Harry Powers - Deittimurhaaja 1930-luvulta
Lähetetty: To Heinä 09, 2015 10:43 pm
Tälläisestä aiheesta pyydettiin alustusta, joten tässäpä tämä. Huomasin, että sama juttu riivaa tätä kuten monia muitakin 1900-luvun alkupuoliskon juttuja: Tiedot ovat ristiriitaisia ja välillä täysin toisistaan poikkeavia, logiikkaa ei tunnu olevan ihan aina ja se mitä oikeasti on tapahtunut ja missä voi olla kovastikin hukassa. Tässä tämmöinen pääpiirteitä sisältä alustus nyt kuitenkin ainakin, ainahan tätä voi halukkaat täyttää uusiin tai poikkeaviin tietoihin törmätessään. Pohjana käytin englanninkielistä Wikipediaa jota täydensin mm. Murderpedian ja NYDailyNewsin tiedoilla.
Harry Powers
Varhainen elämä
Herman Drenth syntyi 1892 Alankomaassa. Hän ja hänen perheensä muuttivat maahanmuuttajina Yhdysvaltoihin vuonna 1910. He asuivat Cedar Rapidsissa, Iowassa ja siirtyivät sittemmin Länsi-Virginiaan vuonna 1926. Hermanin isä oli maanviljelijä, mutta se ei ollut se mitä Herman halusi elämältään. Hänellä oli korkeammat tavoitteet elämänsä suhteen ja hän päättikin käyttää keinoja ja mahdollisuuksia jotka Yhdysvallat tarjosi rahan saamiseen ja jota ei hänen kotimaassaan pystynyt tekemään. Hän muutti nimensä amerikkalaisemmaksi, Harry Powersiksi ja aloitti "uuden elämän" sen turvin.
Vuonna 1927 hän meni naimisiin Luella Strotherin kanssa. Luella oli maanviljelyyn ja ruoan myyntiin erikoistuneen kaupan omistaja. He tapasivat seuranhakuun erikoistuneen Lonely Hearts Magazine-lehden kautta. Ilmoituksen sinne jättäminen ja sen voimassa pitäminen maksoi tuohon aikaan 4.95 dollaria miehiltä ja 1.95 dollaria naisilta. Tarkoituksena oli yhdistää toisilleen sopivia henkilöitä toisilleen ja näin muodostaa jopa loppuiän parisuhde. Erityisesti tätä kautta hakivat seuraa leskeksi jääneet tai muuten ujot henkilöt, jotka eivät ehkä osanneet tehdä aloitetta muuten. Joka tapauksessa Luella ja Powers päätyivät yhteen ja häitä juhlittiin jo samana vuonna. Vaikka Powers oli nyt yksiavioisessa liitossa, päätti hän hyötyä Lonely Hearts-ilmoituksista enemmänkin: Niiden kautta hän tapasi yhä uusia naisia ja sai näiltä rahan lisäksi sukupuolista kanssakäymistä. Ilmoituksissaan Powers valehteli monista asioista ja yritti niiden avulla lähinnä tutustua sopivasti yksinäisiin rikkaisiin naisiin. Yhdessä hänen ilmoituksessaan kerrottiin hänen olevan "rikas leski, jolla oli 150 000 dollarin arvo ja tulot 400 - 2000 dollaria kuussa". Hän valehteli myös omistavansa 10 huonetta sisältävän tiilitalon, joka oli täysin sisustettu ja tekisi hyvän naisen onnelliseksi. Ilmoituksen mukaan vaimo tulisi saamaan oman auton ja paljon käyttörahaa. Hänen ei tarvitsisi myöskään työskennellä, vaan tämä voisi vain nauttia elämästään. Ei lienee yllätys, että useat naiset kirjoittivat vastauksen hänen ilmoitukseensa. Postitietojen perusteella vastauksia tuli jopa 10-20 päivässä.
