Kirsten Sahling, Berliini/Spandau 2009
Lähetetty: Ti Touko 05, 2015 1:21 pm
Henkirikosten selvitysprosentti on yleensä hyvä. Kaikkein vaikeinta on selvittää rikoksia, joissa tekijällä ja uhrilla ei ole mitään yhteyttä, vaan teko on täysin sattumanvarainen. Suomennan alle lähes kuusi vuotta sitten Berliinissä tapahtuneen murhan, joka ei näytä ratkeavan millään, vaikka tekijästä on hyvä kuvaus ja jopa valvontakamerakuvaa. Poliisi lähti ilmeisesti vääristä olettamuksista ja siksi teko on yhä ratkaisematta. Lähde kuvineen ja videoineen: http://www.morgenpost.de/berlin-aktuell ... Forst.html
Katso myös Berliinin poliisin ilmoitus: http://www.berlin.de/polizei/polizeimel ... .85080.php
22.12.13
Spandaun metsässä puukotetun naisen arvoitus
Kesällä 2009 Kirsten Sahling puukotettiin tämän ollessa lenkkeilemässä metsässä. Poliisi pystyy rekonstruoimaan teon minuutilleen. Silti tänäkään päivänä tekijän jäljillä ei olla. Nyt etsitään taas todistajia.
Neljä vuotta teon jälkeen ratkaisu näytti olevan yhtäkkiä todella lähellä. Palaset vaikuttivat sopivan yhteen. Se ei voinut olla sattumaa. Se ei olisi saanut olla vain sattumaa! Veitsi. Useat veitseniskut. Uhrin sattumanvarainen valinta. Ja tekijän ikä. Niin nuori.
21. toukokuuta 2013, myöhäinen iltapäivä. Reinickendorfin Residenzstraße-kadulla sijaitsevan myymälän lihatiskillä 30-vuotias Valentin W. hyökkää yhtäkkiä keittiöveitsellä erään eläkeläisen kimppuun. Yläruumiseen. 82-vuotias eläkeläisrouva kuolee tekopaikalle supermarkettiin. Valentin W. pidätetään. Henki käski hänen tehdä teon, Valentin W:n asianajaja sanoo myöhemmin.
Pian tämän jälkeen 7. Berliinin murharyhmän tutkijat, joille lihatiskimurhan tutkimukset eivät kuuluneet, saavat vihjeen: Valentin W:llä on ollut käytössään siirtolapuutarhamökki Spandaun metsässä. Myös kesäkuussa 2009 hän on oleskellut siellä. Tuolloin nuori mies puukotti läheisessä metsikössä yhtäkkiä ja sattumanvaraisesti 39-vuotiaan Kirsten Sahlingin. Tähän tekijän jäljet olivat päättyneet.
Vielä vuosia teon jälkeen poliisit tutkivat aluetta
"Vihje vaikutti niin hyvältä, todella lupaavalta", 47-vuotias rikoskomisario Norma Neufindt muistelee nyt. Hän on kollegojensa kanssa levittänyt infolehtisiä siirtolapuutarhassa alkukesästä. "Murha Spandaun metsässä", lukee sinivalkoisten lehtisten yläreunassa. Yhä neljä vuotta koko Saksaa kuohuttaneen teon jälkeen poliisit tutkivat systemaattisesti aluetta, etsivät todistajia, laajentavat tutkinta-aluetta vähän kerrallaan.
Samana päivänä kun lehtisiä jaettiin siirtolapuutarhan postilaatikoihin, tuli vihje Valentin W:stä, Norma Neufindt kertoo. Poliisit tarttuvat heti vihjeeseen. Mutta tutkinta päättyi umpikujaan. Jälleen kerran. "Se oli liian hyvää ollakseen totta", Thomas Scherhant, 54, sanoo. Hän on Neufindtin esimies murharyhmässä.
Valentin W:llä oli kesällä 2009 pitkät, tummat hiukset. Samoihin aikoihin kun Kirsten Sahling puukotettiin, hän haki itselleen työpaikkaa. Kuva hakemuksessa ja todistajien lausunnot vahvistavat pitkät hiukset. Näin ollen Valentin W. ei voinut olla tekijä. Spandaun metsän murhaajalla oli lyhyet, vaaleat hiukset ja erittäin nuoret kasvot. Tämän toteamiseen riittää todistajia. Myös uhri itse. Kirsten Sahling pystyi ennen kuolemaansa kuvailemaan murhaajansa.
Mitä tapahtui 20. kesäkuuta 2009?
Lauantai 20. kesäkuuta 2009. Kello on noin 8.40.
Nainen näkee miehen polkupyörineen jo kaukaa. Nainen juoksee kohti tienristeystä. Spandaun metsä on tiheä tällä kohtaa. Niitty, jokunen mänty tienreunassa. Nainen näkee kuinka mies kääntää pyöränsä. Nuori mies, valkeat housut, valkea takki. Mies lähestyy lännestä pientä risteystä. Hän jää risteyksen kohdalle. Nojaa kapeaan tammeen.
Ja katsoo naista.
Katse tuntuu naisesta epämiellyttävältä, mutta nainen juoksee miehen ohi tulematta häirityksi. Nyt nainen kuulee pyöränrenkaiden rahinan takanaan metsätiellä. Mies seuraa häntä. Hän ajaa hitaasti lenkkeilevän naisen takana. Mies ei halua mennä ohi. Tätä jatkuu useamman minuutin ajan, reilut 700 metriä. Sitten nainen kääntyy oikealle ja näkee toisen naisen tiellä. Tämä on uppoutunut qigong/chikung-harjoituksiin. Kun lenkkeilevä nainen on juossut harjoituksia tekevän naisen ohi, pyörän äänet yhtäkkiä loppuvat. Hän kääntyy vielä hetken kuluttua katsomaan taakseen. Polkupyörää ei näy.
