Kuinka tunnistat antiannelistin?
Lähetetty: To Loka 03, 2013 6:41 pm
Kun täällä on eräässä avauksessa (http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=14&t=15368) leikkimielisesti käsitelty ”annelistien” tuntomerkkejä, lienee tasapainon vuoksi syytä tehdä listaus myös ”antiannelistien” eri tyypeistä. Koska antiannelismi on paremminkin erilaisten oireiden kirjo, kuin tarkka diagnoosi, on monella antiannelistilla piirteitä useammasta eri tyypistä. Täysin puhtaat tyyppinsä edustajat ovat harvinaisia, mutta heitäkin saattaa löytyä. Useimmille antiannelisteille juttu on liian pitkä, mutta sitä sopii napostella myös luku kerrallaan putoamatta kärryiltä! Ja kaikki tämähän on vain silkkaa huumoria, josta ei sovi kenenkään pahoittaa mieltään.
Antiannelistit voidaan jaotella seitsemään ryhmään motiiviensa ja käyttäytymisensä pohjalta.
1.) Pitkänlinjan antiannelisti. Hän uskoo Annelin syylliseksi, koska aikoinaan valitsi väärin, eikä pysty kantaansa muuttamaan. Pitkänlinjan antiannelisti on ollut palstalla ainakin pari-kolme vuotta, ja yleensä osaa etp:n ja jutun yksityiskohdat erittäin hyvin. Toisaalta hänen muistinsa on hyvin valikoiva. Hän tuli palstalle ”viattomana” ja asiallisena tutkijana, joka vain sattui veikkaamaan väärin silloin, kun tapaus oli vielä täysin hämärän peitossa, mutta toisaalta vielä järjellinen. Kun lähtökohdat olivat ne mitä ne silloin olivat, voimmeko syyttää häntä väärästä valinnasta? Emme toki.
Antiannelistiksi hän muuttui vasta, kun juttu alkoi paisua ja muuttua tavallisesta jännittävästä suomalaisesta murhamysteeristä aivan naurettavaksi satuiluksi. Pitkänlinjan antiannelisti tajuaa, että juttu on lähtenyt lapasesta jo aikoja sitten, eikä itsekään usko puoliakaan uusista käänteistä, mutta aikoinaan valittu suunta, kasvojen menettämisen pelko sekä halu olla oikeassa epärehellisinkin keinoin, eivät anna hänelle mahdollisuutta muuttaa kantaansa. Pitkänlinjan antiannelisti pelkää jokaista oikeudenkäynnin päivää ja uutta tietoa. Hän haluaisi, ettei mitään uutta tihkuisi lasten kertomuksista tai tutkimuksista; hän ei todellakaan halua tutustua syyttäjän uusimpiin kuvioihin, tai tehdä tarkkaa tutkimustyötä aiheesta, niin kuin joskus silloin ennen, kun jutussa oli vielä joku tolkku. Kun olisivat vaan hiljaa ja tuomitsisivat sen ämmän, ajattelee pitkänlinjan antiannelisti.
Jokainen julkisuuteen tihkunut lapsellisten syytteiden ja tarinoiden tiedonmurunen aiheuttaa pitkänlinjan antiannelistille lähes fyysisiä vaivoja, jotka ilmenevät moraalisen närkästyksen kaapuun verhoilluilla raivokohtauksilla. Lapset kärsii, herran tähden, älkää kertoko enempää! Häntä nolottaa väitteet, joita hänen on pakko ainakin jollain lailla myötäillä, ja hän toivoo, että juttu kuitenkin lopulta paljastuisi siksi, mitä se oli, kun hän palstalle ensi kertaa rekkautui: ihan vaan tavallinen kotiriita, joka lähti käsistä. Mutta point of no return on ohitettu: on vain pakko jatkaa. Mikäli Anneli tuomitaan lastenraiskauksista, saatananpalvontarituaaleista ja taustanauhamurhista ei sillä ole enää väliä; pääasia, että tuomitaan. Ja jos lapsi ja joku taksikuski menee siinä pesuveden mukana, niin eipä voi mitään. Pitkänlinjan antiannelistin moraali on hyvin venyvä. Hän hyväksyy elinkautisen perusteilla, joihin ei itsekään usko.
