MURHA.INFO

Lähetetty: **Ke Loka 03, 2007 11:16 am**

Osuipa silmiini Aamulehdestä seuraavaa:

Rippisalaisuus pitää myös pedofiliatapauksissa
03.10. - 07:12 (Luotu: 02.10. - 21:28)

Lastensuojelulaki: Vain pappien salassapitovelvollisuus on koskematon

Vaikka lastensuojelulaissa lapsen hyvinvointi on muuten kaiken a ja o, yksi poikkeus löytyy. Rippisalaisuuden takaamaa yksityisyyden suojaa ei ole pakko murtaa edes silloin, jos ripin sisältö vaatisi lastensuojeluilmoituksen tekemistä.

- Rippisalaisuus aiheuttaa henkilökohtaisella tasolla joskus ahdistusta seurakuntien työntekijöille, tietää toiminnanjohtaja Kristiina Valkama Raiskaustukikeskus Tukinaisesta.

Tukinaisen päivystykseen soittavat esimerkiksi salassapitovelvollisuuksiensa kanssa kamppailevat nuorisotyöntekijät, joille nuori on kertonut joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, mutta vannottanut, ettei asiaa saa kertoa eteenpäin.

Kirkkoneuvos Seppo Häkkinen Kirkkohallituksesta painottaa, että seurakunnan työntekijöille on selvät ohjeet sekä vanhassa että uudessa lastensuojelulaissa.

- Laki velvoittaa kaikkia seurakunnan työntekijöitä, myös pappeja ja lehtoreita, tekemään lastensuojeluilmoituksen tarvittaessa. Rippi ja sielunhoidollinen keskustelu papin tai lehtorin kanssa on poikkeus. Muuten ei ole harkinnan varaa.

Häkkinen muistuttaa, että ripittäytymällä ei voi pestä pahoja tekojaan kuin suihkussa käymällä.

Lastensuojelulakiin perehtyneen oikeustieteen tohtori Sami Mahkosen mukaan se, että rippisalaisuus sivuuttaa ilmoitusvelvollisuuden, on lainsäädännön mukainen.

- Kirkkolaissa on sataprosenttinen salassapitovelvollisuus. Tilanne muuttuu vasta, jos laki muuttuu.

Mahkosen mukaan kirkkolaki kuitenkin rikkoo esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta.

Suomen vuonna 1991 ratifioiman sopimuksen mukaan lasten tarpeet täytyy asettaa etusijalle kaikissa lapseen vaikuttavissa asioissa.

Lakia voidaan tulkita toisinkin

Hallitussihteeri Eeva Mäenpää sosiaali- ja terveysministeriöstä lisää, että uutta lastensuojelulakia voidaan tulkita siten, että myös papit voisivat salassapitovelvollisuudestaan huolimatta ilmoittaa lastensuojelun tarpeesta. Ilmoitusvelvollisuutta heillä ei ole.

- Kyse on siitä, miten kirkko lakia tulkitsee.

Maanantaina Tampereella sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä koulutustilaisuudessa uudesta lastensuojelulaista luennoineen Mäenpään oma kanta on selvä.

- Lapsen oikeus välttämättömään huolenpitoon on vahvempi kuin vanhemman yksityisyyden suoja.

Käytännössä tilanteet, joissa pappi yksin tietäisi jostakin lastensuojelutoimia vaativasta asiasta, ovat hyvin harvinaisia.

Myös Mannerheimin lastensuojeluliiton lakimies Esa Iivonen heittää pallon kirkolle.

- Oman tulkintani mukaan uuden lain myötä ripistä ei ole pakko tehdä ilmoitusta, mutta siitä voi sen tehdä.

Diakoni puolustaa lapsen etua

Tampereen seurakuntien diakoniajohtaja Matti Helin ymmärtää hyvin kirkon saaman kritiikin. Hänen mukaansa monet kirkon työntekijät mieltävät itsensä sielunhoitajiksi, joilla on salassapitovelvollisuus.

