Postinkantaja Raili Airion surma, 1956
Lähetetty: Ti Tammi 06, 2015 7:20 pm
==Postinkantajan viimeinen työvuoro==
Tiistaina 18.9.1956 klo 9.45 lähti Kiettareen piirin postinkantaja Raili Orvokki Airio (s. 4.3.1937) tavanmukaiselle postinkuljetusvuorolleen Risteen postitoimistosta Ronkan suuntaan. Tiettävästi hänet näki viimeisen kerran elossa (siis ennen murhaajaa tietysti) Risteellä asuva Heikki S., joka tuli klo 10.10 autollaan Airiota vastaan noin 3,5 km Risteeltä. Noin 300 metriä ennen Airiota Heikki S. oli nähnyt maantieltä samaan suuntaan jalkaisin kulkeneen, siniseen suojapukuun pukeutuneen miehen, jota hän ei kuitenkaan tuntenut.
Kun Airio ei palannut klo 12.30 mennessä kotiinsa Kiettareenluotoon, lähti hänen pienviljelijäisänsä häntä etsimään. Isä sai selville, että tytär oli viimeksi jättänyt postin erään Karosen postilaatikkoon noin 3 km Risteeltä, mutta ei noin 8 km Risteeltä olevaan Pukkalan Huhtalaan, joten hän päätteli tytön kadonneen tälle välille. Isälle tuli tässä vaiheessa mieleen se karmea vaihtoehto, että hänen lapsensa oli joutunut rikoksen uhriksi.
Isä-Airio kertoi epäilyksestään maantiellä tapaamalleen tiilitehtaan apumiehelle Eero P:lle. Eero P. osallistui etsintöihin ja löysi klo 15 aikoihin maantieltä noin 300 metriä Karosen maitotelineestä Kankaalle päin veriläikän ja parabellumin hylsyn. Tiheästä pusikosta Eero P. löysi Raili Airion, jota oli ammuttu polveen, rintaan ja päähän. 19-vuotiasta uhria jäi lähinnä suremaan isän ja äidin lisäksi viisi sisarusta.
Noin 30 metrin päästä eräästä tiheästä näreiköstä löytyi Airion polkupyörä. Erään kallion kupeelta, noin 600 metriä maantieltä suolle päin löytyi postilaukku, jonka sisältö oli pengottu (tiettävästi Airiolla ei kuitenkaan ollut mukana mitään arvopostia). Tältä paikalta löytyi myös jalanjälkiä, joiden pääteltiin kuuluvan murhaajalle. Jäljet kuitenkin loppuivat metsälinjalle.
==Mies, joka yritti kovasti kaidalle polulle==
Ratavartija Jaakko M. oli surmapäivänä nähnyt siniseen suojapukuun sonnustautuneen miehen ja tunnistanut tämän. Epäillylle saatiin siis melko nopeasti nimi: haussa oli Kokemäen Harolassa asunut sekatyömies Kari Uolevi Lehtivuori, iältään 20 vuotta.
Lokakuussa 1935 syntynyt Lehtivuori oli elänyt rikkinäisen lapsuuden. Hän oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, ja äiti oli menehtynyt Lehtivuoren ollessa vielä lapsi. Pian pojassa alkoi näkymään taipumuksia pahantekoon. Jossain vaiheessa hän alkoi tehtailemaan muun muassa näpistyksiä ja moottoriajoneuvovarkauksia. Vankilakin tuli miehelle tutuksi.
Lehtivuoren viimeisin vankilareissu päättyi 1. joulukuuta 1955, jolloin hän asteli ulos Riihimäen keskusvankilasta. Hän asettui Poriin, vaikka olikin kirjoilla Kokemäellä. Vankeusaikaisen hyvän käytöksen ja nuoren iän vuoksi Lehtivuori määrättiin tavanmukaisen poliisivalvonnan sijasta ilmoittautumaan Porin sosiaalilautakunnalle, mikä vastaisi hänen vapautensa valvonnasta. Valvonnan aikana Lehtivuori käyttäytyi mallikelpoisesti, edes alkoholiin hän ei kajonnut. Valvonta päättyi helmikuun 1956 puolivälissä Lehtivuoren joutuessa suorittamaan asepalvelusta Turun pioneerikomppaniaan.
