MURHA.INFO

Ensinnä on todettava, ettei itselläni ole täyttä varmuutta siitä onko kyseessä henkirikos vai tapaturma. Moderaattorit siirtäköön aiheen oikeaksi katsomaansa paikkaan, jos niikseen tulee. Traaginen tapaus ansaitsee kuitenkin mielestäni paikkansa myös tällä sivustolla. Alla olevien linkkien lisäksi olen saanut tietoni tapauksesta ainoastaan hajanaisista muutaman rivin tai lauseen maininnoista siellä täällä. Seuraava lyhyt tiivistelmä tapauksesta onkin osin muistinvarainen.

32-vuotiaana kuollut kitaristi Ödner oli poikkeuksellisen lahjakas muusikko ja tärkeä vaikuttaja ennenkaikkea 70-luvun suomalaisen rockmusiikin kentässä. Ödner löydettiin tiedottomana Kaisaniemen puistosta, paikalle tullut poliisipartio haistoi hänessä alkoholin tuoksun, joten mies toimitettiin putkaan. Vasta aamulla, Ödnerin ollessa edelleen tajuttomana, hänen päästään havaitaan ruhje ja hänet toimitetaan Töölön ensiapuasemalle. Ödner menehtyy siellä tajuihinsa tulematta. Mutta mistä vammat olivat peräisin? Muutamassakin yhteydessä puhutaan selkeästi pahoinpitelyvammoista (esim Suomirockin historiikki Jee Jee Jee, jossa tosin myös todetaan Ödnerin kuolleen putkaan). Toisaalla (ao linkit) taas neutraalimmin päähän kohdistuneesta iskusta. Onko tapauksen tarina muuttanut vuosien varrella muotoaan...kuoliko Ödner sittenkin putkassa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Janne_%C3%96dner
http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?t ... :0:0:0:0:0:

Nyt mennään minunkin muistini varassa.... taisi olla niin, että tapaus osaltaan aiheutti välillisesti myös Hurriganesin toisen tulemisen (Albert+Cisse+Remu) hajoamisen, ts. Albert alkoi ryypätä kaverinsa kuoleman johdosta ja Remu antoi potkut.

Kirjassa "Hurriganes - Honey Aaltonen" kerrotaan lisää. Laitan kohtpuoliin refen tästä ok.

P.S. loistava kirja tuo Honeyn kirjoittama

Kohtaus ja lyhennelmä kirjasta Hurriganes - Honey Aaltonen


"Janne Ödnerillä oli Hurriganesin historiaan merkittävä vaikutus. Kymmenen vuotta aiemmin hän oli ehdottanut nuorta soitto-oppilastaan Ile Kalliota kitaristiksi Remun uuteen bändiin, mutta Ödner oli myös Järvisen parhaita ystäviä, eräänlainen filosofinen oppi-isä. Syyskuussa 1981 tapahtumat kääntyivät kohtalokkaiksi sekä suomalaiselle rockmusiikille että Janne Ödnerille, Albert Järviselle ja Hurriganesille.

Albert oli ollut Ödnerin ja Affe Forsmanin kanssa iltaa viettämässä. Tunnit kuluivat mukavissa merkeissä ja projekteja oli mukava suunnitella railakkaassa ravintolaympäristössä - jopa jostakin yhteisestä jamikeikasta päätettiin. Aamuyön tunteina taiteilijat erosivat omille teilleen. Seuraavana päivänä Pave Maijanen soitti Järvisille ja kertoi järkyttävän uutisen. Janne Ödner oli Töölön sairaalassa tajuttomana. Virkaintoiset poliisit olivat päättäneet kuskata pitkähiuksisen päihtyneen muusikon parempaan talteen - putkaan, josta hänet oli seuraavana aamuna siirretty sairaalaan. Useampien päivien jälkeen saapui muusikkopiireihin suru-uutinen: Janne Ödner oli kuollut - ja kuoinsyy, aivoverenvuodon aiheuttaneen päässä olleen ruhjeen alkuperä jäi hyvin epäselväksi.