Murhat
Käyttäen aliastaan Cornelius O. Pierson, Powers aloitti kirjoittelemaan 50-vuotiaan Asta Eicherin kanssa. Asta oli kolmen lapsen leskiäiti (hänen kultaseppämiehensä oli kuollut 8 vuotta aiemmin) ja asui Park Ridgessä, Illinoisissa. Powers meni tapaamaan Astaa ja hänen lapsiaan, Gretaa (14), Harrya (12) ja Anabeliä (9) kesäkuun 23. päivä vuonna 1931. Saman kuun aikana Asta pyysi alivuokralaistaan, William O'Boylea muuttamaan pois, kertoen ainoastaan että hänen tapaamansa mies olisi muuttamassa O'Boylen tilalle. Pian tämän jälkeen Powers ja Asta lähtivät matkoille useaksi päiväksi, Astan kertoessa ystävilleen tätä ennen löytäneensä romanssin ja rakkautta pitkästä aikaa elämäänsä. Hän kertoi mystisen rakkaudenkohteensa nimen, mutta ei juurikaan muuta tuttavilleen. Elizabeth Abernathy huolehti tällä välin Astan lapsista, kunnes hän sai kirjeen jossa "Pierson" kertoi tulevansa hakemaan lapsia jotta nämä voisivat olla yhdessä äitinsä kanssa. Kun hän saapui, lähetti Pierson yhden lapsista pankkiin nostamaan rahaa Astan tililtä. Lapsi palasi tyhjin käsin koska sekin allekirjoitusta ei oltu hyväksytty. Piakkoin Powers ja lapset erkanivat; naapureille hän kertoi näiden olevan reissaamassa Euroopassa.
Asta Eicher
Astan lapset
Saman kuun aikana Powers tapasi 50-vuotiaan Dorothy Pressler Lemken Northborosta, Massachussettsistä. Astan tapaan Dorothykin etsi rakkautta Lonely Heartsin ilmoituksen kautta. Powers toi hänet Iowaan naidakseen tämän ja suostutteli Dorothyn nostamaan 4000 dollaria pankkitililtään. Samalla hän hoiti Lemken asioita ja mm. lähetti tämän tavaroita edellä "heidän tulevaan kotiinsa". Lemke ei huomannut kuinka Powers lähetti tämän tavarat Länsi-Virginiaan, vaikka "Pierson" väitti asuvansa Iowassa.
Dorothy
Asta Eicher, hänen lapsensa ja Dorothy Lemke katosivat kaikki ilman selityksiä kesäkuun aikana.
Powersin murhat alkoivat tulla ilmi elokuun 26. pvä 1931 kun poliisi rupesi tutkimaan Astan ja tämän lasten katoamista. Kukaan ei ollut kiinnittänyt heidän katoamiseensa mitään huomiota ennen kuin vasta elokuussa, kun O'Boyle palasi talolle hakemaan joitakin työkaluja joita hän oli unohtanut ottaa muuton aikana mukaansa. O'Boyle tajusi aiemman vuokraemäntänsä lapsineen kadonneet, mutta tämän uuden miehen olevan talossa. Itseasiassa kävi selväksi että "Piersoniksi" itsensä esitellyt mies oli parhaillaan tyhjentämässä taloa. O'Boyle soitti poliisin paikalle ja näillekin "Pierson" esitteli itsensä samalla nimellä. Hän myös esitti kirjeen joka vaikutti olevan Astan käsialaa. Siinä tämä kertoi Piersonin maksaneen verot ja lainat pois niin että talo olisi siivottava ja annettava vuokralaisille. Piersonin mukaan Eicherin perhe oli muuttanut Coloradoon ja jättänyt hänet hoitamaan asiat loppuun talon suhteen. Poliisin tiedustellessa perheen tarkempaa olinpaikkaa eivät he yllättäen saaneetkaan selkeää vastausta. Tämä herätti heidän epäilyksensä. Pian poliisit tajusivat myös että Cornelius Pierson-nimistä henkilöä ei löytynyt lainkaan niiden alueiden tiedoista joissa tämä väitti vaikuttavansa. Piersonin auto tutkittiin ja sen peräkontista löytyi useita rakkauskirjeitä. Hän oli kirjoittanut vastauksia näistä useimmille, ainoana tarkoituksenaan viedä näiden rahat. Kirjeissä olevien osoitteiden perusteella poliisi osasi suunnistaa Quiet Delliin, Luella ja Harry Powersin yhteiseen kotiin.