Palvelus sujui mallikkaasti. Lehtivuori oli hyvä ampuja, urheilija ja suunnistaja. Mies olisi ollut erittäin hyvä aliupseerikouluun, mutta rikostaustansa sulki ovet. Erikoisanomuksen avulla Lehtivuori kuitenkin lähetettiin Korialle pioneerirykmentin konekouluun. Siellä tämä koneasentajan töitä aiemminkin tehnyt mies pärjäsi loistavasti ja sai erinomaisen todistuksen.
Syyskuun 1956 alussa Lehtivuori palasi takaisin Turun varuskuntaan ja sai lähes heti ansaitun loman. Entinen rikollinen oli maininnut vakavasti aikovansa muuttaa entisen elämäntyylinsä. Hänellä oli jopa tiedossa työpaikka, johon mennä asepalveluksen jälkeen.
Lehtivuori palasi lomalta takaisin ajallaan, ja joutui muiden mukana Yläneelle Raasin leirille. Sunnuntaina 16. syyskuuta — kaksi päivää ennen Airion surmaa — hän lähti parin kolmen muun asevelvollisen kanssa laina-autolla käymään Turun joukko-osastossa. Toivolankadun ja Kunnallissairaalantien risteyksessä Lehtivuori ajoi kuitenkin kolarin. Muut asevelvolliset palasivat jollain muulla tavalla Yläneelle, mutta Lehtivuori jäi Turkuun.
Yksikköönsä Lehtivuori ei kuitenkaan syystä tai toisesta enää palannut. Hän ryhtyi sotilaskarkuriksi, ja anasti matkatarpeeksi mukaansa parabellum-pistoolin ja 75 panosta. Hän varasti myös mustan Vauxhall-henkilöauton, mikä löydettiin myöhemmin Risteeltä Rudangon tienhaarasta läheltä Pahankosken siltaa. Rengasrikon kokeneesta autosta löytyi sotilasmallinen lammasnahkaturkki.
==Laajat ja pitkät etsinnät==
Etsityn tuntomerkit annettiin medialle: 178 cm pitkä, hoikka, vaaleanruskeat hiukset, siniset silmät, kapeat kasvot, terävä nenä, hyvä ryhti, reipas käynti, rinnassa tatuoitu fregatin kuva ja molemmissa käsivarsissa naisten kuvia.
Sinipukuisesta karkurista tuli useita ilmoituksia Risteen läheisyydestä. Muun muassa pienviljelijä Eino P. näki surmapäivän iltana klo 21.30 hänet ylittämässä Kokemäenjokea lautalla. Murhamies oli uhannut perään lähtenyttä Eino P:tä ja erästä toista miestä aseella, ja pääsi pakenemaan pimeään metsään.
Lehtivuoren etsintä ei ollut helppoa, mies oli nimittäin hyvä eränkävijä ja tunsi ympäristön. Hän oli myös aiemmin ollut innokas urheilija, erityisesti uimari, minkä vuoksi hän ei väsynyt helposti.
Tiistainvastaisen yön hän vietti Kyttälän aseman lähellä erään Manta H:n saunassa, mistä todisteena paikalta löytyi porkkanoiden ja omenien rääppeitä. Lehtivuori oli ilmeisesti alun perin yrittänyt yöpyä erään Viljo P:n navetassa, mutta oli tullut yllätetyksi ja paennut paikalta.
Murhamiehen etsinnöissä oli lopulta mukana paikalliset poliisiviranomaiset, paikkakuntalaiset sekä Niinisalon varuskunnan asevelvolliset. Koko Risteen kylässä elettiin kauhun vallassa.