Nainen kuulee enää huudon kaukaisuudesta. Hän ei tiedä, että ne ovat qigong-harjoituksia tehneen Kirsten Sahlingin avunhuutoja, vaan jatkaa matkaansa juoksulenkillään.
Motiivi on edelleen täysin epäselvä
Kirsten Sahling oli sattumanvarainen uhri, siitä rikostutkijat Norma Neufindt ja Thomas Scherhant ovat melko varmoja. "Sama olisi varmaan voinut tapahtua lenkkeilijälle", Scherhant sanoo. Tuolloin 34-vuotias lenkkeilijä ilmoittautui välittömästi poliisille todistajana ja kertoi kohtaamisestaan valkoisiin pukeutuneen miehen kanssa. Hänen todistuksensa tekijän käytöksestä vahvistaa, että Kirsten Sahling tuskin joutui itseensä kohdistuneen, suunnitellun, harkitun murhan uhriksi. "Tekijä meni aamulla metsään veitsen kanssa tappaakseen jonkun", tutkinnanjohtaja sanoo.
"Motiivi on tänäänkin täysin epäselvä", Scherhant sanoo. Kyse ei ollut ryöstömurhasta, mikään ei viittaa seksuaaliseen motiiviin. Murhaaja ei tehnyt uhrilleen seksuaalista väkivaltaa. Tappaviin iskuihin ei myöskään liittynyt tilanteen kärjistymistä, mitään riitaa ei ollut ennen tekoa. Kirsten Sahlingilla ei ilmeisesti ollut minkäänlaista yhteyttä murhaajaansa.
Murhien selvitysprosentti on kaikkein korkein poliisin tutkimista rikoksista. Viime vuonna (2012) prosentti oli 90,9. Kaikkein tavallisinta on, että poliisi löytää tekijän uhrin elämänpiiristä, tai kuten poliisi sanoo ”yhteys on läheisempi tai etäisempi”.
Kun kiinnekohdat puuttuvat, kaikki on vaikeampaa. Tässä tapauksessa ei ole motiiviakaan, mikä tekee tutkinnasta vielä vaikeampaa. Kirsten Sahlingin tapauksessa edes murha-asetta ei ole löydetty.
Tällaisissa tapauksissa epäillään aluksi puolisoa. Oliko hän murhaaja tai toimeksiantaja? Norma Neufindt pyörittää päätään. ”Tietenkin tutkimme alussa myös tätä vaihtoehtoa. Mutta herra Sahling voitiin nopeasti sulkea todennäköisten tekijöiden joukosta".
Uhri Kirsten Sahling
Kirsten Sahling työskenteli Charité-nimisessä sairaalassa, sen Benjamin Franklin -kampuksella. Hän oli psykologi syöpäosastolla. Alun perin hän oli opiskellut sairaanhoitajaksi, mutta sairastui syöpään 1993. Hän selviytyi siitä ja löysi koululääketieteen ohella parannukseksi qigongin, kiinalaisen opin ruumiillisesta liikunnasta ja henkisistä harjoituksista. Hän opiskeli psykologiaa auttaakseen muita syöpäpotilaita elämään sairauden kanssa. Hänellä ei ollut ongelmia työssään, kollegojen tai työnantajan kanssa.
Miehensä Kirsten Sahling oli vuonna 2009 tuntenut jo 20 vuoden ajan, he olivat menneet naimisiin 2001. Mies oli pysynyt hänen rinnallaan sairauden aikana. Avioliitto oli onnellinen. Lapsia Sahlingeilla ei ollut.
Kirsten Sahling teki joka päivä qigong-harjoituksia ennen töihin menoa. Toisinaan hän kävi urheilemassa Spandaun metsässä miehensä kanssa viikonloppuisin. Siellä heidän tiensä erosivat. Nainen teki harjoituksiaan, mies lähti lenkille.
Aviomies lenkkeili aivan lähistöllä
Sahlingit toimivat näin myös 20. kesäkuuta 2009 aamulla. Aviomies ei ollut kaukana, kun Kirsten Sahling puukotettiin. Toinen lenkkeilijämies löysi kuolettavasti haavoittuneen naisen metsätieltä, myös hän oli nähnyt valkoisiin pukeutuneen pyöräilijän, kun tämä ajoi miestä vastaan. Todistajamies soitti ambulanssin, toinen naistodistaja huolehti kuolevasta.
Veitsimies oli todella nuori, Kirsten Sahling kertoo tuntemattomalle naiselle, joka oli kumartunut hänen ylleen ja pitää häntä kädestä. Poika valkoisissa vaatteissa, vaaleat, lyhyet hiukset. Hän ei tuntenut tekijää. Kirsten Sahling kertoo naiselle nimensä, myös puhelinnumeronsa. Naisella ei ole kirjoitusvälineitä mukana. Hän piirtää numeron lopulta oksalla maahan. Ennen kuin Kirsten Sahling menettää tajuntansa, hän kertoo todistajanaiselle myös miehensä olevan jossain päin metsää lenkillä. ”Sanokaa miehelleni, että rakastan häntä.”
Kirsten Sahling ei palaa enää tajuihinsa. Hän kuolee hieman myöhemmin sairaalassa verenhukkaan.
Valkoisesta vaatetuksesta ei ole epäilystäkään
Tekijänkuvaus ei ole muuttunut poliisissa tämän jälkeen. 15-25-vuotias mies, noin 175 cm pitkä, hoikka, keskieurooppalaisen näköinen, lyhyet hiukset. Silmiinpistävän valkoiset vaatteet. Maastopyörä joko punainen tai punarunkoinen.
