MURHA.INFO

Henkirikosten selvitysprosentti on yleensä hyvä. Kaikkein vaikeinta on selvittää rikoksia, joissa tekijällä ja uhrilla ei ole mitään yhteyttä, vaan teko on täysin sattumanvarainen. Suomennan alle lähes kuusi vuotta sitten Berliinissä tapahtuneen murhan, joka ei näytä ratkeavan millään, vaikka tekijästä on hyvä kuvaus ja jopa valvontakamerakuvaa. Poliisi lähti ilmeisesti vääristä olettamuksista ja siksi teko on yhä ratkaisematta. Lähde kuvineen ja videoineen: http://www.morgenpost.de/berlin-aktuell ... Forst.html

Katso myös Berliinin poliisin ilmoitus: http://www.berlin.de/polizei/polizeimel ... .85080.php

22.12.13
Spandaun metsässä puukotetun naisen arvoitus

Kesällä 2009 Kirsten Sahling puukotettiin tämän ollessa lenkkeilemässä metsässä. Poliisi pystyy rekonstruoimaan teon minuutilleen. Silti tänäkään päivänä tekijän jäljillä ei olla. Nyt etsitään taas todistajia.

Neljä vuotta teon jälkeen ratkaisu näytti olevan yhtäkkiä todella lähellä. Palaset vaikuttivat sopivan yhteen. Se ei voinut olla sattumaa. Se ei olisi saanut olla vain sattumaa! Veitsi. Useat veitseniskut. Uhrin sattumanvarainen valinta. Ja tekijän ikä. Niin nuori.

21. toukokuuta 2013, myöhäinen iltapäivä. Reinickendorfin Residenzstraße-kadulla sijaitsevan myymälän lihatiskillä 30-vuotias Valentin W. hyökkää yhtäkkiä keittiöveitsellä erään eläkeläisen kimppuun. Yläruumiseen. 82-vuotias eläkeläisrouva kuolee tekopaikalle supermarkettiin. Valentin W. pidätetään. Henki käski hänen tehdä teon, Valentin W:n asianajaja sanoo myöhemmin.

Pian tämän jälkeen 7. Berliinin murharyhmän tutkijat, joille lihatiskimurhan tutkimukset eivät kuuluneet, saavat vihjeen: Valentin W:llä on ollut käytössään siirtolapuutarhamökki Spandaun metsässä. Myös kesäkuussa 2009 hän on oleskellut siellä. Tuolloin nuori mies puukotti läheisessä metsikössä yhtäkkiä ja sattumanvaraisesti 39-vuotiaan Kirsten Sahlingin. Tähän tekijän jäljet olivat päättyneet.

Vielä vuosia teon jälkeen poliisit tutkivat aluetta

"Vihje vaikutti niin hyvältä, todella lupaavalta", 47-vuotias rikoskomisario Norma Neufindt muistelee nyt. Hän on kollegojensa kanssa levittänyt infolehtisiä siirtolapuutarhassa alkukesästä. "Murha Spandaun metsässä", lukee sinivalkoisten lehtisten yläreunassa. Yhä neljä vuotta koko Saksaa kuohuttaneen teon jälkeen poliisit tutkivat systemaattisesti aluetta, etsivät todistajia, laajentavat tutkinta-aluetta vähän kerrallaan.

Samana päivänä kun lehtisiä jaettiin siirtolapuutarhan postilaatikoihin, tuli vihje Valentin W:stä, Norma Neufindt kertoo. Poliisit tarttuvat heti vihjeeseen. Mutta tutkinta päättyi umpikujaan. Jälleen kerran. "Se oli liian hyvää ollakseen totta", Thomas Scherhant, 54, sanoo. Hän on Neufindtin esimies murharyhmässä.

Valentin W:llä oli kesällä 2009 pitkät, tummat hiukset. Samoihin aikoihin kun Kirsten Sahling puukotettiin, hän haki itselleen työpaikkaa. Kuva hakemuksessa ja todistajien lausunnot vahvistavat pitkät hiukset. Näin ollen Valentin W. ei voinut olla tekijä. Spandaun metsän murhaajalla oli lyhyet, vaaleat hiukset ja erittäin nuoret kasvot. Tämän toteamiseen riittää todistajia. Myös uhri itse. Kirsten Sahling pystyi ennen kuolemaansa kuvailemaan murhaajansa.

Mitä tapahtui 20. kesäkuuta 2009?

Lauantai 20. kesäkuuta 2009. Kello on noin 8.40.

Nainen näkee miehen polkupyörineen jo kaukaa. Nainen juoksee kohti tienristeystä. Spandaun metsä on tiheä tällä kohtaa. Niitty, jokunen mänty tienreunassa. Nainen näkee kuinka mies kääntää pyöränsä. Nuori mies, valkeat housut, valkea takki. Mies lähestyy lännestä pientä risteystä. Hän jää risteyksen kohdalle. Nojaa kapeaan tammeen.

Ja katsoo naista.

Katse tuntuu naisesta epämiellyttävältä, mutta nainen juoksee miehen ohi tulematta häirityksi. Nyt nainen kuulee pyöränrenkaiden rahinan takanaan metsätiellä. Mies seuraa häntä. Hän ajaa hitaasti lenkkeilevän naisen takana. Mies ei halua mennä ohi. Tätä jatkuu useamman minuutin ajan, reilut 700 metriä. Sitten nainen kääntyy oikealle ja näkee toisen naisen tiellä. Tämä on uppoutunut qigong/chikung-harjoituksiin. Kun lenkkeilevä nainen on juossut harjoituksia tekevän naisen ohi, pyörän äänet yhtäkkiä loppuvat. Hän kääntyy vielä hetken kuluttua katsomaan taakseen. Polkupyörää ei näy.

Nainen kuulee enää huudon kaukaisuudesta. Hän ei tiedä, että ne ovat qigong-harjoituksia tehneen Kirsten Sahlingin avunhuutoja, vaan jatkaa matkaansa juoksulenkillään.

Motiivi on edelleen täysin epäselvä

Kirsten Sahling oli sattumanvarainen uhri, siitä rikostutkijat Norma Neufindt ja Thomas Scherhant ovat melko varmoja. "Sama olisi varmaan voinut tapahtua lenkkeilijälle", Scherhant sanoo. Tuolloin 34-vuotias lenkkeilijä ilmoittautui välittömästi poliisille todistajana ja kertoi kohtaamisestaan valkoisiin pukeutuneen miehen kanssa. Hänen todistuksensa tekijän käytöksestä vahvistaa, että Kirsten Sahling tuskin joutui itseensä kohdistuneen, suunnitellun, harkitun murhan uhriksi. "Tekijä meni aamulla metsään veitsen kanssa tappaakseen jonkun", tutkinnanjohtaja sanoo.

"Motiivi on tänäänkin täysin epäselvä", Scherhant sanoo. Kyse ei ollut ryöstömurhasta, mikään ei viittaa seksuaaliseen motiiviin. Murhaaja ei tehnyt uhrilleen seksuaalista väkivaltaa. Tappaviin iskuihin ei myöskään liittynyt tilanteen kärjistymistä, mitään riitaa ei ollut ennen tekoa. Kirsten Sahlingilla ei ilmeisesti ollut minkäänlaista yhteyttä murhaajaansa.

Murhien selvitysprosentti on kaikkein korkein poliisin tutkimista rikoksista. Viime vuonna (2012) prosentti oli 90,9. Kaikkein tavallisinta on, että poliisi löytää tekijän uhrin elämänpiiristä, tai kuten poliisi sanoo ”yhteys on läheisempi tai etäisempi”.

Kun kiinnekohdat puuttuvat, kaikki on vaikeampaa. Tässä tapauksessa ei ole motiiviakaan, mikä tekee tutkinnasta vielä vaikeampaa. Kirsten Sahlingin tapauksessa edes murha-asetta ei ole löydetty.

Tällaisissa tapauksissa epäillään aluksi puolisoa. Oliko hän murhaaja tai toimeksiantaja? Norma Neufindt pyörittää päätään. ”Tietenkin tutkimme alussa myös tätä vaihtoehtoa. Mutta herra Sahling voitiin nopeasti sulkea todennäköisten tekijöiden joukosta".

