Peter Kürten
Lähetetty: To Loka 25, 2007 5:02 pm
Peter Kürten syntyi 26.toukokuuta vuonna 1883 Köln-Mulheimissa Saksassa(Peter oli perheen kolmas lapsi).Peterin isä oli väkivaltainen juoppo.Mies raiskasi joskus perheen äidin kolmentoista lapsen silmien edessä.Isä joutui myöhemmin vankilaan kun oli yrittänyt raiskata yhden tyttäristään.Perhe asui tähän aikaan asunnossa, jossa oli vain yksi huone.Toisinaan myös Peter käytti sisariaan seksuaalisesti hyväkseen.Samassa rakennuksessa asui myös sadistinen rankkuri, joka vaikutti Peteriin lisää.Pikku-Peter katseli usein kun mies kidutti koiria ja lisäksi mies opetti Peterin masturboimaan koiria.
Peter teki ensimmäiset murhansa jo 9-vuotiaana.Hän työnsi leikkikaverinsa lautalta veteen Reinillä.Toinen lapsi yritti mennä auttamaan.Peter sai pidettyä molemmat toverinsa lautan alla ja he hukkuivat.Tapausta pidettiin onnettomuutena.Tästä on olemassa useita versioita.
Peterin ollessa noin 12-vuotias perhe muutti Düsseldorfiin.Peterin seksuaalisuus oli jo tuolloin vinoutunut.Hän masturboi pakonomaisesti ja yritti yhdyntää paikallisten koulutyttöjen ja siskojensa kanssa.13-vuotiaasta lähtien hän myös sekaantui lampaisiin, sikoihin ja vuohiin.Peter myös raiskasi lampaita ja puukotti ne samalla kuoliaaksi.
Aikaisessa teini-iässä Peter karkasi kotoaan ja eli liikkuvan ryöstäjän elämää valiten uhreikseen naiset ja tytöt.Peter palasi takaisin Düsseldorfiin 16-vuotiaana ja toimi vähän aikaa puusepän oppipoikana, mutta mestari kohteli Peteriä kaltoin.Peter livisti kassasta ottamiensa rahojen kanssa ja asettui Coblenziin asumaan masokistisen ilotytön kanssa.Peter pidätettiin ensimmäistä kertaa Coblenzissa ja hän joutui vankilaan.Elämästään Peter vietti 27 vuotta vankilassa.Peter vapautettiin 1899 ja hän huomasi vanhempiensa eronneen (aikaisemmin mainitun raiskausyrityksen takia).Peter muutti taas yhteen eri masokistisen ilotytön kanssa, joka oli kaksi kertaa Peteriä vanhempi.
Peter väitti tehneensä murhan marraskuussa 1899 Grafenberger Waldissa lähellä Düsseldorfia.Kürten sanoi kuristaneensa tyttöä seksin aikana, mutta koska ruumista ei koskaan löydetty niin voi olla, että tyttö selvisi.Kürten joutui vankilaan kahdesti vuonna 1900 petoksista.Sen jälkeen hän sai kaksi vuotta vankeutta kun yritti ampua tytön kiväärillä.Varkaudet pitivät Peterin kaltereiden takana vuoteen 1904 asti.Vankilassa Kürten unelmoi väkivaltaisesta seksistä ja kostosta yhteiskunnalle.
Kürten joutui armeijaan pian vapautumisensa jälkeen, mutta karkasi pian.Näihin aikoihin Peter alkoi sytytellä tulia, mistä sai seksuaalista nautintoa.Hänen kohteensa olivat yleensä latoja tai heinäsuovia, Kürten toivoi, että näissä nukkuisi kulkureita.Vuonna 1905 Peter joutui vankilaan seitsemäksi vuodeksi varkaudesta.Kürten väitti myöhemmin, että oli myrkyttänyt useita vankeja vankilan sairastuvalla.Peter vapautettiin 1912.Samana vuonna hän sanoi raiskanneensa tytön.Raiskauksen jälkeen hän oli jututtamassa tyttöjä ravintolassa.Peterille tuli kiistaa tarjoilijan kanssa.Peter ampui tarjoilijaa ja sai vuoden vankeutta tästä teosta.
