MURHA.INFO

Ajattelinpa perustaa uuden topiicin aiheella onnettomuustilanteiden ja uhrien kuvaaminen. Jos aiheesta on jo keskusteltu tai on jo olemassa aihe, niin ylläpito siirtänee tämän aloituksen oikeaan osoitteeseen. Se mikä minut sai syvemmin pohtimaan aihetta, oli tämä muutaman päivän takainen Puistolan juna-asemalla tapahtunut itsemurhaepisodi. Niille jotka eivät aiheeseen ole perehtyneet, niin kysehän oli youtube-palveluun ladatusta,parin minuutin videopätkästä jossa näkyy kuinka asemalaiturilla toikkaroiva henkilö siirtyy raiteille ja lopulta jää pikajunan alle. Juuri ennen osumaa tapahtumaa kännykällä kuvannut nuori mieshenkilö toteaa hädin tuskin kuuluvasti, että "nyt menee". Vakaasti ja tyynenä kuvasi monta minuuttia siis tätä tilannetta. Tämä tekohan sai erinnäisillä keskustelupalstoilla valtavaa kritiikkiryöppyä, ja video taidettiin aika nopeaan poistaakin palvelusta. Tokihan se edelleen on löydettävissä, niille jotka nyt sen edelleen tahtovat nähdä. Mutta kyllä kieltämättä jäi mietityttämään tuo asia. Siis se fakta, että jos itse päätyisi vaikka johonkin vakavaan tapaturmaan/onnettomuuteen niin auttamisen sijasta joku saattaisi vaan tyynenä kaivaa kameran esiin saadakseen jotain kivaa postattavaa someen. Ja napsia vaikka kuvia omista viimeisistä hetkistäni esim. lohduttavien sanojen/tuen saati auttamisen sijaan. Aika hirveä ajatus. Toki tässä tilanne oli eri kun henkilö tietentahtoen päätti päivänsä julkisesti (eikä junassa istuvat olisikaan pystyneet konkreettisesti auttamaan saati estämään tätä ko. tilannetta..), mutta onko meillä silti olemassa jokin moraalinen vastuu siitä mitä kuvaamme, saati jaamme joka päiväisinä ja arkisina asioina?

Ihminen on luonnostaan utelias eläin, enkä sinällään tuomitse että kuolema ja siihen liittyvät asiat kiinnostavat. Onhan meitä täällä monia rikosharrastajiakin lukemassa jutuista joista ns. normikansalainen ei tahtoisi tietäkään. Harrastuksena tämäkin voisi olla jollekin varsin vastenmielinen ajatus. Mutta tämä nykymentaliteetti kaiken taltioimisesta. On Liveleakia ja muita mahtavia kollaasisivuja, toinen toistaan hirveämpiä asioita esittäviä livepätkiä. Joita sitten kuitenkin kommentoidaan ikään kuin huumorilla, vitsillä tai muulla alentavalla tavalla. Siis tyylillä joku jää rekan alle ja sille hihitellään nikin takana, että onpas hauska juttu.

Onko vastaava meno jonkin sortin totaalista vieraantumista todellisuudesta, olemmeko esim. kadottaneet kaiken luontevan kosketuksen kuolemaan ja uteliaisuus on kääntynyt tähän? Vai mistä ihmeessä tässä ilmiössä on kyse?

Ajatuksia! Keskustelua!

Mielenkiintoinen avaus, kiitos! Kuvaaminen auttamisen sijasta lienee tulosta empatiakyvyn puutteesta sekä erkaantumisesta normaaleista, yhteiskunnallisesti hyväksytyistä käyttäytymismalleista.

Kuvausinto voi olla sukua pelastusautojen seuraamiselle ja onnettomuuspaikalla tientukkona pällistelemiselle.

Toisaalta onhan tämä minfo myös eräänlaista sairasta tirkistelyä.