Powersin kotia tutkiessa poliisi löysi rikospaikan neljä huonetta sisältäneestä äänieristetystä kellarista autotallin alta. Verisiä vaatteita, hiuksia, koruja, poltettuja pankkikirjoja ja pieni lapsen verinen jalanjälki löytyivät kaikki näistä vain kaksi kuukautta aiemmin rakennetuista tiloista. Kustannukset Powers oli hoitanut naisilta huijaamillaan rahoilla. Kaupunkilaisia alkoi kerääntymään paikalle seuraamaan Powersin rikoksen tutkintaa ja talo sai uuden nimen "murhafarmina". Poliisi kaivoi vastakaivettua maata Powersin tontilla ja he löysivät Astan ja hänen lastensa ruumiit säkkikankaaseen käärittyinä matalasta haudasta. Todisteet ja ruumiinavauspöytäkirjat todistivat Astan ja kahden tyttärensä kuolleen hirtettyinä, kun taas poika oli tapettu hakkaamalla tätä vasaralla päähän. Dorothy puolestaan löytyi päivää myöhemmin autotallista. Hän oli kuollut kuristamalla vyöhön joka oli yhä hänen kaulansa ympärillä. Talosta löytyi etsinnöissä filmirulla, joka selvisi kehityksen jälkeen sisältävän kuvia Powersista ja Dorothystä yhdessä.
Powers tunnustikin nyt viisi murhaa. Hän kertoi avioliittoa lupaamalla houkutelleensa Astan ja tämän lapset mukanaan hänen farmilleen. Siellä hän oli pitänyt heitä vangittuina muutaman päivän ja johdattanut heidät sitten huoneeseen jossa oli silmukka kattoparruun sidottuna. Powers hirtti naiset yksi kerrallaan, luvaten Astan pojalle Harrylle, että tämä saisi katsella äitinsä ja sisarustensa tappoa. Kesken kaiken poika oli kuitenkin huutanut ja Powers oli pelännyt sen herättävän naapureiden huomion. Niinpä hän oli hakannut Harryn hengiltä vasaralla vaientaakseen pojan.
Dorothy tuli samaan taloon vain päivää myöhemmin. Myös hän joutui ensin vangiksi, jonka jälkeen Powers kuristi tämän vyötä surmavälineenä käyttäen.
Poliisi jatkoi Powersin tontin kaivamista, löytämättä enempää ruumiita. He epäilivät tämän kuitenkin tappaneen aiemminkin, mutta kun Powersilta kysyttiin tämän uhrien lukumäärää, oli vastauksena vain olkienkohautus ja mutinaa. "En tiedä."
Käyttäen hyväkseen sormenjälkiä ja valokuvia, kävi poliiseille selväksi että Powers oli sekaantunut murtoon Barron Countyssa 1921-1922, käyttäen tuolloin vielä vanhaa syntymänimeään. Lisäksi hänen uskottiin olevan jotenkin tekemisissä vuonna 1928 kadonneen kauppiaan tapauksessa (he työskentelivät yhdessä) sekä selvittämättömän Jane Doen (ruumis löytyi Morrisista, Illinoisista) murhan kanssa. Näistä häntä ei kuitenkaan voitu syyttää, sillä todisteita oli liian vähän.
Kun tapaus tuli julkisuuteen, lähestyi useita naisia poliisia, kertoen kuinka Powers oli yrittänyt hurmata myös heidät. Eräs heistä, Bessie Storrs, väitti jopa heidän hääpäivänsä olleen sovitun päivälle jona Powers pidätettiin. Muutama muu kertoi tyhjentäneensä pankkitilinsä kun postimyyntisulhanen oli kosinut heitä. Heti kun mies oli saanut rahansa oli hän kuitenkin kadonnut, jättäen naiset surullisina jälkeensä - näiden saaden kuitenkin pitää henkensä.
Vankeustuomio ja oikeudenkäynti
Powersin pidätyksen jälkeen tuhannet ihmiset kokoontuivat putkan luokse syyskuun 20. päivä (1931). He vaativat Powersia annettavaksi väkijoukolle jotta nämä voisivat lynkata tämän. Clarksburgin palolaitos joutui käyttämään vesiletkuja pitääkseen väen kauempana ja lopulta he joutuivat turvautumaan jopa kyynelkaasuun. Viranomaiset päättivät siirtää Powersin Moundsvillen osavaltion vankilaan pitääkseen sekä Powersin turvassa, että rauhoittaakseen yleisöä.
