Ed Gein

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Ed
Neuvoja-Jack
Viestit: 547
Liittynyt: Su Heinä 29, 2007 11:52 pm

Ed Gein

Viesti Kirjoittaja Ed »

Edward Theodore syntyi 27.7. 1906 Augusta ja George Geinille La Crossessa, Wisconsinissa. Hän oli perheen toinen lapsi. Perheen esikoinen oli seitsemän vuotta aiemmin syntynyt Henry.
Augusta oli uskonnollinen fanaatikko joka kasvatti pojat tiukkojen moraalikäsitystensä mukaisesti.
Augustalle maailma oli täynnä syntiä ja synnintekijöitä ja pojat saivat kuulla raamatun opetuksia joka Jumalan päivä.
Hän varoitteli toistuvasti heitä naisten moraalittomuudesta ja kevytkenkäisyydestä, toivoen näin kitkevänsä pojista mahdolliset seksihalut, jotteivat he joutuisi Helvettiin (aiottu, mutta puuttuva kursivointi suomentajan).
George oli heikkoluonteinen ja alkoholisoitunut mies, jolla ei ollut sananvaltaa poikien kasvatuksessa. Augusta piti häntä hyödyttömänä olentona, joka ei pystynyt pitämään työpaikkaa, saati huolehtimaan lapsistaan.
Augusta käytännössä elätti perheen yksin menestyksekkäällä sekatavarakaupalla.
Hän työskenteli ahkerasti ja säästi rahaa, jotta perhe voisi muuttaa kaupungin syntien keskeltä rauhallisempaan paikkaan maaseudulle.

1914 Geinit muuttivat maatilalle lähelle Plainfieldin pikkukaupunkia. He saattoivat nyt elää eristyksissä kaukana maailman pahuudesta. Lähimpään naapuriin oli puolisen kilometriä.
Augustan täytyi kuitenkin tehdä tiettyjä myönnytyksiä maailman suhteen. Poikien täytyi käydä koulua.
Ed oli muuten keskiverto-oppilas, mutta erinomainen lukija. Hän luki paljon myös kotona.
Koulussa Ediä kiusattiin, koska hän oli ujo ja tyttömäinen. Hänellä ei ollut lainkaan ystäviä, ja Augusta kielsi yrittämästä niitä hankkiakaan.
Äidin asenne teki Edin surulliseksi, mutta hän piti tätä silti hyvyyden ruumiillistumana ja noudatti jyrkkiä sääntöjä parhaansa mukaan
.
Augusta oli harvoin tytyväinen poikiin ja haukkui heitä alati.
Hän uskoi, että he epäonnistuisivat kuten isänsä ja teki sen usein tiettäväksi.
Aikuisikään asti pojat elivät eristyksissä muista ihmisistä seuranaan ainoastaan toisensa.

Ed arvosti veljeään, joka oli voimakasluonteinen ja kova tekemään töitä. George-isän kuoltua vuonna 1940, pojat tekivät sekalaisia töitä hankkiakseen perheelle rahaa.
Eddie otti mallia veljestään ja heitä pidettiin luotettavina työmiehinä.
He tekivät normaaleja miesten töitä, paitsi että Eddie toimi säännöllisesti naapuruston lapsenvahtina. Hän piti työstä, koska pystyi samaistumaan lapsiin paljon helpommin kuin ikäisiinsä. Hän oli monin tavoin sosiaalisesti ja emotionaalisesti kehittymätön.

Henryä alkoi huolestuttaa Eddien epäterve kiintymys Augustaan.
Hän arvosteli äitiään usein avoimesti ja tämä järkytti Ediä, jolle äiti edusti puhdasta hyvyyttä. Hän oli loukkaantunut siitä, että Henry ei nähnyt asiaa samoin.
On mahdollista, että nämä tapahtumat johtivat Henryn ennenaikaiseen ja epäselvään kuolemaan 1944.

