Sivu 1/1

Wanhoista henkirikoksista kirjoja

Lähetetty: Ma Loka 08, 2007 6:03 pm
Kirjoittaja epäilys
Heinolalainen pikkukustantamo alkaa julkaista kirjoja traagisista veriteoista tällä seudulla. Ensimmäinen kirja käsittelee "Kerpeikkari" Johan Adamssonin tekemiä 12 todistettua ja kahdeksaa epäiltyä surmaa. Teot tapahtuivat kahden kuukauden aikana 1849 ja kuolleiden joukossa myös miehen oma 4-henkinen perhe. Täältäpäin kuten muualtakin suomesta näitä hirmutöitä löytyy useammankin kirjan aiheeksi.

Lähetetty: Ma Loka 08, 2007 8:28 pm
Kirjoittaja villivadelma
En tiedä mikä minussa on vikana(?), mutta minä en ole kauhean kiinnostunut 1800-luvulla tapahtuneista murhista...täytyy rehellisesti myöntää, että itseäni kiinnnostaa vasta 1970-luvulta lähtien tapahtuneet ikävät hirmutyöt...

:oops: :oops:

Lähetetty: Ma Loka 08, 2007 8:30 pm
Kirjoittaja Sadie_Manson
Sama vika... Eikä kotimaiset murhat yms rikokset jaksa kiinnostaa puoliakaan siitä mitä nuo ulkomaiset :oops: nyt hävettää.

Lähetetty: Ma Loka 08, 2007 8:32 pm
Kirjoittaja Tampereen Tyttö
Minua kyllä kiinnostaa. Olenkohan tuosta surmamiehestä joskus lukenut. Olikos se Samarina, joka tiesi paljon mm häjyjen tekemistä surmatöistä? Sieltä voi tulla lisää tietoa.

Juhani Aataminpoika

Lähetetty: Ma Loka 08, 2007 8:42 pm
Kirjoittaja Peräkylän Maigret
Juhani Aataminpoika on tunnetumpi nimi tälle teloittajalle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Aataminpoika

Lähetetty: Ma Loka 08, 2007 8:53 pm
Kirjoittaja FilmNoir
Mielenkiintoista on tuo maamme rikoshistoria. Jos joku vaikka lisääkin kerkiää kaivelemaan.
Tämä vähän niinkuin äänestyksenä aiheesta :wink:

Lähetetty: Ma Loka 08, 2007 8:58 pm
Kirjoittaja villivadelma
Liekkö ajatus tuollaisen kirjasarjan julkaisuun lähtenyt tältä palstalta? 8)

Lähetetty: Ma Loka 08, 2007 9:06 pm
Kirjoittaja Bombay
Kyllä minuakin kiinnostaa todellla paljon noin vanhat jutut, niistä pystyy keskustelemaankin ilman että joku kiihtyy, kuten eräissä jutuissa :P

Lähetetty: Ti Loka 09, 2007 10:28 am
Kirjoittaja kahvitar
Minua kiinnostaa jonkin verran nuo 1800-luvun rikokset, mutta ei läheskään niin paljoa kuin nämä tuoreemmat tapaukset. Ehkä siinä on sitten se, että näihin uudempiin tapahtumiin voi samastua kun kuitenkin samaan aikaan on elänyt, olisi voinut käydä itselleni tai sitten vanhemmille tai edes isovanhemmille. Lisäksi siinä on vielä se, että esimerkiksi 1970-luvun selvittämättömien rikosten on vielä mahdollista selvitä ja saada syyllinen tuomiolle.

Mutta hyvä juttu silti tuo kirjan julkaisu. Kyllä kirjalle varmasti riittää lukijoita ja kiinnostusta. Itsekin voisin sen joskus lukaista jos sattuu eteen tulemaan.

Lähetetty: Ma Helmi 16, 2009 1:13 am
Kirjoittaja Valdovas
kahvitar kirjoitti:Minua kiinnostaa jonkin verran nuo 1800-luvun rikokset, mutta ei läheskään niin paljoa kuin nämä tuoreemmat tapaukset. Ehkä siinä on sitten se, että näihin uudempiin tapahtumiin voi samastua kun kuitenkin samaan aikaan on elänyt, olisi voinut käydä itselleni tai sitten vanhemmille tai edes isovanhemmille. Lisäksi siinä on vielä se, että esimerkiksi 1970-luvun selvittämättömien rikosten on vielä mahdollista selvitä ja saada syyllinen tuomiolle.

