Näin karua on uudessa Saramäen vankilassa!
Lähetetty: Su Loka 21, 2007 6:26 pm
http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?t ... 0:0:0:0:0:
Lukekaapa artikkeli, josta selviää miten kurjaa on kaksinkertaisella murhamiehellä nykyään suomalaisessa vankilassa, upouudessa Saramäessä. Kyseessä on siis heppu, joka tappoi ensi kertaa 1991, ja sitten (vapaaksi päästyään) 2003 valeli nukkuvan ystävänsä bensalla tuleen ja polttomurhasi. Tämän jälkeen voittekin suhteuttaa teot miehen elinolosuhteisiin.
"Nurmén on istunut eri vankiloissa puolet elämästään, ensi kerran 17-vuotiaana. Kaksi kertaa hänet on tuomittu henkirikoksesta. Nurmén murhasi tuttavansa Harjavallassa huhtikuussa 2003. Hän valeli nukkuvan uhrin nesteillä ja sytytti tämän tuleen. Vuonna 1991 hän tappoi miehen Helsingin rautatieasemalla.
- Olen sen verran kostonhimoinen, hän selittää tekojaan. Kakolanmäellä Nurmén piti vielä seinällään kuvaa murhan uhrista, joka makasi sohvalla poltettuna.
Nurmén pääsee kaakeloituun vesivessaan kellon ympäri. Sellin varustukseen kuuluu myös oma suihku. Ja muita mukavuuksia: Taulutelevisio, jossa on digiboksi ja dvd-soitin. Radio. Elektroninen taulu, jolla vartijaan saa yhteyden vain nappia painamalla.
Kalustus on niukka: kapea, seinään upotettu kaappi oven vieressä, sänky ja pieni hylly, pöytätaso ja sen alla kaksi pientä laatikkoa, tuoli, ilmoitustaulu. Ja jotakin kummallista - seitsemäntoista pistorasiaa!
Rakennuksen nuoresta iästä kertovat vitivalkoiset seinät, puhtaat muovilattiat, kalusteiden naarmuttomat pinnat, uudenkarheat vuodevaatteet. Tämähän näyttää melkein...
- Tää on kaukana hotellista! Normaalin siviili-ihmisen pitäis tulla tänne yöks. Aamulla vois sitten kysyä, onko tää kuin hotellissa, Nurmén puuskahtaa.
Esa Nurmén ei syö aamiaista.
- Mä oon kyllästyny. Puuroa ja maitoa, samaa se on vaikka muuttaa paikasta toiseen, hän mutisee.
Yhdeltätoista tarjoillaan lounas.
- Sikaa, työmiehet lukevat ruokalistalta yhteistilan ilmoitustaululla.
Aika kuluu vankilassa yllättävän nopeasti. Yhtäkkiä on jo päivällisaika, kello 15.10.
- Vihreitä nakkeja! Nurmén parahtaa, kun metallikärryt työnnetään osaston avokeittiöön.
Esa Nurmén soittaa heti aamusta naisystävälleen Mikkeliin. Vangit saavat puhua kymmenen minuutin puhelun viisi kertaa viikossa. Soittoanomukset jätetään aamuisin vartijoille. - Soittaminen on kallista. Mulla kuluu puheluihin 200 euroa kuukaudessa, Nurmén laskee."
Eipä ole minulla taulutelkkaria (eikä digiboksiakaan), eikä varaa soitella 200 eurolla naikkosille joka kuukausi. Eikä minulle tuoda puoliväkisin ilmaista ruokaa eteen kolme kertaa päivässä (jonka laadusta valittaisin). Sellin ovetkin ovat totta kai auki päivisin. Toki vankilassa on myös oma kirjasto ja punttisali, jossa saa itsensä kirjaimellisesti "tappokuntoon".
Vigilantismin ja kansalaistottelemattomuuden siemen kyllä itää, kun näitä lukee. Nämä tyypit pitäisi heittää pakkotöihin tekemään jotain hyödyllistä yhteiskunnan eteen ja työmaaparakkeihin asumaan (teloittaminen ei valitettavasti ole mahdollista, vaikka se halvin ja yhteiskuntarauhan kannalta turvallisin ratkaisu olisikin). Ei paatuneita moninkertaisia murhaajia pitäisi hemmotella sellaisilla oloilla, jotka saavat jokaisen opiskelijan, työttömän, eläkeläisen ja suurimman osan työssäkäyvistä pieni- ja keskituloisista pohtimaan, miksi helvetissä noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, kun "paha saa aina palkkansa" - ja kunnolla saakin, uusinta tekniikkaa myöten.
Sitten kun tämäkin tyyppi aikanaan vapautuu, hän voi käydä taas murhaamassa jonkun julmalla tavalla, jotta pääsee taas takaisin mukavaan lattialämmitettyyn luksusyksiöönsä. Samalla voi kätevästi kartuttaa uutta valokuvakokoelmaa uhreistaan.