Mooren oopperatalo oli Powersin oikeudenkäynnin näyttämönä kun oikeudenkäynti päästiin viimein aloittamaan joulukuun 12. päivä (joissain lähteissä jo 7. päivä). Oikeudessa Powers vaikutti kyllästyneeltä, jauhaen purkkaa ja haukotellen ensimmäisen päivän aikana. Mutta kun hän päätyi kuultavaksi, oli hän kyynelissä. Itku kurkussa Powers selitti miten onneton suhde oli ajanut hänet etsimään postimyyntimorsioita. Samalla hän kiisti tappaneensa ketään, peruen näin aiemman tunnustuksensa. Tunti ja 50 minuuttia myöhemmin siitä kun valamiehistö siirtyi pohtimaan päätöstään, Powers todettiin syylliseksi. Tuomari John Southern määräsi hänet vietäväksi Moundsvillen vankilaan jossa hänet tulisi pitää aina maaliskuun 18. päivään saakka: Tuolloin hänet tulisi hirttää kuoliaaksi "auringonnousun ja -laskun välisenä aikana".
Kuolema
Vankilassa Powers tunnusti jälleen, yksityiskohtaisesti. Maaliskuun 18. päivä 1932 hän käveli Moundsvillen käytävää pitkin matkalla hirtettäväksi. Häneltä kysyttiin viimeisiä sanoja sekä tunnustusta ennen kuin hänet hirtettäisiin. Ainoa mitä Powers tuolloin enää sanoi oli "Ei". Vartija laittoi hupun hänen päähänsä ja tasan kello 9.00 aamulla napin painalluksen seurauksena luukku Powersin jalkojen alta aukesi. 11 minuuttia myöhemmin vankilääkäri ja lääkäri totesivat hänet kuolleeksi.
-----
Davis Grubbsin 1953 kirjoittama novelli Night of the Hunter ja sen vuoden 1955 elokuvaversiointi perustuivat näihin rikoksiin. Jayne Anne Phillipsin novelli Quiet Dell (2013) toi Powersin tapauksen uudestaan esille 2000-luvulla. Myöhemmissä tutkimuksissa on epäilty Powersin syyllistyneen ehkä jopa 50 naisen huijaamiseen, mutta todisteita siitä on ollut enää vaikea löytää. Suurin osa näistä naisista kuitenkin on todennäköisesti jäänyt eloon ja menettänyt ainoastaan rahansa.
Harry Powers
Varhainen elämä
Herman Drenth syntyi 1892 Alankomaassa. Hän ja hänen perheensä muuttivat maahanmuuttajina Yhdysvaltoihin vuonna 1910. He asuivat Cedar Rapidsissa, Iowassa ja siirtyivät sittemmin Länsi-Virginiaan vuonna 1926. Hermanin isä oli maanviljelijä, mutta se ei ollut se mitä Herman halusi elämältään. Hänellä oli korkeammat tavoitteet elämänsä suhteen ja hän päättikin käyttää keinoja ja mahdollisuuksia jotka Yhdysvallat tarjosi rahan saamiseen ja jota ei hänen kotimaassaan pystynyt tekemään. Hän muutti nimensä amerikkalaisemmaksi, Harry Powersiksi ja aloitti "uuden elämän" sen turvin.