Päivät kuluivat, mutta Lehtivuorta ei vaan löydetty. Heräsi tietysti epäilys, että hän olisi saattanut poistua paikkakunnalta. Tämä epäily kuihtui kuitenkin melko nopeasti. Lehtivuori liikuskeli aiheuttamastaan kauhusta huolimatta Risteen keskustassa ja toteutti omaisuusrikoksia. Murhapaikan läheisyydessä olevasta postilaatikosta oli myös anastettu päivänlehti, mistä pääteltiin, että Lehtivuori pyrki seuraamaan median kirjoittelua.
Sunnuntaiaamuna 23. syyskuuta klo 7.30 taivaalle nousi Porin lentokentältä ilmavoimien Vihuri-hävittäjä etsimään Lehtivuorta. Koneella tähysteltiin Vitikkalan, Vuoriston ja Kyttälän alueet sekä rautatie ja sen ympäristö Tampereelle päin Kauvatsan asemalle saakka. Runsaan puolen tunnin lentelyn aikana Lehtivuorta ei löydetty.
Samana sunnuntaiaamuna tapahtui kuitenkin Risteellä rikoksia, joista päätetiin, että Lehtivuori oli yhä etsintäalueella. Ainakin erääseen taloon oli murtauduttu ja anastettu ruokatarvikkeita. Lisäksi eräästä toisesta talosta oli varastettu polkupyörä, ja yhteen Risteen keskustassa sijainneeseen kioskiin oli murtauduttu. Saatiin myös tieto, että Lehtivuori oli maantiellä kysellyt eräältä koululapselta sotilaiden ja poliisien liikkeistä.
==Toisen nuoren elämän päätös==
Maanantai-iltana 24. syyskuuta klo 17.45 saatiin vinkki, että Lehtivuori oli nukkumassa Säpilän niemessä sijaitsevassa, puutarhuri Sauli S:n omistamassa huvilassa. Ensimmäisten miesten saapuessa paikalle avasi Lehtivuori tulen heitä kohti huvilaa ympäröivästä pensaikosta. Lehtivuori perääntyi sisälle huvilaan ja oli hetken päästä joka suunnalta saarrettu. Alkoi tulitaistelu, jonka aikana sekä Lehtivuori että piirittäjät ampuivat useita laukauksia. Noin puolen tunnin kuluttua ammuskelu päättyi, ja Lehtivuori suostui keskustelemaan piirittäjien kanssa. Välillä keskustelu tosin katkesi laukaustenvaihtoon.
Lehtivuori tajusi tilanteensa toivottomuuden. Järkipuhetta hän ei suostunut kuuntelemaan, vaan uhkasi toistuvasti tekevänsä itsemurhan.
- Syy ei ole sinun, jos sinua on huonosti kohdeltu lapsuudessasi. Olet vielä niin nuori mies, että voit aloittaa elämäsi uudelleen, kuului neuvo huvilan ulkopuolelta. Tämä ei saanut Lehtivuoren päätä kääntymään:
- En halua ampua itseäni, mutta minun on pakko. Minun elämässäni ei ole enää valon pilkahdustakaan.
Piirittäjät muistuttivat Lehtivuorta lievästä rangaistusasteikosta:
- Kun pääset vapaaksi, olet korkeintaan 30-vuotias, ja jonkin vuoden kuluttua sinua katsotaan kuin muitakin ihmisiä.
Lehtivuoren mieli synkkeni entisestään:
- Se kestää 15-20 vuotta. Sen siitä ainakin saa.
Poliisi kehotti Lehtivuorta lopettamaan kohti ampumisen. Lehtivuori oli vakuuttunut, että poliisi ampuu hänet, vaikka hänelle väännettiin rautalangasta, että matkansa kulkisi Porin putkaan.
- Mitä minä siellä teen, kysyi nurkkaan ajettu mies.
Lehtivuorta kehotettiin jälleen antautumaan vapaaehtoisesti, muuten piirittäjien olisi pakko tunkeutua sisään huvilaan. Piiritetty pyysi miettimisaikaa. Miettimisen aikana eräs piirittäjistä kysyi motiivia häikäilemättömään naissurmaan. Sitä Lehtivuori ei tuntunut itsekään tietävän:
- Ei mitään syytä. Ensimmäinen laukaus oli vahinko. Sitten häkellyin ja ammuin.
