MURHA.INFO

16-vuotias Eveliina Söderström sai koskettavan ajatuksen ja perusti Facebookiin ryhmän, jonka tarkoitus on konkreettisilla teoilla ilahduttaa vaikeassa elämäntilanteessa olevia lapsia ja nuoria.
Eveliina Söderström perusti lauantaina Facebookiin ryhmän "Edes yhtenä päivänä maailman tärkein". Ryhmä keräsi reilun vuorokauden sisällä perustamisestaan useita tuhansia jäseniä ja määrä kasvaa koko ajan.

Turkulaisen Söderströmin mukaan ryhmän tarkoitus on yhdistää jäsenten - isien ja äitien - voimat, ja piristää vaikeassa elämäntilanteessa olevien lasten ja nuorten elämää vaikka vain yhtenä päivänä.

Ryhmän aikaansaama ensimmäinen kampanja on jo vireillä. Sen tavoitteena on järjestää syntymäpäiväyllätys koulukiusaamisesta kärsivälle ja marraskuussa 12 vuotta täyttävälle pojalle, joka tykkää rumpujen soittamisesta.

- Yritämme saada pojan lempiyhtyeen rumpalin soittamaan hänen kanssaan. Yhtye on paikallinen ja tuntematon. Siitä näkee, että näinkin pienestä asiasta lapsi voi tulla iloiseksi, Söderström miettii.

- Toimintaan ei tarvita paljon rahaa. Emme kerää mitään suuria lahjoitussummia, vaan tärkeintä on, että ihmiset käyttäisivät tähän vähän aikaa ja uskoisivat asiaan, hän jatkaa.

Söderströmillä itsellään on asiat hyvin, mutta hän on nähnyt läheltä, että lapsilla voi olla monenlaisia hankaluuksia elämässä.

- Siskoni pojalla on sydänvika. Hän on viettänyt paljon aikaa sairaalassa. Sairaalojen lastenosastoilla on paljon lapsia, joita voisimme ilahduttaa, hän kertoo.

Idean ryhmän perustamiseen Söderström sai Iltalehden lauantaina julkaisemasta jutusta, jossa kerrottiin yksinäisyydestä kärsivän tytön äidin järjestämästä syntymäpäiväyllätyksestä.

Äiti halusi, että tyttö kokee olevansa tärkeä edes yhtenä päivänä. Niinpä hän kannusti sosiaalisessa mediassa tuttuja ja tuntemattomia lähettämään tyttärelleen syntymäpäiväkortteja. Posti toi tytölle lopulta yhteensä yli 540 onnittelukorttia ja -pakettia.

Destiny kirjoitti: Näin aikanani dokumentin sotaveteraaniliitoista ja muista vastaavista,heidän varallisuudetaan yms..Ajattelinpa laittaa sitten viestiä sotaveteraaniliitolle,että josko he voisivat tehdä jotain pientä yli satavuotiaan mummuni iloksi,edes käydä kylässä.Olihan mummukka veteranin leski ja joku ylimääräinen vierailu olisi varamsti ilahduttanut,vaikka sukulaisia kävikin.
Sain yhden vastauksen,jossa ilmoitettiin viestini kääntämisestä jollekin muulle henkilölle liitossa.Tämän jälkeen ei mitään enää kuulunut.Nyt on mummukkakin jo pehmeiden isänmaan multien alla.
En tiedä,mihin nämä liitot sitten keräävät ihmisiltä rahaa ja mihin käyttävät.Minulta ei enää roposia sotaveteraaniliitolle likeke kun eivät edes vastata viitsi.Totesin,että apua vahukset saanevat parhaiten meiltä kanssaihmisiltä. Ehkä vastaavalla tempauksella saataisiin jotain isompaakin aikaan,

Toiseksi: vain lapsi itse voi tietää auttaako jotkut postikortit häntä vai ovatko ne mahdollisesti nöyryyttävä tai lisäsurua aiheuttava homma (kivahan se yhtenä synttärinä on saada postia, seuraava juhla onkin sitten monin kerroin kivempi kun muistaa ettei kukaan mitään lähetä kuitenkaan....). Kolmanneksi: hyvä kirjoittaja saa tuolla kaikki puolelleen, huono kirjoittaja tai mielenkiinnoton kohde jää vähälle. Tuossa ryhmässä ilmenee kaikki ne koulukiusaamisen ja syrjimisen muodot kuin muuallakin, "oikeasti erilaiset, vammaiset, jne" eivät suosiota saa, kun taas itsensä rumaksi kokevat porvaripennut saavat postia kymmenittäin (kuva tietty vielä auttaa, ja taito kirjoittaa hieno nyyhkytarina).