Uhri Kirsten Sahling

Kirsten Sahling työskenteli Charité-nimisessä sairaalassa, sen Benjamin Franklin -kampuksella. Hän oli psykologi syöpäosastolla. Alun perin hän oli opiskellut sairaanhoitajaksi, mutta sairastui syöpään 1993. Hän selviytyi siitä ja löysi koululääketieteen ohella parannukseksi qigongin, kiinalaisen opin ruumiillisesta liikunnasta ja henkisistä harjoituksista. Hän opiskeli psykologiaa auttaakseen muita syöpäpotilaita elämään sairauden kanssa. Hänellä ei ollut ongelmia työssään, kollegojen tai työnantajan kanssa.

Miehensä Kirsten Sahling oli vuonna 2009 tuntenut jo 20 vuoden ajan, he olivat menneet naimisiin 2001. Mies oli pysynyt hänen rinnallaan sairauden aikana. Avioliitto oli onnellinen. Lapsia Sahlingeilla ei ollut.

Kirsten Sahling teki joka päivä qigong-harjoituksia ennen töihin menoa. Toisinaan hän kävi urheilemassa Spandaun metsässä miehensä kanssa viikonloppuisin. Siellä heidän tiensä erosivat. Nainen teki harjoituksiaan, mies lähti lenkille.

Aviomies lenkkeili aivan lähistöllä

Sahlingit toimivat näin myös 20. kesäkuuta 2009 aamulla. Aviomies ei ollut kaukana, kun Kirsten Sahling puukotettiin. Toinen lenkkeilijämies löysi kuolettavasti haavoittuneen naisen metsätieltä, myös hän oli nähnyt valkoisiin pukeutuneen pyöräilijän, kun tämä ajoi miestä vastaan. Todistajamies soitti ambulanssin, toinen naistodistaja huolehti kuolevasta.

Veitsimies oli todella nuori, Kirsten Sahling kertoo tuntemattomalle naiselle, joka oli kumartunut hänen ylleen ja pitää häntä kädestä. Poika valkoisissa vaatteissa, vaaleat, lyhyet hiukset. Hän ei tuntenut tekijää. Kirsten Sahling kertoo naiselle nimensä, myös puhelinnumeronsa. Naisella ei ole kirjoitusvälineitä mukana. Hän piirtää numeron lopulta oksalla maahan. Ennen kuin Kirsten Sahling menettää tajuntansa, hän kertoo todistajanaiselle myös miehensä olevan jossain päin metsää lenkillä. ”Sanokaa miehelleni, että rakastan häntä.”

Kirsten Sahling ei palaa enää tajuihinsa. Hän kuolee hieman myöhemmin sairaalassa verenhukkaan.

Valkoisesta vaatetuksesta ei ole epäilystäkään

Tekijänkuvaus ei ole muuttunut poliisissa tämän jälkeen. 15-25-vuotias mies, noin 175 cm pitkä, hoikka, keskieurooppalaisen näköinen, lyhyet hiukset. Silmiinpistävän valkoiset vaatteet. Maastopyörä joko punainen tai punarunkoinen.

"Todistajien kuvaukset tekijästä vastaavat toisiaan", Norma Neufindt sanoo. "Jopa epätavallisissa yksityiskohdissa" Valkoisesta vaatetuksesta ei näin ollen ole epäilystäkään. Useat todistajat ovat ilmeisesti myös kertoneet, että kyseinen nuori mies oli viehättävän tai kiltin näköinen.

Ja on vielä videokin. Aivan tekopaikan lähellä, linnuntietä ehkä kilometrin päässä, on evankelinen Johanneksen seurakunta, suuri sosiaalinen yhteisö, jonka alueella on noin 60 taloa. Alue, jossa on portinvartijantalo ja kameravalvonta. Kamera 03 kuvasi polkupyöräilijän hieman alle 8 sekunnin kestävälle filmille, joka on kuitenkin karkearakeinen ja mustavalkoinen. Mies ajaa polkupyörällä ja kääntyy metsästä seurakunnan alueelle. Hän on pukeutunut valkoisiin. Kamera 03 kuvasi hänet aamulla 20. kesäkuuta 2009, hieman teon jälkeen, hieman sen jälkeen kun vielä yksi naispuolinen todistaja oli nähnyt hänet seurakuntaan vievällä tiellä polkupyörineen.

Johanneksen seurakunta tutkinnan keskiössä

Poliisille oli pian selvää, että Kirsten Sahlingin oletettu murhaaja tallentui filmille. Heinäkuun ensimmäisinä päivinä tutkijat julkaisevat kameran kuvat suurelle yleisölle, niitä jaetaan tulosteina, näytetään televisiossa. Eivätkä ne johda mihinkään.

Kuvien laatu on niin heikko, että tänäkään päivänä parantunut tekniikka ei pysty tekemään tekijän kasvoista tunnistettavaa. ”Kun pikseleitä ei ole, niitä ei voi taikoa esiin”, Thomas Scherhant sanoo. Tietokoneella voisi yrittää rekonstruoida kasvonpiirteitä, mutta nekin olisivat vain arvauksia, eivät varmoja tietoja. Seurakunnan alueella oli myös kamera, joka kuvaa vierailijoita lähempää. Se olisi paljastanut tekijän kasvot paremmin. 20. kesäkuuta 2009 tämä kamera oli rikki.

Siitä huolimatta video on auttanut rikostutkintaa – nimittäin terävöittämään tekijäprofiilia. ”Mies ajaa ympärilleen katsomatta Johanneksen seurakunnan alueelle”, Norma Neufindt sanoo. "Se puhuu yksiselitteisesti sen puolesta, että tekijällä oli paikallistuntemusta.” Mies tunsi tienoon ja oli pukeutunut valkoisiin. Johanneksen seurakunta päätyi välittömästi tutkinnan keskiöön.

Etsintä

Vain muutamia tunteja oli kulunut Kirsten Sahlingin murhasta, kun poliisi kääntyi ensimmäistä kertaa yleisön puoleen. Tekijän tuntomerkit julkaistiin, pyydettiin todistajia ilmoittautumaan. Ensimmäisenä päivänä tuli pari tusinaa vihjettä. Kolmen päivän jälkeen niitä oli 80. Neljän päivän jälkeen 125. Heinäkuun puolivälissä lähes 400. Tänä päivänä 945. Vilpittömän, kuvissa sympaattisesti hymyilevän nuoren naisen murha herättää ihmisissä halua auttaa tutkinnassa ja kertoa huomioista.

Poliisin tulee selvittää jokainen vihje. Mikäli todistajat kertovat nähneensä metsässä pieniä miehiä Marsista, vihje luokitellaan käyttökelvottomaksi, mutta silti se täytyy dokumentoida. Eräät todistajat, jotka ovat äänessä iltapäivälehdissä murhan jälkeisinä päivinä, paljastuvat huijareiksi.

Tutkijat aloittavat A-luokan vihjeistä, monia muita käsitellään vasta myöhemmin. Vihjetulva on Sahlingin tapauksessa niin suuri ensimmäisinä päivinä, että sitä on vaikea hallita. Punaisista polkupyöristä tulee lukemattomia ilmoituksia. Mutta toisin kuin autojen ollessa kyseessä, pyörien omistajia on vaikea jäljittää, saati sitten pyörien käyttäjiä.

Koulua, siirtolapuutarhaa ja asuinaluetta tutkitaan

Samaan aikaan kuultiin todistajia. Uhrin sukulaisia, ystäviä, kollegoja. Aviomiestä. Kirsten Sahlingin koko elämänpiiri kartoitettiin, etsittiin jotain silmiinpistävää, mahdollista motiivia. Teko rekonstruoitiin. Sukeltajat tutkivat metsälampia, muut maa-alueita löytääkseen tekovälineen. Poliisikoirat yrittivät jäljittää pyöräilijän reittiä. 5000 euron palkkio asetettiin teon selviämiseen johtavista tiedoista.

