MURHA.INFO

Evoluutiopsykologin arkipäivää Turussa: vihapostia, puhkotut auton renkaat ja maine naistenvihaajana

Turun yliopiston evoluutiopsykologian dosentti Markus Rantala sanoo, ettei vihapalaute yllättänyt. Hänen mukaansa amerikkalaiset kollegat ovat joutuneet kokemaan vielä paljon pahempaa.


Evoluutiopsykologia tutkii sitä, miten luonnollinen valinta eli evoluutio on vaikuttanut ihmisen käyttäytymiseen ja mielen toimintaan
Evoluutiopsykologia ja evoluutiobiologia lähtevät siitä, että ihmisen käyttäytyminen juontaa juurensa miljoonien vuosien päästä
Turun yliopisto on ainoa eurooppalainen yliopisto, jossa voi opiskella evoluutiopsykologiaa sivuainekokonaisuutena

Kun dosentti Markus Rantala otti viime syksynä vastatakseen Turun yliopiston evoluutiopsykologian opetuksesta, hän sanoo tienneensä mihin päänsä pisti. Uhkailuja oli odotettavissa, siitä oli esimerkkejä rapakon takaa.

– Yhdysvalloissa ihmisten käyttäytymistä evoluution historialla selittävien tutkijoiden kimppuun on käyty, luentoja on häiritty, luennoitsijoiden päälle on heitetty vettä, ja myös mielenosoituksia on järjestetty.

Markus Rantala sanoo päässeensä huomattavasti vähemmällä, vaikka hänkin on joutunut salaamaan osoitteensa ja puhelinnumeronsa.

– Autoni renkaat on puhkottu, ja uhkailua ja vihaviestejä tulee jatkuvasti. Se on ihan arkipäivää, Markus Rantala sanoo.

Opetus saa jatkua, maine puhdistui

Rantala sanoo, että hän on joutunut sekä poliittisen että uskonnollisen hyökkäyksen kohteeksi. Viimeinen pisara oli kun Rantalan opetuksesta tehtiin kantelu Turun yliopiston johdolle. Rantalaa syytettiin naisvihamielisyydestä ja opetusta tasa-arvolain vastaiseksi.

Voin sanoa olevani itsekin feministi, koska haluan ajaa naisten oikeutta ja tasa-arvoa maailmassa.

Rantala ihmettelee syytöksiä. Hänen mielestään evoluutiopsykologian mukaan nimenomaan miehet ja naiset ovat luontaisesti tasa-arvoisia.

– Sukupuolten välinen epätasa-arvo ei ole biologinen ilmiö, vaan se on kulttuurinen ilmiö. Evoluutiopsykologiaa ei kannata syyttää siitä, että on olemassa sukupuolten välinen epätasa-arvo.

Markus Rantala sanoo, että naisten asiat ovat hänelle tärkeitä.

– Voin sanoa olevani itsekin feministi, koska haluan ajaa naisten oikeutta ja tasa-arvoa maailmassa.

Turun yliopisto tutki Rantalasta tehdyn kantelun tarkasti. Rehtori Kalervo Väänänen sanoo, että opetus saa jatkua entisellään eikä mitään huomautettavaa ollut.

– Niissä selvityksissä, joita juristimme tekivät valituksen pohjalta, ei tullut esille mitään sellaista, joka aiheuttaisi yliopiston puolelta toimenpiteitä.

Väänäsen mielestä on poikkeuksellista, että yliopiston opettajaa on uhkailtu.

– Tämä on erittäin valitettavaa, mutta onneksi hyvin harvinaista, rehtori Kalervo Väänänen sanoo.
Kaukana häämöttää loistava tulevaisuus

Turun yliopiston dosentin Markus Rantalan mielestä vainon syynä on se, että ihmisillä on väärä käsitys evoluutiopsykologiasta.

– Uskovaisilta tulee kirjeitä ja sähköposteja, joissa uhataan helvetin tulilla. Se on vähän hassua, kun paavikin on jo myöntänyt, että evoluutio on tosiasia.

Rantalan mukaan vääriä tietoja evoluutioteorioista ruokkivat ennen kaikkea vasemmistolaiset humanistit. Tarkemmin sanoen miehet.