Minusta kuvaaminen ei ole ongelma, vaan kyseenalaista on lähinnä se kuvatun materiaalin jakaminen somessa. Yksityisten ihmisten kuvaamat tallenteet ovat varmasti monesti auttaneetkin viranomaisia onnettomuuksien selvittämisessä.

Tässä kyseisessä Puistolan tapauksessa kuvassa oli raiteilla edestakaisin sekopäisenä juokseva mieshenkilö. Kuvaamista aloittaessa kuvaaja ei voinut varmuudella tietää, mihin tuo tulee johtamaan.

Lähiomaiseni päätti elämänsä aikanaan juuri samalla tavalla ja samassa paikassa kuin tämä Puistolan mies. Olisin pahastunut, jos hänen viimeiset hetkensä olisi kuvattu ja levitelty pitkin internettiä muiden ihmisten ilkuttavaksi ja arvosteltavaksi. Toisen ihmisen onnettomuus tuntuu olevan yleistä huvia.

Toki julkisella paikalla saa halutessaan kuvata, mutta kannattaisi miettiä, miltä tuntuisi nähdä oma isänsä, veljensä, tai lapsensa juoksentelemassa päättömästi pitkin raiteita ja jääden junan alle ja joku nimettömänä kommentoisi tätä.

Coen kirjoitti:Siis se fakta, että jos itse päätyisi vaikka johonkin vakavaan tapaturmaan/onnettomuuteen niin auttamisen sijasta joku saattaisi vaan tyynenä kaivaa kameran esiin saadakseen jotain kivaa postattavaa someen. Ja napsia vaikka kuvia omista viimeisistä hetkistäni esim. lohduttavien sanojen/tuen saati auttamisen sijaan.

Eiköhän meistä lähes jokainen yritä ensisijaisesti auttaa, jos se vaan on mahdollista. Kamera kaivetaan esiin vasta sitten, jos itse ei voi vaikuttaa tapahtumaan millään tavalla. Niin on ennenkin toimittu, mutta nykyään näitä tapauksia on vaan paljon enemmän siitä syystä, että jokaisella on aina kamera mukanaan. Muistan traagisen tapauksen parinkymmenen vuoden takaa, jolloin tulipaloa parvekkeelle paennut teinityttö roikkui parvekkeen kaiteessa useita minuutteja, kunnes putosi ja kuoli. Myös silloin naapuritalon asukas oli hakenut videokameran ja kuvasi tapahtuman. Silloin sitä ei toki voinut laittaa someen levitykseen, mutta joku lehti julkaisi kuvia siitä videosta.

Tuossa Puistolan tapauksessa sivullisilla ei mielestäni ollut mahdollisuutta auttaa. (Eri asia sitten, miksi liikennettä ei katkaistu radalla, vaikka ainakin yksi lähijunan kuljettaja oli jo nähnyt miehen raiteilla. Ehkä asiasta oltiin ilmoittamassa eteenpäin, mutta tieto ei mennyt perille toiseen junaan riittävän nopeasti.) Se video on kuvattu laiturin toiselle puolelle pysähtyneen lähijunan ikkunasta, ja junan ovet taisi olla suljettu. Miehen käytöksestä myös näkee hänen olleen sellaisessa mielentilassa, että hän olisi saattanut takertua paniikissa mahdolliseen auttajaan, ja sitten molemmat olisivat jääneet junan alle.

Tuollaisissa tilanteissa kuvatuista videosta voi olla hyötyä, kun selvitetään jälkikäteen mitä tapahtui, kuten esimerkiksi Jämijärven lento-onnettomuudesta kuvatuista videoista oli hyötyä. Täysin eri asia on, tarvitseeko niitä videoita julkaista kaikkien nähtäviksi. Puistolassa kuvatun videon julkistamisesta ei ollut kenellekään mitään hyötyä, ja sen julkaisu oli tavallaan julmaa vainajaa kohtaan.

Mäkin jäin miettimään, et oliko tuon toisen junan ovet lukittu, etteivät voineet muuta kuin kauhistella.
Jäi silti surullinen fiilis, eihän se laiturilta huutaminen olis välttämättä mitään auttanut, mutta kun kukaan ei tehnyt mitään...