Johanneksen seurakunta, sen noin 100 työntekijää, asiakkaat ja potilaat, jopa näiden vierailijat tutkittiin. Oliko valkoisiin pukeutunut mies täällä töissä? Oliko hän hoidossa psyykkisten ongelmien vuoksi? Kävikö hän säännöllisesti vierailulla isoäitinsä luona vanhainkodissa? Myös muut Spandaun alueen paikat, joissa huomiota herättävästi pukeutunut mies olisi voinut työskennellä tai olla hoidettavana tutkittiin. Samoin läheinen koulu, siirtolapuutarha, asuinalue. Kaikki tietyn ikäluokan miehet, jotka ennen tekoa tai sen aikana olivat kirjoilla Spandaun metsän postinumeroalueella.

Vihjeitä tulee yhä

Yli 3000 ihmistä on ollut tutkinnan kohteena viimeksi kuluneina 4½ vuotena. Edelleen tulee vihjeitä. Vuosipäivän tienoilla kesällä tulee muutama enemmän kuin muina aikoina, tutkijat kertovat.

Poliisi ei tietenkään voi tietää, ovatko he etsineet oikeasta paikasta. ”Ehkä hän asui jo tuolloin eri kaupungissa”, Norma Neufindt sanoo. "Ehkä vain eri alueella. Ehkä hän tunsi Spandaun metsän vain siksi, että on vieraillut siellä." Ensimmäisenä pitää selvittää lähialueet, Neufindt sanoo. Ne pienet kiinnekohdat, joita ylipäätään on. "Etenemme systemaattisesti emmekä siksi voi sulkea pois tiettyjä asioita. Kun lähtökohta on paikallistuntemus, keskitymme tietenkin tapahtumapaikan lähialueelle."

Metsässä urheillut nainen jälleen puukotuksen kohteena

Tutkijat vertailevat murhaa myös muihin tekoihin. He etsivät yhtäläisyyksiä koko Saksan alueella. Tämän vuoden heinäkuussa Nordwestmecklenburgissa (Luoteis-Mecklenburgissa?) puukotettiin jälleen lenkkeilijänaista ja berliiniläistutkijat olivat korvat tarkkana. Taas nuori nainen, vasta 29-vuotias. Taas urheillessa metsässä. Hän kuoli kaulaan suunnattuun pistoon. Tekijä löydettiin DNA:n avulla nopeasti. Poliisin vanha tuttu seksuaalirikollinen Lyypekistä. Mutta tekijämies on jo 45-vuotias ja aivan liian vanha ollakseen Spandaun metsän puukottaja, joka todistajien mukaan oli ehkä teini-ikäinen vuonna 2009.

Yhä edelleen 4½ vuoden jälkeen Norma Neufindt ja Thomas Scherhant toivovat ennen kaikkea todistajia. Jotakuta, joka on tähän saakka vaiennut. "Ehkä tekijä on uskoutunut jollekulle", Scherhant sanoo. "Ehkä hän on vain vihjaillut tai kehuskellut, eikä siihen ole kiinnitetty huomiota. Toivomme kovasti, että tällaisessa tapauksessa todistaja tuntee piston sydämessään ja kertoo siitä.” Ehkä todistajat eivät ole uskaltaneet tai halunneet mustamaalata ketään. Ehkä se, mitä olisi kerrottavana poliisille, tuntuu liian tyhjänpäiväiseltä. ”Myös turhalta tuntuva voi auttaa meitä”, tutkinnanjohtaja toteaa.

Tekopaikka Spandaun metsässä

Siellä missä Kirsten Sahling kohtasi murhaajansa, seisoo kolme koivua. Jagen 31 on nimeltään Spandaun metsän osa, joka sijaitsee Kuhlake-lammen rannalla. On maanantaiaamu joulukuussa 2013. Norma Neufindt ja Thomas Scherhant eivät ole vähään aikaan käyneet täällä, tekopaikalla. Kolme koivua he merkitsivät itselleen vuonna 2009, löytääkseen paikan uudelleen, Neufindt kertoo. "Kun saavuin paikalle, rouva Sahling oli jo viety pois ambulanssilla", hän muistelee. Vain poliisin nauha ja pelastustoimen sitomistarvikkeiden jäänteet kertoivat, missä teko tapahtui. Edes verijälkiä ei ollut metsätiellä.
"Olen käynyt täällä ainakin sata kertaa ", Neufindt sanoo. "Väijyimme tuolla lähimaastossa toivoen, että tekijä palaisi vielä takaisin tekopaikalle.” Hän näyttää syvemmällä metsässä olevia puita ja pensaikkoa. Teon jälkeisinä päivinä Spandaun metsissä oli huomattavan hiljaista huolimatta kauniista säästä. Jalankulkijoille ja liikunnan harrastajille metsästä oli tullut pelottava. Tänä märkänä syksyisenä päivänä joulukuussa 2013 he ovat palanneet. Huolimatta sateesta pyöräilijät ajavat metsäteitä, vanhempi väki sauvakävelee kovaa vauhtia kolmen koivun ohi.

Kirsten Sahlingin muistokivi metsässä

Teosta itsestään poliisit eivät juurikaan halua kertoa. Kuinka monta iskua tappoi Kirsten Sahlingin. Hyökkäsikö murhaaja hänen kimppuunsa edestä vai takaapäin. Se kaikki kuuluu tutkintataktiikkaan. ”Emme tietenkään kerro kaikkea, mitä tiedämme”, Thomas Scherhant sanoo. Mikäli teosta epäilty vielä pidätetään ja häntä kuulustellaan, on tärkeää tietää, mitä hän on voinut lukea lehdistä ja mitä ei.

Kirsten Sahlingin mies laittoi muistokiven metsään, karkeasti hakatun siirtolohkareen on peittänyt sammal. Sitä on enää vaikea nähdä lehtien ja puunrunkojen seasta. Messinkilaatalle on kirjoitettu vain vähän tekstiä. Hänen nimensä, syntymävuotensa, kuolinvuotensa. Ei pystyttäjän nimeä, ei mainintaa teosta. Risti, vierellään teksti: ”Tutkimattomia ovat Herran tiet”.

*********************

Itseäni ihmetyttää kovasti kuinka on mahdollista, että teko ei ole selvinnyt. Tuntomerkit ovat selvät, teko herätti huomiota, mies liikkui polkupyörällä ja pukeutuminen oli erikoista tuon ikäiselle. Ehkä häiritsevä tekijä on ollut se, että väärät vihjeet vaikuttivat liian hyviltä? Johanneksen seurakunta tuntui varmasti oikealta paikalta löytää tekijä ja kun häntä ei sieltä löydettykään, oltiin taas nollassa. Toinen asia mikä tuli mieleen oli Valentin W. Jos tuntomerkit tekijästä eivät olisi olleet niin hyviä, tutkinnan lopputulos saattaisi olla, että hän on syyllinen Sahlingin murhaan, mutta todisteet eivät riitä ja case closed. Nyt on pakko myöntää, että tekijä on yhä täysin pimennossa.

Kiitos mielenkiintoisesta ja kattavasta avauksesta!

Muutamia asioita, joita tuli mieleeni:

- Useampi ihminen oli nähnyt tekijän pyöräilemässä puistossa. Ilmeisesti he eivät kuitenkaan niin tarkkaan katsoneet (ja miksi olisivat) miehen kasvoja, että poliisin piirtäjä olisi kyennyt tekemään heidän havaintojensa pohjalta kuvaa tekijästä? (Ainakaan en mistään tunnistuskuvasta mainintaa nähnyt enkä sellaista linkkien takaa löytänyt.)

- Videonpätkän perusteella ei todellakaan pysty tunnistamaan tekijää, mahdollisesti joku erittäin läheinen pystyisi. Sen mitä kuvasta erotti, näytti siltä, että miehellä oli edestä avoinaisen valkoisen pitkähihaisen paidan/ohuen takin alla jokin tumma paita. Mahdotonta ei liene, että hän on riisunut teon jälkeen päällimmäisen paidan/takin pois ja heittänyt sen vaikka roskiin jossakin niin kaukana puistosta, että sieltä ei enää ole tutkittu paikkoja (ja ehkä jättänyt pyörän johonkin "huomaamattomaan" paikkaan toisten pyörien joukkoon tai vaikka ajanut sen kauempana johonkin vesistöön). Näin mies ei enää olisi ollut niin helposti tunnistettavissa, jos on haettu "kokovalkoisiin puettua punaisella pyörällä liikkuvaa miestä".