– Kun 1970-luvulla alettiin selittää ihmisen käyttäytymistä evoluutionäkökulmasta, niin vasemmisto hyökkäsi tosi voimakkaasti evoluutiobiologiaa ja evoluutiopsykologiaa vastaan. He ajattelivat, että jos ihminen on synnynnäisesti itsekäs, niin kommunismi ei voi toimia.

Evoluutioteoriat nostivat humanistit takajaloilleen.

Uskovaisilta tulee kirjeitä ja sähköposteja, joissa uhataan helvetin tulilla.

– Tietenkin jos tulee tieteenala, joka sanoo, että sori teidän oppikirjanne ovat vanhentuneita, niin eihän sitä hyvällä katsota.

Markus Rantala kuitenkin uskoo, että vielä koittaa päivä, jolloin kunnian kukko laulaa. Hän katsoo kauas tulevaisuuteen, jossa evoluutio on läsnä lähes jokaisessa oppiaineessa.

– Kun ihmiset alkavat hyväksyä sen tosiasian, että ihmismieli on myös luonnonvalinnan tulos, niin evoluutiopsykologia valtaa muita tieteenaloja.

Osan vihaviesteistä ja uhkailuista Markus Rantala näkee osana tieteen sisäistä debattia. Tämän vuoksi hänen mielestään esimerkiksi humanistimiehet yrittävät saada feministinaiset hyökkäämään evoluutiopsykologiaa vastaan väärin perustein.

– Onhan se tietyllä tavalla ärsyttävää, mutta täytyy muistaa, että jos tämä tieteenala nostaa näin suuria tunteita ihmisissä, niin se varmaan tarkoittaa sitä, että olemme oikeassa, koska totuus yleensä satuttaa eniten, pohtii Rantala.

"Evoluutiopsykologiassa ihmisen ajatellaan olevan luonnossa elävä eläin, jonka elintoiminnot ovat seurausta luonnonvalinnasta ja sukupuolivalinnasta. Koska evoluutio ei kehitä uusia toimintoja aivan tyhjästä, vaan edellisten toimintojen päälle, ihmisellä on paljon mielentoimintoja ja rakenteita, jotka ovat yhdenmukaisia muiden eläinten kanssa. Evoluutiopsykologia on siis heuristinen yleisteoria, jonka pohjalta voidaan tehdä hypoteeseja mielestä. Näitä hypoteeseja on periaatteessa mahdollista arvioida tieteellisin kokein.

Keskeinen olettamus evoluutioteoriassa on myös, että evoluutio tapahtuu verrataen hitaasti suhteessa esimerkiksi sivilisaation kehitykseen. Täten kun tutkitaan minkälaisiin olosuhteisin ihmismieli on sopeutunut, on tarkasteltava mielen kehittymistä luonnollisessa ympäristössään, eli pleistoseeniaikaisessa savanniympäristössä. Tätä teoreettista "paikkaa" kutsutaan englanninkielisessä keskustelussa nimellä Environment of evolutionary adaptedness, eli evolutionaaristen adaptaatioden ympäristö. Koska ko. ympäristössä vaarana oli esimerkiksi käärme, ihmisillä on automaattinen synnynäinen negatiivinen tunnereaktio käärmeen kohdatessaan. Kun taas vaikka korkeajänniteinen sähköjohto ei aiheuta mitään synnynnäistä pelkoreaktiota, vaikka nykymaailmassa se voi olla yhtä kuolettava."

Chikatilo kirjoitti:Pidän itse hyvin harmillisena sitä, että yliopistoihimme on pesiytynyt kaiken maailman pseudotieteellisiä klikkejä erityisesti humanististen tieteiden liepeille - kasvatustieteeseen, kulttuuriantropologiaan, sosiologiaan, psykologiaan, historiaan jne..

Evoluutiopsykologiasta tuli Turussa sivuaine ja näin ollen tieteenalan institutionaalistuminen on Suomessakin käynnistynyt. Useinhan vakiintuneen tieteenalan merkkeinä pidetään oppiaineen asemaa yliopistolla ja siihen suunnattuja vakituisia toimia.

Suhtaudun evoluutiopsykologiaan hyvin epäluuloisesti, koska en osaa pitää sen lähtökohtia ja tutkimusmenetelmiä kovinkaan tieteellisinä enkä tunnista evoluutiopsykologiasta järkevää evoluutionäkemystä.