Toukokuun kuudentenatoista Eddie and Henry yrittivät sammuttaa pensaspaloa, joka oli päässyt valloilleen vaarallisen lähellä farmia. Poliisin mukaan he erkanivat vastakkaisiin suuntiin ja pimeyden yllättäessä heidät Ed ei enää nähnyt Henryä missään. Kun tuli oli sammutettu, hän huolestui, kun ei löytänyt veljeään ja hälytti poliisit. Etsintäpartion saavuttua tilalle Ed ohjasi heidät suoraan ruumiin luo.
Henryn kuolemassa oli muitakin outoja piirteitä. Hän löytyi sellaiseta kohdasta maastoa, johon tuli ei ollut päässyt, eikä ruumiissa ollut palovammoja. Hänen päänsä sen sijaan oli pahoilla ruhjeilla.
Tästä huolimatta poliisi ei epäillyt asiassa olevan mitään hämärää. Kukaan ei edes epäillyt, että Ed olisi kykenevä tappamaan ketään, vähiten omaa veljeään. Viralliseksi kuolinsyyksi kirjattiin tukehtuminen.

Nyt Edillä oli elämässään vain yksi ihminen, ja muita hän ei tarvinut.
Kahdenkeskinen aika äidin kanssa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä 29. joulukuuta 1945 Augusta kuoli halvauskohtaukseen.
Edin maailma romahti.

Hän jäi tilalle asumaan ja tienasi vaatimattoman elantonsa pieniä sivutöitä tekemällä.
Hän naulasi umpeen talon huoneet, lukuun ottamatta keittiötä ja sen viereistä pientä huonetta, jossa hän nukkui. Suljetun osan hän jätti sellaiseksi, kuin se oli ollut Augustan eläessä.

Hänestä tuli yhä yksinäisempi ja eristyneempi.
Hän käytti vapaa-aikansa lueskellen. Hänen huoneensa oli täynnä aikakauslehtiä, joissa kerrottiin natseista, keskitysleireistä, pääkallonmetsästäjistä ja haudanryöstäjistä. Opintomateriaaliin kuuluivat myös ihmisen anatomiaa käsittelevät kirjat.
Hän oppi lukemalla mm. kutistettujen päiden valmistusprosessin.
Häntä kiehtoivat suuresti nämä oudot tarinat ja hän tapasi usein kertoilla niitä toimiessaan lapsenvahtina.
Hän nautti myös sanomalehtien lukemisesta.
Hänen lempiosastonsa oli kuolinilmoitukset.

Juuri kuolinilmoitussivuilta hän sai tietoa paikallisten naisten kuolemista.

Hän ei ollut koskaan päässyt nauttimaan vastakkaisen sukupuolen seurasta ja tyydytti pian himoaan vierailemalla haudoilla öisin. Hän alkoi kaivaa ylös naisten ruumiita, mukaanlukien oman äitinsä. Hän vannoi kuulusteluissa, ettei ollut koskaan yhtynyt ruumiisiin (”ne haisivat liian pahalle”), mutta koki erityistä mielihyvää nylkiessään naisten ruumiita ja pukeutuessaan niiden nahkoihin.
Häntä kiinnosti tietää, miltä tuntuisi omistaa rinnat ja vagina. Hän haaveili usein olevansa nainen, luultavasti siksi, että oli oppinut naisten olevan miehiä voimakkaampia.