Piiritys jatkui ja jatkui. Lopulta klo 18.45 Lehtivuorelle asetettiin aikaraja:
- 10 minuuttia ja sen jälkeen kävelet raput alas kädet ylhäällä.
Lehtivuori teki päätöksensä. Hän raapusti huoneen pöydällä olleeseen kirjan kanteen itsemurhaviestin:
- Minulla on ollut kuin suomukset silmissä. Nyt vasta silmäni avautuivat näkemään, mitä olen tehnyt. Elävänä ette minua koskaan saa. Pyydän kaikilta anteeksi.
Sen jälkeen Lehtivuori huusi piirittäjille:
- Parempi on, etten antaudu.
Jonkin ajan odottelun jälkeen piirittäjät tunkeutuivat sisälle huvilaan, tosin varovaisesti. Oli mahdollista, että tämä oli vain Lehtivuoren harhautusyritys.
Lehtivuori makasi nojatuolissa vakavasti haavoittuneena. Hänet kiidätettiin Kokemäen kunnansairaalaan, missä menehtyi aiheuttamaansa vammaan klo 21.45. Toinenkin nuori elämä oli päättynyt.
==Kukka, joka taitettiin väkivalloin==
Surmattu Raili Airio haudattiin Kokemäen Kooman hautausmaalle sunnuntaina 30. syyskuuta 1956. Hautaustilaisuuteen osallistui hänen omaisia, työtovereita, ystäviä sekä tuhatkunta muuta ihmistä Kokemäeltä ja lähipitäjistä. Surijoita oli niin paljon, että siunaustilaisuutta ei toimitettu kappelissa, vaan siirryttiin suoraan haudalle. Hautaanlaskun aikana laulettiin "Kun siemen maahan mullataan".
Siunauspuheen pitänyt rovasti otti puheensa lähtökohdaksi sanat "Ruoho kuivuu, kukkanen kuihtuu, mutta Jumalan sana pysyy iankaikkisesti":
- Ensimmäiset syksyn myrskyt ja pakkaset ovat koetelleet kukkakenttiämme. Näin on luonnossa, mutta Jumalan sana osoittaa, että sama on asianlaita omassa keskuudessamme, ihmisten maailmassa. Liha on kuin ruoho. Ihminen nousee nuorena taimena, kuin nuori oras. Sitten tulee aika, nuoruuden ja elämän paras aika, jolloin tämä nuppu on puhjennut kukkaan. Vuodet kuluvat jälleen, ja sitten tulevat ihmisen ensimmäiset syysmyrskyt sekä ensimmäiset pakkaset.
Rovasti sanoi, että joskus kaunis kukka saatetaan väkivalloin taittaa kukkimispaikallaan. Näin oli käynyt Airiolle:
- Raili Airio - hänkin oli kukka, oli nuoruuden kauniina kukkasena teidän keskuudessanne.
- Nyt tämä kukka on väkivaltaisesti taitettu poikki. Vajaat kaksi viikkoa sitten meitä järkytti tieto tämän kukan taittamisesta. Suuresti meitä järkytti myös se, että taittajana oli ilman mitään syytä nuoruuden kasvinkumppani.
==Miksi?==
Selkeän motiivin puute teki teosta entistä käsittämättömämmän. Miksi surmata postinkantaja, jolla ei todennäköisesti ole mitään suurta omaisuutta mukana? Lehtivuoren elämä oli viime aikoina mennyt parempaan suuntaan, joten miksi hän päätti yllättäen pilata kaiken?
Oliko kyseessä intohimorikos, vaikka uhri ei joutunutkaan seksuaalirikoksen uhriksi? Lehtivuoren palvelustovereiden mukaan mies oli ollut kirjeenvaihdossa jonkin Raili-nimisen naisen kanssa, mutta ei ollut faktatietoa, että kyseessä olisi ollut Airion Raili.
Vai kävikö yksinkertaisesti niin, että Lehtivuori teki surmanteon ilmän mitään syytä, kuten rovasti sanoi?