Evoluutiopsykologiaa voi hyvin kritisoida mitä väliä -näkökulmasta. Markus Rantalan puheet vastakkaiden sukupuolen haluista ja sukupuolten aivojen erilaisuudesta voi perustellusti kyseenalaistaa argumentoimalla, että kulttuurin merkitys pariutumisessa on huomattavasti suurempi kuin tiedostomattomien evoluutiopsykologisten voimien. (Ja syytä kyseenalaistamiseen olisi, koska Ylen haastattelussa Rantalan lausahdukset tuovat eläväisesti mieleen paleo-ajattelun ja evoluutiopsykogologian hämärillä rajamailla liikkuvan pick up artist -kulttuurin.)

Tämä lähestymistapa kuitenkin lähtökohtaisesti hyväksyy evoluutiopsykologiset päätelmät omasta kehityshistoriastamme ja toiminnastamme. Siihen en ole valmis.

Ongelmallisinta on evoluutiopsykologiaan liittyvä ajatus, että ihmisen toiminta olisi adaptiivista. ”Adaptiivinen” tässä yhteydessä tarkoittaa, että ihmisen käyttäytymistavat johtuisivat evolutiivista sopeumista. Esimerkiksi: ihmiset ottavat tatuointeja ja lävistyksiä, koska tatuoinnit ovat terveysriski ja siten ne ovat merkki hyvästä kunnosta.

Evoluutiobiologit ovat erityisen kiinnostuneita sopeumista ja niinpä sopeuman määritelmä on tiukka. Ominaisuus on sopeuma, jos se parantaa yksilön kelpoisuutta (toisien sanoen: lisää selviytyvien jälkeläisten määrää) ja siihen kohdistuu luonnonvalintaa (toisin sanoen: ominaisuus periytyy geneettisesti). Tämä on paljon helpommin sanottu kuin luonnossa esiintyvästä ominaisuudesta todistettu! Hanna Kokko kirjoittikin tästä osuvasta vuonna 2005 Tieteessä tapahtuu -lehdessä (pdf): ”Jokaiselle evoluutiobiologian opiskelijalle teroitetaan mieleen, että vaikka piirre näyttäisi, maistuisi ja kuulostaisi sopeumalta, se ei silti sellaiseksi tutkimuksissa välttämättä osoittaudu.”

Evoluutiopsykologit ovat vankasti adaptionisteja. Evoluutiopsykologien on olennaista löytää ihmisen käyttäytymispiirteistä takana olevat sopeutumat: mitä hyötyä on homoudesta, olemmeko yksi- vai moniavioisia, minkä muotoiset kasvot ovat parhaita ja miksi pettämissivustot ovat suosittuja. (Ja nähtävästi evoluutiopsykologiasta on myös käytännön hyötyä, esimerkiksi iskemispuuhissa.) Mutta olennainen kysymys jää usein kysymättä: miksi mikään näistä ihmisen piirteistä olisi sopeuma?

Evoluutiobiologien keskuudessa kritiikki evoluutiopsykologiaan kiteytyykin tieteellisen selittämisen heikkouteen. Evoluutiopsykologian tutkimus saa aikaan paljon tuloksia, mutta nämä usein selitetään sopeutumistarinoina ilman todistetta itse sopeumasta. Evoluutiopsykologiset tulokset voi lähes aina aivan hyvin selittää myös muina kuin sopeumina.

Kun nyt evoluutiopsykologia on saanut Suomessakin akateemisen tunnustuksen, tieteenalan olisi aika jo aikuistua ja ottaa vakavasti evoluutiotutkimuksen vaikeus. Haluaisin nähdä hypoteeseja, jotka voidaan testata paleontologisin, arkeologisin, geneettisin tai fysiologisin menetelmin. Lupaan arvostaa evoluutiopsykologisia tutkimuksia, jotka perustelevat käyttäytymiserot geenien tai kehitysprosessin eroilla ja pohtivat ovatko käyttäytymiserot sopeumaa, sattumaa vai ympäristön aiheuttamaa.