- Lapsen etu on kuitenkin ensisijainen asia. Sitä pitäisi kirkonkin paukuttaa, Helin sanoo. Hän muistuttaa, että pappi voi havainnoida lapsensuojelun tarpeen muustakin kuin ripissä kerrotuista asioista.

Niin Helinin, Iivosen, Valkaman kuin Mahkosenkin mukaan avainasemassa ovat työntekijöiden kouluttaminen ja ohjeistaminen sekä sosiaalipuolella että seurakunnissa.

Kasvatuksen ja nuorisotyön johtaja Marja-Leena Toivanen Kirkkohallituksesta kertoo, että koulutuksen tarve on huomattu.

- Hiippakunnissa on käynnistymässä koulutuskierros, jossa käsitellään uutta lastensuojelulakia.

Riina Perttula

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/46537.shtml

Lähetetty: **Ke Loka 03, 2007 3:23 pm**

Mielestäni on jonkun verran eros sillä, onko ripittäytyjä siis se nuori jota on käytetty hyväksi, vai se hyväksikäyttäjä, esimerkiksi pedofiili, joka kertoilee teoistaan. Tarkoitan lähinnä sitä, että ensimmäisessä tapauksessa kuka tahansa yksityishenkilö voi yrittää auttaa hyväksikäytettyä, toisessa tapauksessa pitäisi kyllä voida soittaa suoraan poliisit ja jos näin ei ole niin sairasta se on.

Lähetetty: **Ke Tammi 16, 2008 9:39 pm**

Tälläisessä läheiseeni kohdistuneessa rikoksessa eräs pappi oli ainoa aikuinen henkilö joka tiesi asiasta jo rikoksen tapahtumisen aikaan, siis silloin, kun uhri oli vielä lain määritelmän mukaisesti lapsi. Hän totesi uhrille ammattitaitonsa olevan riittämätön tälläisissä asioissa, ja delegoi vastuun nuorisopsykiatrian polille jossa ei sitten ilmeisesti löytynytkään sopivaa ihmistä jolle uskoutua - hyväksikäyttö jatkui vielä vuosia tämän jälkeen, vaikka suojaikäraja ylittyikin.

Kun asiasta myöhemmin tehtiin rikosilmoitus, läheiseni kyseli josko ko. pappi muistaisi tapausta ja olisi valmis kertomaan tiedoistaan poliisille. Pappi kyllä muisti, mutta vetosi rippisalaisuuteen joka kuulemma estäisi häntä puhumasta. Olin itsekin aika tyrmistynyt tuollaisesta vastauksesta, mutta kirkkolakia tosiaan tulkitaan niin ettei "rippisalaisuutta tai sielunhoidossa ilmaistua asiaa ei saa paljastaa, vaikka hänelle uskoutunut henkilö antaisi tähän luvan."

Käsittääkseni rippisalaisuuden ehdottomuutta perustellaan sillä ettei rippi ole vain papin ja ripittäytyjän välinen asia, vaan koska pappi toimii siinä Jumalan edustajana häntä ei voi maallinen oikeus sitoa..

Lähetetty: **Ke Tammi 16, 2008 9:48 pm**

Nemesis kirjoitti:
Käsittääkseni rippisalaisuuden ehdottomuutta perustellaan sillä ettei rippi ole vain papin ja ripittäytyjän välinen asia, vaan koska pappi toimii siinä Jumalan edustajana häntä ei voi maallinen oikeus sitoa..

Huhuh... Vetää aika sanattomaksi.

Pitääpä kommentoida vielä enemmän tuota juttua, kunhan tässä kerkee.

Lähetetty: **Ke Tammi 16, 2008 11:13 pm**

jassoo, jotkut papit on fiksumpia näissäkin asioissa ja pistävät jutun muuta tietä kiertämään.....