Hänellä alkoi olla melkoinen kokoelma ruumiinosia, mm. kutistettuja päitä.
Eräs poika, jota Ed joskus kaitsi, vieraili kerran farmilla. Hän kertoi myöhemmin, että Ed oli esitellyt hänelle makuuhuoneessa säilyttämiään päitä. Ed sanoi päiden olevan Etelämeren pääkallonmetsästäjien voitonmerkkejä.
Pojan tarinoita pidettiin mielikuvituksen tuotteina. Myöhemmin hän sai hieman lisää uskottavuutta, kun kaksi muuta nuorukaista vieraili farmilla. Myös he näkivät kutistetut naisenpäät, mutta pitivät niitä lähinnä kummallisena Halloween-rekvisiittana.
Huhut alkoivat kiertää kaupungilla, mutta kukaan ei ottanut tarinoita kovin tosissaan, ennen Bernice Wordenin katoamista vuosia myöhemmin.
Eddien kutistetuista päistä vitsailtiin usein ja hän itse vain hymyili tai myönsi omistavansa sellaisia.
Kukaan ei uskonut sen olevan totta.

Ed ilmiselvästi rakasti ruumiita.
Ruumiin osat kiihottivat häntä. Hänellä ollut mitään ongelmaa säilyttää niitä kotonaan, niiden hajoamisasteesta riippumatta. Hän valmisti niistä käyttö- ja koriste-esineitä.
Hän säilytti sisäelimiä jääkaapissa ja luultavasti valmisti niistä ruokaa.
Hän oli usein harkinnut vakavasti pientä tee-se-itse-leikkausta, joka muuttaisi hänet naiseksi. Tämä oli yksi syy, miksi hän opiskeli naisen anatomiaa sekä kirjoista että käytännössä. Aikansa harkittuaan hän tyytyi kuitenkin pukeutumaan naisennahasta valmistettuun pukuun, joka oli rintoja, vaginaa ja kasvoja myöten täydellinen. Hän tanssi usein pihamaalla puvussa täysikuulla ja pukeutui siihen joskus myös kaivaessaan ylös uusia ruumiita.
Lopulta käytäntö opetti, että kuolleiden nahalla oli taipumus kuivua, kovettua ja halkeilla. Tämä oli yksi, vaikkei luultavasti ainoa syy, miksi Ed päätti hankkia tuoreempaa materiaalia.

Ensimmäinen uhri oli Mary Hogan, 51-vuotias baarinpitäjä. Hän oli yksin, kun Ed astui sisään ja ampui tätä päähän. Ruumiin hän kuljetti kotiinsa pick-upinsa lavalla.
Seuraava asiakas löysi paikan tyhjänä. Lattialla oli verilammikko ja hylsy. Verivana johti takaoven kautta parkkipaikalle ja päättyi renkaanjälkiin. Oli selvää, että Mary Hogan oli ammuttu ja kuljetettu pois.
Poliisi ei saanut tapausta ratkaistua. Muutamia viikkoja murhan jälkeen Ed keskusteli sahanomistaja Elmo Ueeckin kanssa. Katoamisen tullessa puheeksi Gein totesi: ”Ei hän ole kadonnut. Hän on farmillani”. Ueeck jätti lausahduksen omaan arvoonsa.
Muitakin uhreja saattoi seuranneina vuosina olla, mutta mitään todisteita tästä ei ole, arveluja kylläkin. Ainakin viisi ihmistä katosi niin, ettei ruumiita koskaan löydetty. Yhteinen tekijä oli, se, että katoamiset sattuivat Plainfieldissä tai sen lähistöllä.

16. marraskuuta 1957 Gein ampui Bernice Wordenin rautakauppaansa Plainfieldin pääkadun varrella. Hän käytti .22 kaliiberin kivääriä, jonka otti kaupan hyllystä. Patruunan hän oli tuonut mukanaan.
Hän sulki kaupan ja kuljetti ruumiin kotiinsa liikkeen autolla. Hän otti mukaansa myös kassakoneen, ei sen sisältämän pienen rahasumman takia, vaan koska halusi tietää, kuinka se toimii.