"Todistajien kuvaukset tekijästä vastaavat toisiaan", Norma Neufindt sanoo. "Jopa epätavallisissa yksityiskohdissa" Valkoisesta vaatetuksesta ei näin ollen ole epäilystäkään. Useat todistajat ovat ilmeisesti myös kertoneet, että kyseinen nuori mies oli viehättävän tai kiltin näköinen.
Ja on vielä videokin. Aivan tekopaikan lähellä, linnuntietä ehkä kilometrin päässä, on evankelinen Johanneksen seurakunta, suuri sosiaalinen yhteisö, jonka alueella on noin 60 taloa. Alue, jossa on portinvartijantalo ja kameravalvonta. Kamera 03 kuvasi polkupyöräilijän hieman alle 8 sekunnin kestävälle filmille, joka on kuitenkin karkearakeinen ja mustavalkoinen. Mies ajaa polkupyörällä ja kääntyy metsästä seurakunnan alueelle. Hän on pukeutunut valkoisiin. Kamera 03 kuvasi hänet aamulla 20. kesäkuuta 2009, hieman teon jälkeen, hieman sen jälkeen kun vielä yksi naispuolinen todistaja oli nähnyt hänet seurakuntaan vievällä tiellä polkupyörineen.
Johanneksen seurakunta tutkinnan keskiössä
Poliisille oli pian selvää, että Kirsten Sahlingin oletettu murhaaja tallentui filmille. Heinäkuun ensimmäisinä päivinä tutkijat julkaisevat kameran kuvat suurelle yleisölle, niitä jaetaan tulosteina, näytetään televisiossa. Eivätkä ne johda mihinkään.
Kuvien laatu on niin heikko, että tänäkään päivänä parantunut tekniikka ei pysty tekemään tekijän kasvoista tunnistettavaa. ”Kun pikseleitä ei ole, niitä ei voi taikoa esiin”, Thomas Scherhant sanoo. Tietokoneella voisi yrittää rekonstruoida kasvonpiirteitä, mutta nekin olisivat vain arvauksia, eivät varmoja tietoja. Seurakunnan alueella oli myös kamera, joka kuvaa vierailijoita lähempää. Se olisi paljastanut tekijän kasvot paremmin. 20. kesäkuuta 2009 tämä kamera oli rikki.
Siitä huolimatta video on auttanut rikostutkintaa – nimittäin terävöittämään tekijäprofiilia. ”Mies ajaa ympärilleen katsomatta Johanneksen seurakunnan alueelle”, Norma Neufindt sanoo. "Se puhuu yksiselitteisesti sen puolesta, että tekijällä oli paikallistuntemusta.” Mies tunsi tienoon ja oli pukeutunut valkoisiin. Johanneksen seurakunta päätyi välittömästi tutkinnan keskiöön.
Etsintä
Vain muutamia tunteja oli kulunut Kirsten Sahlingin murhasta, kun poliisi kääntyi ensimmäistä kertaa yleisön puoleen. Tekijän tuntomerkit julkaistiin, pyydettiin todistajia ilmoittautumaan. Ensimmäisenä päivänä tuli pari tusinaa vihjettä. Kolmen päivän jälkeen niitä oli 80. Neljän päivän jälkeen 125. Heinäkuun puolivälissä lähes 400. Tänä päivänä 945. Vilpittömän, kuvissa sympaattisesti hymyilevän nuoren naisen murha herättää ihmisissä halua auttaa tutkinnassa ja kertoa huomioista.
Poliisin tulee selvittää jokainen vihje. Mikäli todistajat kertovat nähneensä metsässä pieniä miehiä Marsista, vihje luokitellaan käyttökelvottomaksi, mutta silti se täytyy dokumentoida. Eräät todistajat, jotka ovat äänessä iltapäivälehdissä murhan jälkeisinä päivinä, paljastuvat huijareiksi.
Tutkijat aloittavat A-luokan vihjeistä, monia muita käsitellään vasta myöhemmin. Vihjetulva on Sahlingin tapauksessa niin suuri ensimmäisinä päivinä, että sitä on vaikea hallita. Punaisista polkupyöristä tulee lukemattomia ilmoituksia. Mutta toisin kuin autojen ollessa kyseessä, pyörien omistajia on vaikea jäljittää, saati sitten pyörien käyttäjiä.
Koulua, siirtolapuutarhaa ja asuinaluetta tutkitaan
Samaan aikaan kuultiin todistajia. Uhrin sukulaisia, ystäviä, kollegoja. Aviomiestä. Kirsten Sahlingin koko elämänpiiri kartoitettiin, etsittiin jotain silmiinpistävää, mahdollista motiivia. Teko rekonstruoitiin. Sukeltajat tutkivat metsälampia, muut maa-alueita löytääkseen tekovälineen. Poliisikoirat yrittivät jäljittää pyöräilijän reittiä. 5000 euron palkkio asetettiin teon selviämiseen johtavista tiedoista.
Johanneksen seurakunta, sen noin 100 työntekijää, asiakkaat ja potilaat, jopa näiden vierailijat tutkittiin. Oliko valkoisiin pukeutunut mies täällä töissä? Oliko hän hoidossa psyykkisten ongelmien vuoksi? Kävikö hän säännöllisesti vierailulla isoäitinsä luona vanhainkodissa? Myös muut Spandaun alueen paikat, joissa huomiota herättävästi pukeutunut mies olisi voinut työskennellä tai olla hoidettavana tutkittiin. Samoin läheinen koulu, siirtolapuutarha, asuinalue. Kaikki tietyn ikäluokan miehet, jotka ennen tekoa tai sen aikana olivat kirjoilla Spandaun metsän postinumeroalueella.