Lähetetty: **Ke Tammi 16, 2008 11:17 pm**

*siirretty oikeaan osioon*

Lähetetty: **Ke Tammi 16, 2008 11:38 pm**

Itsehän en kuulu kirkkoon esimerkiksi tämän takia

Lähetetty: **To Tammi 17, 2008 2:35 am**

Nemesis kirjoitti:Tälläisessä läheiseeni kohdistuneessa rikoksessa eräs pappi oli ainoa aikuinen henkilö joka tiesi asiasta jo rikoksen tapahtumisen aikaan, siis silloin, kun uhri oli vielä lain määritelmän mukaisesti lapsi. Hän totesi uhrille ammattitaitonsa olevan riittämätön tälläisissä asioissa, ja delegoi vastuun nuorisopsykiatrian polille jossa ei sitten ilmeisesti löytynytkään sopivaa ihmistä jolle uskoutua - hyväksikäyttö jatkui vielä vuosia tämän jälkeen, vaikka suojaikäraja ylittyikin.

Hänhän teki ihan oikein, yritti siirtää asiaa sellaisen tahon hoidettavaksi joka voisi tässä asiassa paremmin auttaa. Eihän se ole papin vika että köyhällä Suomella ei ole varaa tarjota kansalaisille psykiatrian palveluita, vaan pitää jonottaa pari vuotta ennenkuin pääsee hoidon tarpeen määrittelyyn!

Uskoutuminen ja luottamuksen saavuttaminen ovat hyvin hienovaraisia asioita. Kun on kyse jostain todella henkilökohtaisesta asiasta, voi olla todella vaikeata päästä sille tasolle että henkilö uskaltaa puhua asioista. On usein vieläpä pitkän tien tulos, että syntyy sellainen luottamus missä uskaltaa avautua omasta elämästään. Usein jopa niinkin että ihminen ei uskalla puhua "ammattilaiselle", eli psykologille tai psykiatrille, koska pelkää että hänen kertomansa asiat voidaan kääntää häntä itseään vastaan. Seurakunnan työntekijä on tässä tilanteessa sopivan neutraali henkilö, koska tiedetään että hänellä ei ole sillätavoin valta-asemaa kuin esimerkiksi lääkärillä.

Tässä voi jokainen miettiä miten vaikeata se on kertoa jollekin psykologille omista intiimeistä asioista. Istua jossain kolkossa toimistohuoneessa räikeiden loisteputkien valossa. Huoneesa on kaksi nojatuolia tuomassa näennäisen rentoa tunnelmaa ja pari isoa muovista viherkasvia nurkassa. Vastapuolella istuu jakkupukuun sonnustautunut nainen jolla on virheettömät meikit kasvoilla ja muistilehtiö kädessä. Sanoitpa mitä tahansa niin kynä sauhuten hän kirjoittaa muistiin. Kysymyksiä satelee ammattimaisella tarkkuudella tyylin "Tuntuuko sinusta usein siltä... Miten usein niitä tuntemuksia tulee... tapahtuuko sitä usein että sinulla on sellainen tunne... Miltä sinusta tuntuu silloin kun sitä tapahtuu... Minkä tunteen se sinussa herättää..."

Lähetetty: **To Tammi 17, 2008 2:48 am**

joey kirjoitti:Itsehän en kuulu kirkkoon esimerkiksi tämän takia

Täytyy todeta että itse en kuulu kirkkoon, koska minulla ei ole uskonnollista vakaumusta enkä arvosta uskonnollisuuteen liittyviä asioita.

Sen sijaan arvostan sitä humanitääristä työtä mitä kirkko myös omalta osaltaan tekee. Pelastusarmeijakin on periaatteessa uskonnollisuuteen perustuva yhteisö, mutta silti he eivät tuputa sitä vakaumusta ihmisille jotka heiltä hakevat apua.