Bernice Wordenin poika Frank avusti usein äitiään kaupassa, mutta oli tuona aamuna peuroja metsästämässä. Palattuaan myöhään iltapäivällä hän löysi kaupan lukittuna, valot päällä. Hän huomasi äitinsä ja kassakoneen kadonneen. Lattialla oli verta.
Läheisen korjaamon työntekijä kertoi hänelle nähneensä kaupan auton ajavan ohi puoli kymmenen maissa aamulla.
Frank Worden toimi myös apulaissheriffinä. Hän ilmoitti tapahtuneesta välittömästi sheriffi Art Schleylle. Tämän jälkeen hän tarkisti aamun myyntitilastot. Yksi ostoksista oli puoli gallonaa jäänestoainetta.
Worden muisti Geinin pistäytyneen kaupassa edellisenä iltana sulkemisaikaan ja aikoneensa palata aamulla ostamaan jäänestoainetta. Hän oli myös kysynyt, aikoisiko Frank mennä metsälle seuraavana päivänä. Worden muisti Geinin vierailleen kaupassa epätavallisen usein edellisen viikon aikana.
Näytti siltä, että Gein oli suunnitellut ryöstöä pitkään ja iskenyt varmistuttuaan, että sai toimia rauhassa. Worden kertoi epäilyksensä sheriffille, joka päätti lähteä Geinin farmille seitsemän mailin päähän Plainfieldistä.
Talo oli pimeä ja ketään ei selvästikään ollut kotona. Poliisit ajoivat seuraavaksi kaupalle, josta Gein yleensä hankki ruokatarpeensa. Sieltä epäilty löytyikin. Hän oli nauttinut päivällistä omistajan ja tämän vaimon kanssa ja oli juuri nousemassa autoonsa.
Sheriffi pysäytti hänet ja vei autoonsa kuultavaksi. Gein kertoi kuinka hän oli arvellutkin jonkun yrittävän lavastaa hänet syylliseksi Bernice Wordenin kuolemaan. Sheriffi Schley pidätti hänet, koska ei ollut ehtinyt mainita mitään koko tapauksesta.
Sheriffi palasi talolle apuvoimien kanssa. Talon ovet olivat lukossa, mutta vajana toimineen siipirakennuksen ovi aukesi helposti.
Oli jo pimeää ja koska farmilla ei ollut sähköjä, Schley joutui käyttämään taskulamppua.
Sen valo paljasti alastoman naisen ruumiin, joka roikkui ylösalaisin kattopalkista jalat leveässä haara-asennossa. Ruumis oli avattu jalkovälistä melkein kurkkuun asti. Kurkku, pää, sukuelimet, anus ja suolet oli poistettu. Bernice Worden oli suolistettu kuin peura. (Gein vei usein tuliaisina naapureilleen peuranlihakimpaleita, vaikka ei ollut koskaan metsästänyt.)

Sähkön puuttuessa poliisit joutuivat jatkamaan talon tutkimista öljy- ja taskulamppujen valossa. Näytti siltä, että talossa ei oltu siivottu vuosiin. Kaksi umpeennaulaamatonta huonetta olivat täynnä jätteitä, kirjoja, lehtiä, säilyketölkkejä, sarjakuvia ja muuta roinaa.

Poliisien löydöt olivat järkyttäviä.
Kaksi sääriluuta, neljä nenää, rumpu, jonka kalvot olivat ihmisnahkaa, kalloista valmistettuja maljoja, yhdeksän kasvoista valmistettua naamiota, kymmenen naisenpäätä, joiden yläosat oli sahattu irti kulmakarvojen yläpuolelta, nahkaisia rannekoruja, lompakko, veitsen tuppi ja säärystimet, kaikki aitoa nahkaa, neljä tuolia, joiden istuinosat oli korvattu vainajannahkasuikaleilla. Kenkälaatikosta löytyi yhdeksän suolaan säilöttyä vulvaa, joista yksi, hänen äitinsä, oli maalattu hopeanväriseksi. Yksi pää roikkui katosta, lampunvarjostin oli nahkaa, samoin paita. Muutamia kutistettuja päitä, kaksi kalloa sängyntolppien koristeina, huuli- ja häpyhuulimobileja, nänneillä koristeltu vyö, Edin naisennahkainen kokovartalopuku.
Bernice Wordenin sydän löytyi paistinpannusta liedeltä, ja hänen päänsä sängyn alta. Hänen korviinsa oli tungettu pitkät naulat, joihin kiinnitetyt punokset ympäröivät päätä.
Ainakin viisitoista naisenruumista oli tarvittu teosten raaka-aineiksi.

