MURHA.INFO

Doctor Lecter kirjoitti:.Näin hovioikeus perusteli

Hovioikeuden mukaan mies ei ollut kuitenkaan syyllistynyt uusiin rikoksiin yhdeksään vuoteen

slk kirjoitti:Kouvolan Sanomien nettilehdessä on tänään julkaistu kaverin haastattelu otsikolla Elinkautisvanki: "Vankila kasvatti minua ihmisenä".

Elinkautisvangin tarina: "Vankila kasvatti minua ihmisenä"

23.8.2015 11:14 | Päivitetty: 23.8.2015 21:45

Janilla oli ollut naapurinsa kanssa riitaa jo pitkän aikaa. Sovinto saatiin tehtyä, ja miehet päättivät lähteä yhdessä nostamaan sen kunniaksi maljaa. Humalassa he riitautuivat uudestaan.

Ilta päättyi, kun Jani puukotti naapuriaan tämän kotona. 28 puukoniskua ylävartaloon, kaulaan ja päähän. Lopuksi hän viilsi puukolla kuolleen naapurinsa otsaan ristin.

Päässä häivähti ajatus siitä, että nyt tuli tehtyä jotain peruuttamatonta. Jani ei kuitenkaan pysähtynyt miettimään asiaa sen enempää. Hän yritti peittää jälkensä kaatamalla saippuavettä ruumiin päälle ja liukeni paikalta. Poliisi tavoitti hänet kotoaan pari päivää myöhemmin.

— Jos voisin palata ajassa taakse päin, sanoisin itselleni, että vittu sä Jani olet tyhmä jätkä. Ei se tosin varmaan mitään olisi auttanut, sillä en kuunnellut silloin ketään, Jani sanoo muistellessaan 13 vuoden takaista elämäänsä.

Hän kertoo olleensa tapahtuman aikoihin itse hyvin onneton. Väkivalta oli Janille tapa purkaa omaa pahaa oloa.

— Se oli sellaista hupiväkivaltaa, ettei siinä tarvinnut edes olla mitään syytä. Riitti, että halusi vaan lähteä tappelemaan.

Pahimmalta Janista tuntui se tuska, jonka hän aiheutti omille vanhemmilleen.

— He ovat aina halunneet minulle pelkkää hyvää ja yrittäneet auttaa minua, kun minulla meni huonosti. Sitten palkitsin heidät tekemällä sen teoista hirveimmän, murhan.

Jani oli kaksi vuotta tutkintavankina. Hän oli huolissaan siitä, miten vanhemmat jaksavat. Sisko sanoi Janille kerran puhelimessa, että älä sinä meistä huoli, kyllä me pärjäämme. Sinähän se tässä olet kusessa.

Tutkintavankilassa väki vaihtuu usein, eivätkä ihmiset tiedä tulevaisuudesta. Jani jakoi sellinsä toisen vangin kanssa. Yksityisyyttä ei ollut.

— Vaikka sellikaveri olisi kuinka mukava, ottaa voimille katsoa samaa naamaa kellon ympäri. Tuleehan siinä helposti riideltyäkin.

Tutkintavankeus oli raskasta aikaa. Jani ei tiennyt, minkälaisen tuomion saisi. Jos tuomiona olisi 10 vuotta taposta, Jani voisi päästä vapaaksi jo viiden vuoden jälkeen.

Raa’an tekotavan vuoksi oikeuden lopullinen tuomio oli murha. Ensimmäiseen lomaan menisi ainakin kahdeksan vuotta.

— Silti oloni helpotti, kun epävarmuus loppui, Jani kertoo.

Jokelan tutkintavankilasta Jani siirrettiin Riihimäelle. Hän asui alkuun paljusellissä, jossa ei ollut vessaa. Tarpeet tehtiin ämpärissä olevaan pussiin, joka heitettiin ikkunasta ulos.

— Pussit jäivät usein roikkumaan vankilan pihalla olevaan puuhun. Se oli välillä kuin mikäkin joulukuusi, Jani muistelee naureskellen.

Riihimäen vankila on suljettu laitos, jonka turvallisuusluokitus on Suomen vankiloiden ykköstasoa. Tämä tarkoittaa käytännössä vielä rajatumpaa vapautta kuin monissa muissa vankiloissa.

— Kovemmissa vankiloissa myös vankiyhteisön sisäinen kuri on kovempi, sillä asukkaat ovat suuremman kaliiberin vankeja.

Janin kanssa samalla osastolla oli kuusi muutakin elinkautisvankia. Hänen mukaansa se ei ole vankilassa mikään meriitti, mitä on tehnyt. Kauan kiven sisässä olleet oppivat silti pitämään puoliaan.

— Muille täytyy tehdä selväksi, ettei yli saa kävellä. Väkivalta on helpoin ja nopein tapa. Jotkut mielistelevät nimimiehiä, eli vaikutusvaltaisia vankeja. Minusta ei koskaan ollut mielistelemään muita.

Vankilassa muiden suhtautuminen riippuu siitä, minkälainen ihminen on. Jani oli vankilaan tullessaan pienikokoinen ja kertoo joutuneensa välillä muiden jalkoihin. Tilanne helpottui, kun hän alkoi treenata ja hankkia lihaskuntoa. Jos on fyysiseltä olemukseltaan uskottava, vaikeuksilta on helpompi välttyä. Toisaalta taas jos on reilu muita kohtaan, saattaa saada heidät puolelleen.

