Fort Worth Three, Texas, 1974
Lähetetty: Pe Loka 24, 2014 5:25 pm
23.12.1974 Fort Worth, Texas.
3 tyttöä kolmesta eri perheestä lähtivät ostoksille paikalliseen Fort Worthin ostoskeskukseen. Heidän piti olla kotona klo 16, mutta he eivät koskaan palanneet.
Rachel Arnold Trlica, 17, haki ystävänsä Renee Wilsonin, 14, ja kun pikku Julie Ann Moseley, 9, joka asui Reneen isoäidin lähistöllä pyysi päästä mukaan, Rachel ja Renee totesivat hänen tarvitsevan luvan vanhemmiltaan.
Julie Ann oli vasta 9-vuotias ja hän ei halunnut olla koko päivää yksin kotona. Hän suostutteli äitinsä päästämään hänet mukaan ostoksille. Julie Ann sai luvan lähteä.
Renee Wilson oli katoamispäivän aamuna mennyt isoäitinsä luokse. Hän ei luultavasti ollut suunnitellut ostosreissua, mutta kun hänen pitkäaikainen ystävänsä Rachel Trlica, naimisissa oleva lukiolainen soitti ja ehdotti matkaa ostarille, Renee oli mukana.
Rachel ja Renee olivat olleet ystäviä jo vuosia. Heidän perheensä olivat leiriytyneet ja kalastelleet yhdessä, mutta Rachel ei tuntenut Julie Annia miltei ollenkaan.
Julie Ann ja hänen perheensä asui Reneen isoäitiä vastapäätä. Renee tunsi kaikki Moseleyn perheen lapset Itse asiassa hän oli ihastunut Julie Annin isoveljeen, Terryyn (15).
Katoamispäivän aamuna Terry oli yllättänyt Reneen sujauttamalla tämän sormeen nk. lupaussormuksen (promise ring) ja luvannut rakastaa tätä ikuisesti. Renee oli pyytänyt Terryn mukaan ostoksille, mutta Terry halusi mieluummin mennä tapaamaan ystäväänsä.
Tytöt lähtivät ennen puoltapäivää. Muutamat ihmiset muistavat nähneensä tytöt kaupan sisällä. He olivat ilmeisesti päässeet autolle saakka, koska heidän ostamansa ja paketoimansa joululahjat löytyivät lukitusta autosta.
Mitä tämän jälkeen on tapahtunut, se ei ole selvinnyt.
Heti katoamisen jälkeen perheet kävelivät purojen reunoja ja maanteitä etsien kadonneita lapsiaan. Meediot ja pilasoittajat soittelivat. Yksityisetsivät pistettiin asialle, poliisi meni johtolankojen perässä, jotka eivät johtaneet mihinkään.
Päivät kuluivat vuosiksi, talvet kääntyivät kesiksi ja takaisin perheiden odottaessa vastauksia. Mitä tytöille tapahtui ja miksi?
"Yksi asia on varma", sanoo Rayanne Moseley, Julie Annin äiti. Joku tietää varmasti, mitä tapahtui."
Eräs nainen kertoi myyjälle nähneensä joidenkin miesten hoputtavan Julie Annia lava-auton kyytiin. Poliisi ei koskaan tavoittanut vihjeen antajaa.
Vuonna 1981, vuosien kuluttua katoamisesta, eräs mies kertoi olleensa ostoskeskuksessa katoamispäivänä. Hän oli nähnyt miehen pakottavan tytöt pakun kyytiin. Sieppaaja oli sanonut kyseessä olevan perheriita ja käskenyt silminnäkijän pysyä erossa asiasta.
Silminnäkijöiden kertomuksia ihmeteltiin. Lähtivätkö tytöt jonkin tuntemansa henkilön mukaan? Hajaantuivatko he? Pikku Julie Ann yhden miehen mukaan, Rachel ja Renee toisen.
Aluksi poliisi uskoi tyttöjen karanneen, mutta tyttöjen vanhemmat eivät olleet samaa mieltä. Aivan kuin tukeakseen poliisin teoriaa, seuraavana aamuna saapui kirje.
Se oli osoitettu Rachelin nuorelle aviomiehelle, mutta nimi kirjekuoressa oli muodollinen "Thomas A. Trlica," ei "Tommy", joksi Rachel tätä aina kutsui.
Kirje oli kirjoitettu lapsellisella käsialalla paperiarkille. Siinä luki:
''Anteeksi tästä, mutta meidän piti vain lähteä pois. Menemme Houstoniin. Nähdään suunnilleen viikon päästä. Auto on Sear'sin (ostoskeskus) ylätasanteella. Rakkaudella Rachel.''
Rachelin äiti, Fran Langston, ei koskaan uskonut kirjeen olleen hänen tyttärensä lähettämä. Myöskään Tommy (Rachelin aviomies) ei uskonut tähän. Käsialan tunnistamiseen koulutetut ihmiset olivat epävarmoja, oliko käsiala Rachelin. Kirjeessä oli leima ja postimerkki, joten kirjettä ei oltu vain tuotu hänen postilaatikkoonsa. Posti toi sen.
jatkuu myöhemmin..