Mutta hyvä juttu silti tuo kirjan julkaisu. Kyllä kirjalle varmasti riittää lukijoita ja kiinnostusta. Itsekin voisin sen joskus lukaista jos sattuu eteen tulemaan.
No joko on vastaan käpsytellyt? :) Alla muutama kuvaus ja arvostelu ko. opuksesta. En ole itse ehtinyt sitä vielä lukea, mutta esim. Tiede-lehdessähän oli viime vuonna (5/08 ) asiasta juttua.

- http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.p ... 63&vl=2008
- http://www.warthog.fi/vuosi2008/kulttuu ... -2008.html
- http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/suomen ... rja/211162
- http://www.atenakustannus.fi/index.php? ... rja_id=224

Ihan kiinnostava joskin tietysti surullinen tarina. Positiivisena asiana voinee pitää sitä, että tämänkaltaiset tapahtumat ovat Suomessa olleet sittenkin enemmän poikkeuksia kuin maan tapa, vaikka väkivaltatilastot muuten turhan korkeita ovatkin...

Ai niin, ja kun näinkin historiallisesta tapauksesta on kyse, niin kyllähän se oman balladinsakin on toki ansainnut:

Balladi Juhani Aataminpojasta
san. & säv. A.P. Sarjanto
© A.P. Sarjanto

Ystävät istukaa mua kuunnelkaa
Kuulkaa ja kauhistukaa
Kun kerron mä tarinan totta se on
Laulu jumalaton koruton
Ei kaunista sanaa ei rakkauttakaan
Ei sankarin hohdetta saa
On muisto vain Juhani Aataminpoika
Paha uni ja painajainen

Vuonna kahdeksantoista ja kakskytä kuus
Päivä heinäkuun viimeinen
Vesivehmaalle pitäjään Asikkalan
Syntyi piialle pienokainen
Isä renkinä kulki tuo talosta taloon
Ja nuorena kuoli hän kai
Kun äiti jo muualta lohtunsa sai
Lähti maailmalle nuorukainen

(riffi)

Kun matka oli Hauholle syyskäräjiin
Oli murto ja varkaus sen syy
Niin vartiomiehiltä karkasi hän
Kulki metsiä kylästä kylään
Lammilla miestä jo tarvittiin
Piti ryöstää ja surmatakin
Astui esiin Juhani Aataminpoika
Joka lupasi tehdä sen työn

Oli ilta jo torpassa Helisevän
Oveen kolkutti muukalainen
Sanoi metsässä hevosen karanneen
Pyysi ruokaa ja yösijaa vain
Ikuiseen uneen he vaipua sai
Tuo torppari vaimoineen
Otti seinältä viikatteen Aataminpoika
Ja kuolemaa niitti sen yön

Tumma pilvi otsallaan
Kuin ois varjo kasvoillaan
Oli renki vain Juhani Aataminpoika
Kuka isäntä on, kertokaa

Joenniemelle Heinolan pitäjään
Meni etsimään äitiään
Oli herrana talossa Aleksander Bohm
Isäpuoli ja äitinsä mies
Ja hänellä tytär vain neitokainen
Vielä ykstoistavuotias
Ja poika joka ei miehestä käy
Oli pellolla alkanut työt

Astui portaille Juhani Aataminpoika
Kuoli yhdellä iskulla Bohm
Ja pirtissä sisällä kyyneleet äidin
sai vereen sekottua
Metsän reunassa tavoitti hän
Nuo lapset paenneet
Laulu synkkä on Juhani Aataminpojan
Omaa sukuaan surmanneen

Tumma pilvi otsallaan...

Moni Hämeessä harmajasilmäisen
Sai kohdata matkamiehen
Hältä Mikkelin seudulla kerjäläinen
Sai almunsa viimeisen
Kuoli Eerikki Helpolin talollinen
Ja matruusi Vilhelm Raad
Ei säästänyt Juhani Aataminpoika
Köyhintä kurjintakaan

Tyryn myllylle Vanajaan Hattelmalaan
Meni tekemään tuhojaan
Sen talon hän ryösti ja murhasi taas
Jätti uhrinsa kuolemaan
Vaan emäntä Ulriikka Matintytär
Jäi henkiin kertomaan
Oli renki tuo Juhani Aataminpoika
Hirmutekoihin syyllinen mies

Siltavouti sai Juhani Aataminpojan
Torpassa Tervaniemen
Vaan kahleissaan vielä hän yritti tappaa
Tuon Padasjoen nimismiehen
Heinolan kirkolle pystytettiin
Mestauslava ja hirsipuu
Oli silmät jo sidottu rikollisen
Kun sai pyöveli ilmoituksen

Seinään Viaporin linnan nyt muurattiin
Käytävä kummallinen
Oli tanko terästä katossa sen
Siinä rengas kahleineen
Kuin koira sai kulkea ketjussaan
Edestakaisin haudassaan
Jäi pimeään Juhani Aataminpoika
Kuolemaan kammiossaan

Tumma pilvi otsallaan...