Samoin ihmettelin tuota, et toinen juna tuuttailee, mutta silti paikalle paahtaa toinen juna täyttä vauhtia.
Jos todella oli kyse siitä, ettei viesti ehtinyt ohittavaan junaan, niin siinä olis VR:llä parantamisen varaa. Kaikkia junan allejäämisiä ei voi estää, mutta luulen, tuon ohittaneen junankuskin toivoneen ajoissa ilmoitusta

Ja sitten itse kysymykseen onnettomuustilanteiden kuvaamisesta.
Toki ensimmäisenä ajatuksena (toivottavasti kaikilla) on auttaminen.
Jos on kaikkensa tehnyt, niin miksei sitä kameraa voi kaivaa esille (jos siis kuvittelee videosta olevan myöhemmin hyötyä [hyötyä ei tarkoita, että kiva postittaa youtubeen...])

Kehä ykkösen suhailu kuuluu työmatkaan ja siellä kyllä aiheuttaa vaan raivoa nämä onnettomuuksien kyttääjät... Kun ette mitään asialle voi, kolari on vastaantulevien kaistalle, niin jatkakaa sitä ajelua ihan normaalisti.

Ei ole tarvetta kuvata,kun nähnyt aikoinaan samanlaisia tapauksia.Suoraansanottuna itseäni vituttaa helvetinpaljon tapaukset,ketkä kaivaa kameraa esille,auttamisen ja mahdollisen pelastamisen sijaan.Onko se ihmisen luonne,vaisto vai jotain siltä väliltä..Nettihän täynnä mm.Japani ja lähettyvillä olevat maat on aika kärkikastia noissa radalle pomppimisista.

Kirjoitin aika pitkän viestin tähän, mutta totesin sen olevan liian pohjustamatonta ajatuksenkulkua ja jätin sen sitten postaamatta. Sattumalta telkkarissa pyöri onnettomuusvideoita ja siellä oli juurikin onnettomuus missä juna törmäsi radalla olevaan autoon. Samaisen videon yhteydessä kerrottiin että rahtijunalla menee keskimäärin 2,4km ennen kuin se on kokonaan pysähtynyt - eli jarruttaminen pitää aloittaa todella aikaisessa vaiheessa. En tiedä päteekö tuo sitten miten matkustajajuniin ja muihin, mutta pitkiähän ne niidenkin jarrutusmatkat on. Tässä siis lähinnä siihen pohtien että vaikka tieto olisikin kerennyt sinne yliajaneelle junakuskille, ei hän välttämättä olisi siltikään voinut tehdä yhtikäs mitään jos ko. asema oli jo tarpeeksi lähellä (ja ilmeisesti ei ollut pysähtymässä sille).

Noin muuten kuvaaminen on minusta ok jos tilanne on tosiaan se ettei mitään voisi tehdäkään (jos tosiaan tämä aloitusviestin kuvaaja oli junassa viereisellä raiteella, ei hän todennäköisesti olisi kerennyt paikalle vaikka olisi lähtenytkin kuvaamisen sijaan). Mutta jos puhutaan tilanteesta "heh heh kuvaanpa tätä tyyppiä oho wau se meni raiteille tuliskohan juna kohta" niin voidaan lieventävien asiahaarojen myötä mielestäni puhua heitteillejätöstä.

