Alppilan surma ja tulipalo -89
Lähetetty: Pe Syys 28, 2007 2:47 pm
13.3.1989 Helsingin Alppilassa oli tuhoisa asuntopalo. Kerrostalon 8.kerroksessa sijaitsevassa yksiössä oli ensin ollut voimakas räjähdys ja sen jälkeen raju tulipalo.
Olohuoneesta löytyi mies, joka vielä vähän liikkui, mutta todettiin porraskäytävässä elvytysyrityksistä huolimatta kuolleeksi.
Elvyttäjät saivat tiedon, että heti räjähdyksen jälkeen oli asunnosta juossut ulos palava mies, joka oli huutanut:”Se räjähti, hullu mies!”
Tulta pakoon juossut mies oli löydetty vastapäisen talon pihasta, jossa ihmiset olivat sammuttaneet hänet vaatteilla peittelemällä.
Miehellä oli ollut yllään vain toisen jalan kenkä ja toisessa kädessä hansikas. Muut vaatteet olivat palaneet ja tippuneet miehen juostessa. Ensiavun antamisen ja sairaalaan kuljetuksen aikana mies oli ollut tajuissaan ja lääkäri oli puhuttanut häntä. Mies oli kertonut henkilötietonsa ja että oli mennyt asuntoon vaaleatukkaisen miehen kutsusta. Hän sanoi myös ettei tiennyt mistä palo oli alkanut. Paloa edeltäneistä tapahtumista kysyttäessä mies ei vastannut mitään.
Huoneistoa sammutettaessa löytyi olohuoneesta lattialta sohvan vierestä vielä miespuolinen vainaja.
Huoneistossa oli vahva bensan haju ja sohvalla sekä kylpyhuoneessa oli verta.
Asunnosta löytynyt vainaja todettiin oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa pahoin palaneeksi, mutta ruumiista löytyi 11 pistohaavaa rinnan alueella ja 6 pistohaavaa lapaluiden välissä. Mies oli asunnon omistaja, tässä jutussa Pekka.
Porraskäytävässä kuolleessa miehessä ei löytynyt palovammoja kummempia vammoja. Hänellä oli hengitysaukoissa nokea, josta voitiin päätellä että hän tosiaan oli ollut elossa vielä palon alkaessa.
Palovammoista on tutkijoilla ns. nyrkkisääntö:
_Jos puolet ihosta palaa 1 tai 2 asteen palovammoille, tai
-kolmasosa 3 tai 4 asteen palovammoille, uhri todennäköisesti kuolee ennemmin tai myöhemmin vammoihinsa tai komplikaatioihin. Jos henkilö on hengittänyt palokaasuja ja hengitystiet ovat turvonneet ja tulehtuvat, ihminen pystyy puhumaan vain pienen hetken tulipalon jälkeen.
-Toisaalta on huomattu, että jos ihminen on tajuissaan , vaikka olisikin pahasti palanut, hän pystyy kommunikoimaan aivan järkevästi.
Poliisit menivät siis nopeasti sairaalaan puhuttamaan sairaalaan vietyä miestä. (Tässä Markku.)
Markun ihosta oli palanut noin 90% 2. tai 3.asteen palovammoille ja lisäksi hän oli hengittänyt palokaasuja. Ennuste oli siis toivoton. Vielä kaksi tuntia palon jälkeen Markku oli tajuissaan, tosin voimakkaiden kipulääkkeiden vaikutuksessa. Hän ei pystynyt puhumaan, mutta nyökkäämällä ja pudistamalla päätään hän vastasi esitettyihin kysymyksiin.
Näin suoritetussa kuulustelussa hän kertoi , että oli ollut asunnossa kahden muun miehen kanssa, joista toinen oli hänelle tuttu. Asuntoon oli menty ryypiskelemään ja riitaa tai tappelua ei ollut ollut. Palon syttymissyystä tai Pekan surmaamisesta kysyttäessä Markku ei vastannut.
Asunnon tarkastuksessa todettiin, että olohuoneen kalusteet oli ikään kuin kasattu keskelle lattiaa ja laatikoita, sekä kaappeja pengottu. Sohvantäytteisiin oli imeytynyt verta. Olohuoneen lattialla oli 10litran muovikanisteri, jonka pohjalla oli vielä puoli litraa bensaa. Kanisterin vieressä oli sytytin.
Kylpyammeessa oli verta, pesupulveria, shampoota, sekä ruokailuveitsi.
