Venäläinen sarjamurhaaja Alexander Bychkov
Lähetetty: To Huhti 03, 2008 2:15 am
"Metsien Rambona" tunnettu, 20 vuotta villiä metsäelämää viettänyt Alexander Bichkov kuoli poliisin tarkka-ampujan luotiin 14. maaliskuuta Kostramassa, noin 700 kilometriä Moskovasta itään .
Bichkovin perään lähetettiin Moskovasta poliisin erikoisyksikön miehiä - joista osa afganistanin sodan veteraaneja - sen jälkeen kun peloissaan ollut paikallispoliisi ei uskaltanut mennä metsään etsimään häntä. 'Ramboa' epäiltiin rikkaiden moskovalaisten metsän reunaan rakentamien kolmenkymmenen lomahuvilan polttamisesta. Paikallisten kyttien pelko oli kasvanut etenkin sen jälkeen kun Bichkov oli pitänyt paikallista poliisikomentajaa aseella uhaten vankinaan tuntikausia, päästäen tämän lopulta menemään kadoten itse puiden suojaan.
Paikannettuaan 'Rambon' leirin, kuusi erikoispoliisia lähti neljän aseistetun metsänvartijan kanssa moottorikelkoilla pidättämään häntä. Mutta kahdella haulikolla ja itsetehdyllä pistoolilla aseistautunut Bichkov onnistui väijyttämään kytät.
Yksi kytistä pyysi 'Ramboa' antautumaan, jolloin tämä huusi "Minulla ei ole mitään menetettävää!", ja avasi tulen. Kaksi kyttää haavoittui, kolmannen pelasti luotiliivit.
Tämän jälkeen Bichkov sytytti useita tulipaloja kyttien harhauttamiseksi, ja savun suojassa kiersi näiden taakse. Hän oli ilmeisesti aikeissa jatkaa ampumista haavoittuneita auttamassa olleita kyttiä kohti, kun tarkka-ampuja huomasi hänet puiden ja savun seassa. Luoti osui päähän ja hän kuoli heti.
"Hän oli todellinen ammattilainen", sanoi eräs poliisi Bichkovista, ja lisäsi samalla tarkka-ampujan havainneen hänet silkalla tuurilla.
Kytät löysivät myöhemmin 'Rambon' majapaikasta lisää aseita, kymmeniä turkiksia, satoja ansoja, sekä metsästystä ja selviytymistaitoja käsittelevää kirjallisuutta.
Entinen metsätyöläinen Alexander Bichkov katosi kotikylästään parikymmentä vuotta sitten riitaisan avioeroprosessin jälkeen. Vuonna 1997 Bichkov julistettiin kuolleeksi ja omaiset myivät hänen talonsa. Hän oli kuitenkin vain paennut kylän lähellä olevaan tiheään metsään. Parimetrinen ja tuuheapartainen Bichkov eleli vanhoissa vajoissa ja itse rakentamissaan leireissä, pyyti eläimiä ravinnoksi, ja poistui metsästä vain kesällä jottei häntä voitaisi seurata leiriin jalanjälkiä pitkin. Hänen oikea henkilöllisyytensä selvisi vasta kuoleman jälkeen, johon asti hänet tunnettiin vain aseenkäsittely- ja selviytymistaidoista saadulla liikanimellä "metsien Rambo".
Paikalliset kansalaiset suhtautuivat Bichkoviin samanlaisella kauhulla ja inholla kuin muihinkin villipetoihin. Eräs paikallinen valitteli hänen varastaneen saappaita ihmisten kotipihoilta ja perunoita pelloilta. Hän oli kuulemma näyttänyt niin pelottavalta, ettei vanhemmat uskaltaneet päästää lapsiaan kouluun ilman koiraa.
Konfliktit 'Rambon' kanssa kiihtyivät pari vuotta sitten, kun hänen kotimetsästään tehtiin luonnonpuisto, jolloin metsästyksestä siellä tuli laitonta. Metsänvartijat rikkoivat toistuvasti Bichkovin ansoja, ja kerran tämä onnistui väijyttämään kolme metsänvartijaa, ilmoittaen näille tappavansa heidät jos he vielä näyttäisivät naamaansa metsässä.