2.) Kerrostalokyttääjä-antiannelisti. Tämän netin ja livemaailman vihulaisen mukaan Anneli on syyllinen, koska näkeehän sen nyt naamasta ja tommoset vaatteetkin. Yleensä hieman iäkkäämmistä naispuolisista koostuva populaatio saa innoituksensa kaikenlaisesta pahantahtoisesta juoruamisesta. Silloin kun vielä oli työelämässä, oli kerrostalokyttääjä-antiannelisti työpaikkansa suurin juoruakka ja pahanilmanlintu, jolla ei todellisuudessa juuri ystäviä ollut. Nyt eläkkeellä päivät kuluvat naapurien tekemisiä vahtien ja kaikenlaista erilaista paheksuen.
Täydellisen empatiakyvyttömyytensä ja melko vähäisten henkisten lahjojensa vuoksi kerrostalokyttääjä-antiannelistit rakastavat takertua kiinni yksittäisiin lauseisiin ja eleisiin, ja selittää niiden avulla joskus muinoin tapahtuneita asioita, vaikkapa murhia. Heille kaikenlainen ”normeista poikkeava” käyttäytyminen on jo itsestään selvä todiste murhaamisesta. Heidän älynsä ei riitä mihinkään tarkempaan tapahtumaketjujen pohdiskeluun, eikä turha logiikka vaivaa teorioita muutenkaan.
Kyttääjien teoriat myös vaihtuvat lennossa, ja elävät kuin päiväperhoset aina sen aikaa, kun joku toinen kerrostalokyttääjä on niitä kehumassa. Sitten ne taas vaihtuvat uusiin ja unohdetaan hetkeksi. Asioita veulataan ja vatkataan loputtomasti, eikä mistään tule valmista; tärkeintä on tuottaa pahantahtoista tekstiä tuntemattomasta ihmisestä oman katkeruuden helpottamiseksi. Kateus on kerrostalokyttääjiä eteenpäin vievä voimavara.
3.) Hihhuli-antiannelisti. Tämä usein kerrostalokyttääjien alalajiksikin kutsuttu tyyppi uskoo Annelia syylliseksi, koska saatananpalvonta on todiste jumalan olemassaolosta ja Anneli on pitkähiuksinen hoikka blondi.
Oman ankean ja olemattoman seksielämänsä vuoksi hihhuli-antiannelistit ovat äärimmäisen kiinnostuneita kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä, ja erityisesti erilaiset ”perversiot” kiihottavat heidän mieltään suuresti. Masokistisen nautinnon vallassa he kahlaavat ”kauhistellen” läpi netin iljettävimmätkin pornosivustot, jotta näkisivät, mitä Saatana todella maailmassa aiheuttaa. Nainen, joka pukeutuu hameeseen, eikä siivoa kuuliaisesti miehelleen, on portto, ja porton kohtalo on tulimeri!
Äärimmäisen konservatiivinen maailmankuva, vähäinen älykkyys ja täysi tunteettomuus tekevät hihhuleista oman uskontonsa irvikuvia: he väittävät olevansa uskovia, mutta eivät tiedä uskontonsa peruskappaleitakaan. Heillä ei omahyväisessä pelastusvarmuudessaan todennäköisesti käy edes mielessä, että mikäli jumala on, heidät ohjataan taivaan porteilta ensimmäisenä alakertaan. Nämä ihmiset eivät tunne armoa edes käsitteenä.