Koostettu 19.9-1.10.1956 välin Satakunnan Kansoista.
Tiistaina 18.9.1956 klo 9.45 lähti Kiettareen piirin postinkantaja Raili Orvokki Airio (s. 4.3.1937) tavanmukaiselle postinkuljetusvuorolleen Risteen postitoimistosta Ronkan suuntaan. Tiettävästi hänet näki viimeisen kerran elossa (siis ennen murhaajaa tietysti) Risteellä asuva Heikki S., joka tuli klo 10.10 autollaan Airiota vastaan noin 3,5 km Risteeltä. Noin 300 metriä ennen Airiota Heikki S. oli nähnyt maantieltä samaan suuntaan jalkaisin kulkeneen, siniseen suojapukuun pukeutuneen miehen, jota hän ei kuitenkaan tuntenut.
Kun Airio ei palannut klo 12.30 mennessä kotiinsa Kiettareenluotoon, lähti hänen pienviljelijäisänsä häntä etsimään. Isä sai selville, että tytär oli viimeksi jättänyt postin erään Karosen postilaatikkoon noin 3 km Risteeltä, mutta ei noin 8 km Risteeltä olevaan Pukkalan Huhtalaan, joten hän päätteli tytön kadonneen tälle välille. Isälle tuli tässä vaiheessa mieleen se karmea vaihtoehto, että hänen lapsensa oli joutunut rikoksen uhriksi.
Isä-Airio kertoi epäilyksestään maantiellä tapaamalleen tiilitehtaan apumiehelle Eero P:lle. Eero P. osallistui etsintöihin ja löysi klo 15 aikoihin maantieltä noin 300 metriä Karosen maitotelineestä Kankaalle päin veriläikän ja parabellumin hylsyn. Tiheästä pusikosta Eero P. löysi Raili Airion, jota oli ammuttu polveen, rintaan ja päähän. 19-vuotiasta uhria jäi lähinnä suremaan isän ja äidin lisäksi viisi sisarusta.
Noin 30 metrin päästä eräästä tiheästä näreiköstä löytyi Airion polkupyörä. Erään kallion kupeelta, noin 600 metriä maantieltä suolle päin löytyi postilaukku, jonka sisältö oli pengottu (tiettävästi Airiolla ei kuitenkaan ollut mukana mitään arvopostia). Tältä paikalta löytyi myös jalanjälkiä, joiden pääteltiin kuuluvan murhaajalle. Jäljet kuitenkin loppuivat metsälinjalle.
==Mies, joka yritti kovasti kaidalle polulle==
Ratavartija Jaakko M. oli surmapäivänä nähnyt siniseen suojapukuun sonnustautuneen miehen ja tunnistanut tämän. Epäillylle saatiin siis melko nopeasti nimi: haussa oli Kokemäen Harolassa asunut sekatyömies Kari Uolevi Lehtivuori, iältään 20 vuotta.
Lokakuussa 1935 syntynyt Lehtivuori oli elänyt rikkinäisen lapsuuden. Hän oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, ja äiti oli menehtynyt Lehtivuoren ollessa vielä lapsi. Pian pojassa alkoi näkymään taipumuksia pahantekoon. Jossain vaiheessa hän alkoi tehtailemaan muun muassa näpistyksiä ja moottoriajoneuvovarkauksia. Vankilakin tuli miehelle tutuksi.
Lehtivuoren viimeisin vankilareissu päättyi 1. joulukuuta 1955, jolloin hän asteli ulos Riihimäen keskusvankilasta. Hän asettui Poriin, vaikka olikin kirjoilla Kokemäellä. Vankeusaikaisen hyvän käytöksen ja nuoren iän vuoksi Lehtivuori määrättiin tavanmukaisen poliisivalvonnan sijasta ilmoittautumaan Porin sosiaalilautakunnalle, mikä vastaisi hänen vapautensa valvonnasta. Valvonnan aikana Lehtivuori käyttäytyi mallikelpoisesti, edes alkoholiin hän ei kajonnut. Valvonta päättyi helmikuun 1956 puolivälissä Lehtivuoren joutuessa suorittamaan asepalvelusta Turun pioneerikomppaniaan.