Vihjeitä tulee yhä
Yli 3000 ihmistä on ollut tutkinnan kohteena viimeksi kuluneina 4½ vuotena. Edelleen tulee vihjeitä. Vuosipäivän tienoilla kesällä tulee muutama enemmän kuin muina aikoina, tutkijat kertovat.
Poliisi ei tietenkään voi tietää, ovatko he etsineet oikeasta paikasta. ”Ehkä hän asui jo tuolloin eri kaupungissa”, Norma Neufindt sanoo. "Ehkä vain eri alueella. Ehkä hän tunsi Spandaun metsän vain siksi, että on vieraillut siellä." Ensimmäisenä pitää selvittää lähialueet, Neufindt sanoo. Ne pienet kiinnekohdat, joita ylipäätään on. "Etenemme systemaattisesti emmekä siksi voi sulkea pois tiettyjä asioita. Kun lähtökohta on paikallistuntemus, keskitymme tietenkin tapahtumapaikan lähialueelle."
Metsässä urheillut nainen jälleen puukotuksen kohteena
Tutkijat vertailevat murhaa myös muihin tekoihin. He etsivät yhtäläisyyksiä koko Saksan alueella. Tämän vuoden heinäkuussa Nordwestmecklenburgissa (Luoteis-Mecklenburgissa?) puukotettiin jälleen lenkkeilijänaista ja berliiniläistutkijat olivat korvat tarkkana. Taas nuori nainen, vasta 29-vuotias. Taas urheillessa metsässä. Hän kuoli kaulaan suunnattuun pistoon. Tekijä löydettiin DNA:n avulla nopeasti. Poliisin vanha tuttu seksuaalirikollinen Lyypekistä. Mutta tekijämies on jo 45-vuotias ja aivan liian vanha ollakseen Spandaun metsän puukottaja, joka todistajien mukaan oli ehkä teini-ikäinen vuonna 2009.
Yhä edelleen 4½ vuoden jälkeen Norma Neufindt ja Thomas Scherhant toivovat ennen kaikkea todistajia. Jotakuta, joka on tähän saakka vaiennut. "Ehkä tekijä on uskoutunut jollekulle", Scherhant sanoo. "Ehkä hän on vain vihjaillut tai kehuskellut, eikä siihen ole kiinnitetty huomiota. Toivomme kovasti, että tällaisessa tapauksessa todistaja tuntee piston sydämessään ja kertoo siitä.” Ehkä todistajat eivät ole uskaltaneet tai halunneet mustamaalata ketään. Ehkä se, mitä olisi kerrottavana poliisille, tuntuu liian tyhjänpäiväiseltä. ”Myös turhalta tuntuva voi auttaa meitä”, tutkinnanjohtaja toteaa.
Tekopaikka Spandaun metsässä
Siellä missä Kirsten Sahling kohtasi murhaajansa, seisoo kolme koivua. Jagen 31 on nimeltään Spandaun metsän osa, joka sijaitsee Kuhlake-lammen rannalla. On maanantaiaamu joulukuussa 2013. Norma Neufindt ja Thomas Scherhant eivät ole vähään aikaan käyneet täällä, tekopaikalla. Kolme koivua he merkitsivät itselleen vuonna 2009, löytääkseen paikan uudelleen, Neufindt kertoo. "Kun saavuin paikalle, rouva Sahling oli jo viety pois ambulanssilla", hän muistelee. Vain poliisin nauha ja pelastustoimen sitomistarvikkeiden jäänteet kertoivat, missä teko tapahtui. Edes verijälkiä ei ollut metsätiellä.
"Olen käynyt täällä ainakin sata kertaa ", Neufindt sanoo. "Väijyimme tuolla lähimaastossa toivoen, että tekijä palaisi vielä takaisin tekopaikalle.” Hän näyttää syvemmällä metsässä olevia puita ja pensaikkoa. Teon jälkeisinä päivinä Spandaun metsissä oli huomattavan hiljaista huolimatta kauniista säästä. Jalankulkijoille ja liikunnan harrastajille metsästä oli tullut pelottava. Tänä märkänä syksyisenä päivänä joulukuussa 2013 he ovat palanneet. Huolimatta sateesta pyöräilijät ajavat metsäteitä, vanhempi väki sauvakävelee kovaa vauhtia kolmen koivun ohi.
Kirsten Sahlingin muistokivi metsässä
Teosta itsestään poliisit eivät juurikaan halua kertoa. Kuinka monta iskua tappoi Kirsten Sahlingin. Hyökkäsikö murhaaja hänen kimppuunsa edestä vai takaapäin. Se kaikki kuuluu tutkintataktiikkaan. ”Emme tietenkään kerro kaikkea, mitä tiedämme”, Thomas Scherhant sanoo. Mikäli teosta epäilty vielä pidätetään ja häntä kuulustellaan, on tärkeää tietää, mitä hän on voinut lukea lehdistä ja mitä ei.
Kirsten Sahlingin mies laittoi muistokiven metsään, karkeasti hakatun siirtolohkareen on peittänyt sammal. Sitä on enää vaikea nähdä lehtien ja puunrunkojen seasta. Messinkilaatalle on kirjoitettu vain vähän tekstiä. Hänen nimensä, syntymävuotensa, kuolinvuotensa. Ei pystyttäjän nimeä, ei mainintaa teosta. Risti, vierellään teksti: ”Tutkimattomia ovat Herran tiet”.
*********************
Itseäni ihmetyttää kovasti kuinka on mahdollista, että teko ei ole selvinnyt. Tuntomerkit ovat selvät, teko herätti huomiota, mies liikkui polkupyörällä ja pukeutuminen oli erikoista tuon ikäiselle. Ehkä häiritsevä tekijä on ollut se, että väärät vihjeet vaikuttivat liian hyviltä? Johanneksen seurakunta tuntui varmasti oikealta paikalta löytää tekijä ja kun häntä ei sieltä löydettykään, oltiin taas nollassa. Toinen asia mikä tuli mieleen oli Valentin W. Jos tuntomerkit tekijästä eivät olisi olleet niin hyviä, tutkinnan lopputulos saattaisi olla, että hän on syyllinen Sahlingin murhaan, mutta todisteet eivät riitä ja case closed. Nyt on pakko myöntää, että tekijä on yhä täysin pimennossa.
