http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis ... ragediasta
Uupunut lampuri löytyi kuolleena kotitilaltaan - koskettava juttu Höljäkän tragediasta
Hannu Kauhanen
Uupunut lampuri löytyi kuolleena kotitilaltaan - koskettava juttu Höljäkän tragediasta Kuvaaja: Kimmo Kirves
Tunnelma tuvassa on hyvin ahdistunut. Jos murhe voi joskus konkretisoitua, se tekee sen nyt täällä.
On harmaan marraskuun viimeinen perjantai pienessä tienvarren notkelmassa Höljäkässä. Talossa on viisi ihmistä, kaksi naista ja kolme miestä. Varsinkin naiset ovat avun ja lohdun tarpeessa.
- Ei ole enää ihmisyyttä, vanha nainen sopertaa ja purskahtaa itkuun.
Hän on 56-vuotiaan edesmenneen lampurin ja tämän 50-vuotiaan veljen äiti. Veli istuu sohvalla, pitää sylissään Iines-koiraa ja kuuntelee keskustelua enimmäkseen hiljaa.
- Kaikki ovat puhuneet vain niistä lopetetuista lampaista, kukaan ei tästä ihmisestä, nuorempi nainen sanoo ja itkee hänkin.
Nuorempi nainen on vainajan sisar ja paikalle myös tulleen yrittäjämiehen vaimo.
- Ei voi ihmisellä vaikeampaa olla...
Viides talossa oleva ihminen on naapuri Eero Lohtaja, vainajan ystävä ja entinen lampuri hänkin. Lohtaja on eniten äänessä, kertoo taustoja ja näyttää vähän myöhemmin paikkoja.
Käännekohta tuleviin tapahtumiin koettiin tässä talossa tiistaina 11. marraskuuta. Silloin viimeistään ymmärrettiin, että kaikki ei ollut enää kohdallaan.
- Tuli olo, että tuo ihminen tarvitsee nyt apua, omaiset ja tuttavat kertaavat tapahtumia.
Soitettiin hätäkeskukseen, jonne ilmoitettiin hoidontarpeesta. Sama viesti kerrottiin myös ambulanssin miehistölle. Lampuria lähdettiin viemään terveyskeskukseen Nurmekseen, jonne matkaa on 18 kilometriä.
- Vielä samana aamuna hän oli mennyt ruokkimaan ja hoitamaan lampaita, mutta myös jäänyt nukkumaan lampolaan.
Kahden tunnin kuluttua ambulanssin lähdöstä kohti Nurmesta tilan pihaan ajoi taksi. Se toi kaikkien yllätykseksi lampurin jo iltapäivällä takaisin.
- Ennen kahta se taksi tuli. Hän käveli tuonne takahuoneeseen hakemaan rahapussia. Ajateltiin, että mitähän tästä tulee. Hän ei ollut enää kunnossa.
Kolmen jälkeen mies poistui talosta.
- Omille teilleen lähti, viimeiselle reissulle, poikansa menettänyt äiti suree.
Lampolassa oli 390 lammasta, jotka tuolloin jäivät muiden hoidettaviksi. Niitä yritettiin hoitaa poikkeustilanteessa, jossa suurin hätä oli kateissa olevasta ihmisestä.
Eläintenhoitoa hankaloitti poliisin asettama ulkonaliikkumisrajoitus paikkojen tutkimisen aikana.
Lampaita hoitamaan jäänyt veli pyysi itse apua myös läänineläinlääkäriltä tilanteen käännyttyä epätoivoiseksi isännän löytymisen suhteen.
Kadonnutta lampuria etsittiin yli viikko poliisipartioiden, -koirien ja helikopterin toimesta. Lopulta poliisikoira löysi vainajan torstaina 20. marraskuuta noin 700 metrin päästä kotitalosta.
Ruumis löytyi Jurttivaaran kupeelta, metsän keskellä olevalta pieneltä pellolta, joka oli säästynyt äskeiseltä pakkohuutokaupalta. Rahavaikeudet painoivat.
Poliisi tiedotti julkisuuteen vainajan löytymisestä seuraavana päivänä. Samalla kerrottiin epäillystä eläinsuojelurikoksesta, jonka seurauksena 390 lammasta lopetettiin eläinlääkärin päätöksellä. Tämäkö oli vastaus avunpyyntöön, tilalla ihmeteltiin.
Lampaiden lahtauksen jäljet näkyvät pihalla nytkin. On punaisia verilammikoita ja patruunojen hylsyjä. Ruhot päätyivät Honkajoki Oy:lle.
- Muuten eivät siivonneet jälkiään, Lohtaja sanoo.
Laiminlyöntejä ja puutteita lampaidenhoidossa oli ollut aiemminkin, mutta ei siinä määrin kuin julkisuudessa ainakin osittain on annettu ymmärtää.
- Puutteita oli keritsemisessä ja lannanluonnissa, kun hän ei enää jaksanut. Kuolleita lampaita ei kuitenkaan ollut, ja hän kävi kahdesti päivässä eläimet ruokkimassa. Hän uskoi viimeiseen asti ja teki myös työt, Eero Lohtaja ja muut vakuuttavat.
- Nälkiintyneet lampaat eivät karitsoi, mutta täällä kyllä karitsoja oli aina.
- Ja miksi kaikki piti lopettaa? Miksi eläimiä ei yksilöity? Joukossa oli varmasti hyväkuntoisiakin lampaita.
Uupumuksesta ja myös rahapulasta syksyn mittaan huonontunut tilanne sai lampurin ottamaan yhteyttä teurastamoon ja pyytämään, että osa lampaista haettaisiin pois. Näin ei tapahtunut.