Albert veti päänsä täyteen. Eihän tällaista voinut tapahtua! Vastahan hän oli keskustellut Jannen kanssa ja nyt kävi ilmi, että yhteiset keskustelut olivat jääneet miesten viimeisiksi! Albert meni tyystin pois tolaltaan, juominen jatkui seuraavana ja vielä sitä seuraavana päivänä. Muutaman päivän kuluttua tuli ilmoitus Ödnerin pikaisista hautajaisista syyskuun 18. päivänä, samana päivänä jolloin Hurriganesin oli sovittu esiityvän Tampereen Hepokatissa. Keikka oli tietysti hoidettava, joten Albert sopi saapuvansa Tampereelle illalla omalla kyydillään.

Hautajaisten jälkeen Jannen muistotilaisuus pidettiin ravintola Kosmoksessa. Paikalla olivat runsaslukuisesti niin muusikko- kuin muutkin ystävät. Tunnelma oli alakuloinen, jopa masentunut, kaikkien muistellessa vainajaa syvästi surren. Keikalle lähtiessään Albert muuttui entistäkin ahdistuneemmaksi. Nautitut drinkit eivät olleet häntä piristäneet, joten juomaa oli syytä hankkia lisää. Yhden pullollisen vodkaa voi aina ottaa mukaan keikalle lähtiessä, mutta tänä iltana se ei riittäisi parantamaan mielialaa. Varmuuden vuoksi hän otti mukaansa kaksi pulloa. Valitettavasti ne hupenivat matkan aikana pelottavaa vauhtia ja Tampereelle saavuttaessa molemmat pullot olivat tyhjiä. Kun Järvinen vihdoinkin saapui Hepokattiin, näkin Remu heti päältä, ettei kitaristin henkinen eikä fyysinenkään keikkakunto ollut kovin kehuttava.

"On toikin tapa surrra toisen kuolemaa..." marmatti Remu, mutta Albert ilmoitti surevansa omalla tavallaan - ja siihen ei muilla ollut huomauttamista: "No, se oli mun tapa surra sitä juttua. Se oli mun paras kaveri ja kitaransoiton opettaja, ja elämän opettaja."

Promillemäärät olivat melkoiset keikan alkaessa. Albertin muisikuvat illan esityksestä olivat lopulta varsin itsekritiikkiset. "Se keikka oli varmasti huonoin Hurriganes-keikka mitä on ikinä ollu. Mä soitin joka äänen väärin, en pysynyt tolpillani, en saanu kitaraa vireeseen, en mitään..."

Takahuoneessa tunnelmat kävivät myrskyisiksi. Sananvaihto oli kärkästä ja lopulta alkoivat tarjolla olleet voileivät lennellä. "Ettikää sitten uus kitaristi jos ei kerran kelpaa", ärähti Albert. "Antakaa tonni käteen, niin mä lähen tästä kälppiin. Tää on mulle helvetin kova paikka. Mä menetin parhaan ystäväni, kaikkien aikojen parhaan ja tärkeimmän ystäväni. Se on kolahtanu mulle. Ei tää nyt mee ihan tälleen että okei, jokainenhan meistä kuolee!"

"Jokaisella ihmisellä pitäisi olla hyvä vihamies ja hyvä kaveri. Ödnerin Janne oli mulle se hyvä kaveri ja oisko tää Remu sit se hyvä vihamies", selvensi Järvinen ihmissuhteitaan myöhemmin.

Albert jatkoi juomistaan läpi yön ja oli aamulla entistä heikommassa kunnossa. Grand Hotel Tammerissa kello yksitoista aamupäivälle seurue ymmmärsi, ettei kitaristi mahdollisesti olisi soittokunnossa viellä illallakaan Virroilla. Sikäläiselle järjestäjälle Olavi Pukerolle olisi tietenkin ilmoitettava keikan peruuntumisesta ja keksittävä jokin selitys. Kiusalliseen ilmoitustehtävään joutui Cisse, joka kakisteli ulos aiemminkn käytetyn hätävalheen Albert Järvisen "lievästä sydänkohtauksesta", jonka vuoksi Hurriganes ei pääsisi tällä kertaa saapumaan paikalle.

Tampereella Järvinen pakattiin autoon ja kuljetettiin kotiovelle, missä "hyvin ansaittu keikkapalkkio" tuhat markkaa lyötiin hänelle käteen vähäpuheisina jäähyväisinä."