Seuraavana päivänä Markku kuoli sairaalassa. Tapausta olisi voinut muuten pitää selvitettynä, mutta poliisille alkoi tulla vihjeitä, etteivät miehet olleet olleet ainoastaan kolmistaan asunnolla.
Vihjeiden perusteella otettiin kiinni Heli, jonka tuttavaa haastateltiin samanaikaisesti.
Selvisi, että Heli oli kertonut olleensa ryyppäämässä yhdessä poikaystävänsä Markun, tämän kaverin Arton, sekä heille ennestään tuntemattoman Pekan kanssa. He olivat olleet Pekan asunnolla. Pekka oli alkanut lähennellä Heliä. Heli oli kertomansa mukaan yhdessä Markun kanssa vienyt Pekan kylpyhuoneeseen, jossa tämä oli surmattu puukolla. Myöhemmin asunto oli sytytetty tuleen.
Kun poliisit kertoivat Helille, että myös Markku oli kuollut, Heli paljasti että paikalla oli ollut vielä yksi nainen,Arton tyttöystävä, mutta hänen nimeään ei Heli suostunut kertomaan.
Poliisit saivat henkilöllisyyden selville ja pidättivät myös Marjan.
Suoritetuissa kuulusteluissa poliiseille tuli tapahtumista seuraavanlainen kuva:
Kaksi paria, Heli ja Markku,sekä Marja ja arto, olivat ryypiskelleet alppilassa ravintoloissa, sekä ulkosalla. Rahojen ja juotavan loputtua he olivat sattumalta tavanneet Pekan, jota eivät ennestään tunteneet. Oli lauantai-ilta, kaksi vuorokautta ennen tulipaloa.
Pekka oli pyytänyt seuruetta luokseen ryyppäämään. Markku ei ollut lähtenyt muiden mukaan.
Pekan asunnolla oli juotu olutta. Marja oli nukahtanut sohvalle.
Tässä vaiheessa Pekka oli alkanut lähennellä Heliä, mutta oli lopettanut heti Helin kiellettyä.
Arto oli kuitenkin käynyt hakemassa paikalle Markun. Kaikki jatkui kuitenkin rauhallisesti.
Riitaa tuli vasta, kun Heli oli varastanut Pekan lompakon ja löytänyt sieltä pankkikortin. Pekalta oli alettu kovistella tunnuslukua. (Marja ei herännyt.)
Pekka ei ollut halukas kertomaan tunnuslukua, joten häntä alettiin lyömään nyrkeillä ja potkimaan. Lopulta Pekka kertoi tunnusluvun ja että tilillä oli rahaa vähän yli tuhat markkaa.
Heli ja Arto lähtivät rahaa nostamaan. Markku jäi Pekkaa vahtimaan asunnolle.
Ilmeni, että tilillä olikin vain 900 markkaa.
Nyt seurue suuttui (tottakai…) Pekalle toden teolla ja päättivät tappaa tämän.
Heli ja Markku raahasivat humalaisen Pekan väkisin kylpyhuoneeseen., jossa Heli oli laskenut ammeen täyteen vettä. Ensin Pekkaa yritettiin hukuttaa, mutta tämä rimpuili liikaa.
Sillä välin Arto ahkeroi tosissaan ja yritti löytää jotakin varastettavaa, Marja vain nukkui.
Heli nouti keittiöstä ruokailuveitsen, jolla he Markun kanssa löivät Pekkaa vatsan ja rinnan seutuville. Veitsi (peijakas) oli niin tylsä, ettei tahtonut upota. Avuksi otettiin Mora-puukko. Heli pisti ensin rintaan ja oikeaan kainaloon, Markun pitäessä Pekkaa paikallaan. Tämän jälkeen Markku oli lyönyt Pekkaa rintaan ja selkään, sitten Pekka meni elottomaksi.
Surman jälkeen vaihdettiin vesi puhtaaseen. Heli sirotteli ammeeseen pesujauhetta ja shampoota, sekä pesi vainajasta veren pois., jottei asuntoon tulisi hajua vainajasta.
Tässä vaiheessa myös Marja heräsi. Hän olisi halunnut tehdä poliisille ilmoituksen, mutta muille se ei sopinut. Pekan rahat, 900mk, jaettiin seurueen kesken ja lähdettiin ravintolaan ryyppäämään.