Palvelus sujui mallikkaasti. Lehtivuori oli hyvä ampuja, urheilija ja suunnistaja. Mies olisi ollut erittäin hyvä aliupseerikouluun, mutta rikostaustansa sulki ovet. Erikoisanomuksen avulla Lehtivuori kuitenkin lähetettiin Korialle pioneerirykmentin konekouluun. Siellä tämä koneasentajan töitä aiemminkin tehnyt mies pärjäsi loistavasti ja sai erinomaisen todistuksen.
Syyskuun 1956 alussa Lehtivuori palasi takaisin Turun varuskuntaan ja sai lähes heti ansaitun loman. Entinen rikollinen oli maininnut vakavasti aikovansa muuttaa entisen elämäntyylinsä. Hänellä oli jopa tiedossa työpaikka, johon mennä asepalveluksen jälkeen.
Lehtivuori palasi lomalta takaisin ajallaan, ja joutui muiden mukana Yläneelle Raasin leirille. Sunnuntaina 16. syyskuuta — kaksi päivää ennen Airion surmaa — hän lähti parin kolmen muun asevelvollisen kanssa laina-autolla käymään Turun joukko-osastossa. Toivolankadun ja Kunnallissairaalantien risteyksessä Lehtivuori ajoi kuitenkin kolarin. Muut asevelvolliset palasivat jollain muulla tavalla Yläneelle, mutta Lehtivuori jäi Turkuun.
Yksikköönsä Lehtivuori ei kuitenkaan syystä tai toisesta enää palannut. Hän ryhtyi sotilaskarkuriksi, ja anasti matkatarpeeksi mukaansa parabellum-pistoolin ja 75 panosta. Hän varasti myös mustan Vauxhall-henkilöauton, mikä löydettiin myöhemmin Risteeltä Rudangon tienhaarasta läheltä Pahankosken siltaa. Rengasrikon kokeneesta autosta löytyi sotilasmallinen lammasnahkaturkki.
==Laajat ja pitkät etsinnät==
Etsityn tuntomerkit annettiin medialle: 178 cm pitkä, hoikka, vaaleanruskeat hiukset, siniset silmät, kapeat kasvot, terävä nenä, hyvä ryhti, reipas käynti, rinnassa tatuoitu fregatin kuva ja molemmissa käsivarsissa naisten kuvia.
Sinipukuisesta karkurista tuli useita ilmoituksia Risteen läheisyydestä. Muun muassa pienviljelijä Eino P. näki surmapäivän iltana klo 21.30 hänet ylittämässä Kokemäenjokea lautalla. Murhamies oli uhannut perään lähtenyttä Eino P:tä ja erästä toista miestä aseella, ja pääsi pakenemaan pimeään metsään.
Lehtivuoren etsintä ei ollut helppoa, mies oli nimittäin hyvä eränkävijä ja tunsi ympäristön. Hän oli myös aiemmin ollut innokas urheilija, erityisesti uimari, minkä vuoksi hän ei väsynyt helposti.
Tiistainvastaisen yön hän vietti Kyttälän aseman lähellä erään Manta H:n saunassa, mistä todisteena paikalta löytyi porkkanoiden ja omenien rääppeitä. Lehtivuori oli ilmeisesti alun perin yrittänyt yöpyä erään Viljo P:n navetassa, mutta oli tullut yllätetyksi ja paennut paikalta.
Murhamiehen etsinnöissä oli lopulta mukana paikalliset poliisiviranomaiset, paikkakuntalaiset sekä Niinisalon varuskunnan asevelvolliset. Koko Risteen kylässä elettiin kauhun vallassa.
Päivät kuluivat, mutta Lehtivuorta ei vaan löydetty. Heräsi tietysti epäilys, että hän olisi saattanut poistua paikkakunnalta. Tämä epäily kuihtui kuitenkin melko nopeasti. Lehtivuori liikuskeli aiheuttamastaan kauhusta huolimatta Risteen keskustassa ja toteutti omaisuusrikoksia. Murhapaikan läheisyydessä olevasta postilaatikosta oli myös anastettu päivänlehti, mistä pääteltiin, että Lehtivuori pyrki seuraamaan median kirjoittelua.
