Minä voin sanoa naapureistani, joita en kunnolla tunne, etten pidä heistä, jos minusta tuntuu siltä.
Voin sanoa työkavereistani, etten pidä heistä, jos en yksin kertaisesti pidä. Voin sanoa mieheni tuttavista, etten pidä, jos en pidä. Samoin kuin lasten kavereista.
Minä olen ajan myötä tullut siihen tulokseen, että tässä iässä on oikeus jo valita seuransa ja olla pitämättä kaikista ihmisistä.
Toki kohteliaasti ja ystävällisesti pitää osata käyttäytyä, piti tai ei.
Onneksi niitä ihmisiä, joista en pitäisi on todella harvassa.
Aivan samalta pohjalta muodostan mielipiteeni McCanneistä.
Jos heidän tapansa, esim. jättää lapset yksin nukkumaan, peittää suurtakin suuremman surun kyyneleet, puhua kampanjasta, kun pitäisi minun mielestäni kirkua ja itkeä, heidän tapaansa keskittyä oman maineensa puhdistamiseen, kun mielestäni pitäsi etsiä lasta ja auttaa poliisia kaikin keinoin jne jne, ei miellytä minua, minun ei tarvitse yrittää tuntea sympatiaa heitä kohtaan. Minä voin aivan hyvällä omallatunnolla sanoa, etten pidä heistä.
Heidän näkemyksensä itsestään (se mitä ovat itse julki tuoneet), lapsistaan, perheestä, esiin tulleista arvoistaan, poikkeaa niin paljon omistani, etten kertakaikkiaan pidä heistä. En pitänyt edes silloin tapahtumien alussa, kun koko sydämmestäni uskoin Madeleinen sieppaukseen ja toivoin tytön löytyvän elossa.
Joku voi olla sitä mieltä, ettei kukaan voi muodostaa mielipidettää näin, mutta minä muodostan. En minä pidä Jari Sarasvuostakaan. En pitänyt edes 20 vuotta sitten. Enkä minä pidä, kuten sanottua meidän rajanaapureista.
Ja ottaen huomioon että varsinkin nimimerkki Marsalkka tekee päätelmiä kirjoittajien älykkyydestä heidän kirjoitustensa perusteella, voi niitä tulkintoja tehdä kaikenlaisen muunkin perusteella. 
rahaa) varmasti, ja paljon...