Geinin sielunelämä tutkittiin läpikotaisin osavaltion kriminaalihourulassa. Hänet todettiin hulluksi. Hän kielsi koskaan harjoittaneensa kannibalismia tai nekrofiliaa seksuaalisessa mielessä. Hän tunnusti molemmat murhat ja ruumiinryöstöt.
Tuhannet ihmiset matkustivat Plainfieldiin nähdäkseen ”murhafarmin” ja ”Kauhujen Talon”, jonka kaupungin asukkaat pian polttivat.

Joulun tienoilla 1957 todettiin virallisesti mielisairaaksi ja tuomittiin loppuiäkseen sairaalahoitoon.
Ed oli onnellinen mielisairaalassa, ehkä onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässään. Hän tuli hyvin toimeen toisten potilaiden kanssa, vaikka pysyttelikin enimmäkseen omissa oloissaan.
Hän jatkoi lukuharrastustaan. Hän sai kolme tukevaa ateriaa päivässä. Hän nautti säännöllisistä keskusteluista psykologien kanssa, samoin pienestä terapeuttisesta puuhastelusta, kuten kivien kiillotuksesta ja matonkudonnasta. Hän kiinnostui radioamatööritoiminnasta ja sai luvan hankkia halvan vastaanottimen.
Hän oli ystävällinen ja säyseä potilas, eikä koskaan tarvinnut rauhoittavaa lääkitystä pitääkseen hulluutensa kurissa. Hän vaikutti ulospäin täysin terveeltä, paitsi tuijottaessaan kiinteästi näköpiiriinsä ilmestyneitä sairaanhoitajia ja muuta sairaalan naispuolista henkilökuntaa.
Yli-intendentti Schubert ketoi toimittajille Geinin olevan oikea mallipotilas. ”Jos kaikki hoidokkimme olisivat kuten hän, meillä ei olisi mitään ongelmia”.

Edward Gein kuoli syöpään 78-vuotiaana. Hänet haudattiin Plainfieldin tutulle hautausmaalle perheenjäsentensä viereen.

Kuva Kuva Kuva

Bernice Wordenin jäännökset:

http://farm2.static.flickr.com/1143/140 ... 0b6313.jpg
http://farm2.static.flickr.com/1009/140 ... 1c1939.jpg
http://farm2.static.flickr.com/1045/140 ... 08b900.jpg
http://farm2.static.flickr.com/1322/140 ... 42807e.jpg

There once was a man named Ed
Who wouldn't take a woman to bed.
When he wanted to diddle,
He cut out the middle,
And hung the rest in the shed."

Lähde: Internet, pääasiassa Crimelibrary
Is it not fine to dance and sing
while the bells of death do ring?
Lizzie B.
Martin Riggs
Viestit: 618
Liittynyt: Ma Heinä 30, 2007 12:41 am

Viesti Kirjoittaja Lizzie B. »

Kiitos Ed, että kerroit itsestäsi. Olet melkoisen sairas. Et paha, mutta sairas. Ja käytännöllinen.

Oot nähnyt paljon vaivaa tekstin eteen. En yhtään ihmettele, että kukaan ei ole jaksanut kommentoida tekstiäsi, tuolla vapaan keskustelun puolella näyttää olevan kuhinaa kuppikokojen vertailussa ja treffipalstan perustamisessa. Tärkeetä tietenkin sekin. Innostaa uusiin vaativiin käännöstöihin, eikö?