Sunnuntaiaamuna 23. syyskuuta klo 7.30 taivaalle nousi Porin lentokentältä ilmavoimien Vihuri-hävittäjä etsimään Lehtivuorta. Koneella tähysteltiin Vitikkalan, Vuoriston ja Kyttälän alueet sekä rautatie ja sen ympäristö Tampereelle päin Kauvatsan asemalle saakka. Runsaan puolen tunnin lentelyn aikana Lehtivuorta ei löydetty.
Samana sunnuntaiaamuna tapahtui kuitenkin Risteellä rikoksia, joista päätetiin, että Lehtivuori oli yhä etsintäalueella. Ainakin erääseen taloon oli murtauduttu ja anastettu ruokatarvikkeita. Lisäksi eräästä toisesta talosta oli varastettu polkupyörä, ja yhteen Risteen keskustassa sijainneeseen kioskiin oli murtauduttu. Saatiin myös tieto, että Lehtivuori oli maantiellä kysellyt eräältä koululapselta sotilaiden ja poliisien liikkeistä.
==Toisen nuoren elämän päätös==
Maanantai-iltana 24. syyskuuta klo 17.45 saatiin vinkki, että Lehtivuori oli nukkumassa Säpilän niemessä sijaitsevassa, puutarhuri Sauli S:n omistamassa huvilassa. Ensimmäisten miesten saapuessa paikalle avasi Lehtivuori tulen heitä kohti huvilaa ympäröivästä pensaikosta. Lehtivuori perääntyi sisälle huvilaan ja oli hetken päästä joka suunnalta saarrettu. Alkoi tulitaistelu, jonka aikana sekä Lehtivuori että piirittäjät ampuivat useita laukauksia. Noin puolen tunnin kuluttua ammuskelu päättyi, ja Lehtivuori suostui keskustelemaan piirittäjien kanssa. Välillä keskustelu tosin katkesi laukaustenvaihtoon.
Lehtivuori tajusi tilanteensa toivottomuuden. Järkipuhetta hän ei suostunut kuuntelemaan, vaan uhkasi toistuvasti tekevänsä itsemurhan.
- Syy ei ole sinun, jos sinua on huonosti kohdeltu lapsuudessasi. Olet vielä niin nuori mies, että voit aloittaa elämäsi uudelleen, kuului neuvo huvilan ulkopuolelta. Tämä ei saanut Lehtivuoren päätä kääntymään:
- En halua ampua itseäni, mutta minun on pakko. Minun elämässäni ei ole enää valon pilkahdustakaan.
Piirittäjät muistuttivat Lehtivuorta lievästä rangaistusasteikosta:
- Kun pääset vapaaksi, olet korkeintaan 30-vuotias, ja jonkin vuoden kuluttua sinua katsotaan kuin muitakin ihmisiä.
Lehtivuoren mieli synkkeni entisestään:
- Se kestää 15-20 vuotta. Sen siitä ainakin saa.
Poliisi kehotti Lehtivuorta lopettamaan kohti ampumisen. Lehtivuori oli vakuuttunut, että poliisi ampuu hänet, vaikka hänelle väännettiin rautalangasta, että matkansa kulkisi Porin putkaan.
- Mitä minä siellä teen, kysyi nurkkaan ajettu mies.
Lehtivuorta kehotettiin jälleen antautumaan vapaaehtoisesti, muuten piirittäjien olisi pakko tunkeutua sisään huvilaan. Piiritetty pyysi miettimisaikaa. Miettimisen aikana eräs piirittäjistä kysyi motiivia häikäilemättömään naissurmaan. Sitä Lehtivuori ei tuntunut itsekään tietävän:
- Ei mitään syytä. Ensimmäinen laukaus oli vahinko. Sitten häkellyin ja ammuin.