Katso myös Berliinin poliisin ilmoitus: http://www.berlin.de/polizei/polizeimel ... .85080.php
22.12.13
Spandaun metsässä puukotetun naisen arvoitus
Kesällä 2009 Kirsten Sahling puukotettiin tämän ollessa lenkkeilemässä metsässä. Poliisi pystyy rekonstruoimaan teon minuutilleen. Silti tänäkään päivänä tekijän jäljillä ei olla. Nyt etsitään taas todistajia.
Neljä vuotta teon jälkeen ratkaisu näytti olevan yhtäkkiä todella lähellä. Palaset vaikuttivat sopivan yhteen. Se ei voinut olla sattumaa. Se ei olisi saanut olla vain sattumaa! Veitsi. Useat veitseniskut. Uhrin sattumanvarainen valinta. Ja tekijän ikä. Niin nuori.
21. toukokuuta 2013, myöhäinen iltapäivä. Reinickendorfin Residenzstraße-kadulla sijaitsevan myymälän lihatiskillä 30-vuotias Valentin W. hyökkää yhtäkkiä keittiöveitsellä erään eläkeläisen kimppuun. Yläruumiseen. 82-vuotias eläkeläisrouva kuolee tekopaikalle supermarkettiin. Valentin W. pidätetään. Henki käski hänen tehdä teon, Valentin W:n asianajaja sanoo myöhemmin.
Pian tämän jälkeen 7. Berliinin murharyhmän tutkijat, joille lihatiskimurhan tutkimukset eivät kuuluneet, saavat vihjeen: Valentin W:llä on ollut käytössään siirtolapuutarhamökki Spandaun metsässä. Myös kesäkuussa 2009 hän on oleskellut siellä. Tuolloin nuori mies puukotti läheisessä metsikössä yhtäkkiä ja sattumanvaraisesti 39-vuotiaan Kirsten Sahlingin. Tähän tekijän jäljet olivat päättyneet.
Vielä vuosia teon jälkeen poliisit tutkivat aluetta
"Vihje vaikutti niin hyvältä, todella lupaavalta", 47-vuotias rikoskomisario Norma Neufindt muistelee nyt. Hän on kollegojensa kanssa levittänyt infolehtisiä siirtolapuutarhassa alkukesästä. "Murha Spandaun metsässä", lukee sinivalkoisten lehtisten yläreunassa. Yhä neljä vuotta koko Saksaa kuohuttaneen teon jälkeen poliisit tutkivat systemaattisesti aluetta, etsivät todistajia, laajentavat tutkinta-aluetta vähän kerrallaan.
Samana päivänä kun lehtisiä jaettiin siirtolapuutarhan postilaatikoihin, tuli vihje Valentin W:stä, Norma Neufindt kertoo. Poliisit tarttuvat heti vihjeeseen. Mutta tutkinta päättyi umpikujaan. Jälleen kerran. "Se oli liian hyvää ollakseen totta", Thomas Scherhant, 54, sanoo. Hän on Neufindtin esimies murharyhmässä.
Valentin W:llä oli kesällä 2009 pitkät, tummat hiukset. Samoihin aikoihin kun Kirsten Sahling puukotettiin, hän haki itselleen työpaikkaa. Kuva hakemuksessa ja todistajien lausunnot vahvistavat pitkät hiukset. Näin ollen Valentin W. ei voinut olla tekijä. Spandaun metsän murhaajalla oli lyhyet, vaaleat hiukset ja erittäin nuoret kasvot. Tämän toteamiseen riittää todistajia. Myös uhri itse. Kirsten Sahling pystyi ennen kuolemaansa kuvailemaan murhaajansa.
Mitä tapahtui 20. kesäkuuta 2009?
Lauantai 20. kesäkuuta 2009. Kello on noin 8.40.
Nainen näkee miehen polkupyörineen jo kaukaa. Nainen juoksee kohti tienristeystä. Spandaun metsä on tiheä tällä kohtaa. Niitty, jokunen mänty tienreunassa. Nainen näkee kuinka mies kääntää pyöränsä. Nuori mies, valkeat housut, valkea takki. Mies lähestyy lännestä pientä risteystä. Hän jää risteyksen kohdalle. Nojaa kapeaan tammeen.
Ja katsoo naista.
Katse tuntuu naisesta epämiellyttävältä, mutta nainen juoksee miehen ohi tulematta häirityksi. Nyt nainen kuulee pyöränrenkaiden rahinan takanaan metsätiellä. Mies seuraa häntä. Hän ajaa hitaasti lenkkeilevän naisen takana. Mies ei halua mennä ohi. Tätä jatkuu useamman minuutin ajan, reilut 700 metriä. Sitten nainen kääntyy oikealle ja näkee toisen naisen tiellä. Tämä on uppoutunut qigong/chikung-harjoituksiin. Kun lenkkeilevä nainen on juossut harjoituksia tekevän naisen ohi, pyörän äänet yhtäkkiä loppuvat. Hän kääntyy vielä hetken kuluttua katsomaan taakseen. Polkupyörää ei näy.
Nainen kuulee enää huudon kaukaisuudesta. Hän ei tiedä, että ne ovat qigong-harjoituksia tehneen Kirsten Sahlingin avunhuutoja, vaan jatkaa matkaansa juoksulenkillään.
