MURHA.INFO

Veera Lapinoja löysi Iisalmessa sijaitsevan sukutalonsa vintiltä nipun vanhoja valokuvia.

Kuva on otettu juuri ennen Veera Lapinojan isoukin laskemista hautaan.








Yksi valokuva kiinnitti hänen huomionsa. Lapinojan isoisoisän hautajaisista vuonna 1968 otetussa kuvassa näkyy jotain, mitä läsnäolijat eivät olleet tilaisuudessa huomanneet.

- Tämä on varmaan polaroid-kameralla otettu kuva. Tai itseasiassa neljän kuvan sarja. Tässä kyseisessä kuvassa seisoo läpinäkyvä hahmo haudan edessä, Lapinoja kuvailee.

Kuvanottotilanteen aikana hautajaisvieraat olivat seisoneet kameran takana ja viettäneet hiljaista hetkeä. Kuva on otettu juuri ennen rakastetun isoukin arkun hautaan laskemista.

- Kuvassa on ihmisen muotoinen hahmo, joka on selin kameraan ja katsoo hautaan. Kuva on todella kummallinen.

Lapinoja sulkee pois mahdollisuuden, että kuva olisi tahriintunut.

- Tutkimme kuvan äitini kanssa, siinä ei ole kosteutta, tahroja tai epätasaisuuksia. Muissa samassa tilanteessa otetuissa kuvissa ei näy mitään eriskummallista.

"Levoton henki"
Lapinojan isoisoisä oli ammatiltaan puuseppä. Hän rakensi useita rintamamiestaloja kirkonkylälleen mukaan lukien sen, missä Lapinojan perhe asui.

- Isoisoisä sairastui keuhkotautiin viimeistä taloa rakentaessaan ja kuoli siihen melko nuorena, noin 50-vuotiaana. Isomummi jäi yksin kuuden lapsen kanssa.

Lapinoja kertoo, että hautajaisten jälkeisenäkin päivänä oli tapahtunut kummia.

- Mummini oli yksin käymässä haudalla, kun hän oli kuullut miehen yskimistä ja rykimistä. Hän oli poistunut paikalta pikaisesti.

Isoisoisä on jäänyt Lapinojan suvun kestopuheenaiheeksi.

- Hänen sanotaan olevan sellainen levoton henki. Muistan, kuinka äitini kiipesi sukutalomme vintille 90-luvun alussa. Hän oli ollut avaamassa vintillä olevaa komeroa, kun sieltä oli alkanut kuulua kovaa rykimistä. En ikinä unohda äitini ilmettä kun hän tuli alakertaan naama valkeana, hän ei suostunut enää tulemaan taloon sisälle. Me lapsetkin säikähdimme.

Lapinoja kertoo käyneensä talolla viimeksi kuluneella viikolla

- Kyllä minulla aina nousee iho kananlihalle, kun jotain tällaista kummaa tapahtuu. Olen kyllä kiinnostunut näistä asioista, sillä meillä on suvussa ollut rikas kummitustarinaperinne. Nämä kuvat löytäessäni innostuin ja kauhistuin yhtä aikaa.

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2015041 ... 9_fd.shtml

Sattumalta tullut tuon näköinen sivutuote kuvaan. Ei se mitenkään henkimaailmaan liity. Tietysti voi olla huijauskin.

Polaroid-kamerat olivat tekniikaltaan niin erinomaisia, että niissä ei IKINÄ tullut kuvaan tahroja tulostusvaiheessa.

Olen tavallaan kateellinen rva(?) Lapinojalle. Minun isoukkini - viime vuosisadan alussa menehtynyt - ei ollut lehtiin pääsevä leijuva ameeba, vaan aivan tavallinen tylsä karjalaisukko.

