Viimeinen tahto
Lähetetty: La Tammi 11, 2014 5:30 pm
"Helsingin hovioikeus ratkaisi keskiviikkona visaisen perintöriidan. Hovioikeus punnitsi, käskikö edesmennyt varatuomari hävittää uuden testamenttinsa vai ei.
Monimutkainen tapaus sai alkunsa vuonna 1990, jolloin varatuomari teki vaimonsa kanssa keskinäisen testamentin. Sen mukaan molempien kuoltua omaisuus oli jaettava puoliksi parin lasten ja lastenlasten kesken.
Vaimon kuoltua mies päätti kuitenkin tehdä uuden testamentin. Vuonna 2000 tehdyn testamentin mukaan omaisuusjako olisi suosinut yhtä hänen tytärtään ja tyttären lasta muiden jälkeläisten kustannuksella.
Syynä tähän oli se, että tytär asui isänsä naapurissa ja osallistui molempien vanhempien hoitamiseen. Lapsenlapsi taas asui samassa talossa isoisänsä kanssa ja osallistui myös isoisänsä hoitamiseen.
Lapsenlapsen ja isoisän välit kuitenkin tulehtuivat, ja lapsenlapsi muutti pois yhteisestä talosta. Vuonna 2002 varatuomari teki uuden testamentin, jonka mukaan lapsenlapsi jäisi testamentin ulkopuolelle.
Tämän testamentin varatuomari kuitenkin myöhemmin peruutti. Tästä seikasta miehen lapset olivat yksimielisiä.
Viimeinen tahto
Lasten välinen kiista kiista koski vuonna 2000 tehtyä ensimmäistä uutta testamenttia.
Miehen pojan mukaan hänen isänsä oli myöhemmin käskenyt hävittää testamentin. Kyseisessä testamentissa suositun tyttären mukaan taas mitään tällaista pyyntöä ei ollut.
Hovioikeudessa kuultiin todistajia, joiden kertomukset puolsivat käsitystä testamentin hävittämispyynnöstä. Oikeudessa esitettiin todisteina myös lasten välistä kirjeenvaihtoa.
Oikeuden mukaan ratkaisevaa oli miehen oma käsitys siitä, mikä testamentti oli milloinkin voimassa. Tällöin avainasemaan nousi vuonna 2002 tehty uusi testamentti, jonka varatuomari myöhemmin peruutti. Tällä testamentille muutettiin vuonna 1990 tehty alkuperäinen testamentti. Tästä voi oikeuden mukaan päätellä, että varatuomarin käsityksen mukaan vuonna 2000 tehty testamentti oli jo hävitetty.
Käräjäoikeus oli katsonut, että vuoden 2000 testamentti oli voimassa ja pätevä. Hovioikeus kuitenkin kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja katsoi, että omaisuus on jaettava tasan lasten ja lapsenlapsien kesken. " Edellä oleva teksti perj 10.1.iltalehdestä. Mietin vaan,että jos ei ammatiltaan varatuomarikaan osaa edes pätevää testamentttia laatia,millaisissa käsissä meidän oikeutemme onkaan.Ja taas se,että oikeus ei "kuuntele" edesmenneen viimeistä tahtoa.Toisaalta surkuhupaisaa(niin kauan kun ei omalle kohdalle satu).Näistä asioistahan on aina väännetty-Esaun aikoinakin jo huijattukin...Olisiko se kuitenkin parempi,että kaikki saa tasapuolisesti oman osuutensa.Tai ehkä kuitenkin toisaalta niin,että omaisuutensa tulevaisuudesta saa itse päättää,ja viimeinen tahto on pätevä,vaikkei hulttiolle mitään jäisikään.Vaan kun on noita vanhuksia,jotka on edelleen oikeustoimikelpoisia,vaikka jo on perhe huomannut,etä lamppu on himmenemään päin....Ei niin yksoikoone asia ole tämä.
Monimutkainen tapaus sai alkunsa vuonna 1990, jolloin varatuomari teki vaimonsa kanssa keskinäisen testamentin. Sen mukaan molempien kuoltua omaisuus oli jaettava puoliksi parin lasten ja lastenlasten kesken.
Vaimon kuoltua mies päätti kuitenkin tehdä uuden testamentin. Vuonna 2000 tehdyn testamentin mukaan omaisuusjako olisi suosinut yhtä hänen tytärtään ja tyttären lasta muiden jälkeläisten kustannuksella.
Syynä tähän oli se, että tytär asui isänsä naapurissa ja osallistui molempien vanhempien hoitamiseen. Lapsenlapsi taas asui samassa talossa isoisänsä kanssa ja osallistui myös isoisänsä hoitamiseen.
Lapsenlapsen ja isoisän välit kuitenkin tulehtuivat, ja lapsenlapsi muutti pois yhteisestä talosta. Vuonna 2002 varatuomari teki uuden testamentin, jonka mukaan lapsenlapsi jäisi testamentin ulkopuolelle.
Tämän testamentin varatuomari kuitenkin myöhemmin peruutti. Tästä seikasta miehen lapset olivat yksimielisiä.
Viimeinen tahto
Lasten välinen kiista kiista koski vuonna 2000 tehtyä ensimmäistä uutta testamenttia.
Miehen pojan mukaan hänen isänsä oli myöhemmin käskenyt hävittää testamentin. Kyseisessä testamentissa suositun tyttären mukaan taas mitään tällaista pyyntöä ei ollut.
Hovioikeudessa kuultiin todistajia, joiden kertomukset puolsivat käsitystä testamentin hävittämispyynnöstä. Oikeudessa esitettiin todisteina myös lasten välistä kirjeenvaihtoa.
Oikeuden mukaan ratkaisevaa oli miehen oma käsitys siitä, mikä testamentti oli milloinkin voimassa. Tällöin avainasemaan nousi vuonna 2002 tehty uusi testamentti, jonka varatuomari myöhemmin peruutti. Tällä testamentille muutettiin vuonna 1990 tehty alkuperäinen testamentti. Tästä voi oikeuden mukaan päätellä, että varatuomarin käsityksen mukaan vuonna 2000 tehty testamentti oli jo hävitetty.
Käräjäoikeus oli katsonut, että vuoden 2000 testamentti oli voimassa ja pätevä. Hovioikeus kuitenkin kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja katsoi, että omaisuus on jaettava tasan lasten ja lapsenlapsien kesken. " Edellä oleva teksti perj 10.1.iltalehdestä. Mietin vaan,että jos ei ammatiltaan varatuomarikaan osaa edes pätevää testamentttia laatia,millaisissa käsissä meidän oikeutemme onkaan.Ja taas se,että oikeus ei "kuuntele" edesmenneen viimeistä tahtoa.Toisaalta surkuhupaisaa(niin kauan kun ei omalle kohdalle satu).Näistä asioistahan on aina väännetty-Esaun aikoinakin jo huijattukin...Olisiko se kuitenkin parempi,että kaikki saa tasapuolisesti oman osuutensa.Tai ehkä kuitenkin toisaalta niin,että omaisuutensa tulevaisuudesta saa itse päättää,ja viimeinen tahto on pätevä,vaikkei hulttiolle mitään jäisikään.Vaan kun on noita vanhuksia,jotka on edelleen oikeustoimikelpoisia,vaikka jo on perhe huomannut,etä lamppu on himmenemään päin....Ei niin yksoikoone asia ole tämä.