Motiivi on edelleen täysin epäselvä
Kirsten Sahling oli sattumanvarainen uhri, siitä rikostutkijat Norma Neufindt ja Thomas Scherhant ovat melko varmoja. "Sama olisi varmaan voinut tapahtua lenkkeilijälle", Scherhant sanoo. Tuolloin 34-vuotias lenkkeilijä ilmoittautui välittömästi poliisille todistajana ja kertoi kohtaamisestaan valkoisiin pukeutuneen miehen kanssa. Hänen todistuksensa tekijän käytöksestä vahvistaa, että Kirsten Sahling tuskin joutui itseensä kohdistuneen, suunnitellun, harkitun murhan uhriksi. "Tekijä meni aamulla metsään veitsen kanssa tappaakseen jonkun", tutkinnanjohtaja sanoo.
"Motiivi on tänäänkin täysin epäselvä", Scherhant sanoo. Kyse ei ollut ryöstömurhasta, mikään ei viittaa seksuaaliseen motiiviin. Murhaaja ei tehnyt uhrilleen seksuaalista väkivaltaa. Tappaviin iskuihin ei myöskään liittynyt tilanteen kärjistymistä, mitään riitaa ei ollut ennen tekoa. Kirsten Sahlingilla ei ilmeisesti ollut minkäänlaista yhteyttä murhaajaansa.
Murhien selvitysprosentti on kaikkein korkein poliisin tutkimista rikoksista. Viime vuonna (2012) prosentti oli 90,9. Kaikkein tavallisinta on, että poliisi löytää tekijän uhrin elämänpiiristä, tai kuten poliisi sanoo ”yhteys on läheisempi tai etäisempi”.
Kun kiinnekohdat puuttuvat, kaikki on vaikeampaa. Tässä tapauksessa ei ole motiiviakaan, mikä tekee tutkinnasta vielä vaikeampaa. Kirsten Sahlingin tapauksessa edes murha-asetta ei ole löydetty.
Tällaisissa tapauksissa epäillään aluksi puolisoa. Oliko hän murhaaja tai toimeksiantaja? Norma Neufindt pyörittää päätään. ”Tietenkin tutkimme alussa myös tätä vaihtoehtoa. Mutta herra Sahling voitiin nopeasti sulkea todennäköisten tekijöiden joukosta".
Uhri Kirsten Sahling
Kirsten Sahling työskenteli Charité-nimisessä sairaalassa, sen Benjamin Franklin -kampuksella. Hän oli psykologi syöpäosastolla. Alun perin hän oli opiskellut sairaanhoitajaksi, mutta sairastui syöpään 1993. Hän selviytyi siitä ja löysi koululääketieteen ohella parannukseksi qigongin, kiinalaisen opin ruumiillisesta liikunnasta ja henkisistä harjoituksista. Hän opiskeli psykologiaa auttaakseen muita syöpäpotilaita elämään sairauden kanssa. Hänellä ei ollut ongelmia työssään, kollegojen tai työnantajan kanssa.
Miehensä Kirsten Sahling oli vuonna 2009 tuntenut jo 20 vuoden ajan, he olivat menneet naimisiin 2001. Mies oli pysynyt hänen rinnallaan sairauden aikana. Avioliitto oli onnellinen. Lapsia Sahlingeilla ei ollut.
Kirsten Sahling teki joka päivä qigong-harjoituksia ennen töihin menoa. Toisinaan hän kävi urheilemassa Spandaun metsässä miehensä kanssa viikonloppuisin. Siellä heidän tiensä erosivat. Nainen teki harjoituksiaan, mies lähti lenkille.
Aviomies lenkkeili aivan lähistöllä
Sahlingit toimivat näin myös 20. kesäkuuta 2009 aamulla. Aviomies ei ollut kaukana, kun Kirsten Sahling puukotettiin. Toinen lenkkeilijämies löysi kuolettavasti haavoittuneen naisen metsätieltä, myös hän oli nähnyt valkoisiin pukeutuneen pyöräilijän, kun tämä ajoi miestä vastaan. Todistajamies soitti ambulanssin, toinen naistodistaja huolehti kuolevasta.
Veitsimies oli todella nuori, Kirsten Sahling kertoo tuntemattomalle naiselle, joka oli kumartunut hänen ylleen ja pitää häntä kädestä. Poika valkoisissa vaatteissa, vaaleat, lyhyet hiukset. Hän ei tuntenut tekijää. Kirsten Sahling kertoo naiselle nimensä, myös puhelinnumeronsa. Naisella ei ole kirjoitusvälineitä mukana. Hän piirtää numeron lopulta oksalla maahan. Ennen kuin Kirsten Sahling menettää tajuntansa, hän kertoo todistajanaiselle myös miehensä olevan jossain päin metsää lenkillä. ”Sanokaa miehelleni, että rakastan häntä.”
Kirsten Sahling ei palaa enää tajuihinsa. Hän kuolee hieman myöhemmin sairaalassa verenhukkaan.
Valkoisesta vaatetuksesta ei ole epäilystäkään
Tekijänkuvaus ei ole muuttunut poliisissa tämän jälkeen. 15-25-vuotias mies, noin 175 cm pitkä, hoikka, keskieurooppalaisen näköinen, lyhyet hiukset. Silmiinpistävän valkoiset vaatteet. Maastopyörä joko punainen tai punarunkoinen.
"Todistajien kuvaukset tekijästä vastaavat toisiaan", Norma Neufindt sanoo. "Jopa epätavallisissa yksityiskohdissa" Valkoisesta vaatetuksesta ei näin ollen ole epäilystäkään. Useat todistajat ovat ilmeisesti myös kertoneet, että kyseinen nuori mies oli viehättävän tai kiltin näköinen.