Tämä on varmaan se tyyppi, jonka tapasin Iisalmen seudulla ja joka väitti, ettei tarvitse peseytyä, kun hänellä on astraalivartalo. Kiitos kuvasta, nyt voin muistella yhteisiä juttutuokioitamme

Onkohan kuva oikeasti edes otettu tuolloin, vaiko vaikka tänä päivänä polaroid-kameralla ja kanaverkkoa hyödyntäen? Näyttää nimittäin ihan tismalleen samalta.

http://www.wackyarchives.com/offbeat/ea ... ghost.html

Melkein tuntuu että voi lähes nähdä tuon verkkokuvioinninkin tuossa.

Ja ihan oikeasti, jos joku olisi ottanut tuollaisen kuvan 60-luvulla niin tuo kuva kyllä tunnettaisiin ihan helvetin hyvin jo kaikissa kummitusjulkaisuissa ja piirin julkaisuissa. Minun veikkaukseni menee sille että kuva on alle 20 vuotta vanha (melkein veikkaisin että alle 5 vuottakin), tehty juurikin tuolla tai vastaavalla tekniikalla ja nyt sitä sitten kaupataan astraalikummituksena tai minä huvittaakaan. Tarinaahan tukee hienosti se että puhutaan edesmenneestä levottomana henkenä - kuinka upea tilaisuus rakentaakaan yllättäen julkisuuteen "kymmeniä vuosia myöhemmin" hyppäävä kuva...

Pari vuotta sitten oli itseasiassa erääseen valokuvauseliittikouluun hakukin missä piti kuvata "yliluonnollinen ilmiö". Mikäs sen oivallisempaa kuin ottaa hipsterikamera käteen, mennä pönöttämään jonkun kohta hautaansa laskettavan arkun viereen kotitekoisen kummituksen kanssa ja laittaa kamera laulamaan.

Eiköhän tämä ollut sitten pitkälti tässä.

Bias kirjoitti:Tämä on varmaan se tyyppi, jonka tapasin Iisalmen seudulla ja joka väitti, ettei tarvitse peseytyä, kun hänellä on astraalivartalo. Kiitos kuvasta, nyt voin muistella yhteisiä juttutuokioitamme

Peseytyä ennen vai jälkeen?

(Astraalivartalottoman rumia mielleyhtymiä...)

=> => sairaalloinen mustasukkaisuus...

Valokuvaa olisikin parempi tarkastella jos myös negatiivi olisi käytettävissä. Sain opetusta aikoinaan valokuvauskursseilla negatiivien ja valokuvien kehittämisestä/valmistamisesta.
Negatiivin saattoi "kaksoisvalottaa" ja siinä vaiheessa saada kuvaan "haamu". Useampiakin valotuksia voi olla päällisin.
Kun negatiivi sitten asetetaan suurennuskoneeseen ja aletaan valottamaan negatiivin läpi valokuvaa niin siinä vaiheessakin kuvasta voi muokata lähes mitä tahansa.
Ja vielä kehite ja kiinnite vaiheessakin saattoi lisätä "läiskiä".

Valokuvata astraalitasoa on suurinpiirtein sama kuin yrittäisi valokuvata uniaan

Trackerin ilme saa uskomaan mörköihin. Hän on sen näköinen että on juuri nähnyt sellaisen.

Tracker kirjoitti:Valokuvaa olisikin parempi tarkastella jos myös negatiivi olisi käytettävissä. Sain opetusta aikoinaan valokuvauskursseilla negatiivien ja valokuvien kehittämisestä/valmistamisesta.
Negatiivin saattoi "kaksoisvalottaa" ja siinä vaiheessa saada kuvaan "haamu". Useampiakin valotuksia voi olla päällisin.
Kun negatiivi sitten asetetaan suurennuskoneeseen ja aletaan valottamaan negatiivin läpi valokuvaa niin siinä vaiheessakin kuvasta voi muokata lähes mitä tahansa.
Ja vielä kehite ja kiinnite vaiheessakin saattoi lisätä "läiskiä".