Lukekaapa artikkeli, josta selviää miten kurjaa on kaksinkertaisella murhamiehellä nykyään suomalaisessa vankilassa, upouudessa Saramäessä. Kyseessä on siis heppu, joka tappoi ensi kertaa 1991, ja sitten (vapaaksi päästyään) 2003 valeli nukkuvan ystävänsä bensalla tuleen ja polttomurhasi. Tämän jälkeen voittekin suhteuttaa teot miehen elinolosuhteisiin.
"Nurmén on istunut eri vankiloissa puolet elämästään, ensi kerran 17-vuotiaana. Kaksi kertaa hänet on tuomittu henkirikoksesta. Nurmén murhasi tuttavansa Harjavallassa huhtikuussa 2003. Hän valeli nukkuvan uhrin nesteillä ja sytytti tämän tuleen. Vuonna 1991 hän tappoi miehen Helsingin rautatieasemalla.
- Olen sen verran kostonhimoinen, hän selittää tekojaan. Kakolanmäellä Nurmén piti vielä seinällään kuvaa murhan uhrista, joka makasi sohvalla poltettuna.
Nurmén pääsee kaakeloituun vesivessaan kellon ympäri. Sellin varustukseen kuuluu myös oma suihku. Ja muita mukavuuksia: Taulutelevisio, jossa on digiboksi ja dvd-soitin. Radio. Elektroninen taulu, jolla vartijaan saa yhteyden vain nappia painamalla.
Kalustus on niukka: kapea, seinään upotettu kaappi oven vieressä, sänky ja pieni hylly, pöytätaso ja sen alla kaksi pientä laatikkoa, tuoli, ilmoitustaulu. Ja jotakin kummallista - seitsemäntoista pistorasiaa!
Rakennuksen nuoresta iästä kertovat vitivalkoiset seinät, puhtaat muovilattiat, kalusteiden naarmuttomat pinnat, uudenkarheat vuodevaatteet. Tämähän näyttää melkein...
- Tää on kaukana hotellista! Normaalin siviili-ihmisen pitäis tulla tänne yöks. Aamulla vois sitten kysyä, onko tää kuin hotellissa, Nurmén puuskahtaa.
Esa Nurmén ei syö aamiaista.
- Mä oon kyllästyny. Puuroa ja maitoa, samaa se on vaikka muuttaa paikasta toiseen, hän mutisee.
Yhdeltätoista tarjoillaan lounas.
- Sikaa, työmiehet lukevat ruokalistalta yhteistilan ilmoitustaululla.
Aika kuluu vankilassa yllättävän nopeasti. Yhtäkkiä on jo päivällisaika, kello 15.10.
- Vihreitä nakkeja! Nurmén parahtaa, kun metallikärryt työnnetään osaston avokeittiöön.
Esa Nurmén soittaa heti aamusta naisystävälleen Mikkeliin. Vangit saavat puhua kymmenen minuutin puhelun viisi kertaa viikossa. Soittoanomukset jätetään aamuisin vartijoille. - Soittaminen on kallista. Mulla kuluu puheluihin 200 euroa kuukaudessa, Nurmén laskee."
Eipä ole minulla taulutelkkaria (eikä digiboksiakaan), eikä varaa soitella 200 eurolla naikkosille joka kuukausi. Eikä minulle tuoda puoliväkisin ilmaista ruokaa eteen kolme kertaa päivässä (jonka laadusta valittaisin). Sellin ovetkin ovat totta kai auki päivisin. Toki vankilassa on myös oma kirjasto ja punttisali, jossa saa itsensä kirjaimellisesti "tappokuntoon".
Vigilantismin ja kansalaistottelemattomuuden siemen kyllä itää, kun näitä lukee. Nämä tyypit pitäisi heittää pakkotöihin tekemään jotain hyödyllistä yhteiskunnan eteen ja työmaaparakkeihin asumaan (teloittaminen ei valitettavasti ole mahdollista, vaikka se halvin ja yhteiskuntarauhan kannalta turvallisin ratkaisu olisikin). Ei paatuneita moninkertaisia murhaajia pitäisi hemmotella sellaisilla oloilla, jotka saavat jokaisen opiskelijan, työttömän, eläkeläisen ja suurimman osan työssäkäyvistä pieni- ja keskituloisista pohtimaan, miksi helvetissä noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, kun "paha saa aina palkkansa" - ja kunnolla saakin, uusinta tekniikkaa myöten.
Sitten kun tämäkin tyyppi aikanaan vapautuu, hän voi käydä taas murhaamassa jonkun julmalla tavalla, jotta pääsee taas takaisin mukavaan lattialämmitettyyn luksusyksiöönsä. Samalla voi kätevästi kartuttaa uutta valokuvakokoelmaa uhreistaan.