Mutta Geinistä, tässäkin tapauksessa näkyy selvästi äidin vaikutus. Onkohan aiheesta tehty tutkimusta?
I´m the weirdo in your bedroom
and I can see you in the dark
Sadie_Manson
Olivia Benson
Viestit: 742
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 7:02 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sadie_Manson »

^ No jos kerran haluat, että vaativien käännösten jälkeen teksti menee yleiseksi löpinäksi ja OT:ksi, niin miäs siinä. Kyllä meistä osa tekee näitä kivoja käännöksiä, mutta miksi sanoa mitään jos ei oikeasti ole mitään sanottavaa?

Sen verran aiheeseen, että aloin katsomaan tänään A&E:n dokkaria Ed Geinistä, mutta jäi kesken, koska ei ollut kovin mielenkiintoinen. Liekö vika dokkarin tekijässä, vai dokkarin aiheessa, kuka tietää.
Living is what scares me. Dying is easy. -Charles Manson
Lizzie B.
Martin Riggs
Viestit: 618
Liittynyt: Ma Heinä 30, 2007 12:41 am

Viesti Kirjoittaja Lizzie B. »

Se mitä sanoin kommentoinnista, ei tarkoita OT:ta, vaan keskustelua aiheesta, mikä kuuluu tietääkseni palstan ideaan.

BTW, kuittauksestasi mun kirjoitukseeni Gaskinsista:
Mä en kalastele kiitoksia, mulle on aivan sama pitääkö joku mun teksteistäni vai ei. Voitte pitää ne itsetunnonkohotuskekkerit ihan vapaasti siellä vapaan keskustelun puolella.
I´m the weirdo in your bedroom
and I can see you in the dark
Sadie_Manson
Olivia Benson
Viestit: 742
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 7:02 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sadie_Manson »

^ Sä taidat nauttia siitä että toisille tulee paha mieli.

Ja kyllä, useimmiten menee OTksi.
Living is what scares me. Dying is easy. -Charles Manson
Lizzie B.
Martin Riggs
Viestit: 618
Liittynyt: Ma Heinä 30, 2007 12:41 am

Viesti Kirjoittaja Lizzie B. »

Näemmä.
I´m the weirdo in your bedroom
and I can see you in the dark
Merope
Hetty Wainthropp
Viestit: 491
Liittynyt: Pe Touko 25, 2007 12:04 pm

Viesti Kirjoittaja Merope »

Jättäen edelliset kirjoitukset huomiotta, kiitän Ediä, joka jaksoi koostaa tänne näinkin tiiviin infopaketin kenties yhdestä kaikkien aikojen tunnetuimmasta sarjamurhaajasta. Minusta on todella mielenkiintoista lukea näitä pitkiä ja oikeasti informatiivisia artikkeleita, mahtavaa, että joku jaksaa näitä tänne kirjoitellakin! Sitä paitsi, nämä toimittavat pikkuisen paremmin foorumin asemaa tietopankkina kuin "Tiiättekste sen Ed Geinin, siis sen jolla oli niitä ruumispukuja?" "Joo, hirvee tyyppi!" -keskustelut.
So I took the shotgun off the wall and I fired two warning shots...
into his head.
Miina
Martin Riggs
Viestit: 622
Liittynyt: Pe Heinä 13, 2007 8:32 am
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Miina »

Merope kirjoitti:Minusta on todella mielenkiintoista lukea näitä pitkiä ja oikeasti informatiivisia artikkeleita, mahtavaa, että joku jaksaa näitä tänne kirjoitellakin!
Joo, tällaiset jutut on palstan parasta antia, ehdottomasti.
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3334
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Kertakaikkiaan mahtava alustus. Kiitos Edille "Edistä"! 8)

Ed on eräänlainen GrandOldMan tässä gentressä. Mm. Psyko ja Teksasin moottorisahamurhaaja perustuvat osaltaan tähän herraan. Muista kauhuleffoista puhumattakaan.
wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