Valokuvata astraalitasoa on suurinpiirtein sama kuin yrittäisi valokuvata uniaan

Polaroideista ei jää negatiivejä. Kaksoisvalotuksella voi tehdä vaikka mitä jännää, mutta polaroideissa se ei onnistu. (Jutussa mainittiin että on todennäköisesti polaroid-kuva ja siltähän tuo paljon näyttäisi.) Sen vuoksi "aave" on pitänyt tunkea jo kuvaustilanteessa tuonne.

VoDKa kirjoitti:

Tracker kirjoitti:Valokuvaa olisikin parempi tarkastella jos myös negatiivi olisi käytettävissä. Sain opetusta aikoinaan valokuvauskursseilla negatiivien ja valokuvien kehittämisestä/valmistamisesta.
Negatiivin saattoi "kaksoisvalottaa" ja siinä vaiheessa saada kuvaan "haamu". Useampiakin valotuksia voi olla päällisin.
Kun negatiivi sitten asetetaan suurennuskoneeseen ja aletaan valottamaan negatiivin läpi valokuvaa niin siinä vaiheessakin kuvasta voi muokata lähes mitä tahansa.
Ja vielä kehite ja kiinnite vaiheessakin saattoi lisätä "läiskiä".

Valokuvata astraalitasoa on suurinpiirtein sama kuin yrittäisi valokuvata uniaan

Polaroideista ei jää negatiivejä. Kaksoisvalotuksella voi tehdä vaikka mitä jännää, mutta polaroideissa se ei onnistu. (Jutussa mainittiin että on todennäköisesti polaroid-kuva ja siltähän tuo paljon näyttäisi.) Sen vuoksi "aave" on pitänyt tunkea jo kuvaustilanteessa tuonne.

Todennäköisesti noin, sitä tukee sekin kun kuvassa ei ole ollenkaan ihmisiä

TiiaStiina kirjoitti:Trackerin ilme saa uskomaan mörköihin. Hän on sen näköinen että on juuri nähnyt sellaisen.

....siinä haamutkin kalpenevat kun Tracker ilmestyy rikospaikalle

Tuo kuva ole mitään polaroidia nähnytkään... Näyttäisi ihan tavalliselta keskikoon filmistä (ns. 6x6 tai 120 filmi) tehdyltä paperivedokselta. Tämän päivän diginäppäilijä erehtyy pitämään neliönmuotoista kuvaa automaattisesti polaroidina...

Negatiivissa on ollut valotusvaiheessa tahra tai sitten itse vedeokseeen on jäänyt tahra kemikaaleista. Vaikea sanoa ilman negatiivia.

Ei vieläkään oikeaa kuvaa haamusta

Kuultava (ei siis se läpikuultava) arvelee itse kameran olleen polaroid. Kuvan laadusta (huono erottelukyky, kontrastin ja sävyjen puute, syvyysvaikutelman puuttuminen) päätellen se on mahdollista. Polaroidia oli useassa koossa ja monella oli tapana leikata alareunan valkoisesta lipareesta palanen pois kun kuva laitettiin albumiin. Vielä 70-luvullakin otettiin mustavalkoisia polaroideja, jotka ovat kestäneet aikaa ns. paperikuvia kehnommin. Voihan tuo olla 6x6, mutta ei mikään rollikka-tason kuva. Ei edes Ljubitel-tasoa.

Tämän päivän diginäppäilijät eivät ole polaroidia nähneetkään. Onneksi. Eivätkä Kuva-Sampoa.

Polaroid-kamera on ollut ehkä tehokkain henkimaailman hahmojen paljastaja kautta aikojen.

Chikatilo kirjoitti:Tämän päivän diginäppäilijät eivät ole polaroidia nähneetkään. Onneksi. Eivätkä Kuva-Sampoa.

Polaroid-kamera on ollut ehkä tehokkain henkimaailman hahmojen paljastaja kautta aikojen.

Itseasiassa polaroid on helvetin suosittu wannabehipsterikuvaajapiireissä - myös ne ihan aidot kameroineen eikä vain digiversioiset Instagram-polaroidit. En uskoisi muuten mutta nähty on.