Piiritys jatkui ja jatkui. Lopulta klo 18.45 Lehtivuorelle asetettiin aikaraja:
- 10 minuuttia ja sen jälkeen kävelet raput alas kädet ylhäällä.
Lehtivuori teki päätöksensä. Hän raapusti huoneen pöydällä olleeseen kirjan kanteen itsemurhaviestin:
- Minulla on ollut kuin suomukset silmissä. Nyt vasta silmäni avautuivat näkemään, mitä olen tehnyt. Elävänä ette minua koskaan saa. Pyydän kaikilta anteeksi.
Sen jälkeen Lehtivuori huusi piirittäjille:
- Parempi on, etten antaudu.
Jonkin ajan odottelun jälkeen piirittäjät tunkeutuivat sisälle huvilaan, tosin varovaisesti. Oli mahdollista, että tämä oli vain Lehtivuoren harhautusyritys.
Lehtivuori makasi nojatuolissa vakavasti haavoittuneena. Hänet kiidätettiin Kokemäen kunnansairaalaan, missä menehtyi aiheuttamaansa vammaan klo 21.45. Toinenkin nuori elämä oli päättynyt.
==Kukka, joka taitettiin väkivalloin==
Surmattu Raili Airio haudattiin Kokemäen Kooman hautausmaalle sunnuntaina 30. syyskuuta 1956. Hautaustilaisuuteen osallistui hänen omaisia, työtovereita, ystäviä sekä tuhatkunta muuta ihmistä Kokemäeltä ja lähipitäjistä. Surijoita oli niin paljon, että siunaustilaisuutta ei toimitettu kappelissa, vaan siirryttiin suoraan haudalle. Hautaanlaskun aikana laulettiin "Kun siemen maahan mullataan".
Siunauspuheen pitänyt rovasti otti puheensa lähtökohdaksi sanat "Ruoho kuivuu, kukkanen kuihtuu, mutta Jumalan sana pysyy iankaikkisesti":
- Ensimmäiset syksyn myrskyt ja pakkaset ovat koetelleet kukkakenttiämme. Näin on luonnossa, mutta Jumalan sana osoittaa, että sama on asianlaita omassa keskuudessamme, ihmisten maailmassa. Liha on kuin ruoho. Ihminen nousee nuorena taimena, kuin nuori oras. Sitten tulee aika, nuoruuden ja elämän paras aika, jolloin tämä nuppu on puhjennut kukkaan. Vuodet kuluvat jälleen, ja sitten tulevat ihmisen ensimmäiset syysmyrskyt sekä ensimmäiset pakkaset.
Rovasti sanoi, että joskus kaunis kukka saatetaan väkivalloin taittaa kukkimispaikallaan. Näin oli käynyt Airiolle:
- Raili Airio - hänkin oli kukka, oli nuoruuden kauniina kukkasena teidän keskuudessanne.
- Nyt tämä kukka on väkivaltaisesti taitettu poikki. Vajaat kaksi viikkoa sitten meitä järkytti tieto tämän kukan taittamisesta. Suuresti meitä järkytti myös se, että taittajana oli ilman mitään syytä nuoruuden kasvinkumppani.
==Miksi?==
Selkeän motiivin puute teki teosta entistä käsittämättömämmän. Miksi surmata postinkantaja, jolla ei todennäköisesti ole mitään suurta omaisuutta mukana? Lehtivuoren elämä oli viime aikoina mennyt parempaan suuntaan, joten miksi hän päätti yllättäen pilata kaiken?
Oliko kyseessä intohimorikos, vaikka uhri ei joutunutkaan seksuaalirikoksen uhriksi? Lehtivuoren palvelustovereiden mukaan mies oli ollut kirjeenvaihdossa jonkin Raili-nimisen naisen kanssa, mutta ei ollut faktatietoa, että kyseessä olisi ollut Airion Raili.
Vai kävikö yksinkertaisesti niin, että Lehtivuori teki surmanteon ilmän mitään syytä, kuten rovasti sanoi?
Koostettu 19.9-1.10.1956 välin Satakunnan Kansoista.