3 tyttöä kolmesta eri perheestä lähtivät ostoksille paikalliseen Fort Worthin ostoskeskukseen. Heidän piti olla kotona klo 16, mutta he eivät koskaan palanneet.
Rachel Arnold Trlica, 17, haki ystävänsä Renee Wilsonin, 14, ja kun pikku Julie Ann Moseley, 9, joka asui Reneen isoäidin lähistöllä pyysi päästä mukaan, Rachel ja Renee totesivat hänen tarvitsevan luvan vanhemmiltaan.
Julie Ann oli vasta 9-vuotias ja hän ei halunnut olla koko päivää yksin kotona. Hän suostutteli äitinsä päästämään hänet mukaan ostoksille. Julie Ann sai luvan lähteä.
Renee Wilson oli katoamispäivän aamuna mennyt isoäitinsä luokse. Hän ei luultavasti ollut suunnitellut ostosreissua, mutta kun hänen pitkäaikainen ystävänsä Rachel Trlica, naimisissa oleva lukiolainen soitti ja ehdotti matkaa ostarille, Renee oli mukana.
Rachel ja Renee olivat olleet ystäviä jo vuosia. Heidän perheensä olivat leiriytyneet ja kalastelleet yhdessä, mutta Rachel ei tuntenut Julie Annia miltei ollenkaan.
Julie Ann ja hänen perheensä asui Reneen isoäitiä vastapäätä. Renee tunsi kaikki Moseleyn perheen lapset Itse asiassa hän oli ihastunut Julie Annin isoveljeen, Terryyn (15).
Katoamispäivän aamuna Terry oli yllättänyt Reneen sujauttamalla tämän sormeen nk. lupaussormuksen (promise ring) ja luvannut rakastaa tätä ikuisesti. Renee oli pyytänyt Terryn mukaan ostoksille, mutta Terry halusi mieluummin mennä tapaamaan ystäväänsä.
Tytöt lähtivät ennen puoltapäivää. Muutamat ihmiset muistavat nähneensä tytöt kaupan sisällä. He olivat ilmeisesti päässeet autolle saakka, koska heidän ostamansa ja paketoimansa joululahjat löytyivät lukitusta autosta.
Mitä tämän jälkeen on tapahtunut, se ei ole selvinnyt.
Heti katoamisen jälkeen perheet kävelivät purojen reunoja ja maanteitä etsien kadonneita lapsiaan. Meediot ja pilasoittajat soittelivat. Yksityisetsivät pistettiin asialle, poliisi meni johtolankojen perässä, jotka eivät johtaneet mihinkään.
Päivät kuluivat vuosiksi, talvet kääntyivät kesiksi ja takaisin perheiden odottaessa vastauksia. Mitä tytöille tapahtui ja miksi?
"Yksi asia on varma", sanoo Rayanne Moseley, Julie Annin äiti. Joku tietää varmasti, mitä tapahtui."
Eräs nainen kertoi myyjälle nähneensä joidenkin miesten hoputtavan Julie Annia lava-auton kyytiin. Poliisi ei koskaan tavoittanut vihjeen antajaa.
Vuonna 1981, vuosien kuluttua katoamisesta, eräs mies kertoi olleensa ostoskeskuksessa katoamispäivänä. Hän oli nähnyt miehen pakottavan tytöt pakun kyytiin. Sieppaaja oli sanonut kyseessä olevan perheriita ja käskenyt silminnäkijän pysyä erossa asiasta.
Silminnäkijöiden kertomuksia ihmeteltiin. Lähtivätkö tytöt jonkin tuntemansa henkilön mukaan? Hajaantuivatko he? Pikku Julie Ann yhden miehen mukaan, Rachel ja Renee toisen.
Aluksi poliisi uskoi tyttöjen karanneen, mutta tyttöjen vanhemmat eivät olleet samaa mieltä. Aivan kuin tukeakseen poliisin teoriaa, seuraavana aamuna saapui kirje.
Se oli osoitettu Rachelin nuorelle aviomiehelle, mutta nimi kirjekuoressa oli muodollinen "Thomas A. Trlica," ei "Tommy", joksi Rachel tätä aina kutsui.
Kirje oli kirjoitettu lapsellisella käsialalla paperiarkille. Siinä luki:
''Anteeksi tästä, mutta meidän piti vain lähteä pois. Menemme Houstoniin. Nähdään suunnilleen viikon päästä. Auto on Sear'sin (ostoskeskus) ylätasanteella. Rakkaudella Rachel.''
Rachelin äiti, Fran Langston, ei koskaan uskonut kirjeen olleen hänen tyttärensä lähettämä. Myöskään Tommy (Rachelin aviomies) ei uskonut tähän. Käsialan tunnistamiseen koulutetut ihmiset olivat epävarmoja, oliko käsiala Rachelin. Kirjeessä oli leima ja postimerkki, joten kirjettä ei oltu vain tuotu hänen postilaatikkoonsa. Posti toi sen.
jatkuu myöhemmin..