Ja on vielä videokin. Aivan tekopaikan lähellä, linnuntietä ehkä kilometrin päässä, on evankelinen Johanneksen seurakunta, suuri sosiaalinen yhteisö, jonka alueella on noin 60 taloa. Alue, jossa on portinvartijantalo ja kameravalvonta. Kamera 03 kuvasi polkupyöräilijän hieman alle 8 sekunnin kestävälle filmille, joka on kuitenkin karkearakeinen ja mustavalkoinen. Mies ajaa polkupyörällä ja kääntyy metsästä seurakunnan alueelle. Hän on pukeutunut valkoisiin. Kamera 03 kuvasi hänet aamulla 20. kesäkuuta 2009, hieman teon jälkeen, hieman sen jälkeen kun vielä yksi naispuolinen todistaja oli nähnyt hänet seurakuntaan vievällä tiellä polkupyörineen.
Johanneksen seurakunta tutkinnan keskiössä
Poliisille oli pian selvää, että Kirsten Sahlingin oletettu murhaaja tallentui filmille. Heinäkuun ensimmäisinä päivinä tutkijat julkaisevat kameran kuvat suurelle yleisölle, niitä jaetaan tulosteina, näytetään televisiossa. Eivätkä ne johda mihinkään.
Kuvien laatu on niin heikko, että tänäkään päivänä parantunut tekniikka ei pysty tekemään tekijän kasvoista tunnistettavaa. ”Kun pikseleitä ei ole, niitä ei voi taikoa esiin”, Thomas Scherhant sanoo. Tietokoneella voisi yrittää rekonstruoida kasvonpiirteitä, mutta nekin olisivat vain arvauksia, eivät varmoja tietoja. Seurakunnan alueella oli myös kamera, joka kuvaa vierailijoita lähempää. Se olisi paljastanut tekijän kasvot paremmin. 20. kesäkuuta 2009 tämä kamera oli rikki.
Siitä huolimatta video on auttanut rikostutkintaa – nimittäin terävöittämään tekijäprofiilia. ”Mies ajaa ympärilleen katsomatta Johanneksen seurakunnan alueelle”, Norma Neufindt sanoo. "Se puhuu yksiselitteisesti sen puolesta, että tekijällä oli paikallistuntemusta.” Mies tunsi tienoon ja oli pukeutunut valkoisiin. Johanneksen seurakunta päätyi välittömästi tutkinnan keskiöön.
Etsintä
Vain muutamia tunteja oli kulunut Kirsten Sahlingin murhasta, kun poliisi kääntyi ensimmäistä kertaa yleisön puoleen. Tekijän tuntomerkit julkaistiin, pyydettiin todistajia ilmoittautumaan. Ensimmäisenä päivänä tuli pari tusinaa vihjettä. Kolmen päivän jälkeen niitä oli 80. Neljän päivän jälkeen 125. Heinäkuun puolivälissä lähes 400. Tänä päivänä 945. Vilpittömän, kuvissa sympaattisesti hymyilevän nuoren naisen murha herättää ihmisissä halua auttaa tutkinnassa ja kertoa huomioista.
Poliisin tulee selvittää jokainen vihje. Mikäli todistajat kertovat nähneensä metsässä pieniä miehiä Marsista, vihje luokitellaan käyttökelvottomaksi, mutta silti se täytyy dokumentoida. Eräät todistajat, jotka ovat äänessä iltapäivälehdissä murhan jälkeisinä päivinä, paljastuvat huijareiksi.
Tutkijat aloittavat A-luokan vihjeistä, monia muita käsitellään vasta myöhemmin. Vihjetulva on Sahlingin tapauksessa niin suuri ensimmäisinä päivinä, että sitä on vaikea hallita. Punaisista polkupyöristä tulee lukemattomia ilmoituksia. Mutta toisin kuin autojen ollessa kyseessä, pyörien omistajia on vaikea jäljittää, saati sitten pyörien käyttäjiä.
Koulua, siirtolapuutarhaa ja asuinaluetta tutkitaan
Samaan aikaan kuultiin todistajia. Uhrin sukulaisia, ystäviä, kollegoja. Aviomiestä. Kirsten Sahlingin koko elämänpiiri kartoitettiin, etsittiin jotain silmiinpistävää, mahdollista motiivia. Teko rekonstruoitiin. Sukeltajat tutkivat metsälampia, muut maa-alueita löytääkseen tekovälineen. Poliisikoirat yrittivät jäljittää pyöräilijän reittiä. 5000 euron palkkio asetettiin teon selviämiseen johtavista tiedoista.
Johanneksen seurakunta, sen noin 100 työntekijää, asiakkaat ja potilaat, jopa näiden vierailijat tutkittiin. Oliko valkoisiin pukeutunut mies täällä töissä? Oliko hän hoidossa psyykkisten ongelmien vuoksi? Kävikö hän säännöllisesti vierailulla isoäitinsä luona vanhainkodissa? Myös muut Spandaun alueen paikat, joissa huomiota herättävästi pukeutunut mies olisi voinut työskennellä tai olla hoidettavana tutkittiin. Samoin läheinen koulu, siirtolapuutarha, asuinalue. Kaikki tietyn ikäluokan miehet, jotka ennen tekoa tai sen aikana olivat kirjoilla Spandaun metsän postinumeroalueella.
Vihjeitä tulee yhä
Yli 3000 ihmistä on ollut tutkinnan kohteena viimeksi kuluneina 4½ vuotena. Edelleen tulee vihjeitä. Vuosipäivän tienoilla kesällä tulee muutama enemmän kuin muina aikoina, tutkijat kertovat.