Toukokuun 25.päivä 1913 Peter murtautui oluttupaan Köln-Mülheimissa kun omistajat olivat poissa.Sisältä Kürten löysi 13-vuotiaan Christine Kleinin nukkumasta.Christine oli omistajien tytär.Peter viilsi kynäveitsellä tytön kurkun poikki ja lävisti sormillaan tytön vaginan.Miehelle tapahtui myös virhe.Hän pudotti vahingossa rikospaikalle nenäliinan, johon oli kirjailtu nimikirjaimet "P.K".Kürtenilla oli kuitenkin onnea.Oluttuvan omistaja Peter Klein oli riidellyt veljensä Otto Kleinin kanssa ilmeisesti melko kiivasti.Otto oli sanonut veljelleen, että hän tekisi : "jotain mikä hän tulisi muistamaan lopun ikäänsä".Uskottiin, että Otto olisi lainannut/varastanut nenäliinan veljeltään.Otto-parka joutui oikeuteen mutta hänet vapautettiin syytteistä todisteiden puutteen vuoksi.Kürten seurasi oikeudenkäyntiä huvittuneena.Kürten selitti murhan syyksi myöhemmin sen, että hän muisti omat kärsimyksensä vankilassa.Otto oli elämänsä loppuun asti merkitty mies.Otto Klein kuoli ensimmäisessä maailmansodassa.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Kürten yritti samanlaista hyökkäystä nukkuvaa uhria vastaan, mutta tytön perheenjäsenet pelästyttivät Peterin tiehensä.Kahdessa erillisessä hyökkäyksessä Kürten löi miehen ja naisen tajuttomiksi kirveellä.Kürten sai orgasmin kun uhreista vuosi verta.Veri kiihoitti aina Peteriä.Aina sadistisen rankkurin ajoista lähtien Peter oli saanut seksuaalista nautintoa veren näkemisestä.
Peter sai näihin aikoihin kahdeksan vuotta vankeutta.Tuomio ei ilmeisesti tullut mistään tarinamme kannalta oleellisista rikoksista.Kun Peter istui tuomiotaan syttyi ensimmäinen maailmansota.Keisarikunta romahti ja epävakaa Weimarin Tasavalta tuli tilalle.
Vuonna 1921 Kürten ilmaantui Altenbergiin.Peter väitti olleensa venäläisten sotavankina.Altenbergissä Kürten tapasi tulevan vaimonsa.Vaimo oli ollut viisi vuotta vankilassa.Nainen oli ollut "puutarhurin" rakastajatar kahdeksan vuoden ajan.Kun mies kieltäytyi naimisiinmenosta niin nainen ampui häntä.Kürtenin kosinta ei ollut ilmeisesti romanttinen.Kun nainen ensin kieltäytyi Peterin kosinnasta uhkasi Kürten tappaa naisen.Vaimo oli ilmeisesti ainoa henkilö, jota kohtaan Kürtenilla oli "normaaleja" tunteita.Sukupuoliyhdyntään vaimonsa kanssa Kürten pystyi vain jos kuvitteli mielessään sadistisia tekoja.
Muutaman vuoden Peter eli tavallista elämää vaimonsa kanssa.Tosin Kürtenia syytettiin kahdesti palvelustyttöjen pahoinpitelyistä, joten sadismi oli kuitenkin aina läsnä.Jotkut taas väittävät, että kyseessä olivat seksuaaliset hyökkäykset.
Vuonna 1925 Kürten palasi Düsseldorfiin.Verenpunainen auringonlasku kiihdytti Peteriä hänen paluunsa iltana.Hän otti sen enteenä.Vuosien 1925-1928 välillä Peter myönsi neljä kuristamisen yritystä (kaikki naisia) ja seitsemäntoista tuhopolttoa.Kahdessa tapauksessa hän sytytti talon palamaan.Vuosi 1929 alkoi yhteensä kuudella tuhopoltolla, kohteet olivat latoja sekä heinäsuovia.
3. helmikuuta 1929 rouva Kuhn käveli kotiaan kohti myöhään yöllä.Pimeydestä hyökkäsi mies, joka puukotti Kuhnia 24 kertaa.Kuhn selvisi hyökkäyksestä, mutta joutui viettämään sairaalassa "kuukausia".Kymmenen päivää myöhemmin löydettiin 45-vuotias mekaanikko nimeltään Scheer Flingernistä kuolleena.Mies oli ollut juovuksissa kuollessaan ja häntä oli puukotettu 20 kertaa.Maaliskuun 9. päivä työmiehet löysivät 8-vuotiaan Rose Ohlingerin rakennustyömaan aidan takaa.Häntä oli puukotettu kolmetoista kertaa.Ruumis oli yritetty polttaa parafiinilla.Myös raiskauksesta löytyi "joitain merkkejä".Kürten oli työntänyt sakset tytön vaginaan.Peter seisoi väkijoukon reunalla kun ruumis oli löydetty ja sai omien sanojensa mukaan orgasmin.Kürten sai seksuaalista nautintoa omien rikostensa aiheuttamasta kauhusta.
Pian Scheerin murhan jälkeen mies hyökkäsi kahden naisen kimppuun köyden kanssa.Hyökkääjää sanottiin idiootiksi, jolla oli ristihuuli.Huhtikuussa 1929 idiootti nimeltään Stausberg pidätettiin teosta epäiltynä.Stausberg tunnusti, myöskin murhat.Muutamaan kuukauteen kaupungissa ei tapahtunut epäilyttäviä murhia/hyökkäyksiä.