Ihminen on valloittanut maailman, joten jotain teemme oikein. Pystymme elämään erilaisissa yhteisöissä erilaisissa ympäristöissä. Ehkäpä kyseessä on se, että olemme sopeutuneet käyttäytymään joustavasti, päinvastoin kuin evoluutiopsykologia haluaa meille kertoa. Ken Weissin sanoin: todellinen tutkimuskohde on miten ihmisestä tulikin näin huikean joustava.

Seksuaalivalintaa ja sukupuolieroja

– Monia sukupuolten välisiä ristiriitoja muun muassa parisuhteessa vältettäisiin, jos ihmiset ymmärtäisivät, miten seksuaalivalinta on muokannut miesten ja naisten aivoja erilaisiksi ja miten se vaikuttaa eri sukupuolten käyttäytymiseen ja ajattelutapaan, Rantala sanoo Turun yliopiston tiedotteessa.

– Evoluutiopsykologian ymmärtäminen auttaa myös nuoria jotka painivat ulkonäköpaineiden kanssa, koska se auttaa ymmärtämään mitä vastakkainen sukupuoli haluaa.

Tieteenfilosofi: ”Aika vahvoja väitteitä”

Teoreettisen filosofian dosentti ja Suomen Akatemian huippuyksikön tutkija Panu Raatikainen ihmettelee Rantalan lausuntoa.

– Aika vahvoja väitteitä. Kommenttien perustella vaikuttaa siltä, että populaaria evoluutiopsykologiaa koskevaan laajaan kriittiseen tieteelliseen keskusteluun ei ole juuri tutustuttu.

Ainakaan standardikäsitys evoluutiopsykologiasta ei Raatikaisen mukaan nauti vakiintuneen tieteen statusta. Suomessa evoluutiopsykologia on pitkälti eri aloilla toimivien harrastelijoiden puuhaa. Evoluutiopsykologista tiedeyhteisöä Suomessa ei ole.

– Totta kai evoluutiopsykologian otsikon alla voidaan tehdä myös hyvää tiedettä. Usein sillä kuitenkin viitataan paljon popularisoituun evoluutiopsykologian ortodoksiseen koulukuntaan, johon liittyy tieteellisyydeltään kyseenalaisia yleistyksiä esimerkiksi ihmisten sukupuolikäyttäytymisestä.

Raatikainen huomauttaa, että biologit ovat tavallisesti ensimmäisinä arvostelemassa tällaista evoluutiopsykologiaa. Se perustuu tavallisesti evoluutioteorian karkeaan yksinkertaistamiseen, eikä sen mielikuvituksellisia teorioita voi useinkaan testata empiirisesti.

”Ei kunnollista biologiaa eikä psykologiaa”

Psykologi Jaana Pirkkalainen katsoo, että Rantalan lausuntojen evoluutiopsykologia on kyseenalaista biologian lisäksi psykologian näkökulmasta.

Biologian kannalta ongelmana on evoluution samastaminen pelkkään luonnonvalintaan ja seksuaalivalintaan. Niiden lisäksi kun evoluutiossa toimivat myös sattumat sekä epigenetiikka eli karkeasti ottaen ympäristön vaikutukset, esimerkiksi hankittujen ominaisuuksien siirtyminen jälkeläisille.

Psykologian suhteen evoluutiopsykologiassa on ongelmallista kulttuurihistorian ja kielen vähättely.

– Ihminen ei ole välittömässä suhteessa maailmaan, vaan se suhde on välittynyttä, ja keskeisin välittäjä on kieli, Pirkkalainen sanoo.

Chikatilo kirjoitti:Kysymys on siitä, että pseudotieteilijät ovat raivostuneet kvasitieteilijöille.

Chikatilo kirjoitti:Evoluutiopsykologiaa ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa A. Randin (juut.) ultraegoistis-fiktiiviseen pseudofilosofiaan, jonka rinnalla Reginan ja Nyyrikin jututkin ovat analyyttistä pohdintaa olevaisesta. Valitettavasti tämä "objektivismiksi" kutsuttu uususkonto käy nykyään hyvin kaupaksi talouden ja politiikan piireissä. Ihan kuin naistutkimus - anteeksi, sukupuolentutkimus, kuten nykyisin pitää sanoa - eräissä toisissa (sukupuoli = nainen, transseksuaali tai homo).