Kaikki olleellinen tuli mainituksi Geinistä kiitos siitä.
Mutta Geinistä, tässäkin tapauksessa näkyy selvästi äidin vaikutus. Onkohan aiheesta tehty tutkimusta?
Mielenkiintoinen kysymys.Olen joskus nähnyt 50 tai 60-luvulta olevan testin psykopaateille.Testissä esiintyivät nämä teemat pissa-kakka-äiti (fuki-fuki)-isä (kill-kill).Tietenkin testissä oli muutakin mutta yleiskuva oli sellainen, että testin tarkoituksena oli saada määrätynlaisia vastauksia.

Yleensä kaikki teoriat ovat aikansa/luojansa lapsia.Ajatellaan jotain Peter Kurtenia (jolla oli muuten heikko äiti ja erittäin voimakas isä).On helppo uskoa, että Kurten sai seksuaalista nautintoa raiskatessaan eläimiä.Sekin on "ymmärrettävää" (kirjoitin sittaatteihin, ettei joku vedä hernettä nenään), että Kurten nautti eläinten raiskaamisesta vielä enemmän kun hän vielä puukotti eläimiä raiskauksen aikana.Kurtenin tunnustukset rikoksistaan listattiin.Niitä oli muistaakseni 79 kappaletta.Niin tai näin useat rikokset olivat tuhopolttoja.Ajan käsityksen mukaan pyromanian syyt olivat seksuaalisia.Nykyään tämä teoria on hylätty kokonaan.Silti melkein jokainen true-crime kirja kertoo, että Kurten "sai orgasmeja tulia sytytellessään".Toinen "kaiken takana on seksuaalisuus"-teorian kohteeksi joutunut oli Sylvestre Matuska.Matuskan sanottiin saavan orgasmeja junien räjäyttämisistä.Ehkä näin todella olikin mutta on tarpeetonta sanoa, että kuullostaa aika uskomattomalta.

En tiedä kuinka voitaisiin luotettavasti tutkia äidin vaikutusta hirviöiden syntymiseen.Toisilla on ollut kammottava äiti toisilla kammottava isä.Varmasti hirviömäiset vanhemmat antavat hyvät eväät lapselleen hänen tulevaa "uraansa" varten.Geinin kaltaisen henkilön syntyyn vaikuttavat monenlaiset syyt eikä näistä syistä yksinään ole ylitse muiden.Psykologi Joel Norris muuten on listannut 23 geneettistä omituisuutta, jotka ovat löytyneet "valikoidusta ryhmästä sarjamurhaajia".Bah humbug!Toivottavasti joku pystyy tarjoamaan tähän keskusteluun ihan hyödyllistäkin tietoa...
Kalessin
Adrian Monk
Viestit: 2942
Liittynyt: Ke Touko 30, 2007 3:26 pm
Paikkakunta: Maameri, läntiset rajavedet

Viesti Kirjoittaja Kalessin »

taidanpa palata tuonne itsekohotus-kekkereiden puolelle, kun sain päivän fakta-annoksen.
"Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita". -Kummeli, Kultakuume-
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4320
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

^^ Näistä nekrofiilisarjamurhaajista (Gein, Dahmer, Bundy jne.) tulee mieleen, kun yrittää etsiä jotain tiettyä kaavaa, että kaikilla nekrofilia yhdistyy hirveään kaunaan ja katkeruuteen, joka jostain (geneettisesti määrätystä?) syystä ei pysy kurissa vaan saa nämä henkilöt ryhtymään väkivaltaisiin tekoihin. Eli olisi tavallaan kyse nakkikioskitappelijan yhdistymisestä seksuaaliseen perversioon. Jos näin olisi, niin silloinhan koko homma palautuisi sen seksuaalisen perversion syntyyn, ja niiden (nekrofilia, pedofilia ja myös erilaiset fetissit) synty taas tunnetaan käsittääkseni erittäin huonosti.