- Rehua piti aina saada jostakin, ja kun rahaa ei ollut, niin mistä tahansa mahdollisimman halvalla. Vielä lauantaina ennen tiistain poistumistaan hän haki tänne kuormallisen rehua. Itsekin yritin olla aina apuna, Lohtaja sanoo.
Korvamerkkejäkin puuttui, mutta se tuskin lampaita vaivasi.
Ehkä apua ei ollut osattu pyytää tarpeeksi ajoissa. Ehkä sitä ei myöskään saatu, vaikka pyydettiinkiin. Lampaita tarjottiin marraskuun aikana kahteenkin eri teurastamoon, mutta apua olisi saatu vasta ensi vuoden puolella, jos silloinkaan.
Läheisetkään ihmiset eivät välttämättä ymmärtäneet, miten vaikeaksi lampurin tilanne oli edennyt. Ison lammaskarjan hoito oli kuitenkin viime kädessä hänen vastuullaan.
- Hän oli sellainen hiljainen mies, joka painoi paineet itseensä, toinen naisista sanoo.
Iso kysymys on se, mitä terveyskeskuksessa kohtalokkaana tiistaina 11. marraskuuta loppujen lopuksi tapahtui. Ratkaisiko tuo käynti lampurin kohtalon?
Kuten usein tällaisissa tilanteissa käy, eniten kärsivät saavat vähiten tukea. Ainakaan viranomaisilta sitä ei useinkaan heru.
- Ei ole apua saatu. Ainoa tuki on tullut höljäkkäläisiltä, talon väki sanoo.
Poliisitutkinta on kesken. Rikoskomisario Antti Arponen Nurmeksen poliisista arvioi, että seuraavan kerran poliisi tulee asian tiimoilta ulos noin kuukauden kuluttua.
- Kuulusteluja on suorittamatta. Tutkintanimike on törkeä eläinsuojelurikos. Kuolemansyyntutkinnasta poliisi ei puhu muille kuin omaisille.
Tukea eniten tarvitsevat eivät sitä yleensä saa
Tuotantoeläinten ylläpito ja kasvattaminen on erittäin vaativaa työtä. Eläinten omistajan tai hoitajan on oltava käytännössä koko ajan toimintavalmiudessa.
Jos työmäärä kasvaa liian suureksi, seuraa uupuminen. Taloudelliset vaikeudet pahentavat taakkaa.
Pahimmillaan kaikki tämä voi johtaa satojen eläinten nälkiintymiseen tai kuten Nurmeksessa kävi, jopa vielä traagisempiin seurauksiin.
ProAgria tarjoaa lammasneuvontaa kaikille halukkaille tiloille. Apu ei vain aina löydä oikeaa osoitetta.
- Ne, jotka eniten apua tarvitsevat, eivät ole neuvonnan piirissä. Kun ihmiset väsyvät, he eivät jaksa lähteä mihinkään eivätkä pyytää apua, ProAgrian lammastuotannon erityisasiantuntija Sari Heltelä sanoo.
Ongelman ydinkohdista yksi on se, ettei lammasneuvontakaan ole ilmaista. Jos rahat ovat loppu ja koko maailma murenemassa syliin, ei epätoivoinen eläinten pitäjä jaksa enää muuta kuin yrittää itse loppuun saakka.
Sitten voi käydä kuten Höljäkässä kävi.
- Etelä-Savossa oli vähän samantyyppinen tilanne. Läänineläinlääkäri kysyi minulta, voisinko järjestää paikan muutamalle sadalle eläimelle. Sanoin, että kyllä voin - teurastamosta, Heltelä kertoo.
Vastaavat tapaukset tulevat ilmi tyypillisesti vuoden synkimpänä aikana, joka ei ole lampaanlihan sesonkiaikaa.
- Teurastamot eivät ole halukkaita ottamaan pieniä ja huonokuntoisia eläimiä varsinkaan, jos jonossa on jo ennestään 4 000 lammasta.
Apua on vaikea saada monesti muualtakaan, vaikka järjestöt, kuten esimerkiksi Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto (SEY), ovat tehneet tukitoimia vastaavanlaisissa tilanteissa.
SEY:n viestintäpäällikkö Maria Lindqvist pitää Nurmeksen tapausta järkyttävänä.
- Kaikilla paikkakunnilla apua ei ole helppo saada. Riippuu siitä, onko alueella vapaaehtoistoimijoita, eikä niitä kaikilla alueilla ole. SEY:n vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat ovat lisäksi muutenkin hyvin työllistettyjä.
- Apua ei osata pyytää tai sitä ei ole tarjolla, ei ehkä ole paikkaa, minne eläimet vietäisiin.
Lain mukaan kaikkia tuotantoeläimiä lajista riippumatta pitää kohdella yksilöinä. Voi kysyä, onko näin Höljäkän kaikkia 390 lammasta lopetettaessa tehty. Tarkastettiinko jokaisen eläimen kunto?
- Eläinsuojelijana ajattelen, että eläimen tarvitsema suoja on katsottava yksilöllisesti.
Läänineläinlääkäri Hanna Rintala oli paikalla Höljäkässä kuuden muun eläinlääkärin kanssa 20. marraskuuta. Hän ei halua kommentoida asiaa tarkemmin rikostutkinnan ollessa vielä kesken.
- Tarkkaan mietittiin perustelut, miksi tähän ratkaisuun päädyttiin kaikkien eläinten osalta. Nämä perustelut kirjattiin myös päätökseen, Rintala sanoo.
Juttu julkaistiin Karjalaisessa viime perjantaina.
