MURHA.INFO

Tuli juuri äsken aiheelliseksi kysyä tätä Teiltä, arvon kollegat...
Eli: Riitelin mustalaisten (kolme nuorta miespuolista) kanssa meidän autopaikkamme käytöstä. Kävin kioskilla, sillä aikaa meidän ruutuun (ja osittain viereiselle tyhjälle vieraspaikallekin)oli ajettu auto. Hetken pähkäilin mitä tehdä, kunnes herrat saapuivat paikalle. Kun kysyin miksi eivät ajaneetautoaan vieraspaikalle,alkoi melkoinen sanasota.
Huh kun kiehahti...
Olisiko viisainta antaa aina tällaisten tapausten olla?
Onko veren kerjäämistä nenästään, kun vastaa vittuiluun samalla mitalla?
Nimimerkillä: Kun suutun, en pelkää ketään...

Yleensä soitan kiukun kohteelle.
Ensin kohteliaasti ja jos asiaan ei ilmaannu parannusta tai yhteistyöhalukkuutta sitten alkaa tapahtumaan.
Riippuu tapauksesta, että mitä.

Aika rohkea on tuo TT, kun mannepoikien kaa alkaa rähjäämään.
Huonolla onnella oisit voinut olla meijän huomisen päivän puheenaihe.

*muok* mainittakoon vielä, että olen suuttuessani äkkipikainen, mutta vastaavasti myös pitkävihainen eli hieno luonne kertakaikkiaan.

riippuu olenko töissä vai en, kotona suutun hyvinkin helposti, tiuskahtelen, murjotan ja mökötän, mutta jos suutun kunnolla se ikäänkuin kiihtyy täyteen raivoonsa pari tuntia ja sitten alkaa tavarat lennellä. tässä vaiheessa en oikein tahdo leppyä millään, onneksi näitä hepuleita tulee todella harvoin. töissä en suutu, nielen ja jos suutun, suutun kohteliaasti eli sanon asiani hyvin selkeästi ja niin, ettei voida syyttää epäasiallisesta käytöksestä, poistun paikalta ja räjähdän nurkan takana.

Jos suutun, niin se myös yleensä kuuluu ja näkyy. En varsinaisesti riehu tai paisko tavaroita, mutta ääni yltyy kyllä. Jos ei asiaan synny selvyyttä, niin saattaa syntyä myös mykkäkoulu. Minä en koskaan unohda tappelua tai sitä, että ollaan vihaisia, vaan minä tarvitsen aina lopetuksen, jokin "closure" on asialle saatava. Harvoin jaksan olla pitkään vihainen, yleensä mieluiten nostan kissan pöydälle ja hoidan asian heti pois päiväjärjestyksestä. Nämä siis näitä pienempiä riitoja.

Vihaisena saatan olla hyvinkin vittumainen ämmä. Ja jos minut suututtaa tosissaan... Sitä ei yleensä huomaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Jos minut saa tosissaan kostotuulelle, ei hyvä heilu.

Ehhehee.. Tää kun suuttuu se on oksat pois ja pala latvaa..
Sen kuulee ja näkee..
Saatan tupsahdella tuon tuostakin, mutta pitkävihainen en ole.
Nuorempana mulla pimeni totaalisesti ja saatoin käydä jopa päälle.
Onneksi siitä päässyt yli jo, mutta ääni ja terävä kieli onkin sitten pahin aseeni.
Osaan osua toisen arkaan paikkaan ja pahasti jos silälailla haluan.
Todennäköisesti oisin tuossa tilanteessa missä TT oli, niin tehnyt ihan samalalailla.
Saattanut jopa haukkua heitä omalla kielellään, jota osaan jonkin verran (silloin ois varmaan joutunut jo ottaan jalat alleen)

Jos kunnolla nii alan riehumaan / eli lyön kohdetta, oli se kaveri tai seinä.

Yleensä poistun paikalta rauhoittumaan. Jos on kyse turpareissusta, otan turpaani ja kysyn, että joko helpotti. Vihaan tappelua, oli se sitten sanallista tai fyysistä.

Jos oikein ketuttaa, niin oman sormen pureminen on hyvä rauhoittumiskeino....tai sit sen toisen !

Kun suutun, mökötän. Mut on tosin aika helppo lepyttää, pelkkä anteeksipyyntö (jos on aihetta) ja halaus riittää. Jos kyseessä on iso riita, taannun lapsen asteelle ja olen hiljaa enkä vastaa mitään. Puhua osaan kyllä mutta en saa sanottua mikä vaivaa vaan huudan sen jossain vaiheessa kun olen hautonut juttua tarpeeksi. Oikeastaan olen aika miellyttävä (heh) riitakumppani omasta mielestäni.

Kilttinä tyttönä en osaa edes riidellä kunnolla Kyllähän mä pienistä asioista kilahtelen lähes päivittäin, mutta sitten ne suuret kiukunaiheet pidän vaan sisälläni...... kunnes lopulta vollotan ääneen Ja vasta siinä vaiheessa se toinen osapuoli alkaa päästä hajulle, mikä onkaan vikana Ainoa hyvä puoli tässä systeemissä on se, että se itkeminen yleensä sitten helpottaa aika nopeesti.

TT se osaa olla ikävä ihmisille.

äsken tappeli jonkun vanhan papan kanssa pankkiautomaatila, nyt ovat sitten mannepojat saaneet kuulla kunniansa

itse hermostun lähinnä liikenteessä, jolloin tule kiroiltua ja elekieltä käytettyä melkein joka päivä (mutta tämä ei siis suomessa)

Se ihan riippuu, kuka on kyseessä joka ärsyttää, missä ollaan jne.

Jaa'a, mä en kestä riitoja, etenkään jos ne ovat aiheettomia. Pyrin poistumaan paikalta, en osaa puolustaa itseäni, siis edes suullisesti. Sisälleni jää vaan äärettömän paha olo pitkäksi aikaa.

olisin tuossa tilanteessa käyttäytynyt samalla tavalla...en oikein oo käsittänyt miksi mannejen kanssa pitäisi toimia eri tavalla kuin muiden

Suutun tulisesti mutta en kanna kaunaa, erimielisyydet ratkotaan tässä ja nyt...ja viimeistä nurkkaa myöten

Jaa-a, riippuu tilanteesta. Joskus otan pultit aika äkkiäkin, mutta yleensä osaan hillitä itseni. Silloin suuttumus tulee jälkikäteen täydellä voimalla ja vaahtoan yksikseni tuntitolkulla.

Tampereen flikan tilanteessa olisin kyllä sanonut miehille pari ohjetta pysäköintiin, mutta jos takaisin olisi tullut sammakoita ja sisiliskoja, niin olisin ehkä pyrkinyt olemaan rauhallinen. En siksi että kyseessä oli romanit, vaan koska vastassa oli kolme ja itse olisin ollut yksin. Hattua kuitenkin nostan Tampereen flikalle rohkeudesta.