En nyt jaksanut etsiä aiheesta tutkimuksia, mutta ainakin tässä Geinin tapauksessa on käsittääkseni kysymys myös jonkinlaisesta fetissistä, joka kohdistui naisten osiin ruumiina eli esineinä eikä ihmisinä.
Every ship must sail a world.
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

Kiitos tästä tekstistä Edille, vaikkakin itse joskus suomentelin samaa juttua crimelibrarystä :) Itse asiassa, kirjoitin suomennoksen jälkeen Geinistä runon. Se kuvastaa ajatuksiani ko. ihmisestä, joten laitan sen nyt tähän.

Edward (Eddie) Gein


What made you sick?
Who made you mental?
What made you tick?
Who made you kill in serial?

You were a killer,
you stolen those lifes without reason.
You dishonoured dead, gravedigger,
and all it was a madness season?

When you lost your mother,
you were left alone.
But those crimes didn't bring her back,
and then you were busted, said police on the phone.

Handicraft of yours is so ill
that I can't even imagine what horrors they found.
If you would have been hush and still
your farm wouldn't be burned on the ground.

Henry, your brother loved you
like big brothers.
And what did you do,
how did you tell it to her?

Your mother made you sick.
Your readings made you mental.
Time without friends made you tick.
Your limitation made you kill in serial.
Musta Nuoli
Frank Drebin
Viestit: 387
Liittynyt: Su Elo 05, 2007 1:17 am
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Musta Nuoli »

Merope kirjoitti:Jättäen edelliset kirjoitukset huomiotta, kiitän Ediä, joka jaksoi koostaa tänne näinkin tiiviin infopaketin kenties yhdestä kaikkien aikojen tunnetuimmasta sarjamurhaajasta. Minusta on todella mielenkiintoista lukea näitä pitkiä ja oikeasti informatiivisia artikkeleita, mahtavaa, että joku jaksaa näitä tänne kirjoitellakin! Sitä paitsi, nämä toimittavat pikkuisen paremmin foorumin asemaa tietopankkina kuin "Tiiättekste sen Ed Geinin, siis sen jolla oli niitä ruumispukuja?" "Joo, hirvee tyyppi!" -keskustelut.
Kiintoisa ja kattava infopaketti tosiaan!

Tietopankkina toimimiseen on hyvä panostaa, olen samaa mieltä. Eli kaikkein parastahan olisi aiheelle kuin aiheelle se, että ensin se alustettaisiin kunnolla, ennen kaikkea lähteiden kera. Alustuksen jälkeen on tilaa lisätiedoille, mielipiteille, tuntemuksille ja tarvittaessa sopivalle debatille.

Varsinkin suomalaisissa tapauksissa olisi hyvä tietää, että "juttu löytyy Alibista nro. sejase.", jotta voi tarvittaessa mennä lainaamaan lehden kirjaston lehtikokoelmista - tai käyttää sitä lähteenä esim. wikipedian artikkeleissa, jotta wiki-olmit eivät pääse poistattamaan murha-artikkeleita vedoten muotoseikkoihin (esim. somalimurhaaja Abdigadir Osman Hussein on edelleen vaarassa wikipediassa, koska virallisia lähteitä ei ole missään sille, että Hussein raiskasi ennen murhaa 13-vuotiaan tytön ja istui siitä tuomion. Tällä hetkellä ko. asia on "nettihuhuja" wikipedialaisten mielestä, ja todennäköisesti poistetaan).
"Let each note I now play
be a black arrow of death
sent straight to the hearts
of all those who play false metal"
Katsa

Viesti Kirjoittaja Katsa »

Kiitos Ed! Tämä on juuri sellaista mitä haluan lukea, mutta itselläni on valitettavasti tuo Lontoon murre hävettävän huonolla tolalla...
Kiitos todella suuresti vaivannäöstäsi, arvostan!
Vastaa Viestiin