Liitän tähän ketjuun mukaan katkelman kirjasta "Wigwam - Mikko Meriläinen"

"Kuolema korjasi näihin aikoihin laajemminkin satoaan helsinkiläisissä rockpiireissä; poismenneiden joukkoon kuului muun muassa Wigwamin pitkäaikainen luooroudari Helge. ¨Janne Ödner tapettiin poliisiasemalla. Pekka Pöyry hirtti itsensä, mikä itse asiassa oli sitä samaa aaltoa kin sittn Ronnie Österberg ja Helge Nieminen¨, Måsse luettelee.

--------------------------------------

Varsin suorasukaista väitettä tässä.

Miksi poliisit eivät tutkineet kuolemaa henkirikoksena ollenkaan? Ainakaan itse en ole löytänyt tietoa, että tapausta olisi tutkittu laajemmin. Itse ruhjeestakin on niukalti tietoa, puhutaan yleisesti vaan että isku päässä, mutta minkä

Kyllä poliisi tutkii löytäessään tajuttoman ihmisen ja toimittavat sen sitten oman maun mukaan putkaan tai sairaalaan. Poliisi olisi tässä tapauksessa tehnyt virkavirheen toimittamalla miehen putkaan, mutta pakkohan asiaa olisi tutkittava silti kolkkaajan etsimiseksi.

Jospa Måsse tietää mitä puhuu.. Sai muuteen taiteilijaeläkkeen joku aika sitten, oisko ensimmäinen basisiti

Ikävä kuolema suomalaiselle musiikkielämälle.

Ehkäpä poliisit ovat voineet jopa pamputella, juopunutta pitkätukka rokkaria. Jolloinka ei edes ole mieleen tullutkaan tutkia vaan ilmottaa et löytyny tajuttomana. Itse en epäilisi tälläistä vaihtoehtoa ollenkaan, vaan voisin pitää jopa hyvin todennäköisenä omakohtaisten kokemusten perusteella. Tuohon aikaan on pamppua vielä varmaan huomattavasti heiluteltu herkemmin.

hmm..
Poliisi todellakin käytti soveltuvia (?) voimakeinoja kahdeksankymmentäluvulla aika paljon. Vastusteleva putkaan vietävä sai takuuvarmasti nokialaisesta nuoriso-ohjaajasta, näin myös mustia silmiä, munuaisten kohdalle lyötiin jne. jne.
Eikä todellakaan viety lääkäriin, jollei ollut rattijuoppo epäilys.
Ajat muuttuu.

Ehkä Kaisaniemen puistossa on mahdollista saada kuokkaan muiltakin kuin poliiseilta? Jälkiviisaasti poliisi teki virheen viedessään kisikselle, mutta ei se viinalta haisevana olisi sieltä poliltakaan välttämättä hoitoa saanut?

Poliisi ei kyllä kovin herkästi lähde tutkimaan keissiä jossa syyllinen on virkaveli.

supernova kirjoitti:Poliisi ei kyllä kovin herkästi lähde tutkimaan keissiä jossa syyllinen on virkaveli.

Sulla oli tietysti jokin lähde tälle rohkealle väitteellesi? Miksi teorioida virkamiesten salaliittoja, kun niistä ei liene yhtään todistetta tai todistajaa? Tuntuu kovin tarkoitushakuiselta.

EuroJR kirjoitti: Kirjassa "Hurriganes - Honey Aaltonen" kerrotaan lisää.

Katsoin tuon "aina yhtä luotettavan" wikipedian kirjoituksen. Siellä luki, että Ödner olisi kaatunut nakkikioskin jonossa ja lyönyt päänsä asfalttiin. Väitteen tueksi oli viite Dave Lindholmista kertovaan kirjaan, joten ilmeisesti Dave itse(?) tai joku muu Ödnerin muusikkokaveri todisti omin silmin tämän kaatumisen. Pitäisi kai katsoa asia itse kirjasta.

Toki mahdollinen silminnäkijä ei ole lääketieteen ekspertti, mutta rationaalisesti ajatellen väite kuulostaa uskottavalta. Uskallan väittää omien näköhavaintojeni pohjalta, että Suomessa tapahtuu joka vuosi useita satoja kaatumisia grillijonossa. Yleensä tosin osumakohta on alaselkä tai polvet. Ödner lienee ollut todella vahvassa humalassa, että on onnistunut kaatumaan pää edellä tai on kaatunut selälleen, mutta ei ole varonut lainkaan päätään.