Poliisi ei tietenkään voi tietää, ovatko he etsineet oikeasta paikasta. ”Ehkä hän asui jo tuolloin eri kaupungissa”, Norma Neufindt sanoo. "Ehkä vain eri alueella. Ehkä hän tunsi Spandaun metsän vain siksi, että on vieraillut siellä." Ensimmäisenä pitää selvittää lähialueet, Neufindt sanoo. Ne pienet kiinnekohdat, joita ylipäätään on. "Etenemme systemaattisesti emmekä siksi voi sulkea pois tiettyjä asioita. Kun lähtökohta on paikallistuntemus, keskitymme tietenkin tapahtumapaikan lähialueelle."
Metsässä urheillut nainen jälleen puukotuksen kohteena
Tutkijat vertailevat murhaa myös muihin tekoihin. He etsivät yhtäläisyyksiä koko Saksan alueella. Tämän vuoden heinäkuussa Nordwestmecklenburgissa (Luoteis-Mecklenburgissa?) puukotettiin jälleen lenkkeilijänaista ja berliiniläistutkijat olivat korvat tarkkana. Taas nuori nainen, vasta 29-vuotias. Taas urheillessa metsässä. Hän kuoli kaulaan suunnattuun pistoon. Tekijä löydettiin DNA:n avulla nopeasti. Poliisin vanha tuttu seksuaalirikollinen Lyypekistä. Mutta tekijämies on jo 45-vuotias ja aivan liian vanha ollakseen Spandaun metsän puukottaja, joka todistajien mukaan oli ehkä teini-ikäinen vuonna 2009.
Yhä edelleen 4½ vuoden jälkeen Norma Neufindt ja Thomas Scherhant toivovat ennen kaikkea todistajia. Jotakuta, joka on tähän saakka vaiennut. "Ehkä tekijä on uskoutunut jollekulle", Scherhant sanoo. "Ehkä hän on vain vihjaillut tai kehuskellut, eikä siihen ole kiinnitetty huomiota. Toivomme kovasti, että tällaisessa tapauksessa todistaja tuntee piston sydämessään ja kertoo siitä.” Ehkä todistajat eivät ole uskaltaneet tai halunneet mustamaalata ketään. Ehkä se, mitä olisi kerrottavana poliisille, tuntuu liian tyhjänpäiväiseltä. ”Myös turhalta tuntuva voi auttaa meitä”, tutkinnanjohtaja toteaa.
Tekopaikka Spandaun metsässä
Siellä missä Kirsten Sahling kohtasi murhaajansa, seisoo kolme koivua. Jagen 31 on nimeltään Spandaun metsän osa, joka sijaitsee Kuhlake-lammen rannalla. On maanantaiaamu joulukuussa 2013. Norma Neufindt ja Thomas Scherhant eivät ole vähään aikaan käyneet täällä, tekopaikalla. Kolme koivua he merkitsivät itselleen vuonna 2009, löytääkseen paikan uudelleen, Neufindt kertoo. "Kun saavuin paikalle, rouva Sahling oli jo viety pois ambulanssilla", hän muistelee. Vain poliisin nauha ja pelastustoimen sitomistarvikkeiden jäänteet kertoivat, missä teko tapahtui. Edes verijälkiä ei ollut metsätiellä.
"Olen käynyt täällä ainakin sata kertaa ", Neufindt sanoo. "Väijyimme tuolla lähimaastossa toivoen, että tekijä palaisi vielä takaisin tekopaikalle.” Hän näyttää syvemmällä metsässä olevia puita ja pensaikkoa. Teon jälkeisinä päivinä Spandaun metsissä oli huomattavan hiljaista huolimatta kauniista säästä. Jalankulkijoille ja liikunnan harrastajille metsästä oli tullut pelottava. Tänä märkänä syksyisenä päivänä joulukuussa 2013 he ovat palanneet. Huolimatta sateesta pyöräilijät ajavat metsäteitä, vanhempi väki sauvakävelee kovaa vauhtia kolmen koivun ohi.
Kirsten Sahlingin muistokivi metsässä
Teosta itsestään poliisit eivät juurikaan halua kertoa. Kuinka monta iskua tappoi Kirsten Sahlingin. Hyökkäsikö murhaaja hänen kimppuunsa edestä vai takaapäin. Se kaikki kuuluu tutkintataktiikkaan. ”Emme tietenkään kerro kaikkea, mitä tiedämme”, Thomas Scherhant sanoo. Mikäli teosta epäilty vielä pidätetään ja häntä kuulustellaan, on tärkeää tietää, mitä hän on voinut lukea lehdistä ja mitä ei.
Kirsten Sahlingin mies laittoi muistokiven metsään, karkeasti hakatun siirtolohkareen on peittänyt sammal. Sitä on enää vaikea nähdä lehtien ja puunrunkojen seasta. Messinkilaatalle on kirjoitettu vain vähän tekstiä. Hänen nimensä, syntymävuotensa, kuolinvuotensa. Ei pystyttäjän nimeä, ei mainintaa teosta. Risti, vierellään teksti: ”Tutkimattomia ovat Herran tiet”.
*********************
Itseäni ihmetyttää kovasti kuinka on mahdollista, että teko ei ole selvinnyt. Tuntomerkit ovat selvät, teko herätti huomiota, mies liikkui polkupyörällä ja pukeutuminen oli erikoista tuon ikäiselle. Ehkä häiritsevä tekijä on ollut se, että väärät vihjeet vaikuttivat liian hyviltä? Johanneksen seurakunta tuntui varmasti oikealta paikalta löytää tekijä ja kun häntä ei sieltä löydettykään, oltiin taas nollassa. Toinen asia mikä tuli mieleen oli Valentin W. Jos tuntomerkit tekijästä eivät olisi olleet niin hyviä, tutkinnan lopputulos saattaisi olla, että hän on syyllinen Sahlingin murhaan, mutta todisteet eivät riitä ja case closed. Nyt on pakko myöntää, että tekijä on yhä täysin pimennossa.