Elokuussa hyökkäykset alkoivat jälleen.Kahta naista ja yhtä miestä puukotettiin kun he kävelivät yöllä kohti kotia.Näissä hyökkäyksissä kukaan ei kuollut.Elokuun 24. päivä löydettiin kahden lapsen ruumiit puutarhapalstalta Düsseldorfissa.Gertrude Hamacher oli 5-vuotias ja Louise Lenzen oli 14-vuotias.Molempia oli ensin kuristettu ja sitten heidän kaulansa oli katkaistu.Samana iltapäivänä Gertrude Schulte oli matkalla markkinoille kun outo mies alkoi puhutella häntä.Mies alkoi ehdotella seksiä, mutta nainen vastasi :"mieluummin kuolen" Kürten vastasi: "no kuole sitten".Peter puukotti naista "useita kertoja", mutta Gertrude selvisi.Hän pystyi antamaan Kürtenista kohtuullisen hyvän kuvauksen poliisille.Kuvauksen mukaan mies oli "epämääräinen miellyttävän näköinen noin 40-vuotias mies".Joidenkin kirjoittajien mukaan Gertrude Schulte pystyi myöhemmin poimimaan Peter Kürtenin poliisin tunnistusrivistöstä.
Düsseldorf oli lähes paniikissa hyökkäysten ja murhien jatkuessa.Palvelijatar nimeltään Ida Reuter murhattiin vasaralla ja raiskattiin syyskuussa.Lokakuussa toinen palvelijatar, Elizabeth Dorrier pahoinpideltiin hengiltä.Eräs nainen oli kävelyllä kun mies kysyi, etteikö nainen pelännyt liikkua yksin ulkona.Sen jälkeen mies löi naisen tajuttomaksi vasaralla.Myöhemmin samana iltana ilotyttö joutui vasarahyökkäyksen kohteeksi.7. päivä marraskuuta 5-vuotias Gertrude Albermann katosi.Kürten lähetti kaksi päivää myöhemmin kirjeen kommunistiselle sanomalehdelle.Kirjeessä kerrottiin, että lapsen ruumis löytyisi läheltä tehtaan seinää.Mukana oli myös kartta.Kirjeessä kerrottiin myös toisen ruumin olinpaikka. Gertrude Albermannin ruumis löytyi sieltä mistä kirje oli ilmoittanut sen löytyvänkin.Häntä oli kuristettu ja puukotettu 35 kertaa.Suuri joukko miehiä etsi toista kirjeessä kuvattua ruumista.Lopulta he löysivät Maria Hahnin ruumiin.Hahn oli kadonnut edellisessä elokuussa, häntä oli puukotettu.Hahnin tapaus paljasti Kürtenin sadismista uusia piirteitä sekä myöskin nekrofiliaan viittaavia elementtejä.Alaston ruumis oli raiskattu vaginaalisesti ja anaalisesti.Lehtiä ja maata löydettiin anuksesta.Peter sanoi, että kun oli murhannut Hahnin hän oli haudannut ruumiin karkeasti.Myöhemmin Kürten päätti siirtää ruumiin.Hän myös ajatteli, että olisi ollut kiihottavaa ristiinnaulita ruumis puihin ja jättää ruumis jonkun löydettäväksi.Ruumis oli kuitenkin liian raskas.Kürten kuitenkin vaihtoi haudan paikan ja sanoi hyväilleensä ja suudelleensa ruumista.Myöhemmin hän palasi haudalle usein masturboimaan.
Vuoden 1929 loppuun mennessä " Düsseldorfin Murhaaja" oli tunnettu ympäri maailmaa.Tekijän etsintä sai valtavat mittasuhteet.Murhat olivat kuitenkin päättyneet.