Sanomattakin on selvää, että mikäli Jeesuskin käveli vetten päällä, ei Anneli Auerillekaan tuota vaikeuksia olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Millään tällaisilla yksityiskohdilla ei ole mitään merkitystä, eivätkä hihhulit sellaisia pohdi. Tutkimattomia ovat Herran tiet.
4.) Traumatisoitunut antiannelisti. Tämä tyyppi uskoo Annelin olevan syyllinen, koska heidänkin äitinsä hakkasi heitä pienenä. Isä samoin. Vaikean lapsuuden ja edelleen vaikean aikuisuuden runtelemat traumatisoituneet antiannelistit suorittavat palstalla äidinmurhaa. He ratkovat oman lapsuutensa kipupisteitä heijastaen kaiken pahan Anneli Aueriin ja näin samalla kostavat vanhemmilleen. He tietävät, mitä on kasvaa rikkinäisessä perheessä, kuulla tappeluja ja menettää vanhempansa. Koska he ovat kokeneet sen, on Auerinkin perheessä se koettu.
Auer toimii syntipukkina, joka ottaa koko maailman pahuuden päälleen; aivan koomisiin mittoihin kohoavan raivon vallassa traumatisoituneet antiannelistit lastaavat Auerin niskaan syytteen toisensa jälkeen. Auerissa ei ole mitään hyvää tai inhimillistä. Hän on psykopaatti, narsisti, jyrkkä kapitalisti, kova kommunisti, anarkofeministi, nymfomaani, skitsofreenikko, sadisti ja autisti.
Traumatisoituneen elämänsä pohtimisen vuoksi traumatisoituneet antiannelistit ovat hyvin kiinnostuneita lääketieteellisiistä diagnooseista ja selityksistä. Heidän lähtökohtansa syyllisyyskysymykseen on usein kyökkipsykologinen ja netistä opittuja lääketieteellisiä termejä viljellään surutta. Ajattelua leimaa äärimmäisen mustavalkoinen ajatusmaailma ja kiihkeys, josta voisi sivustakatsoja päätellä, että he todella tuntisivat ihmisen, jota vihaavat. Ehkä he tuntevatkin, mutta se ihminen ei ole Anneli Auer.
5.) Misogyyni-antiannelistit ovat myöskin varsin viheliäinen rotu. He uskovat Annelin olevan syyllinen, koska hän on nainen. Misogyynit ovat katkeroituneet kaikille naisille, koska opiskeluaikoina Helena jätti ja otti sen lukiojätkän ja vaimonkin kanssa meni poikki ja pitää maksaa elatusmaksuja. Sitä paitsi naiset ei ees käy armeijaa. Tämä yleensä noin 25-35 –vuotiasta miehistä koostuva ryhmä vihaa kaikkea mikä liittyy kulttuuriin, taiteisiin, opiskeluun, sivistykseen, vasemmistolaisuuteen, ulkomaalaisiin ja valtioon, mutta eniten hän vihaa feministejä, mitkä tosin ovatkin oikeastaan synonyymi kommunisteille. Misogyyni pitää kokoomustakin vasemmistopuolueena ja on tyytyväinen vasta kun Halla-aho on presidentti, julkinen sektori lopetettu ja poliisin varat kaksinkertaistettu.
Murha.infon lisäksi misogyynit vaikuttavat kaikilla keskustelupalstoilla, mutta homma-foorumi on lähinnä sydäntä. Kaikki on oikeastaan naisten vika, jollei neekereiden. Punaviherfeministikukkahattusossuämmien, jotka ei ees edes anna pillua. Enkä huoliskaan, kun Virossa ja Thaimaassa on paljon kauniimpia naisia, jotka tietää, miten miestä pitää kuuden kaljan jälkeen kohdella! Turha enää tulla tyrkyttämään, suomi-lehmät! Siellä on verotkin pienemmät!