- Vaikka teosta itsestään ei ole paljastettu kuin se, että se tapahtui teräaseella, niin ilmeisesti tekijä ei ole kuitenkaan saanut päälleen veriroiskeita, koska teon jälkeenkin hänet nähneet puistossa liikkujat ovat kuvanneet miehen vain valkoisiin pukeutuneeksi (veriroiskeethan olisivat erottuneet hyvin valkoisissa vaatteissa). Mahdollisesti tekotapa on ollut käydä takaapäin uhrin kimppuun ja viiltää häneltä kurkku auki (toisaalta jutussa kyllä puhuttiin "tappavista iskuista, ja jos kaulavaltimo olisi ollut katkaistu, olisi uhri tuskin selvinnyt edes sairaalaan asti). Tai sitten tekijä on riisunut valkoisen paitansa murhatyön ajaksi (se ei kyllä selitä, miksi housut olisivat säästyneet tahroilta).

- Surma-asetta ei löytynyt, joten loogisin oletus on, että tekijä vei sen mukanaan. Videon perusteella (mitä selvää siitä sai) hänellä ei ollut mitään reppua tai kassia mukana (eikä kukaan silminnäkijäkään sellaista kai ole maininnut). Veitsen on siis täytynyt olla sen kokoinen, että se on mahtunut housujen tai takin taskuun. Jonkinlainen kääntöveitsi (stiletti, ehkä partaveitsi) tulee mieleen.

- Minusta tekijällä on täytynyt olla aika hyvä paikallistuntemus, kun on onnistunut "häviämään" noin hyvin (vaikka onhan Berliini suuri kaupunki). Tai sitten on vain ollut kovasti tuuria juuri oikeissa kohdissa, että ei ole tullut löydetyksi.

Tässä tällä erää, myöhemmin varmaan tulee lisää huomioita/ajatuksia mieleen.

Kiitos! Hyviä huomioita. Tosiaan vaatteiden valkoisena säilyminen on erikoista. Ne eivät ole tahraantuneet teossa, mutta uhri kuitenkin eli vielä jonkin aikaa teon jälkeen ja pystyi puhumaankin ja kuoli lopulta verenhukkaan. Verenhukkaan kuoleminen tietysti varauksella, koska ei aina tiedä, mikä on toimittajan oletus ja mikä fakta.

Minäkään en ole löytänyt piirrosta tekijästä, ainoastaan kuvauksen nuorista kasvoista, keskieurooppalaisista piirteistä (mitähän ne ovat, ilmeisesti tarkoitettu ettei ollut pohjoismaalaisen tai itäeurooppalaisen näköinen vaalea mies) ja kiltistä ulkonäöstä. Tosin lenkkeilijä jota hän ensin seurasi olisi kaiken järjen mukaan voinut kuvailla miehen tarkemmin, jos todellakin kiinnitti tähän huomiota jo kaukaa, heillä oli katsekontakti, hän lenkkeili paikalleen pysähtyneen miehen ohi ja sydäntä kylmäsi. Ehkä tunne tuli voimakkaampana vasta, kun ymmärsi, että "hitto vie, olisin itse voinut olla uhri"? Minkähän takia muuten ei ollut uhri? Pyöräilijä seurasi häntä 700 metriä, mutta ei kuitenkaan käynyt kiinni sillä matkalla vaan valitsi toisen uhrin, joka ei katsonut ympärilleen vaan keskittyi omaan tekemiseen. Siinäkö selitys? Ainakin tämä toisenkin naisen väijyminen näyttäisi sulkevan pois sen vaihtoehdon, että tekijä tunsi uhrinsa ja teko tapahtui hetken mielijohteesta nimenomaan tähän uhriin kohdistuen.

Samaan aikaan alueella vietti aikaansa Valentin W. joka syyllistyi samanlaiseen rikokseen muutamaa vuotta myöhemmin. Hänen tuttavapiiriään on varmaan tutkittu, vaikka sitä ei toimittaja huomannut kysyä juttuaan varten.

Olen käynyt pari kertaa Berliinissä, mutta en missään nimessä tunne kaupunkia niin hyvin, että osaisin hahmottaa kuinka suosittu ulkoilualue on kyseessä tai kuinka laajalta alueelta ihmisiä siellä käy. Pohdin tätä tekijän paikallistuntemuksen kannalta. Poliisin jutuista ymmärsin, että metsä houkuttelee ulkoilijoita lähinnä lähialueelta. Pyörällä pääsee tietty pitkänkin matkan, mutta havainnot loppuvat Johanneksen seurakunnan kamerakuvaan. Tekijän ollut pakko vaihtaa vaatteita jossakin kuten sine qua non sanoi, ehkä hänellä on ollut takki jemmassa jossakin ja muuttunut tuntomerkkejä vastaamattomaksi hyvin pian seurakunnan ohittamisen jälkeen.

Harmillisia yksityiskohtia täynnä tämä tapaus: kamerakuva on mutta se on tosi surkea, parempi kamera ei toiminut, kukaan ulkopuolinen ei nähnyt tekoa, vaikka lenkkeilijöitä liikkui paljon, kukaan ei ilmeisesti ole osannut kuvata tekijän kasvoja tarpeeksi tarkkaan, tekijä ajoi Johanneksen seurakunnan alueelle mutta ei löytynyt sieltä ja sitten vielä tuo Valentin W:n tapaus.

Valkoiset vaatteet ovat kyllä kiehtovat. Täysin puhtaanvalkoisiin puettuja miehiä ei tule juuri arjessa vastaan. Ainakaan sellaisia jotka eivät olisi maalareita, leipureita tai sairaanhoitohenkilökuntaa.
Muistan itse törmänneeni erääseen hyvin iäkkääseen, täysvalkoisissa polkupyörällä liikkuneeseen herraan täällä kotikulmillani pari kesää sitten ja muistan yhä ajatelleeni, miten vihreyden keskellä hehkunut asu sai ukon näyttämään häistä karanneelta morsiamelta.

Minulle tuli mieleen, että hyökkääjä ei ehkä ollut valkoisisa kovin pitkään. Johanneksen Seurakunnan alueella on vanhainkoti, sairasyksiköitä ja mitä kaikkea, siellä on varmasti siis myös joko pesula tai jemma missä pesusäkit odottavat pesulan lähettiä. Yksi vereentynyt valkoinen työpuku muiden seassa menisi muiden joukossa suit sait. Ja tekijä jatkaisi matkaa värillisissä arkivaatteissa mitkä ovat valkoisen asun alla.
Mutta tämä edellyttäisi enemmän kuin hyvää paikallistietämystä laitoksen rutiineista. Tietäisikö esim. hoidossa ollut teinipoika sellaista? Toki meidän on otettava ikä arviona. Hentorakenteinen mies voi olla babyfacena paljon ikäistään nuoremman vaikutelman antava. Tosin todistajat ja uhri itse näkivät hänet hyvin ja läheltä.
Toinen mikä tuli mieleen on, voisiko ikäarvio olla yläkanttiin? Entä jos tekijä on vielä tuota arvioitua 15 vuotta nuorempi? Tekijät etsivät miestä, entäs jos pitäisikin etsiä ihan poikasta?

Tahtoisin tietää, millaiset tekijän vaatteet olivat? Housut ja T-paita vai joku muu yläosa? Jos tekijä on käyttänyt hoitajien työtakin tyyppistä yläosaa, sen saattaa voida kääntää ympäri veriteon jälkeen, jolloin se taas olisi puhtaan näköinen. Toki joku voisi huomata että paidassa on saumapuoli ylöspäin, mutta harva katsoo ohi pyöräilevää niin tarkasti.
Kokovalkoinen on niin epäkäytännöllinen väri, että herää ajatus onko siinä joku uskonnollinen symboliikka taustalla? Pappien messupaidat ovat valkoisia, samoin rippilasten albat. Tämä ja sairaanhoitohenkilökunnan valkoiset vaatteet herättävät kyllä ajatuksia Johanneksen Seurakunnan alueen kulkijoita ja asukkaita kohtaan.

