Re: Keskustelu poliiseista, syyttäjistä ja asiantuntijoista
Lähetetty: Ke Kesä 29, 2022 4:23 pm
Kirjasta löysin vain seuraavan maininnan (Auerin kirjassa saattaisi olla tarkemmin tuosta kriisikeskuksessa käynnistä):
24.9.2009 Annelin kuulustelu rikoksesta epäiltynä: ei tarvitse kuulusteluun todistajaa, läsnä AA:n asianajaja Juha Manner,
kuulustelutodistaja XX ja muu läsnäolija XX. Kuulustelijana ryk Santaoja. Auer tapaa ensimmäistä kertaa asianajajansa Juha
Mannerin. Tämä kysyy Auerilta, onko hän tehnyt surman, Auer vastaa, ettei tiedä. JM kysyy AA:lta, onko tämä hakeutunut tai
hakeutumassa johonkin terapiaan tai kriisiapuun? AA vastaa, että on eilen käynyt terveyskeskuksessa ja saanut
nukahtamislääkkeitä ja on aikeissa mennä kriisikeskukseen, josta saisi apua tämän hetken henkiseen tilanteeseen.
Paria viikkoa myöhemmin Auer hakee apua poliisipsykologilta, todennäköisesti tietämättä, että juuri tämä Lasse Nurmi oli antanut runsas vuosi aikaisemmin murhan jälkeisen kuulemisvideon perusteella hänestä hyvin raskauttavan lausunnon, joka oikeastaan käynnisti koko virallisen Auer-tutkinnan.
7.10.2009 Auer poliisipsykologi Lasse Nurmen juttusilla. Auer pyytää apua muistamattomuuteensa
17.8.2008: Poliisipsykologi Lasse Nurmi antaa oman lausuntonsa Anneli Auerin käytöksestä nauhoitusten perusteella, Annelia
tapaamatta. ”Anneli Auerin (AA) kuvaus rikostapahtuman alkuvaiheesta on hyvin ohut ottaen huomioon tapahtuman hyvin
voimakkaan traumatisoivan luonteen.” ”Hänen rauhallinen tapansa kertoa huomattavan jäsentyneesti tapahtumasta vain vajaa
vuorokausi rikostapahtumasta hämmästyttää.” Auer siis oli sekä hämmästyttävän huonosti muistava, että hämmästyttävän hyvin
muistava! Nurmellekaan ei vinkata, että Auer antoi lausuntonsa Diapamin vaikutuksen alaisena. Ja ilmeisesti Nurmi ei tiedä, että
juuri traumatisoiva tilanne saattaa shokin vuoksi hävitä mielestä. Tai ehkä hän tietääkin. Ihmeellinen ajatuksen logiikka on siinäkin,
että Aueria moititaan ”ohuesta kerronnasta” niissä asioissa, joita kukaan muu ei ole ollut todistamassa, eli joista hän voisi syyllisenä
rakentaa kuinka vivahteikkaan legendan tahansa.
24.9.2009 Annelin kuulustelu rikoksesta epäiltynä: ei tarvitse kuulusteluun todistajaa, läsnä AA:n asianajaja Juha Manner,
kuulustelutodistaja XX ja muu läsnäolija XX. Kuulustelijana ryk Santaoja. Auer tapaa ensimmäistä kertaa asianajajansa Juha
Mannerin. Tämä kysyy Auerilta, onko hän tehnyt surman, Auer vastaa, ettei tiedä. JM kysyy AA:lta, onko tämä hakeutunut tai
hakeutumassa johonkin terapiaan tai kriisiapuun? AA vastaa, että on eilen käynyt terveyskeskuksessa ja saanut
nukahtamislääkkeitä ja on aikeissa mennä kriisikeskukseen, josta saisi apua tämän hetken henkiseen tilanteeseen.
Paria viikkoa myöhemmin Auer hakee apua poliisipsykologilta, todennäköisesti tietämättä, että juuri tämä Lasse Nurmi oli antanut runsas vuosi aikaisemmin murhan jälkeisen kuulemisvideon perusteella hänestä hyvin raskauttavan lausunnon, joka oikeastaan käynnisti koko virallisen Auer-tutkinnan.
7.10.2009 Auer poliisipsykologi Lasse Nurmen juttusilla. Auer pyytää apua muistamattomuuteensa
17.8.2008: Poliisipsykologi Lasse Nurmi antaa oman lausuntonsa Anneli Auerin käytöksestä nauhoitusten perusteella, Annelia
tapaamatta. ”Anneli Auerin (AA) kuvaus rikostapahtuman alkuvaiheesta on hyvin ohut ottaen huomioon tapahtuman hyvin
voimakkaan traumatisoivan luonteen.” ”Hänen rauhallinen tapansa kertoa huomattavan jäsentyneesti tapahtumasta vain vajaa
vuorokausi rikostapahtumasta hämmästyttää.” Auer siis oli sekä hämmästyttävän huonosti muistava, että hämmästyttävän hyvin
muistava! Nurmellekaan ei vinkata, että Auer antoi lausuntonsa Diapamin vaikutuksen alaisena. Ja ilmeisesti Nurmi ei tiedä, että
juuri traumatisoiva tilanne saattaa shokin vuoksi hävitä mielestä. Tai ehkä hän tietääkin. Ihmeellinen ajatuksen logiikka on siinäkin,
että Aueria moititaan ”ohuesta kerronnasta” niissä asioissa, joita kukaan muu ei ole ollut todistamassa, eli joista hän voisi syyllisenä
rakentaa kuinka vivahteikkaan legendan tahansa.