Vuonna 1927 hän meni naimisiin Luella Strotherin kanssa. Luella oli maanviljelyyn ja ruoan myyntiin erikoistuneen kaupan omistaja. He tapasivat seuranhakuun erikoistuneen Lonely Hearts Magazine-lehden kautta. Ilmoituksen sinne jättäminen ja sen voimassa pitäminen maksoi tuohon aikaan 4.95 dollaria miehiltä ja 1.95 dollaria naisilta. Tarkoituksena oli yhdistää toisilleen sopivia henkilöitä toisilleen ja näin muodostaa jopa loppuiän parisuhde. Erityisesti tätä kautta hakivat seuraa leskeksi jääneet tai muuten ujot henkilöt, jotka eivät ehkä osanneet tehdä aloitetta muuten. Joka tapauksessa Luella ja Powers päätyivät yhteen ja häitä juhlittiin jo samana vuonna. Vaikka Powers oli nyt yksiavioisessa liitossa, päätti hän hyötyä Lonely Hearts-ilmoituksista enemmänkin: Niiden kautta hän tapasi yhä uusia naisia ja sai näiltä rahan lisäksi sukupuolista kanssakäymistä. Ilmoituksissaan Powers valehteli monista asioista ja yritti niiden avulla lähinnä tutustua sopivasti yksinäisiin rikkaisiin naisiin. Yhdessä hänen ilmoituksessaan kerrottiin hänen olevan "rikas leski, jolla oli 150 000 dollarin arvo ja tulot 400 - 2000 dollaria kuussa". Hän valehteli myös omistavansa 10 huonetta sisältävän tiilitalon, joka oli täysin sisustettu ja tekisi hyvän naisen onnelliseksi. Ilmoituksen mukaan vaimo tulisi saamaan oman auton ja paljon käyttörahaa. Hänen ei tarvitsisi myöskään työskennellä, vaan tämä voisi vain nauttia elämästään. Ei lienee yllätys, että useat naiset kirjoittivat vastauksen hänen ilmoitukseensa. Postitietojen perusteella vastauksia tuli jopa 10-20 päivässä.
Murhat
Käyttäen aliastaan Cornelius O. Pierson, Powers aloitti kirjoittelemaan 50-vuotiaan Asta Eicherin kanssa. Asta oli kolmen lapsen leskiäiti (hänen kultaseppämiehensä oli kuollut 8 vuotta aiemmin) ja asui Park Ridgessä, Illinoisissa. Powers meni tapaamaan Astaa ja hänen lapsiaan, Gretaa (14), Harrya (12) ja Anabeliä (9) kesäkuun 23. päivä vuonna 1931. Saman kuun aikana Asta pyysi alivuokralaistaan, William O'Boylea muuttamaan pois, kertoen ainoastaan että hänen tapaamansa mies olisi muuttamassa O'Boylen tilalle. Pian tämän jälkeen Powers ja Asta lähtivät matkoille useaksi päiväksi, Astan kertoessa ystävilleen tätä ennen löytäneensä romanssin ja rakkautta pitkästä aikaa elämäänsä. Hän kertoi mystisen rakkaudenkohteensa nimen, mutta ei juurikaan muuta tuttavilleen. Elizabeth Abernathy huolehti tällä välin Astan lapsista, kunnes hän sai kirjeen jossa "Pierson" kertoi tulevansa hakemaan lapsia jotta nämä voisivat olla yhdessä äitinsä kanssa. Kun hän saapui, lähetti Pierson yhden lapsista pankkiin nostamaan rahaa Astan tililtä. Lapsi palasi tyhjin käsin koska sekin allekirjoitusta ei oltu hyväksytty. Piakkoin Powers ja lapset erkanivat; naapureille hän kertoi näiden olevan reissaamassa Euroopassa.
Asta Eicher
Astan lapset
Saman kuun aikana Powers tapasi 50-vuotiaan Dorothy Pressler Lemken Northborosta, Massachussettsistä. Astan tapaan Dorothykin etsi rakkautta Lonely Heartsin ilmoituksen kautta. Powers toi hänet Iowaan naidakseen tämän ja suostutteli Dorothyn nostamaan 4000 dollaria pankkitililtään. Samalla hän hoiti Lemken asioita ja mm. lähetti tämän tavaroita edellä "heidän tulevaan kotiinsa". Lemke ei huomannut kuinka Powers lähetti tämän tavarat Länsi-Virginiaan, vaikka "Pierson" väitti asuvansa Iowassa.
Dorothy
Asta Eicher, hänen lapsensa ja Dorothy Lemke katosivat kaikki ilman selityksiä kesäkuun aikana.