Kuten tuolla yllä kerroin omasta kohtaamisestani valkoisen pyöräilijän kanssa, valkoinen myös näkyy metsässä hyvin, kirkkasti ja kauas. Se herättää huomiota ja jää mieleen. Asioita jotka tuntuvat typeriltä jos on lähdössä puukottamaan jonkun hengiltä. Olikohan tekijän tarkoitus jäädä kiinni?
Jos näin oli, miksi sitten hän ei jäänyt? Kävikö hänellä vain järjetön munkki pakoon pääsyn suhteen? Mutta silloin luulisi, että halu tunnustaa olisi lopulta vienyt voiton? Kyllähän murhaajia pakoon tekopaikalta pääsee, mutta harva pystyy pitämään suutaan kiinni vuosikaudet.
Onko tuo Johanneksen yhteisö muuten katolinen vai protestanttinen laitos? Mietin, voisiko katolinen pappi pitää suunsa kiinni ripissä kuulemastaan tunnustuksesta jos tunnustaja on lukkojen takana pidettävä potilas? Käsittääkseni heillä ei ole enää ihan samaa salassapitovelvoitetta rikosten suhteen kuin mitä joskus oli.

Yksi skenaario murhaajasta nimittäin olisi, että hän olisi ollut pakkolaitospotilas joka jonkun huolimattomuusvirheen vuoksi tai luvan kanssa on ollut sinä aamuna ulkoilemassa. Yksikön henkilökunta tai potilaasta vastaava säikähtää virkavirhesyytöstä ja pysyy hiljaa. Potilas ei enää ulkoile, veriset kamppeet hävitetään muun saastuneen roskan mukana ja koko jutusta ollaan hys hys. Laitos saisi huonon maineen ja rahoitus vaikeutuisi jos asia tulisi ilmi eikä kuollutta pelasta enää syyllisen löytyminen. Tekijälle ronskimpi lääkitys ettei puhu teosta levottomia ja jatkossa tarkempi valvonta. Ehkä jopa siirto johonkin muuhun yksikköön jolloin voidaan silmät kirkkaina sanoa poliisille että ei täällä ole sen näköistä potilaana eikä henkilökuntana.

Johanneksen seurakunta (tai suora käännös on Evankelinen Johannessäätiö) on protestanttinen. Kotisivut saksaksi: www.evangelisches-johannesstift.de

Vaatteet voivat hyvinkin olla sairaalasta, ekan viestin linkissä (vai olikohan molemmissa) on se muutaman sekunnin video, josta saa jonkin käsityksen vaatteista.

Just ne vaatteet minuakin häiritsevät ja vievät ajatukset tuonne seurakuntaan. Olisiko tekijä piilotettu sinne, mutta kun kukaan ei ole puhunut näinä vuosina mitään, sekin tuntuu oudolta. Eihän tuo puukotus terveen ihmisen teko ollut, ja jonkun on pakko aavistaa kuka tekijä oli mutta vaikenee silti. Joko seurakunnassa on joku joka tietää tai jossain muualla.

Ikähaarukka on arvioitu aika isoksi, 15-25 mutta tosiaan jos hän onkin nuorempi tai vanhempi ja siksi jäänyt löytymättä. Hyvä tuuri ollut hänellä.

Näin viime yönä unta jossa oli loistokas, simppeli ja niin hyvin kaikki palaset yhteen nivottu ratkaisu tälle rikokselle ettei ole tosikaan. Sääli etten herättyäni muista päättelyketjuni lopputulosta lainkaan

Mutta asiaan. Eihän tuosta videosta ihmeitä selviä, mutta jotakin kuitenkin. Tosi nuorelta tuo pyöräilijä vaikuttaa. Kurvaileekin kuin koululainen. Ajolinja on kaarteessa hyvin luonteva, tosiaan kuin tuttu. Mutta harva rivakasti pyöräilevä nyt ylipäätään ajolinjoissaan epäröi joten en tiedä voiko siitä päätellä mitään.
Hänellä on valkoinen päällyspaita tai takki ja valkoiset housut, mutta alla tumma t-paita. Eli siinä ei ehkä roiskunut veri olisi näkynyt? Asu on varsin arkinen eikä herätä huomiota muulla kuin värillään. Ei missään nimessä mikään maalarin tai leipurin työpuku.
Mutta ehkä hyvinkin asu missä pitkäaikaisessa hoidossa oleva potilas voisi lähteä pienelle aamu-ulkoilulle. Ehkä hänen ei olisi pitänyt poistua esim. sairaalan omalta alueelta mutta sinä aamuna käsille jätetty polkupyörä on voinut innostaa käymään vähän pidemmällä. Tai ehkä aamupyöräilyt ovat kuuluneet potilaan normaaleihin rutiineihin? Tosin silloin muut metsässä säännöllisesti käyvät aamu-ulkoilijat olisivat ehkä muistaneet hänet.

Minä mietin tuota hölkkääjää jota tekijä ensialkuun kyttäsi. Oliko hän liian vahvan ja rotevan näköinen uhriksi? Häntä kuitenkin seurattiin varsin pitkään. Jokin kuitenkin sai tekijän vaihtamaan uhria. Kirsten Sahlin oli kuvasta päätellen laiha nainen. Lisäksi hän oli täysin keskittynyt harjoituksiinsa. Helpompi uhri ehkä? Mutta se, että pystyy näin rationaaliseen ajatteluun kertoo, että tekijä oli tolkuissaan ja tiesi mitä teki.
Mikä tietysti tuo kiinnostavan ristiriidan. Hän liikkui hyvin erottuvissa vaatteissaan täysin näkyvästi ja jopa seuraili hölkkääjää. Hän tuli taatusti nähdyksi, ja vielä hyvin. Silti hän saattoi suorittaa surman ja paeta jäämättä kiinni. Tiesikö hän että tuntomerkeistä ei olisi hyötyä?
En kyllä siltikään voi uskoa, että pitkätukkainen ja tumma Valentin W voisi naamioitua keskieurooppalaista tyyppiä olevaksi poikaseksi joka on vaalea tai korkeintaan ristiverinen. Valentinista ei taida olla tarjolla yhtään kuvaa?

Edittoidaas tähän muuten ehkä sattumanvarainen huomio. Tuolla Johanneksen Yhteisön sivuilla hoitajat poseeraavat kokovalkoisissa työpuvuissa. Eli pyörällä liikkuneen tekijän asu voisi olla hoitajan työasu. Tuli mieleen myös, että onkohan tutkimuksissa kyseenalaistettu surmaajan sukupuolta? Toki on mieshoitajiakin, mutta kiltit, pehmeät piirteet voisivat olla myös tytön joka ei ole kovin korostetun naisellinen.

Harmin paikka ettet muista untasi Täysi Purenta!

Valentin W:stä löytyy huono kuva oheisesta linkistä. Pahoittelut että aina laitan linkin, en osaa lisätä kuvia. Tämän jutun mukaan hän olisi tappanut miespuolisen eläkeläisen, ekassa viestissä suomensin naiseksi.

http://www.berliner-zeitung.de/polizei/ ... 30630.html

Valentin on jutun mukaan kotoisin Kirgisiasta, joten hän ei oikein mene keskieurooppalaisesta blondista.

Outo juttu tosiaan että tekijä on kytännyt toista naista ja paljastanut siinä tuntomerkkinsä noin hyvin ikään kuin olisi ihan sama jääkö kiinni vai ei. Mutta niinhän tämä Valentinkin toimi, heti iskun jälkeen muut asiakkaat ja henkilökunta pitivät häntä aloillaan kunnes poliisi tuli paikalle.

Jos tekijä olisi nainen, se selittäisi, miksi häntä ei löytynyt. Mutta taas ihmettelen, miksi se vaihtoehto ei ole tullut mieleen. Missä hän asuu? Voiko satunnainen matkailija tehdä tuollaista? Paikallistuntemusta saa tuon verran vain oleskelemalla Spandaun metsässä jonkin kerran. Voiko joku vain haluta tappaa jonkun, ajatella, että se on helpointa tehdä metsässä esimerkiksi toisella puolella kaupunkia? Käydä metsässä muutaman kerran ja miettiä reittiä. Valita helppo uhri. Paeta reittiään ja ihmetellä kuinka suuri munkki kävi. Tekoaan hän ei ole enää uusinut ainakaan Saksassa.