Suomessa onneksi noita videoita ei ihan kauheasti julkaista, ulkomaillahan se on tosi suosittua: kuka saa verisimmät ja ällöimmät otokset ja vielä postaa ne nettiin. Siinä on helppo vieraannuttaa itsensä uhrista kun tapahtumaa tuijottaakin kameran linssin läpi sen sijaan että katselisi sitä ilman välikappaletta. Ainahan joku on jollekin sukua ja jonkun lapsi, eikä kukaan varmaa halua tuttavastaan nähdä videota missä tämä möhjääntyy muussiksi junan/bussin/terroristi-iskun/minkätahansayllättävän vuoksi. Toisaalta kyllä taas ymmärrän täysin että niitä videoita julkaistaan, onhan niilläkin oma pointtinsa ainakin jossain mielessä (vaikka harva niitä varmasti siinä mielessä julkaiseekaan): ei se kuolema tapahdu suloisesti ja söpösti kuin viimeisimmässä teininyyhkyleffassa, vaan kun ihmisestä aika tommoisen kautta jättää niin jälki on jotain muuta kuin nätti ruumis jota voi kivasti pusutella vielä hautajaisissa avoimen arkun äärellä.

Se on sitä nykypäivää. Kaikesta mahdollisesta tekee ihmisillä mieli kuvata videota julkaistavaksi kun se on nykyään niin äärettömän helppoakin laittaa nettiin. Joissakin tapauksissa saattaa toki olla oikeasti hyötyäkin jos joku on videonkin tapahtumasta kuvannut.

Muistui mieleen eräskin video jossa kuvattiin miestä joka oli liikenneonnettomuuden tapahduttua katkennut vyötärön kohdalta kahtia. Apua sentään taisi olla tuossa vaiheessa jo kutsuttu ja mies ihmeen kaupalla jopa selvisikin hengissä, mutta onhan tuo yksi melko räikeä esimerkki tuosta kuvaamisesta. Ei videolla itsessään tainnut näkyä että tätä uhria olisi siinä kuvaustilanteessa juurikaan autettu, mutta kuvaaja kyllä hyrräsi ympärillä filmin pyöriessä.

Mikähän lie tosiaan tulevaisuudessa se suuntaus...autetaanko ensin, vai kuvataanko ensin?

Virdon kirjoitti:Ei videolla itsessään tainnut näkyä että tätä uhria olisi siinä kuvaustilanteessa juurikaan autettu, mutta kuvaaja kyllä hyrräsi ympärillä filmin pyöriessä.

Mikähän lie tosiaan tulevaisuudessa se suuntaus...autetaanko ensin, vai kuvataanko ensin?

Tuon videon tai vastaavan olen tainnut itsekin nähdä. Ainakin joku sellainen tuli myös mieleen missä moottoripyöräonnettomuudessa oli uhrilta irronnut toinen jalka lonkan kohdalta irtipoikki. Tapahtumamaana oli joku Aasian seutu, ihmisiä pyöri ympärillä ja kuvaaja kuvasi. Mielestäni kuitenkin tämmöisessä tapauksessa liikutaan taas siinä "tilanteeseen ei voi vaikuttaa"-rajoilla, koska oikeasti, mitäpä siinä oikeasti voi tehdä jos toiselta suolet pursuaa alaruumiista ja alakroppa on jossan metrin päässä yläkropasta. Toki yrittää lohduttaa/puhua/pitää tajuissaan ehkä uhria, mutta todennäköistä on että mikäli tuo uhri on päässyt näkemään mikä on tilanne alhaalla niin se vetää jo niin shokkiin ettei siinä auta vaikka lupaisi kaikki maailman rikkaudet ja prinsessan käden (ei irto- ) jos uhri pysyy suht rauhallisena. Mutta toisaalta Aasiastahan on nyt nähtykin näitä jäätäviä esimerkkejä jotka välillä nousee puheenaiheeksi täällä meilläkin: Yksi räikeimmistä esimerkeistä varmaan vuodelta 2011 kun taaperoikäinen lapsi jäi peräti kahden auton yliajamaksi ja makasi tuskissaan kadulla eikä kukaan ohikulkija kiinnittänyt tähän huomiota saatika mennyt auttamaan. Tämä video oli toki valvontakameran kuvaamaa joten siinä mielessä ei voi syyllistää kuvaajaa. Tapaus puhututti tuolloin Minfossakin.