Lähetetty: **To Tammi 17, 2008 3:10 am**

Kyllä tarvetta olisi sille, että ihminen, oli sitten nuori tai vanha, voisi tulla puhumaan luottamuksellisesti vaikkapa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Täydessä varmuudessa siitä, että asia jää luottamukselliseksi. Jos sitä luottamuksellisuutta ei ole, eipä taida olla sitä puhujaakaan. Ja kun ei ole puhujaa, jää koko homma sen yhden ihmisen itsensä kärsittäväksi, ilman tukea ja apua.

Lisäksi noissa luottamuksellisissa keskusteluissa voitaisiin rohkaista uhria kertomaan asiasta, tarvittaessa vaikka tämän ammatti-ihmisen toimesta, jotta asia saataisiin käsiteltyä. Ei pakkoa, ei painostusta, mutta voisi ainakin yrittää. Jos ei ole luottamuksellisuutta, ei tule noita kertojiakaan.

Lähetetty: **To Tammi 17, 2008 3:36 am**

En minäkään koe pappien vaitiolovelvollisuutta sinällään pahaksi, esim. nuorisopsykiatrian puolella alle 18-vuotiaalla ei ole mitään yksityisyyssuojaa, huoltajat kun ovat oikeutettuja tietämään kaikesta mitä siellä tulee ilmi. Ymmärrän hyvin ettei siellä tee mieli avautua kovin arkaluontoisista asioista.. Tuossa edellä kuvailemassani tapauksessa vain sattui käymään niin, ettei hoitohenkilöstö tiennyt mistä on kyse eikä näin voinut auttaa, eikä luottohenkilönä pidempään toiminut pappi ollut enää halukas jatkamaan tapaamisia.

Suurin ihmetykseni aihe on edelleen se ettei pappi suostunut avustamaan rikostutkinnassa (tai ettei hän kirkkolain mukaan voi), vaikka hänelle uskoutunut uhri sitä pyytäisi.

Lähetetty: **To Tammi 17, 2008 4:17 pm**

joo on nää perin kummallisia nämä säädökset, katolilaista kirkkoa koskien asenteet lapsia koskevissa jutuissa,ko kirkon perinteitä ajatellen kyllä ymmärtäisi. Niin kyllähän toi koskee kait murha-asioissakin, eikös erästä entistä ja nykyään vainaatakin Mc-jengin johtajaa viestitelty tulevasta juurikin Papin välityksellä, ei voinut kertoa kuka lähetti uhkauksen.. tietysti varmasti uhri arvasi keiltä uhkaus tuli..

toisaalta,jos viesti on kerrottu sermin läpi.. ,eikä nuo papit yleensä mitään henkkareita pyydä näyttämään..

Lähetetty: **La Tammi 19, 2008 11:09 am**

Nemesis kirjoitti:En minäkään koe pappien vaitiolovelvollisuutta sinällään pahaksi, esim. nuorisopsykiatrian puolella alle 18-vuotiaalla ei ole mitään yksityisyyssuojaa, huoltajat kun ovat oikeutettuja tietämään kaikesta mitä siellä tulee ilmi.

Ei pidä paikkaansa.

Lähetetty: **La Tammi 19, 2008 12:38 pm**

^mihin unohtui perustelut?

Lähetetty: **La Tammi 19, 2008 2:13 pm**

Juu, onhan se tietysti äärettömän hyvä asia, että hyväksikäytetyllä nuorella on joku, jolle puhua.

Mutta mitäs sitten, kun se hyväksikäyttö jatkuu sen puhumisenkin jälkeen, tai pahemmassa tapauksessa jopa laajenee? Mielestäni tässä toimisi parhaiten pappien oikeus soveltaa vaitiolovelvollisuutta tilanteesta riippuen. Jos kertoja on aivan hysteerinen ja kertoo äitinsä raiskaavan häntä kaukosäätimellä, pitäisi papin pystyä "vuotamaan" asiasta jollekin viranomaistaholle. Tuollainen äiti saattaisi olla vaaraksi muillekin, puhumattakaan siitä, mitä tekisi tulevaisuudessakin omalle lapselleen.