerkkien jakauman voisi lisäksi asettaa substituutioteoriaa tukemaan sopivaksi.

Minusta olisi kyllä luontevaa ajatella, että säveltäjä koodaa salakirjoitukseksi nuotteja eikä suinkaan kirjaimia, ja nämä nuotit ovat esim. katkelmia lauluista, joissa on viestiin tarvittavat sanat. Varmaan tätäkin mahdollisuutta on tutkittu vaikka kuinka paljon?

^ Nuottiteoriaan on kyllä harkittu. Mutta sitä on melkein mahdoton todistaa, koska Elgar ei jättänyt mitään vihjettä siihen suuntaan ja mahdolisuuksia nuottien pituuteen ja sävelkorkeuteen on vaikka kuinka paljon.

Teoriasi morseaakkosista on mielenkiintoinen, mutta kun ottaa huomioon, että kirje oli osoitettu ihmiselle, jolla ei ollut salakirjoituksista ennestään mitään tietoa, luulisi, että kyseessä ei ole mikään kovin monimutkainen systeemi. Sitä paitsi tuontapaisessa koodauksessa olisi lyhyissä teksteissä ongelmana hukkamerkkien suuri määrä.

Olin aikeissa perustaa salakirjoituksille oman ketjun, mutta kappas...

Salakirjoitukset ja koodit liittyvät usein rikoksiin ja mysteereihin, joten uskoisin palstalta löytyvän useita tavalla tai toisella aiheesta kiinnostuneita. Ilmoittautukaa rohkeasti!

Itse tutustuin aiheeseen aivan pikkuskidinä, opuksen nimi oli muistaakseni Salapoliisin käsikirja... Harrastus on jatkunut näihin päiviin asti ja kiinnostuksen kohteena ovat yhtä lailla käsin kirjoitetut viestit kuin elektroniset salausmenetelmät.

Palstan aiheeseen liittyen olisin erityisen kiinnostunut saamaan tietoa Suomessa tai lähialueilla (miksei muuallakin) "alan piireissä" käytetyistä salakirjoituksista. Tällaisia on varmasti käytössä useita, ja monet niistä lienevät monimutkaisempia kuin eräältä pariskunnalta taannoin takavarikoitu ROT13-salattu viesti...

Seuraavaksi, jahka kerkiän, laitan ketjuun jonkinlaisen listauksen modernin ajan (1900-) tunnetuimmista ja kiintoisimmista ratkaisemattomista salakirjoituksista. Monesta tapauksesta löytyy jo ennestäänkin juttua palstalta.

Kaikenlainen aihetta sivuava keskustelu olisi äärimmäisen tervetullutta ja mielenkiintoista!

Lehdistö/media käyttää paljon koodikieltä: nuorukainen, nuorisojoukko, ryhmä, suorat housut, hame, sukujen välinen riita, ammuskelu, nuori nainen (lapsi), ryhmäseksi (joukkoraiskaus) jne.

Jatkakaa koodeista vapaasti eikä väittelyä eikä mussutusta muusta.

Mitä tuohon Voynichin käsikirjoitukseen tulee, luulen että joku jekkumaakari on sen aikanansa ihan sikailumielessä värkännyt ja naureskelee yhäti haudassansa kun tutkijat ja tiedemiehet miettivät pää punaisena että mitä vittua tässä oikein lukee.