Kai se kertoo vähän siitä että miten surkeasti tuolla suhtaudutaan kanssaeläjiin vs. Suomi, jossa täällä tulee isot jutut heti lehtiin jos joku jää huomiotta sairaskohtauksen tms. seurauksena hetkeksi ohikulkijoiden puolelta.

Osataan sitä sittenkin Suomessakin.

Iltalehti kirjoitti:Hevosajelu päättyi sekasortoon Helsingissä - "Itkin ja olin ihan paniikissa"
Sunnuntai 5.4.2015 klo 20.31 (päivitetty klo 21.24)

Pääsiäisen hevosajelu sai dramaattisen käänteen Haltialan kotieläintilalla Helsingissä.

Haltialan kotieläintilalla on riittänyt kävijöitä pääsiäispyhinä, erityisen suosittua on ollut perinteinen hevosajelu.

Ajelu sai sunnuntaina puoli kahden aikoihin dramaattisen käänteen, kun lapsia ja heidän vanhempiaan kyydittänyt hevonen pillastui.

- Kuulin kovan kolahduksen, kärry näytti pudonneen maahan, ja mies putosi kyydistä. Hevonen taisi pillastua kolahduksesta, lehmiä kuvaamassa ollut Christine Nikkanen kertoo Iltalehdelle.

Kärryt putosivat kun hevosen valjaat olivat pettäneet.

-Olin auton luona, jonka perässä oli hevosen kuljetuskärry, kun hevonen lähti juoksemaan suoraan minua kohti. Juoksin kärryn taakse ja tajusin, että voin ottaa kuvia, Nikkanen kuvailee.

- Hevonen oli ihan vauhkona, muakin itketti ja olin ihan paniikissa! Siinä yritin vain jotain räpsiä. Hevonen pyöri ympyrää, ihmiset yrittivät pysäyttää sitä, äiti yritti saada lastaan pois kyydistä ja lopulta hevonen lähti juoksemaan kahvilaa kohti.

Tilanhoitaja Jari Kuusisen mukaan karkuteillä ollut hevonen saatiin lopulta siististi aisoihin eikä kukaan ei loukkaantunut hurjalta näyttäneessä tilanteessa. Pillastumisen syynä oli tosiaan kärryistä kuulunut kova kolahdus.

- Kiva, että joku järjestää tällaista, mutta aika kauhuksihan tuo muuttui. Vieläkin on kauhistunut olo, Nikkanen huokaisee.

Etenkin alleviivattu kohta sai kyllä samanaikaisesti sekä huvittuneisuuden että facepalmin aikaiseksi. Mielikuva siitä että ollaan ihan hysteerisiä ja itkettääkin ja samaan aikaan lauotaan kameralla kuvia... Joopa joo. Olisi edes keksimällä keksinyt jonkun syyn sille kuvaamiselleen eikä vain samanaikaisesti suunnitellut jo niiden kuvien julkaisua jossain. "Kauhijaa oli. Mutta kuvata piti!"

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015040 ... 0_uu.shtml

Heh, aivan. Kieltämättä huvittaa ajatella että itku silmässä täristen väännetään matskua muistikortille. Toisaalta toki jos haluaa suinkin otoksiaan ihan lehteen saada ja siinä riittää napsut vähän vauhkona käyvästä hevosestakin, niin kannattaa toki sitten kuvata. Tekis mieli kuvata parittelevia kärpäsiä eri kuvakulmista ja koettaa onneaan josko vaikka hyvinkin uutiskynnys ylittyisi.

Auta armias kunhan tekniikka mahdollistaa tekosilmät jotka voivat ottaa sellaisenaan myöskin kuvia ja videota, niin moni on varmaan kilvan repimässä silmiä päästään että saa sitten tilalle moiset mahtipupillit.

Tuollaiset videopupillit olisi pitänyt olla Anneli Auerin silmien paikalla niin olisi saatu heti kuva huppari hemmosta

Nightcrawler! http://www.imdb.com/title/tt2872718/?ref_=nv_sr_3