Mutta kemikaalit tosiaan keskikokoisen tapauksessa ovat myös mahdollisia. Ainakin itsellä on toisinaan jäänyt negatiiviin kehittämisen jälkeen vedestä pisaratahroja kuivauskaapista huolimatta (huono vesi, ei ole juurikaan auttanut edes pisaranpoistoaineet huuhtoessa kuten ei myöskään lastat) joista periaatteessa voisi jo jäädä jotain tuollaisia tahroja (olkoonkin että tosiaan ainakin itsellä ne on yleensä aina enemmän vain pyöreitä täpliä olleet). Kemikaalit tietenkin myös myöhemmässä kuvankehitysvaiheessa on mahdollisia (vaikkakin aika vähäisesti) että jostain syystä ovat tuollaisen muodon siihen nyt tehneet (tai kuten joku jo aiemmin kommentoikin että olisi tarkoituksella tehty). Kuvaa kuitenkin kun katsoo suurempana ja tarkemmin huomaa että siellä on kaksi kuviota päällekkäin: hahmon keskivartalon paikkeilla on tuollainen rinkula ja sitten on tuo "ulkoreuna" (ja ehkä mahdollisesti myös hahmon vasemmalla puolella pitkula muoto, joka tosin voi olla myös kukkalaitteessa oleva muistonauha... Olkoonkin että sen väriero varjossa ollessakin pistäisi kyllä kovasti silmään suhteessa noihin muihin). Pitäisi nähdä kuva itseasiassa ihan livenä että voisi myös selvittää sen mahdollisuuden että hahmo on syntynyt vaikkapa jälkikäteen kosteuden myötä. Silloinhan hahmon pinta olisi todennäköisesti karkea ja matta suhteessa muun kuvan pintaan.

Minusta kuitenkin tuntuu että kuva olisi kehitetty jossain valokuvaamossa jos se onkin keskikoon kuva (eikä polaroid). Sen puolesta puhuisi mielestäni tuo kuvan asettuminen paperille (amatööreillä ja harrastelijoilla menee kuva ilman supertarkkaa asettelua selkeämmin vinoon, tässä kuva on lähes täydellisesti suhteessa valkoisiin reunoihin = valokuvaamon työtä todennäköisesti, tai jonkun joka on tehnyt työn ihan viimeisen päälle). Miksi siis kuvaamo olisi päästänyt ainakaan loppuvaiheessa sotkeentuneen kuvan asiakkaalle asti? Siinä mielessä hahmon pitäisikin siis jo olla tosiaan negatiivivaiheessa siellä. Mutta edelleen kuitenkin, jos siellä olisi negatiivissä ollut hahmo jonka syntyperä olisi tuntematon, olisi kuva aiheuttanut keskustelua jo PALJON aiemmin ja PALJON enemmän ja varmasti myös nykyinen kuvan omistaja olisi kuullut näitä puheita tavalla tai toisella. Niiden tietojen pimittäminen puolestaan tuntuisi typerältä tälläisessä huomiohakuisessa uutisoinnissa.

Selkeä kosteustahrahan tuo on, filmistä riippumatta. Jäljessä on havaittavissa selvä aineen mineralisoituminen (ei siis ektoplasman materialisoituminen) läiskän reunoille eri kuivumisvaiheessa. Kiinnitettä? Kyynel- tai hikipisara? Suoloja kuitenkin.

Itseäni vituttaisi olla epämääräinen ameeba kuoltuani.

Ei kohtuu amatöörivehkeilläkään kuva vinoon tulostu. Kiinnihän se paperi on valotuksen aikana, aivan metallisessa jiirissä. Tuskin pikkukaupunkien valokuvaamoissakaan mitään automatiikkaa oli 60-luvulla, eikä musta-valkofilmejä välttämättä lähetetty keskitetympään kehitykseen. Värikuvia pystyttiin valmistamaan vain parissa labrassa koko maassa!