6.) Maailmanvihaaja-antiannelistit on nettimaailman viemäreissä kieriskelevä synkkä rotu, joka uskoo Annelia syylliseksi, koska se on pirun kivaa, kun joku muu saa kärsiä. Nämä traumatisoituneista annelisteista edelleen jalostuneet kirjoittajat ovat eläneet niin rankan, väkivallan, päihteiden ja mielenterveysongelmien runteleman elämän, etteivät juuri näe valoa missään. Maanisdepressiivisyys pysyy jotenkuten kurissa lääkkeillä, mutta antisosiaalinen persoonallisuushäiriö pelkästään pysyy.
Masennukseen liittyvä melankolisuus ei näillä yksilöillä jalostu empaattiseksi ja herkäksi kyvyksi ymmärtää erilaisuutta, vaan kiehuu kasaan pelkäksi itsevihaksi ja vihaksi kaikkea kohtaan. Kun viiltely ei enää tuo helpotusta, katsellaan silmät kiiluen netin päänkatkomis- ja onnettomuusvideoita, ja tunnetaan hetken valheellista vahingoniloista toivoa, kun joku muu jossain kuolee kamalalla tavalla. Se oli sille ihan oikein! Sadomasokistiset unelmat ja kaiken alleen hukuttava ikuinen vitutus muodostavat kaikupohjan, jonka kautta maailmanvihaaja-antiannelistit sylkevät katkeria tekstejään ulos. Vittu kun tapettas vaan se ämmä!
7.) Mölisijä-antiannelistien joukko on lukuisa, mutta anniltaan vähäinen. Tämä yleensä alle kolmekymppisistä miehistä koostuva joukko pitää Annelia syyllisenä ku huppiksella oli vaan yks jalka mhäähäääähää, foliohattu! Koska lukutaito ja kärsivällisyys eivät riitä pitkän tekstin lukemiseen, riittää mölisijöille, että hallussa on pari väärin ymmärrettyä Iltalehden otsikkoa, joiden tuomalla viisaudella tullaan palstalle huutamaan joku ”hassu” möläytys, minkä jälkeen voidaankin poistua jo seuraavalle palstalle mölisemään.
Mölisijän maailmassa kaikki on yksinkertaista ja helppoa, eikä asioita tarvitse ihmeemmin pohtia. Parasta on heittää yksi hauska möläytys jollekin, mielellään vähän erilaiselle kirjoittajalle, yrittää nolata hänet, ja sen jälkeen poistua paikalta. Toista möläytystä samasta aiheesta ei yleensä löytyisikään, kun se ainoa on käytetty.
Antiannelistit voidaan jaotella seitsemään ryhmään motiiviensa ja käyttäytymisensä pohjalta.
1.) Pitkänlinjan antiannelisti. Hän uskoo Annelin syylliseksi, koska aikoinaan valitsi väärin, eikä pysty kantaansa muuttamaan. Pitkänlinjan antiannelisti on ollut palstalla ainakin pari-kolme vuotta, ja yleensä osaa etp:n ja jutun yksityiskohdat erittäin hyvin. Toisaalta hänen muistinsa on hyvin valikoiva. Hän tuli palstalle ”viattomana” ja asiallisena tutkijana, joka vain sattui veikkaamaan väärin silloin, kun tapaus oli vielä täysin hämärän peitossa, mutta toisaalta vielä järjellinen. Kun lähtökohdat olivat ne mitä ne silloin olivat, voimmeko syyttää häntä väärästä valinnasta? Emme toki.