Powersin murhat alkoivat tulla ilmi elokuun 26. pvä 1931 kun poliisi rupesi tutkimaan Astan ja tämän lasten katoamista. Kukaan ei ollut kiinnittänyt heidän katoamiseensa mitään huomiota ennen kuin vasta elokuussa, kun O'Boyle palasi talolle hakemaan joitakin työkaluja joita hän oli unohtanut ottaa muuton aikana mukaansa. O'Boyle tajusi aiemman vuokraemäntänsä lapsineen kadonneet, mutta tämän uuden miehen olevan talossa. Itseasiassa kävi selväksi että "Piersoniksi" itsensä esitellyt mies oli parhaillaan tyhjentämässä taloa. O'Boyle soitti poliisin paikalle ja näillekin "Pierson" esitteli itsensä samalla nimellä. Hän myös esitti kirjeen joka vaikutti olevan Astan käsialaa. Siinä tämä kertoi Piersonin maksaneen verot ja lainat pois niin että talo olisi siivottava ja annettava vuokralaisille. Piersonin mukaan Eicherin perhe oli muuttanut Coloradoon ja jättänyt hänet hoitamaan asiat loppuun talon suhteen. Poliisin tiedustellessa perheen tarkempaa olinpaikkaa eivät he yllättäen saaneetkaan selkeää vastausta. Tämä herätti heidän epäilyksensä. Pian poliisit tajusivat myös että Cornelius Pierson-nimistä henkilöä ei löytynyt lainkaan niiden alueiden tiedoista joissa tämä väitti vaikuttavansa. Piersonin auto tutkittiin ja sen peräkontista löytyi useita rakkauskirjeitä. Hän oli kirjoittanut vastauksia näistä useimmille, ainoana tarkoituksenaan viedä näiden rahat. Kirjeissä olevien osoitteiden perusteella poliisi osasi suunnistaa Quiet Delliin, Luella ja Harry Powersin yhteiseen kotiin.
Powersin kotia tutkiessa poliisi löysi rikospaikan neljä huonetta sisältäneestä äänieristetystä kellarista autotallin alta. Verisiä vaatteita, hiuksia, koruja, poltettuja pankkikirjoja ja pieni lapsen verinen jalanjälki löytyivät kaikki näistä vain kaksi kuukautta aiemmin rakennetuista tiloista. Kustannukset Powers oli hoitanut naisilta huijaamillaan rahoilla. Kaupunkilaisia alkoi kerääntymään paikalle seuraamaan Powersin rikoksen tutkintaa ja talo sai uuden nimen "murhafarmina". Poliisi kaivoi vastakaivettua maata Powersin tontilla ja he löysivät Astan ja hänen lastensa ruumiit säkkikankaaseen käärittyinä matalasta haudasta. Todisteet ja ruumiinavauspöytäkirjat todistivat Astan ja kahden tyttärensä kuolleen hirtettyinä, kun taas poika oli tapettu hakkaamalla tätä vasaralla päähän. Dorothy puolestaan löytyi päivää myöhemmin autotallista. Hän oli kuollut kuristamalla vyöhön joka oli yhä hänen kaulansa ympärillä. Talosta löytyi etsinnöissä filmirulla, joka selvisi kehityksen jälkeen sisältävän kuvia Powersista ja Dorothystä yhdessä.
Powers tunnustikin nyt viisi murhaa. Hän kertoi avioliittoa lupaamalla houkutelleensa Astan ja tämän lapset mukanaan hänen farmilleen. Siellä hän oli pitänyt heitä vangittuina muutaman päivän ja johdattanut heidät sitten huoneeseen jossa oli silmukka kattoparruun sidottuna. Powers hirtti naiset yksi kerrallaan, luvaten Astan pojalle Harrylle, että tämä saisi katsella äitinsä ja sisarustensa tappoa. Kesken kaiken poika oli kuitenkin huutanut ja Powers oli pelännyt sen herättävän naapureiden huomion. Niinpä hän oli hakannut Harryn hengiltä vasaralla vaientaakseen pojan.
Dorothy tuli samaan taloon vain päivää myöhemmin. Myös hän joutui ensin vangiksi, jonka jälkeen Powers kuristi tämän vyötä surmavälineenä käyttäen.
Poliisi jatkoi Powersin tontin kaivamista, löytämättä enempää ruumiita. He epäilivät tämän kuitenkin tappaneen aiemminkin, mutta kun Powersilta kysyttiin tämän uhrien lukumäärää, oli vastauksena vain olkienkohautus ja mutinaa. "En tiedä."