Tämäkin surullinen tarina on saanut paljon erilaisia huhuja liikkeelle ja siitä on eri muistelmateoksissa mainittu. Mutta taitaa totuus olla niinkin simppeli, että grillijonossa kaatuminen ja päänlyönti asfalttiin. Poliisit korjasivat viinalle haisseen hipit putkaan selviämään, mutta kuolema korjasikin satoa. Tosin poliisit ovat saattaneet hiukan koviakin otteita käyttää pahnoille vietäessä kuten siihen aikaan oli tapana.

Jos tämä Ödnerin juttu sattuisi tänä päivänä, niin poliisin toimet varmasti tutkittaisiin ja syystäkin (olisi ehkä tutkittu v. 1981 mutta se vaatii omaisten aktiivisuutta).
Todennäköisesti kyseessä on "pelkkä" onnettomuus mutta heitteillejättö, virkavelvollisuuden rikkominen poliisin osalta (rikoksina vanhentuneet jo 80-luvulla).
Tietysti tässä olisi voinut käydä niinkin että ensiapuasemalla olisi Ödner käännytetty humalatilan vuoksi pois, vaikka lääkäriltä humalaisen, mutta täysin(?) tajuttoman potilaan poiskäännyttäminen olisi vähintäänkin arvelluttavaa, olisi voinut joka tapauksessa käydä kuten Rautavaaralle, tai sitten ei. Kuinkahan paljon näitä päävammapotilaita käänytetäänkään pois, milloin humalan, milloin lievien oireiden vuoksi ja näin "varmistetaan" kuolema.

matlockb kirjoitti: Ti Joulu 06, 2011 12:13 am Jos tämä Ödnerin juttu sattuisi tänä päivänä, niin poliisin toimet varmasti tutkittaisiin ja syystäkin (olisi ehkä tutkittu v. 1981 mutta se vaatii omaisten aktiivisuutta).
Todennäköisesti kyseessä on "pelkkä" onnettomuus mutta heitteillejättö, virkavelvollisuuden rikkominen poliisin osalta (rikoksina vanhentuneet jo 80-luvulla).
Tietysti tässä olisi voinut käydä niinkin että ensiapuasemalla olisi Ödner käännytetty humalatilan vuoksi pois, vaikka lääkäriltä humalaisen, mutta täysin(?) tajuttoman potilaan poiskäännyttäminen olisi vähintäänkin arvelluttavaa, olisi voinut joka tapauksessa käydä kuten Rautavaaralle, tai sitten ei. Kuinkahan paljon näitä päävammapotilaita käänytetäänkään pois, milloin humalan, milloin lievien oireiden vuoksi ja näin "varmistetaan" kuolema.

Vaikka se ruhje olisi havaittu poliisin toimesta ja mies viety ensiapuun, niin kun siellä on ollut hiljaa tihkuva aivoverenvuoto, samalla lailla Örderiä olisi pidetty tarkkailussa polillakin ja hän olisi vaipunut syvään tajuttomuustilaan, eikä herännyt enää. Yöllä, aamuyöllä, lääkäri käynyt raottelemassa potilaan silmiä ja yrittänyt arvailla ja tehdä johtopäätöksiä, mikä tätä humalaista vaivaa, ehkä aivotärähdys ja tajuttomuus jne.
Spekulointi on turhaa yli 44 vuoden jälkeen (nyt).

^ En tällaista enää muistanutkaan, kun huomasin Siepparin lainanneen 14 vuotta vanhaa viestiäni. Eikä siinä mitään väärää todellakaan ole, ei täällä mitään aikarajoja ole kuinka uusia tai vanhoja viestejä saa lainata.

Mukava vain, että näitä unholaan vaipuneita ketjuja nostellaan ylös ja niihin tulee jotain uutta.

Itse asiaan: vuonna 1981 ei tainnut olla Suomessa edes kaikissa - vai oliko missään ? - sairaaloissa käytössä edes trombolyysihoitoa (sydä- ja aivoinfarktin liuotushoito).. mikä sitten on mahtanut olla aivoverenvuodon hoidon taso vuonna 1981.. vielä nykypäivänäkin - kuluvana vuonna 2026 - aivoverenvuoto tahtoo olla nopeasta diagnostiikasta ja tehokkaasta, huipputason operatiivisesta hoidosta huolimatta aika hemmetin huonoennusteinen sairaus..