Antiannelistiksi hän muuttui vasta, kun juttu alkoi paisua ja muuttua tavallisesta jännittävästä suomalaisesta murhamysteeristä aivan naurettavaksi satuiluksi. Pitkänlinjan antiannelisti tajuaa, että juttu on lähtenyt lapasesta jo aikoja sitten, eikä itsekään usko puoliakaan uusista käänteistä, mutta aikoinaan valittu suunta, kasvojen menettämisen pelko sekä halu olla oikeassa epärehellisinkin keinoin, eivät anna hänelle mahdollisuutta muuttaa kantaansa. Pitkänlinjan antiannelisti pelkää jokaista oikeudenkäynnin päivää ja uutta tietoa. Hän haluaisi, ettei mitään uutta tihkuisi lasten kertomuksista tai tutkimuksista; hän ei todellakaan halua tutustua syyttäjän uusimpiin kuvioihin, tai tehdä tarkkaa tutkimustyötä aiheesta, niin kuin joskus silloin ennen, kun jutussa oli vielä joku tolkku. Kun olisivat vaan hiljaa ja tuomitsisivat sen ämmän, ajattelee pitkänlinjan antiannelisti.
Jokainen julkisuuteen tihkunut lapsellisten syytteiden ja tarinoiden tiedonmurunen aiheuttaa pitkänlinjan antiannelistille lähes fyysisiä vaivoja, jotka ilmenevät moraalisen närkästyksen kaapuun verhoilluilla raivokohtauksilla. Lapset kärsii, herran tähden, älkää kertoko enempää! Häntä nolottaa väitteet, joita hänen on pakko ainakin jollain lailla myötäillä, ja hän toivoo, että juttu kuitenkin lopulta paljastuisi siksi, mitä se oli, kun hän palstalle ensi kertaa rekkautui: ihan vaan tavallinen kotiriita, joka lähti käsistä. Mutta point of no return on ohitettu: on vain pakko jatkaa. Mikäli Anneli tuomitaan lastenraiskauksista, saatananpalvontarituaaleista ja taustanauhamurhista ei sillä ole enää väliä; pääasia, että tuomitaan. Ja jos lapsi ja joku taksikuski menee siinä pesuveden mukana, niin eipä voi mitään. Pitkänlinjan antiannelistin moraali on hyvin venyvä. Hän hyväksyy elinkautisen perusteilla, joihin ei itsekään usko.
2.) Kerrostalokyttääjä-antiannelisti. Tämän netin ja livemaailman vihulaisen mukaan Anneli on syyllinen, koska näkeehän sen nyt naamasta ja tommoset vaatteetkin. Yleensä hieman iäkkäämmistä naispuolisista koostuva populaatio saa innoituksensa kaikenlaisesta pahantahtoisesta juoruamisesta. Silloin kun vielä oli työelämässä, oli kerrostalokyttääjä-antiannelisti työpaikkansa suurin juoruakka ja pahanilmanlintu, jolla ei todellisuudessa juuri ystäviä ollut. Nyt eläkkeellä päivät kuluvat naapurien tekemisiä vahtien ja kaikenlaista erilaista paheksuen.
Täydellisen empatiakyvyttömyytensä ja melko vähäisten henkisten lahjojensa vuoksi kerrostalokyttääjä-antiannelistit rakastavat takertua kiinni yksittäisiin lauseisiin ja eleisiin, ja selittää niiden avulla joskus muinoin tapahtuneita asioita, vaikkapa murhia. Heille kaikenlainen ”normeista poikkeava” käyttäytyminen on jo itsestään selvä todiste murhaamisesta. Heidän älynsä ei riitä mihinkään tarkempaan tapahtumaketjujen pohdiskeluun, eikä turha logiikka vaivaa teorioita muutenkaan.
Kyttääjien teoriat myös vaihtuvat lennossa, ja elävät kuin päiväperhoset aina sen aikaa, kun joku toinen kerrostalokyttääjä on niitä kehumassa. Sitten ne taas vaihtuvat uusiin ja unohdetaan hetkeksi. Asioita veulataan ja vatkataan loputtomasti, eikä mistään tule valmista; tärkeintä on tuottaa pahantahtoista tekstiä tuntemattomasta ihmisestä oman katkeruuden helpottamiseksi. Kateus on kerrostalokyttääjiä eteenpäin vievä voimavara.