Käyttäen hyväkseen sormenjälkiä ja valokuvia, kävi poliiseille selväksi että Powers oli sekaantunut murtoon Barron Countyssa 1921-1922, käyttäen tuolloin vielä vanhaa syntymänimeään. Lisäksi hänen uskottiin olevan jotenkin tekemisissä vuonna 1928 kadonneen kauppiaan tapauksessa (he työskentelivät yhdessä) sekä selvittämättömän Jane Doen (ruumis löytyi Morrisista, Illinoisista) murhan kanssa. Näistä häntä ei kuitenkaan voitu syyttää, sillä todisteita oli liian vähän.
Kun tapaus tuli julkisuuteen, lähestyi useita naisia poliisia, kertoen kuinka Powers oli yrittänyt hurmata myös heidät. Eräs heistä, Bessie Storrs, väitti jopa heidän hääpäivänsä olleen sovitun päivälle jona Powers pidätettiin. Muutama muu kertoi tyhjentäneensä pankkitilinsä kun postimyyntisulhanen oli kosinut heitä. Heti kun mies oli saanut rahansa oli hän kuitenkin kadonnut, jättäen naiset surullisina jälkeensä - näiden saaden kuitenkin pitää henkensä.
Vankeustuomio ja oikeudenkäynti
Powersin pidätyksen jälkeen tuhannet ihmiset kokoontuivat putkan luokse syyskuun 20. päivä (1931). He vaativat Powersia annettavaksi väkijoukolle jotta nämä voisivat lynkata tämän. Clarksburgin palolaitos joutui käyttämään vesiletkuja pitääkseen väen kauempana ja lopulta he joutuivat turvautumaan jopa kyynelkaasuun. Viranomaiset päättivät siirtää Powersin Moundsvillen osavaltion vankilaan pitääkseen sekä Powersin turvassa, että rauhoittaakseen yleisöä.
Mooren oopperatalo oli Powersin oikeudenkäynnin näyttämönä kun oikeudenkäynti päästiin viimein aloittamaan joulukuun 12. päivä (joissain lähteissä jo 7. päivä). Oikeudessa Powers vaikutti kyllästyneeltä, jauhaen purkkaa ja haukotellen ensimmäisen päivän aikana. Mutta kun hän päätyi kuultavaksi, oli hän kyynelissä. Itku kurkussa Powers selitti miten onneton suhde oli ajanut hänet etsimään postimyyntimorsioita. Samalla hän kiisti tappaneensa ketään, peruen näin aiemman tunnustuksensa. Tunti ja 50 minuuttia myöhemmin siitä kun valamiehistö siirtyi pohtimaan päätöstään, Powers todettiin syylliseksi. Tuomari John Southern määräsi hänet vietäväksi Moundsvillen vankilaan jossa hänet tulisi pitää aina maaliskuun 18. päivään saakka: Tuolloin hänet tulisi hirttää kuoliaaksi "auringonnousun ja -laskun välisenä aikana".
Kuolema
Vankilassa Powers tunnusti jälleen, yksityiskohtaisesti. Maaliskuun 18. päivä 1932 hän käveli Moundsvillen käytävää pitkin matkalla hirtettäväksi. Häneltä kysyttiin viimeisiä sanoja sekä tunnustusta ennen kuin hänet hirtettäisiin. Ainoa mitä Powers tuolloin enää sanoi oli "Ei". Vartija laittoi hupun hänen päähänsä ja tasan kello 9.00 aamulla napin painalluksen seurauksena luukku Powersin jalkojen alta aukesi. 11 minuuttia myöhemmin vankilääkäri ja lääkäri totesivat hänet kuolleeksi.
-----
Davis Grubbsin 1953 kirjoittama novelli Night of the Hunter ja sen vuoden 1955 elokuvaversiointi perustuivat näihin rikoksiin. Jayne Anne Phillipsin novelli Quiet Dell (2013) toi Powersin tapauksen uudestaan esille 2000-luvulla. Myöhemmissä tutkimuksissa on epäilty Powersin syyllistyneen ehkä jopa 50 naisen huijaamiseen, mutta todisteita siitä on ollut enää vaikea löytää. Suurin osa näistä naisista kuitenkin on todennäköisesti jäänyt eloon ja menettänyt ainoastaan rahansa.