Olivatko valkoiset vaatteet tahallinen väärä vihje joka ohjaisi Johanneksen yhteisön suuntaan? Vaatteet hän jättäisi esimerkiksi aiemmin ehdotettuun pesulapussiin ja alla olisi tämä tumma paita ja ehkä farkut. Miksi kukaan tekisi näin? Nuori kaveri, joka haluaa kokeilla onnistuuko? Tiesiköhän hän kamerasta? Tuskin.

Alla muutama kuva Valentin W:stä (ensimmäinen on sama kuin tuossa Irvikissan linkissä):







Kuvat eivät häävejä ole eivätkä esimerkiksi miehen pituudesta kerro mitään. (Muoks. Kun noita kuvia tarkemmin katseli, niin Valentin vaikuttaa kyllä melko lyhyeltä, varsinkin tuon ensimmäisen kuvan perusteella. Mielestäni hänellä on pituutta selvästi vähemmän kuin 175 cm, jonka mittaiseksi Sahlingin murhaaja on arvioitu). Sen verran kuitenkin uskaltaa sanoa, ettei hän miltään lapsenkasvoiselta näytä, lyhyt ja vaalea tukka ei olisi riittänyt tekemään hänestä sellaista korostetun nuorekkaan näköistä, jollaiseksi Kirsten Sahlingin murhaajaa on kuvattu.

Valentin W. viettelee lehtijuttujen mukaan nykyään päiviään psykiatrisessa (pakko)hoidossa.

Minun mielestäni videolla näkyvä hahmo on kyllä selvästi miehekäs, mutta toisaalta tuon videon perusteella ei kyllä oikein varmaksi voi sanoa muuta kuin että valkoiset on vaatteet ja alla tumma paita.

Sellainen kylmäävä tuntuhan tuosta murhaajasta tulee (ei pelkästään murhan vuoksi, mikä toki on ollut hirvittävä teko), kun nuorukaisen fyysinen ulkomuoto (kiltti, viehättävä) ja käytös (on ilmeisesti rauhallisesti ajellut pois metsästä murhan tehtyään, ei mitään paniikkia ole tullut) ovat niin räikeässä ristiriidassa hänen tekonsa kaameuden kanssa (en siis tarkoita, että murhaajat lähtökohtaisesti olisivat ilkeän tai ruman näköisiä, mutta etenkin tuo kiltiksi/ystävälliseksi kuvailu pisti silmään). Psykopaatti pystyisi elämään murha tunnollaan loppuelämänsä ajan, joten mahdollista tosiaan on, että tekijää ei ikinä saada kiinni.

Kiitos kuvien lisäämisestä! Minusta tämä juttu tuntuu jotenkin epätodelliselta. Se on kuin dekkarista tai poliisisarjan jaksosta, vaikka on täyttä totta. Nuori mies valkoisissa vaatteissa, lapsenkasvot, väijyy yhtä, puukottaa toisen ja ajaa pois vastaantulijoista piittaamatta kadoten jäljettömiin. Ainoa jälki on muutaman sekunnin rakeinen kuva uskonnollisen yhteisön mustavalkoisella filmillä. Aavemainen olo tästä tulee, vaikka en aaveisiin uskokaan. Kuulostaa enemmän käsikirjoitukselta kuin todelta.

Noista valkoisista vaatteista tulee mieleen kaksi ihan erilaista selitystä, jotka ovat tietysti täysin spekulaatiota.

Ensinnäkin on olemassa sellainen erittäin kuuluisa klassikkoelokuva kuin Kellopeliappelsiini (Clockwork Orange). Siinä päähenkilö on nuori mies, pukeutuu kokovalkoiseen ja harrastaa järjettömiä sivullisiin kohdistuvia väkivallantekoja ja lopulta murhaakin erään naisen. Kuva elokuvasta:



Toinen ihan erilainen selitys on se että noihin aikoihin oli jossain määrin muotia valkoiset farkut. Valkoinen huppari ei ole tavaton ilmestys sekään ja itseasiassa itse käytin jossain vaiheessa satunnaisesti tuollaista yhdistelmää. Se oli tarkoituksella hieman erikoinen ja huomiota herättävä mutta eivät ihmiset nyt perään kuitenkaan katsoneet. Valkoinen T-paita on sitten tietysti hyvin tavallinen ja se olisi ehkä vielä todennäköisempi asustus tai jokin muu valkoinen paita.


Kuvan malli ei liity tapaukseen.

Valentinista ei kyllä saa pyöreähkökasvoista klassista keskieurooppalaista millään pelillä. Lisäksi ei oikein istu samaan profiiliin ensin muina miehinä poistua rikospaikalta ja muutaman vuoden kuluttua jäädä puukotuspaikalle rauhassa kiinniotettavaksi. Toinen paikka oli kohtuullisen rauhallinen, toinen hyvinkin julkinen. Toki henkien käskyttämä mies ei ehkä mikään logiikan kukkanen ole, mutta ihan jo ulkonäkösyistä vetäisin rukin hänen yllensä.

Se keskieurooppalainen tyyppi joksi tekijää kuvailtiin on muuten se Hitlerin hakema arjalainen tyyppi. Vankkatekoinen, harteva, joskus tanakan sorttinen, pellavatukkainen ja pyöreäposkinen. Makkaroilla ja alppijuustoilla ravittu "maatiainen". Tyypillinen eteläisessä Saksassa ja pohjoisemman asukkaat pitävät heitä usein hidasjärkisinä juntteina joita kiinnostaa olut ja maidon tuottajahinnoittelu, eivät modernin elämän ongelmat.


Minä spekuloin yhä, olisiko tekijä voinut olla nainen? Tuolla Johanneksen Yhteisösähän on myös syöpäosasto ja rajujen syöpälääkitysten jälkeen voi kadota niin tukka kuin tissitkin. Tosin tekijää ei kuvailtu mitenkään muuten riutuneeksi.
Mutta moni sädehoitoihin hiuksensa menettänyt nainen käyttää peruukkia eikä edes lähin piiri välttämättä tiedä, etteivät hiukset ole aidot. Mutta peruukin saa pois nopeasti.
Tuli mieleen että uhri oli itse syövästä selvinnyt psykologi. Henkilö joka oli hyvin innostunut vaihtoehtolääketieteen avulla saamistaan hoitohyödyistä. Kirjoittiko hän syöpäpotilaiden lehtiin tai nettiin kokemuksistaan. Ehkä jopa mainitsi, miten aamuhetket Spandaun metsässä antavat voimia ja energiaa.
Joku muu, jota hoidot eivät olisi samoin auttaneet olisi voinut kokea onnellisesti parantumisestaan kertoilevan henkilön henkilökohtaisena loukkauksena. Silloin kohtaaminen ei olisikaan ollut sattumanvarainen.

Tekijä olisi voinut seurata hölkkääjää miettien, onko tämä se henkilö jota hän etsii? Kun hän sitten näki Kirstenin treenaamassa, hän tajusi että tuossa on se jota hän etsikin. Metsässä ei siihen aamun aikaan kuitenkaan varmaan ollut hirveän monta sopivan kokoista, ikäsistä ja muotoista naista joista valita uhria joka ei kuitenkaan ollut ihan tuttu.
Muutama puukonsku ja pois. Vaatteet pesulakuormaan tai polttoroskikseen, peruukki päähän ja viisi minuuttia myöhässä sinne mihin olikaan menossa.
Jos tekijän syöpä koitui hengenmenoksi, selittyisi se, miten hän on ollut niin täydellisen hiljaa teostaan.

Kellopeliappelsiini-teoria on muuten kiinnostava! Eteenkin se väkivallan ja paranemisen teema. Tekijähän kuitenkin vaikuttaa kurvanneen sellaisen laitoksen alueelle jossa on sekä ruumiin- että sielunhoitoa. Siitä ei kai ole epäselvyyttä että kuvassa on tekijä eikä kukaan muu?