3.) Hihhuli-antiannelisti. Tämä usein kerrostalokyttääjien alalajiksikin kutsuttu tyyppi uskoo Annelia syylliseksi, koska saatananpalvonta on todiste jumalan olemassaolosta ja Anneli on pitkähiuksinen hoikka blondi.
Oman ankean ja olemattoman seksielämänsä vuoksi hihhuli-antiannelistit ovat äärimmäisen kiinnostuneita kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä, ja erityisesti erilaiset ”perversiot” kiihottavat heidän mieltään suuresti. Masokistisen nautinnon vallassa he kahlaavat ”kauhistellen” läpi netin iljettävimmätkin pornosivustot, jotta näkisivät, mitä Saatana todella maailmassa aiheuttaa. Nainen, joka pukeutuu hameeseen, eikä siivoa kuuliaisesti miehelleen, on portto, ja porton kohtalo on tulimeri!
Äärimmäisen konservatiivinen maailmankuva, vähäinen älykkyys ja täysi tunteettomuus tekevät hihhuleista oman uskontonsa irvikuvia: he väittävät olevansa uskovia, mutta eivät tiedä uskontonsa peruskappaleitakaan. Heillä ei omahyväisessä pelastusvarmuudessaan todennäköisesti käy edes mielessä, että mikäli jumala on, heidät ohjataan taivaan porteilta ensimmäisenä alakertaan. Nämä ihmiset eivät tunne armoa edes käsitteenä.
Sanomattakin on selvää, että mikäli Jeesuskin käveli vetten päällä, ei Anneli Auerillekaan tuota vaikeuksia olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Millään tällaisilla yksityiskohdilla ei ole mitään merkitystä, eivätkä hihhulit sellaisia pohdi. Tutkimattomia ovat Herran tiet.
4.) Traumatisoitunut antiannelisti. Tämä tyyppi uskoo Annelin olevan syyllinen, koska heidänkin äitinsä hakkasi heitä pienenä. Isä samoin. Vaikean lapsuuden ja edelleen vaikean aikuisuuden runtelemat traumatisoituneet antiannelistit suorittavat palstalla äidinmurhaa. He ratkovat oman lapsuutensa kipupisteitä heijastaen kaiken pahan Anneli Aueriin ja näin samalla kostavat vanhemmilleen. He tietävät, mitä on kasvaa rikkinäisessä perheessä, kuulla tappeluja ja menettää vanhempansa. Koska he ovat kokeneet sen, on Auerinkin perheessä se koettu.
Auer toimii syntipukkina, joka ottaa koko maailman pahuuden päälleen; aivan koomisiin mittoihin kohoavan raivon vallassa traumatisoituneet antiannelistit lastaavat Auerin niskaan syytteen toisensa jälkeen. Auerissa ei ole mitään hyvää tai inhimillistä. Hän on psykopaatti, narsisti, jyrkkä kapitalisti, kova kommunisti, anarkofeministi, nymfomaani, skitsofreenikko, sadisti ja autisti.
Traumatisoituneen elämänsä pohtimisen vuoksi traumatisoituneet antiannelistit ovat hyvin kiinnostuneita lääketieteellisiistä diagnooseista ja selityksistä. Heidän lähtökohtansa syyllisyyskysymykseen on usein kyökkipsykologinen ja netistä opittuja lääketieteellisiä termejä viljellään surutta. Ajattelua leimaa äärimmäisen mustavalkoinen ajatusmaailma ja kiihkeys, josta voisi sivustakatsoja päätellä, että he todella tuntisivat ihmisen, jota vihaavat. Ehkä he tuntevatkin, mutta se ihminen ei ole Anneli Auer.