Eräs poliisi sanoi: "Kun menimme hänen peräänsä, hän taisteli loppuun asti. Hänellä ei ollut muuta jäljellä. Ei enää paikkaa minne mennä."
Bichkovin perään lähetettiin Moskovasta poliisin erikoisyksikön miehiä - joista osa afganistanin sodan veteraaneja - sen jälkeen kun peloissaan ollut paikallispoliisi ei uskaltanut mennä metsään etsimään häntä. 'Ramboa' epäiltiin rikkaiden moskovalaisten metsän reunaan rakentamien kolmenkymmenen lomahuvilan polttamisesta. Paikallisten kyttien pelko oli kasvanut etenkin sen jälkeen kun Bichkov oli pitänyt paikallista poliisikomentajaa aseella uhaten vankinaan tuntikausia, päästäen tämän lopulta menemään kadoten itse puiden suojaan.
Paikannettuaan 'Rambon' leirin, kuusi erikoispoliisia lähti neljän aseistetun metsänvartijan kanssa moottorikelkoilla pidättämään häntä. Mutta kahdella haulikolla ja itsetehdyllä pistoolilla aseistautunut Bichkov onnistui väijyttämään kytät.
Yksi kytistä pyysi 'Ramboa' antautumaan, jolloin tämä huusi "Minulla ei ole mitään menetettävää!", ja avasi tulen. Kaksi kyttää haavoittui, kolmannen pelasti luotiliivit.
Tämän jälkeen Bichkov sytytti useita tulipaloja kyttien harhauttamiseksi, ja savun suojassa kiersi näiden taakse. Hän oli ilmeisesti aikeissa jatkaa ampumista haavoittuneita auttamassa olleita kyttiä kohti, kun tarkka-ampuja huomasi hänet puiden ja savun seassa. Luoti osui päähän ja hän kuoli heti.
"Hän oli todellinen ammattilainen", sanoi eräs poliisi Bichkovista, ja lisäsi samalla tarkka-ampujan havainneen hänet silkalla tuurilla.
Kytät löysivät myöhemmin 'Rambon' majapaikasta lisää aseita, kymmeniä turkiksia, satoja ansoja, sekä metsästystä ja selviytymistaitoja käsittelevää kirjallisuutta.
Entinen metsätyöläinen Alexander Bichkov katosi kotikylästään parikymmentä vuotta sitten riitaisan avioeroprosessin jälkeen. Vuonna 1997 Bichkov julistettiin kuolleeksi ja omaiset myivät hänen talonsa. Hän oli kuitenkin vain paennut kylän lähellä olevaan tiheään metsään. Parimetrinen ja tuuheapartainen Bichkov eleli vanhoissa vajoissa ja itse rakentamissaan leireissä, pyyti eläimiä ravinnoksi, ja poistui metsästä vain kesällä jottei häntä voitaisi seurata leiriin jalanjälkiä pitkin. Hänen oikea henkilöllisyytensä selvisi vasta kuoleman jälkeen, johon asti hänet tunnettiin vain aseenkäsittely- ja selviytymistaidoista saadulla liikanimellä "metsien Rambo".
Paikalliset kansalaiset suhtautuivat Bichkoviin samanlaisella kauhulla ja inholla kuin muihinkin villipetoihin. Eräs paikallinen valitteli hänen varastaneen saappaita ihmisten kotipihoilta ja perunoita pelloilta. Hän oli kuulemma näyttänyt niin pelottavalta, ettei vanhemmat uskaltaneet päästää lapsiaan kouluun ilman koiraa.
Konfliktit 'Rambon' kanssa kiihtyivät pari vuotta sitten, kun hänen kotimetsästään tehtiin luonnonpuisto, jolloin metsästyksestä siellä tuli laitonta. Metsänvartijat rikkoivat toistuvasti Bichkovin ansoja, ja kerran tämä onnistui väijyttämään kolme metsänvartijaa, ilmoittaen näille tappavansa heidät jos he vielä näyttäisivät naamaansa metsässä.
Eräs poliisi sanoi: "Kun menimme hänen peräänsä, hän taisteli loppuun asti. Hänellä ei ollut muuta jäljellä. Ei enää paikkaa minne mennä."