Seuraavana aamuna seurue tutki asuntoa ja varastivat sieltä vaatteita, levyjä, vanhoja rahoja, sekä lasten leluja.
sunnuntai kului ryypätessä. Alettiin suunnitella, miten ruumis hävitettäisiin. Kehitettiin suunnitelma polttaa asunto ja vainaja bensiinillä. Marja varoitti, että bensa voi räjähtää. Hänen isänsä oli kuollut aikoinaan tulipalossa. Bensaa kuitenkin hankittiin.
Sovittiin, että tytöt jäävät kadulle vartioon. Hetken kuluttua Arto kävi asunnon parvekkeella, ilmeisesti katsoen, että kaikki on kunnossa.
Tämän jälkeen ilmeisesti miehet nostivat vainajan sohvalle. Lattialle kasattiin tavaroita ja Arto roiski kanisterista bensiiniä ympäri huoneistoa. Kun hän sytytti sytyttimen tuli valtava pamaus. Huoneiston ikkunat rikkuivat ja lensivät aina naapuritontille asti. Samalla ikkunasta purkautui taivaalle iso tulipallo.
Heti räjähdyksen jälkeen Markku oli juossut ulos talosta palavana ja tuupertunut naisten lähettyville. Ennen sivullisten paikalle tuloa Markku kehotti tyttöjä äkkiä poistumaan paikalta.
Oikeudessa Heli yritti vierittää tappamisesta koko syyn Markun niskoille.
Marjan puolustus taas kertoi, että Marja ei ollut tehnyt mitään, vaan oli uhattuna joutunut olemaan seurueessa mukana.
Heli tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta ja murhapoltosta 11vuodeksi ja 2kuukaudeksi vankeuteen, sekä Marjan mm. murhapoltosta 2vuodeksi 5kuukaudeksi vankeuteen.
Molemmat tuomitut valittivat (tietenkin) hovioikeuteen, jonka tuomioista minulla ei ole tietoa.
Kirjoitus on melko vapaa lainaus Poliisi Kertoo -1991 –kirjasta. (Jota ei saa lainata osittainkaan
Olohuoneesta löytyi mies, joka vielä vähän liikkui, mutta todettiin porraskäytävässä elvytysyrityksistä huolimatta kuolleeksi.
Elvyttäjät saivat tiedon, että heti räjähdyksen jälkeen oli asunnosta juossut ulos palava mies, joka oli huutanut:”Se räjähti, hullu mies!”
Tulta pakoon juossut mies oli löydetty vastapäisen talon pihasta, jossa ihmiset olivat sammuttaneet hänet vaatteilla peittelemällä.
Miehellä oli ollut yllään vain toisen jalan kenkä ja toisessa kädessä hansikas. Muut vaatteet olivat palaneet ja tippuneet miehen juostessa. Ensiavun antamisen ja sairaalaan kuljetuksen aikana mies oli ollut tajuissaan ja lääkäri oli puhuttanut häntä. Mies oli kertonut henkilötietonsa ja että oli mennyt asuntoon vaaleatukkaisen miehen kutsusta. Hän sanoi myös ettei tiennyt mistä palo oli alkanut. Paloa edeltäneistä tapahtumista kysyttäessä mies ei vastannut mitään.
Huoneistoa sammutettaessa löytyi olohuoneesta lattialta sohvan vierestä vielä miespuolinen vainaja.
Huoneistossa oli vahva bensan haju ja sohvalla sekä kylpyhuoneessa oli verta.
Asunnosta löytynyt vainaja todettiin oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa pahoin palaneeksi, mutta ruumiista löytyi 11 pistohaavaa rinnan alueella ja 6 pistohaavaa lapaluiden välissä. Mies oli asunnon omistaja, tässä jutussa Pekka.
Porraskäytävässä kuolleessa miehessä ei löytynyt palovammoja kummempia vammoja. Hänellä oli hengitysaukoissa nokea, josta voitiin päätellä että hän tosiaan oli ollut elossa vielä palon alkaessa.
Palovammoista on tutkijoilla ns. nyrkkisääntö:
_Jos puolet ihosta palaa 1 tai 2 asteen palovammoille, tai
-kolmasosa 3 tai 4 asteen palovammoille, uhri todennäköisesti kuolee ennemmin tai myöhemmin vammoihinsa tai komplikaatioihin. Jos henkilö on hengittänyt palokaasuja ja hengitystiet ovat turvonneet ja tulehtuvat, ihminen pystyy puhumaan vain pienen hetken tulipalon jälkeen.