- http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/ ... lladi.html

Hm, saisikohan uudemmista tapauksista vastaavia, vai elämmekö jo liian proosallisia aikoja moisiin...?? :roll:

Lähetetty: Ma Helmi 16, 2009 8:45 am
Kirjoittaja Miina
Kyllä vain meikäläistäkin kiinnostaa nämä wanhat jutut ja etenkin kotimaasta. Kun eihän täällä kuitenkaan paljoa tämmöisiä ole, niin niitä vähäisiä juttuja on tosi kiinnostavaa lukea.

Lähetetty: Ti Helmi 17, 2009 1:04 am
Kirjoittaja Mopoterroristi
"Yleisö koki tulleensa petetyksi, kohisi ja protestoi. Ikäihmiset muistivat vanhat teloitusnäytelmät ja niiden tunnelman" "Teloitus oli enemmän kuin kosto. Kirveen iskussa toteutuva sovitus ja kuolemanjälkeinen armo säteilivät katsojiin, jotka veisasivat virttä ja rukoilivat rikollisen sielun puolesta. Tästä kaikesta Heinolaan matkanneet jäivät paitsi."

Ja entäpä tämä? :"Juhani muurattiin kahlehdittuna Viaporin linnoitukseen niin pieneen koloon, ettei hän voinut liikkua muutamaa tuumaa enempää. Ohikulkijoille suotiin tilaisuus ihmetellä ristikon läpi hirviötä, joka ei saanut peseytyä eikä seurustella muiden vankien kanssa"

Ihan niinkus jenkeissä, nami nami, takaisin nuo metodit!

No nykyaikana on onneksi murha-info niin ei tarvitse teloituksissa tungeksia. Monenellakohan murha-infolaisella olisi kausikortti noihin peijajaisiin, veikkaan että aika monella. Ja toinen kausari sitten häkkiapinan katselemiseen ja nautiskeluun tämän kärsimyksistä.

Lähetetty: Ti Helmi 17, 2009 1:39 am
Kirjoittaja anneli1
No, mopoterroristi, huomaan että tahdot vain keskustelua aikaiseksi, hyvä niin!

En ole minfossa huomannut lainkaan mässäilyä murhilla tai kenekään nauttivan toisen huonosta tuurista enkä siten usko tuohon sun näkemykseen, että ihan kausikortteja ostettais johonkin ns kidutustapahtumaan. Kyllä ton tason jutut on sun omassa päässäsi, eikä niiden paikka ole täällä, sillä minfo on laadukas foorumi, ettäs se tiedät!

Re: Wanhoista henkirikoksista kirjoja

Lähetetty: To Helmi 26, 2009 10:40 pm
Kirjoittaja Maybrick
^ Todella, olen täysin samalla kannalla ylläkirjoittaneen kanssa. Provoiluahan tuo on tai humööria tuo Mopoterroristin vuodatus, ja sellaistahan minfossa ymmärretään :D

Minfolaisten kiinnostus rikoksiin taitaa olla eri tasolla kuin esim. teloitusten katselu... enpä ole tullut edes ajatelleeksi että huvittais nähdä sellainen ihan "elävässä" elämässä... :shock:

Omasta mielestäni, ja näin olen lukenut monen muunkin minfolaisen kertovan, eläimiin ja lapsiin kohdistuvat rikokset ovat sieltä puistattavimmasta päästä, joten häkkiapinan kärsimysten katselu ei suinkaan olisi mitään herkkua.

Re: Wanhoista henkirikoksista kirjoja

Lähetetty: Ti Maalis 10, 2009 2:22 am
Kirjoittaja Mopoterroristi
Hyvä kirja, tuli luettua. Noita wanhoista ajoista kertovia kirjoja on mukava lukea siitäkin syystä että muistaa taas kuinka saatanan tyytyväinen sitä voi olla että saa elää nyky-suomessa. Tuohon 1850-luvun aikaanhan suurin osa väestöstä esmi. eli käytännössä orjuudessa.