Poliisin mukaan videolla näkyvä pyöräilijä on tekijä. He vaikuttavat olevan asiasta varmoja, koska hakevat häntä nimenomaan teosta epäiltynä. Ainakin Suomessa muotoiltaisiin, että poliisi etsii kuvan henkilöä, koska hänellä saattaa olla tietoa Sahlingin murhasta tai pyöriteltäisiin muuten epämääräisesti, jos ei oltaisi ihan varmoja asiasta.

Kellopeliappelsiini on hyytävä leffa. Juuri samanlainen tunnelma tästäkin tulee, voiko tekijä olla psykopaatti tai vaikka saanut innoitusta elokuvasta. Kiva leikkiä kovaa kuin Alex.

Teoria siitä että tekijä tunsi uhrin vaikka tämä ei tekijää on myös mielenkiintoinen. Itse hylkäsin sen ensin, koska tekijä ei voinut tietää tarkkaa aikaa ja paikkaa Sahlingin harjoituksille, mutta onhan hän voinut väijyä siellä useinkin.

Hyviä teorioita!

Googletin hieman lisää ja löysin Stern-lehdestä artikkelin, joka on julkaistu viikko surmateon jälkeen. Sen mukaan Kirsten S. murhattiin viidellä vatsaan osuneella iskulla. Mielenkiintoista, sillä avausviestiini kääntämässäni jutussa väitettiin, että poliisi ei paljasta tekotapaa (edestä vai takaa, kuinka monta iskua). No, erehtyminen on inhimillistä sekä toimittajilla että poliiseilla. Tämän jutun mukaan tekijästä on ollut havaintoja metsässä ennen tekoa, sekin on uusi tieto, mutta vahvistaa sen, miksi poliisi oli niin varma tekijän paikallistuntemuksesta ja otti sen tutkinnan lähtökohdaksi.

Alla suomennos jutusta. Ajattelin että jutun jatkoksi voisi myös kaivaa lisätietoja vastaavanlaisista tapauksista, joita tässä lehtijutussa on selostettu (liikemiehen murha lenkkeillessä jäi kaivelemaan minua eniten, samoin tapaus, jossa 5-vuotias jäi henkiin kun hullu hyökkäsi).

Lenkkeilijämurha: Älä eksy!
27. kesäkuuta 2009

Murhatun lenkkeilijä Kristin S:n tapauksessa poliisi hapuilee taas pimeässä. Kyseinen tapaus ei ole ainoa laatuaan selvittämättömissä rikoksissa. Monia naispuolisia lenkkeilijöitä pelottaa pimeässä. Berliinin poliisi antaa vinkkejä kuinka toimia.

Yksin lenkkeilevä nainen tietää tunteen: ei varsinaista pelkoa mutta aina välillä mielessä käy ajatus ”entä jos”. Katsooko vastaantuleva mies minua muuten vain vai onko katse jotenkin outo, uhkaava, epämiellyttävä? Suurin osa lenkkeilijöistä – miehistä ja naisista – pitää vähintään kännykkäänsä mukana soittaakseen hätätilassa apua. Joillakin on pippurisumutin mukana.

Sopii tosin epäillä, olisiko se auttanut Kirsten S:ää, 39-vuotiasta psykologia, jonka murha työllistää nyt Berliinin poliisia. Hän työskenteli berliiniläisen Charité-sairaalan syöpää sairastavien potilaiden sielunhoitajana. Viime viikolla hän oli liikkeellä Spandaun metsässä yhdessä miehensä kanssa. Pariskunta saapui vähän aamukahdeksan jälkeen suositulle ulkoilualueelle, jossa he lenkkeilivät säännöllisesti. Metsikössä on aina paljon ihmisiä, etenkin lapsiperheitä viikonloppuisin. Myös tänä viikonloppuna paikalla oli paljon ihmisiä.

Poliisi on rekonstruoinut tapahtumienkulun seuraavasti: Kirsten S. lämmitteli meditaatio- ja hengitysharjoituksin kun taas hänen aviomiehensä lähti yksin pitkälle lenkille. Aviomies ei voinut olla kaukana näkö- ja kuuloetäisyydeltä, kun noin klo 8.50 nuori mies hyökkäsi Kirsten S:n kimppuun ilmeisesti aivan yllättäen. Hän iski naista viisi kertaa veitsellä, vatsaan kohdistuneet iskut vahingoittivat uhria vakavasti. Tekijä pakeni polkupyörällä. Ohikulkija kuuli naisen huudot ja löydettyään tämän soitti hätänumeroon. Kirsten S. oli vielä hetken aikaa tajuissaan ja kuvaili hyökkääjän, mutta menehtyi vammoihinsa myöhemmin sairaalassa.

Vastaavanlaisia tapauksia:
- Heinäkuussa 2007 tuntematon lyö 36-vuotiaan Christinin kuoliaaksi metsässä Körchowissa kivellä tai lyömäaseella. Uhrin 5-vuotias poika Lukas loukkaantuu mutta selviää hengissä. Metsäreitti on myös lenkkeilijöiden suosiossa. Tekijää etsitään yhä.
- Kesäkuussa 2004 metsikössä lähellä Müncheniä 48-vuotiaan lenkkeilijänaisen kimppuun käydään veitsellä uhaten ja hänet raiskataan. Tekijä saatiin myöhemmin kiinni todistajalausuntojen avulla.
- Kesäkuussa 2003 Münchenissä psyykkisesti sairas mies puukottaa sairaanhoitajan. Mies on hyökännyt muutamaa päivää aikaisemmin lenkkeilevän naisen kimppuun ja lyönyt tätä nyrkillä kasvoihin.
- Heinäkuussa 2002 tuntematon tappoi naisen Berliinin Kreuzbergissä sijaitsevalla hautausmaalla lukuisilla veitseniskuilla. Tekijä saadaan kiinni 2004 todistajalausuntojen avulla, hän halusi ryöstää naisen.
- Joulukuussa 2001, Wilmersdorf. Liikemies Jürgen Bohm (52) tapetaan aamulenkillä 23:lla päähän kohdistuneella puukoniskulla. Teko on edelleen selvittämättä.
- Lokakuun 1999 ja toukokuun 2000 välillä Kehlissä on liikkeellä ”aave”, mies, joka yleensä varhain aamulla tappaa satunnaisesti valittuja naisia useilla veitseniskuilla Vuonna 2006 Jacques Plumain tuomitaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen kahdesta murhasta, kolmas uhri loukkaantui vakavasti. Neljättä tekoa ei voitu todistaa hänen tekemäkseen.
- Huhtikuussa 1998 18-vuotias Nadine katosi jäljettömiin lenkkeillessään. 15-vuotias koululainen oli kohdannut hänet sattumalta ja hukuttanut hänet läheiseen järveen. Eräs todistaja muisti koulupojan, joka oli käyttäytynyt oudosti. Motiivi jäi epäselväksi, tekijä ja uhri eivät tunteneet toisiaan.

Tekijä on nuori

Nyt Berliinin poliisi etsii kovalla panostuksella erittäin nuorta miestä, 15-20-vuotiasta. Hän oli pukeutunut kokovalkoisiin, eikä hän ollut täysin tuntematon metsikössä. Alueella liikkujat ovat kertoneet nähneensä miehen useaan kertaan metsässä, hän oli erittäin huoliteltu ja hänellä oli kirkuvanpunainen polkupyörä. Senkin Kirsten S. kertoi. Huolimatta siitä, että vihjeitä on tullut jo yli 170 ja on ilmoittautunut useita todistajia, jotka tulivat paikalle pian teon jälkeen ja antoivat ensiapua, poliisille ei ole vielä tullut ratkaisevaa vihjettä. Kuvaukset tekijästä eivät riitä poliisin piirrokseen, myös motiivi on täysin auki.

"Tällä hetkellä kaikki on auki. Varmaa on vain se, että uhri ei tuntenut tekijää, muuten hän olisi kertonut sen. On kuitenkin mahdollista, että tekijä tunsi uhrin ja oli esimerkiksi stalkkeri. Teko saattoi olla myös täysin satunnainen, ilman yhteyttä tekijän ja uhrin välillä. Mutta tämä kaikki on spekulaatiota", poliisin tiedottaja kertoi stern.de -sivustolle. Viranomaiset ajelevat nyt metsissä ja toivovat, että mahdollisesti psyykkisesti sairas tekijä palaisi tekopaikalle.