5.) Misogyyni-antiannelistit ovat myöskin varsin viheliäinen rotu. He uskovat Annelin olevan syyllinen, koska hän on nainen. Misogyynit ovat katkeroituneet kaikille naisille, koska opiskeluaikoina Helena jätti ja otti sen lukiojätkän ja vaimonkin kanssa meni poikki ja pitää maksaa elatusmaksuja. Sitä paitsi naiset ei ees käy armeijaa. Tämä yleensä noin 25-35 –vuotiasta miehistä koostuva ryhmä vihaa kaikkea mikä liittyy kulttuuriin, taiteisiin, opiskeluun, sivistykseen, vasemmistolaisuuteen, ulkomaalaisiin ja valtioon, mutta eniten hän vihaa feministejä, mitkä tosin ovatkin oikeastaan synonyymi kommunisteille. Misogyyni pitää kokoomustakin vasemmistopuolueena ja on tyytyväinen vasta kun Halla-aho on presidentti, julkinen sektori lopetettu ja poliisin varat kaksinkertaistettu.
Murha.infon lisäksi misogyynit vaikuttavat kaikilla keskustelupalstoilla, mutta homma-foorumi on lähinnä sydäntä. Kaikki on oikeastaan naisten vika, jollei neekereiden. Punaviherfeministikukkahattusossuämmien, jotka ei ees edes anna pillua. Enkä huoliskaan, kun Virossa ja Thaimaassa on paljon kauniimpia naisia, jotka tietää, miten miestä pitää kuuden kaljan jälkeen kohdella! Turha enää tulla tyrkyttämään, suomi-lehmät! Siellä on verotkin pienemmät!
6.) Maailmanvihaaja-antiannelistit on nettimaailman viemäreissä kieriskelevä synkkä rotu, joka uskoo Annelia syylliseksi, koska se on pirun kivaa, kun joku muu saa kärsiä. Nämä traumatisoituneista annelisteista edelleen jalostuneet kirjoittajat ovat eläneet niin rankan, väkivallan, päihteiden ja mielenterveysongelmien runteleman elämän, etteivät juuri näe valoa missään. Maanisdepressiivisyys pysyy jotenkuten kurissa lääkkeillä, mutta antisosiaalinen persoonallisuushäiriö pelkästään pysyy.
Masennukseen liittyvä melankolisuus ei näillä yksilöillä jalostu empaattiseksi ja herkäksi kyvyksi ymmärtää erilaisuutta, vaan kiehuu kasaan pelkäksi itsevihaksi ja vihaksi kaikkea kohtaan. Kun viiltely ei enää tuo helpotusta, katsellaan silmät kiiluen netin päänkatkomis- ja onnettomuusvideoita, ja tunnetaan hetken valheellista vahingoniloista toivoa, kun joku muu jossain kuolee kamalalla tavalla. Se oli sille ihan oikein! Sadomasokistiset unelmat ja kaiken alleen hukuttava ikuinen vitutus muodostavat kaikupohjan, jonka kautta maailmanvihaaja-antiannelistit sylkevät katkeria tekstejään ulos. Vittu kun tapettas vaan se ämmä!
7.) Mölisijä-antiannelistien joukko on lukuisa, mutta anniltaan vähäinen. Tämä yleensä alle kolmekymppisistä miehistä koostuva joukko pitää Annelia syyllisenä ku huppiksella oli vaan yks jalka mhäähäääähää, foliohattu! Koska lukutaito ja kärsivällisyys eivät riitä pitkän tekstin lukemiseen, riittää mölisijöille, että hallussa on pari väärin ymmärrettyä Iltalehden otsikkoa, joiden tuomalla viisaudella tullaan palstalle huutamaan joku ”hassu” möläytys, minkä jälkeen voidaankin poistua jo seuraavalle palstalle mölisemään.
Mölisijän maailmassa kaikki on yksinkertaista ja helppoa, eikä asioita tarvitse ihmeemmin pohtia. Parasta on heittää yksi hauska möläytys jollekin, mielellään vähän erilaiselle kirjoittajalle, yrittää nolata hänet, ja sen jälkeen poistua paikalta. Toista möläytystä samasta aiheesta ei yleensä löytyisikään, kun se ainoa on käytetty.