-Toisaalta on huomattu, että jos ihminen on tajuissaan , vaikka olisikin pahasti palanut, hän pystyy kommunikoimaan aivan järkevästi.
Poliisit menivät siis nopeasti sairaalaan puhuttamaan sairaalaan vietyä miestä. (Tässä Markku.)
Markun ihosta oli palanut noin 90% 2. tai 3.asteen palovammoille ja lisäksi hän oli hengittänyt palokaasuja. Ennuste oli siis toivoton. Vielä kaksi tuntia palon jälkeen Markku oli tajuissaan, tosin voimakkaiden kipulääkkeiden vaikutuksessa. Hän ei pystynyt puhumaan, mutta nyökkäämällä ja pudistamalla päätään hän vastasi esitettyihin kysymyksiin.
Näin suoritetussa kuulustelussa hän kertoi , että oli ollut asunnossa kahden muun miehen kanssa, joista toinen oli hänelle tuttu. Asuntoon oli menty ryypiskelemään ja riitaa tai tappelua ei ollut ollut. Palon syttymissyystä tai Pekan surmaamisesta kysyttäessä Markku ei vastannut.
Asunnon tarkastuksessa todettiin, että olohuoneen kalusteet oli ikään kuin kasattu keskelle lattiaa ja laatikoita, sekä kaappeja pengottu. Sohvantäytteisiin oli imeytynyt verta. Olohuoneen lattialla oli 10litran muovikanisteri, jonka pohjalla oli vielä puoli litraa bensaa. Kanisterin vieressä oli sytytin.
Kylpyammeessa oli verta, pesupulveria, shampoota, sekä ruokailuveitsi.
Seuraavana päivänä Markku kuoli sairaalassa. Tapausta olisi voinut muuten pitää selvitettynä, mutta poliisille alkoi tulla vihjeitä, etteivät miehet olleet olleet ainoastaan kolmistaan asunnolla.
Vihjeiden perusteella otettiin kiinni Heli, jonka tuttavaa haastateltiin samanaikaisesti.
Selvisi, että Heli oli kertonut olleensa ryyppäämässä yhdessä poikaystävänsä Markun, tämän kaverin Arton, sekä heille ennestään tuntemattoman Pekan kanssa. He olivat olleet Pekan asunnolla. Pekka oli alkanut lähennellä Heliä. Heli oli kertomansa mukaan yhdessä Markun kanssa vienyt Pekan kylpyhuoneeseen, jossa tämä oli surmattu puukolla. Myöhemmin asunto oli sytytetty tuleen.
Kun poliisit kertoivat Helille, että myös Markku oli kuollut, Heli paljasti että paikalla oli ollut vielä yksi nainen,Arton tyttöystävä, mutta hänen nimeään ei Heli suostunut kertomaan.
Poliisit saivat henkilöllisyyden selville ja pidättivät myös Marjan.
Suoritetuissa kuulusteluissa poliiseille tuli tapahtumista seuraavanlainen kuva:
Kaksi paria, Heli ja Markku,sekä Marja ja arto, olivat ryypiskelleet alppilassa ravintoloissa, sekä ulkosalla. Rahojen ja juotavan loputtua he olivat sattumalta tavanneet Pekan, jota eivät ennestään tunteneet. Oli lauantai-ilta, kaksi vuorokautta ennen tulipaloa.
Pekka oli pyytänyt seuruetta luokseen ryyppäämään. Markku ei ollut lähtenyt muiden mukaan.
Pekan asunnolla oli juotu olutta. Marja oli nukahtanut sohvalle.
Tässä vaiheessa Pekka oli alkanut lähennellä Heliä, mutta oli lopettanut heti Helin kiellettyä.
Arto oli kuitenkin käynyt hakemassa paikalle Markun. Kaikki jatkui kuitenkin rauhallisesti.
Riitaa tuli vasta, kun Heli oli varastanut Pekan lompakon ja löytänyt sieltä pankkikortin. Pekalta oli alettu kovistella tunnuslukua. (Marja ei herännyt.)
Pekka ei ollut halukas kertomaan tunnuslukua, joten häntä alettiin lyömään nyrkeillä ja potkimaan. Lopulta Pekka kertoi tunnusluvun ja että tilillä oli rahaa vähän yli tuhat markkaa.