Tällaiset teot ovat erittäin harvinaisia – vaikka median suuri kiinnostus tapauksia kohtaan saakin kuvittelemaan toisin. "Riski joutua täysin satunnaisen teon uhriksi on äärimmäisen pieni" poliisin tiedottaja vahvistaa. Rikostilastojen mukaan tekijä ja uhri tuntevat yleensä toisensa, etenkin tappojen ja murhien ollessa kyseessä. Teon syy voi olla mustasukkaisuus, raha tai huumeet, mutta se, että joku tulee ja tappaa täysin tuntemattoman ihmisen kuin suoraan kirkkaalta taivaalta, ei mahdu tilastoihin. Siksi on mahdotonta saada selville kuinka usein tällaista todella tapahtuu. Teot tuodaan esiin mediassa ja unohtuvat jälleen, harvoin saa kuulla, miten niissä lopulta kävi. Tästä tulee vaikutelma, että puistot ovat täynnä murhaajia väijymässä uhrejaan. Siksi kai lenkkeillessä joskus pelottaa.

"Metsässä lenkkeily on periaatteessa turvallista"

Useat lenkkeilijät yrittävät aseistautua jollakin tavalla mahdollisen päällekarkaajan varalle. Kännykkä on mukana, jokapaikanase pippurisumute siirretään laukusta housuntaskuun. Tästä Uwe Löher Berliinin poliisin väkivallantorjuntaosastolta tosin varoittaa. "Siinä joutuu liian lähelle tekijää, vaara on liian suuri, että unohtaa juosta pakoon. Tai voi käydä niinkin, että tekijä riistää sumutteen haltuunsa ". Siitä ongelmat vasta alkavatkin. Löher varoittaa myös liian suuresta paniikista tällaisten tekojen jälkeen. "Metsässä lenkkeily on periaatteessa turvallista", ei koko ajan saa pelätä kaikkea. On kuitenkin hyvä miettiä, mihin pääsee pakoon, jos jotain tapahtuu. Onko lähellä taloja? Voinko valita reitin, joka on valaistu pimeän aikaan? "Yleensä näitä tapahtumia edeltää jonkinlainen ennakkoaavistus. Uhrille tulee outo tunne siitä, että häntä seurataan ". Mikäli näin on "karkottakaa tekijä, huutakaa kovaa, vaikka ketään ei olisi lähellä – se tekee hyökkääjän epävarmaksi". Ei tulisi myöskään epäröidä soittaa poliisille epäilyttävistä henkilöistä. Mikäli mahdollista, lenkille pitäisi ottaa mukaan joku kaveri.

Kirsten S:n tapauksessa ei todennäköisesti ollut “ennakkoaavistusta”. Tämänkaltaisilta hyökkäyksiltä ei käytännössä voi suojautua etukäteen, myös Löher on sitä mieltä. "Jos joku hyökkää puskista veitsi kädessä, mahdollisuuksia ei juurikaan ole". Varovaisuus ei auta.
Kirsten S:n murhaajan etsintä jatkuu. Ilman motiivia, ehkä psyykkisesti häiriintyneen tekijän ollessa kyseessä, poliisilla ei juurikaan ole mitään mistä lähteä liikkeelle lukuun ottamatta jälkiä ja todistajanlausuntoja. Siksi Berliinissä toivotaan lisävihjeitä yleisöltä, jotta läpimurto vielä saavutettaisiin. Aika kuluu, aiemmista tapauksista tiedetään, että jokaisen päivän myötä tekijän jäljille suoraan vievän vihjeen saaminen on epätodennäköisempää. Se on silti edelleen täysin mahdollista, poliisin tiedottaja kertoo, murhasta ei ole vielä kauan. Myös yhteys vastaavanlaiseen tekoon tutkitaan: joulukuussa 2001 lenkillä ollut liikemies murhattiin 23 veitseniskulla päähän Wilmersdorfissa. Silminnäkijöitä ei ole, murhaaja ei jäänyt kiinni.

Tekopaikalla on nyt kukkia ja kirjelappuja, poliisi on kiinnittänyt puihin vihjelappusia, myös välttämätön kysymys ”Miksi?” on mukana. Entä urheilijat ja retkeilijät? He ovat palanneet metsään, poliisihan pitää vahtia alueella. Ja pian myös tilastot unohtuvat. Eihän täällä mitään tapahdu.

http://www.stern.de/panorama/mord-an-jo ... 04735.html

Hyvä juttu, kiitos Irvikissa!
Tuo, että tekijä valkoisissa tamineissa ja kirkkaan punaisen pyörän kanssa oli tuttu näky metsässä kertoo kyllä omaa kieltään. Tekijä ei varmasti ole kovin kaukaa mutta se, ettei häntä silti saatu tunnistettua kenenkään naapurin tai tuttavan toimesta on kiinnostavaa. Eteenkin ne vaatteet huomioon ottaen.

Valkoinen asu päivästä toiseen hämmentää minua yhä. Eteenkin valkoiset housut ovat metsässä pyöräilyn jälkeen täplikkäät housut. Luulisi että ihan kevein perustein ei toistaisi sitä virhettä, vaikka kerran olisikin valkoisiin housuihin haksahtanut. Eli mikään sattuma vaatetus ei ole. varsinkin kun erikseen mainitaan miehen huoliteltu ja tahraton olemus.

Miten minusta se ulkoileva pakkolaitospotilas kuulostaisi yhä paremmalta vaihtoehdolta. Hän ei pyykkäisi itse vaatteitaan eikä ehkä valitsisikaan niitä itse. Valkoinen on myös toimiva hälyväri paikoissa, joissa voi olla yhdessä sekä potilaita että siviiliasuisia muita ihmisiä. Aulavahti näkee heti, poistuuko laitoksen tiloista vain päivävieraita vai yrittääkö ulos muitakin.

Jutussa mainitaan myös tyylikkäästi, ettei Sahling tuntenut murhaajaa, mutta että murhaaja saattoi tuntea hänet. Samoin vihjataan siihen, että uusia vihjeitä saisi tulla ja että tekijä voi hyvinkin aktivoitua uudestaan. Vihjaillaankohan siinä jollekin jonka tiedetään varmasti tekijää suojelevan?

Yritin kaivaa tietoja Sternin jutussa olleista pimeistä henkirikoksista, mutta vaikutti siltä, että ne ovat kaikki edelleen ratkeamatta.

Minustakin todennäköisin vaihtoehto on se, että tekijä oli psyykkisesti sairas. Yksi vaihtoehto on sekin, että hän on ollut aiemmin hoidossa esimerkiksi Johanneksessa ja siksi tottunut liikkumaan Spandaun metsässä. Ulkonäkö on niin tavallinen, siis kasvoista, että häntä ei ole muistettu tai osattu yhdistää tekoon. Hän on fantasioinut jonkun tappamisesta ja sitten toteuttanut tekonsa, mutta asunut jo muualla.

Sekin on mahdollista, että hän on muuttanut omilleen Berliiniin vähän aikaa sitten ja tuo valkoinen vaatekerta vain sattui olemaan sellainen, jota hän tykkäsi pitää, mutta teon jälkeen tietenkin luopui asustaan. Uutena uudessa kaupungissa hän on viettänyt aikaansa ulkoilualueella tai suunnitellut tekoaan ja siksi tutustunut metsään.

Mahdollista on myös, että Kirsten S. oli tarkoituksella valittu uhriksi ja edelliset käynnit liittyvät siihen, että hän on kierrellyt etsimässä uhriaan ja tällä kertaa sattui paikalle.

Vaihtoehto sekin, että tekijän asu on jonkinlaista hämäystä, joka johtaa ajatukset Johannekseen tai muuten vain väärään suuntaan potilaisiin ja hoitajiin.

Tekijä on saattanut palata kotikonnuilleen tai tehdä vaikka itsemurhan ja siksi hänestä ei ole kuulunut enää.