— Vankilassa vallitsee omanlaisensa reilun pelin henki. Jos heikompaa alistetaan, toiset puuttuvat siihen. Jos joku tarvitsee apua, häntä autetaan. Esimerkiksi jos jollakulla ei ole tupakkaa, sitä etsitään hänelle koko porukan voimin.

Nuorilla vangeilla on Janin mukaan usein tarve todistella itseään. Silti he selviytyvät iäkkäitä vankeja paremmin. Iäkkäiden on vaikeampi sopeutua vankilamaailmaan, jos heillä ei ole aiempaa rikostaustaa.

Vankiyhteisössä on monia kirjoittamattomia sääntöjä: Älä sotke itseäsi muiden asioihin. Älä ilmianna ketään, missään tilanteessa. Maksa velkasi. Älä varasta muilta vangeilta. Käytä harkintaa, kun puhut muiden asioista.

Mitä tahansa vankien välillä tapahtuukin, sitä ei kuulu kertoa eteenpäin. Lievää vasikointia ei ole olemassa. Ongelmat selvitetään oman porukan kesken. Jos joku ei osaa käyttäytyä yhteisössä, hänet ajetaan siitä pois.

— Vankilassa pärjää, jos noudattaa yhteisön pelisääntöjä. Muilutus on harvinaista. Tarkoitus on kuitenkin elää yhdessä. Jos toinen ei ole tehnyt mitään väärää, hänet täytyy jättää rauhaan.

Hupiväkivalta ei kuulunut vankilan koodistoon. Vaikka väkivalta onkin monissa tilanteissa sallittua, sitä ei tule käyttää ilman syytä.

— Riihimäellä oli aikoinaan vanki, joka haastoi riitaa usein ihan huvikseen. Hän päätyi lopulta lisko-osastolle, koska sai muiden vankien vihat niskoilleen.

Lisko-osasto tarkoittaa vankien kielellä osastoa, jonne vangit laitetaan, kun he eivät ole turvassa muiden parissa. Liskolle voivat joutua myös esimerkiksi seksuaalirikolliset, jos heitä yritetään asuttaa muiden vankien kanssa.

— Lapsiin ja naisiin kohdistuva väkivalta ei ole vankiyhteisössä hyväksyttyä, Jani sanoo.

Jani kertoo yhä kunnioittavansa vankimaailman sääntöjä ja arvoja.

Sellin yksinäisyydessä omat ajatukset kävivät tutuiksi. Jani oppi tuntemaan itsensä aiempaa paremmin.

Ensimmäistä kertaa Jani pääsi lomalle kahdeksan vuoden lusimisen jälkeen. Ulkomaailma tuntui jännittävältä. Teknologia oli kehittynyt valtavasti. Ensimmäinen loma oli kuin olisi astunut scifi-elokuvan keskelle. Jani muistaa, kuinka innoissaan hän oli siitä, että kännykällä pystyi ottamaan valokuvia.

Nyt kaikilla on jo käytössään älypuhelin. Jani on innostunut myös Facebookista, joka on hänelle aivan uusi juttu.

— En ollut käynyt 13 vuoden aikana itse pahemmin lainkaan netissä. Avovankilassa minulle opetettiin, kuinka tehdä sähköposti, mutta siihen se aika lailla jäikin.

Yksi avovankilan tarkoituksista on sopeuttaa pitkäaikaisvangit pikkuhiljaa takaisin vapauteen. Esimerkiksi puhelinta saa käyttää muutaman tunnin iltaisin. Ovia ei lukita yöksi, mutta vankilan alueella täytyy pysyä.

Suljetun vankilan jälkeen Janin oli vaikea sopeutua avopuolelle. Muut asukkaat eivät aina noudattaneet sitä koodistoa, johon Jani oli tottunut.

— Avovankilaan tulee paljon ensikertalaisia, jotka eivät ymmärrä vankilan sääntöjä. Siellä olevat saattavat vasikoida herkemmin tai varastaa muilta. Tuomiot ovat lyhyitä, joten asukkaat vaihtuvat usein.

Nykyään koevapaudessa oleva Jani käy koulua ja opiskelee oppisopimuksella puutarhuriksi. Riihimäellä lukio jäi kesken aivan viimeisillä metreillä. Opiskelumahdollisuuksien on tarkoitus auttaa vankeja löytämään tapoja selvitä ulkomaailmassa ilman rikoksiin turvautumista.

— Se on hyvä puoli vankilassa, että on mahdollisuus opiskella, Jani sanoo.

Moni vankilasta vapautunut kokee menneisyyden leimaavan heitä liikaa ihmisinä. Ihminen tekee rikoksen, ei rikos ihmistä. Jani ei jaksa ahdistua muiden mielipiteistä.

— Mielestäni se on ihan ymmärrettävää, että ihmisillä on ennakkoluuloja, jos on tällaista mennyt tekemään. Omien tekojen kanssa on vain elettävä.

Vaikka koevapaudessa on edelleen noudatettava kotiintuloaikoja ja tehtävä asiat ennalta sovittujen aikataulujen mukaan, Jani kertoo nauttivansa jokaisesta hetkestä. Vankilan jälkeen vapautta osaa arvostaa eri tavalla.

— Miten muuten sinun linnareissusi meni? Jani kysyy minulta, kun puhumme illalla puhelimessa.
Sen tarinan voikin lukea Kouvolan Sanomien sunnuntailiitteestä tai digilehdestä.

Janin nimi on muutettu.