Heli ja Arto lähtivät rahaa nostamaan. Markku jäi Pekkaa vahtimaan asunnolle.
Ilmeni, että tilillä olikin vain 900 markkaa.
Nyt seurue suuttui (tottakai…) Pekalle toden teolla ja päättivät tappaa tämän.
Heli ja Markku raahasivat humalaisen Pekan väkisin kylpyhuoneeseen., jossa Heli oli laskenut ammeen täyteen vettä. Ensin Pekkaa yritettiin hukuttaa, mutta tämä rimpuili liikaa.
Sillä välin Arto ahkeroi tosissaan ja yritti löytää jotakin varastettavaa, Marja vain nukkui.
Heli nouti keittiöstä ruokailuveitsen, jolla he Markun kanssa löivät Pekkaa vatsan ja rinnan seutuville. Veitsi (peijakas) oli niin tylsä, ettei tahtonut upota. Avuksi otettiin Mora-puukko. Heli pisti ensin rintaan ja oikeaan kainaloon, Markun pitäessä Pekkaa paikallaan. Tämän jälkeen Markku oli lyönyt Pekkaa rintaan ja selkään, sitten Pekka meni elottomaksi.
Surman jälkeen vaihdettiin vesi puhtaaseen. Heli sirotteli ammeeseen pesujauhetta ja shampoota, sekä pesi vainajasta veren pois., jottei asuntoon tulisi hajua vainajasta.
Tässä vaiheessa myös Marja heräsi. Hän olisi halunnut tehdä poliisille ilmoituksen, mutta muille se ei sopinut. Pekan rahat, 900mk, jaettiin seurueen kesken ja lähdettiin ravintolaan ryyppäämään.
Seuraavana aamuna seurue tutki asuntoa ja varastivat sieltä vaatteita, levyjä, vanhoja rahoja, sekä lasten leluja.
sunnuntai kului ryypätessä. Alettiin suunnitella, miten ruumis hävitettäisiin. Kehitettiin suunnitelma polttaa asunto ja vainaja bensiinillä. Marja varoitti, että bensa voi räjähtää. Hänen isänsä oli kuollut aikoinaan tulipalossa. Bensaa kuitenkin hankittiin.
Sovittiin, että tytöt jäävät kadulle vartioon. Hetken kuluttua Arto kävi asunnon parvekkeella, ilmeisesti katsoen, että kaikki on kunnossa.
Tämän jälkeen ilmeisesti miehet nostivat vainajan sohvalle. Lattialle kasattiin tavaroita ja Arto roiski kanisterista bensiiniä ympäri huoneistoa. Kun hän sytytti sytyttimen tuli valtava pamaus. Huoneiston ikkunat rikkuivat ja lensivät aina naapuritontille asti. Samalla ikkunasta purkautui taivaalle iso tulipallo.
Heti räjähdyksen jälkeen Markku oli juossut ulos talosta palavana ja tuupertunut naisten lähettyville. Ennen sivullisten paikalle tuloa Markku kehotti tyttöjä äkkiä poistumaan paikalta.
Oikeudessa Heli yritti vierittää tappamisesta koko syyn Markun niskoille.
Marjan puolustus taas kertoi, että Marja ei ollut tehnyt mitään, vaan oli uhattuna joutunut olemaan seurueessa mukana.
Heli tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta ja murhapoltosta 11vuodeksi ja 2kuukaudeksi vankeuteen, sekä Marjan mm. murhapoltosta 2vuodeksi 5kuukaudeksi vankeuteen.
Molemmat tuomitut valittivat (tietenkin) hovioikeuteen, jonka tuomioista minulla ei ole tietoa.
Kirjoitus on melko vapaa lainaus Poliisi Kertoo -1991 –kirjasta. (Jota ei saa lainata osittainkaan
Itsekin sillointällöin kuppia kallistan, mutta (onneksi) ei vielä ole tullut mieleen ketään puukottaa 
niin elokuun 1993 numerossa jossa muisteltiin Kallion kaupunginosassa tehtyä "Alppilan surmaa & tuhopolttoa" oli joitain virheitä, mutta myös mielenkiintoinen ajatelma vangituilta naisilta: "Eihän tästä saa kuin 25 vuotta!" On todettu neitosten sanoneen. Kuin 25 vuotta!! Ehkä se parikymppisistä ei tunnu juur miltään, mutta reilusti yläkanttiin arvioivat Suomen oikeuslaitoksen rangaistusasteikon.