Peter Kürten jäi kiinni melkein sattumalta.Toukokuun 19. päivä 1930 eräs rouva Burgmann avasi kirjeen, joka oli toimitettu hänelle vahingossa.Kirje oli tarkoitettu todellisuudessa eräälle rouva Brucknerille, mutta nimi oli kirjoitettu väärin.Kirjeen oli lähettänyt eräs palvelijatar nimeltään Maria Budlick (toinen muoto on Butlies).Maria kertoi joutuneensa kaksi päivää aikaisemmin pelottavaan seikkailuun.Maria oli matkustanut Kölnistä Düsseldorfiin etsimään työtä.Junassa Maria oli ajautunut keskusteluun erään rouva Bruckenerin kanssa.Nainen oli antanut Marialle osoitteensa ja oli myöskin luvannut auttaa asuinsijan löytämisessä.Samana iltanan Maria oli seisonut Düsseldorfin juna-asemalla rouva Bruckeneria odottaen.Mies lähestyi Mariaa ja lupasi järjestää yösijan.Mies johdatti Mariaa väkeä vilisevien katujen halki.Lopulta pari tuli puistoon ja Maria alkoi pelätä.Maria oli helpottunut, kun ystävälliseltä vaikuttava mies puuttui tilanteeseen.Muutamassa hetkessä Marian entinen kumppani oli häipynyt.Ystävällinen mies tarjoutui viememään Marian kotiinsa Mettmänner Strasselle.Asunnolla Maria alkoi epäillä myös ystävällisen miehen tarkoitusperiä (mies oli tietenkin Peter Kürten) ja Maria pyysi päästä majataloon.Peter suostui, mutta kun he tulivat yksinäiseen paikkaan Peter suuteli naista karkeasti ja vaati seksiä.Pelästynyt tyttö suostui ja Peter kiskoi Marian pikkuhousut alas ja raiskasi tämän pystyssä seisten.Tämän jälkeen Peter vei Marian raitiovaunun pysäkille ja katosi.Maria löysi yösijan nunnien luota.Seuraavana päivänä Maria kirjoitti tapauksesta kirjeen rouva Brucknerille.
Rouva Brugmann, joka aukaisi kirjeen päätti mennä poliisin luo.Ylikomisario Gennat oli murhatapausten tutkinnanjohtaja.Gennat etsi käsiinsä Marian ja kysyi voisiko tämä muistaa raiskaajan osoitteen.Oli hyvin pieni todennäköisyys siitä, että raiskaaja olisi etsitty murhamies, mutta Gennat oli epätoivoinen.Pitkän etsinnän ja epäröinnin jälkeen Maria vihdoinkin johdatti Gennatin Mettmänner Strasse numero 71:een.Vuokraemäntä päästi ylikomisarion ja Marian sisälle.Huone oli tyhjä, mutta Maria oli varma, että hän oli ollut viikko sitten samassa huoneessa.Kun Maria ja Gennat laskeutuivat rappuja Maria näki uudestaan raiskaajan.Mies tunnisti Marian meni kalpeaksi ja poistui rakennuksesta.Vuokraemäntä osasi kertoa miehen nimen : Peter Kürten.
Toukokuun 24. päivä 1930 Peter Kürten pidätettiin.Hän oli järjestänyt asiat niin, että hänen vaimonsa sai suuren palkkion, joka oli luvattu sadistin kiinni saamiseksi.Vaimo oli ensin puhunut yhteisestä itsemurhasta, mutta Peter sai hänet vakuutettua siitä, että oli järkevämpää jos vaimo nostaisi suuren palkkion ja jatkaisi elämäänsä.Vaimo tuli lopulta järkiinsä ja meni kertomaan poliisille missä hänen miehensä voitaisiin pidättää.Peter tapasi vaimonsa St. Rochusin kirkon ulkopuolella ja neljä "revolveria heiluttelevaa" poliisia otti miehen kiinni.Peter hymyili rauhoittavasti ja kertoi, ettei ole mitään pelättävää.Mies vietiin sitten poliisiasemalle.Työtovereille ja naapureille pidätys oli järkytys.Ensin ne, jotka tunsivat Kürtenin uskoivat, että kyseessä oli erehdys.Mies pukeutui siististi, oli aina kohtelias, oli hyvä työntekijä ja lapset sekä aikuiset pitivät Peteristä.
Aluksi Kürten väitti tekojensa motiiviksi halun kostaa yhteiskunnalle.Myöhemmin hän myönsi tekojen seksuaaliset motiivit.Kürten puhui teoistaan "suoraan ja rehellisesti".Kürtenia sanottiin "Düsseldorfin Vampyyriksi" mutta siitä, joiko mies uhriensa verta, on olemassa monia eri näkemyksiä.Mahdollinen lukija saakin itse tutustua vaikkapa netin avulla tarinoihin Kürtenin vampirismista.Yleensä Kürtenista kerrotaan tarinaa, jonka mukaan hän viilsi joutsenen kaulan poikki, joi sen verta ja sai orgasmin.Toinen tunnettu tarina Kürtenista on kertoo, että kerran Peter näki onnettomuuden, jossa oli osallisena hevonen.Mies sai näyn takia orgasmin.Molemmat tarinat ovat Kürtenin itsensä kertomia.Kürtenilla oli myös ilmeisesti erittäin kummallisia ei-seksuaalisia fantasioita.Hän kuvitteli ottavansa "hirviön" (siis itsensä) kiinni.Kiitolliset kaupungin asukkaat järjestäisivät hänen kunniakseen soihtukulkueen ja hänestä tehtäisiin kiitollisen poliisin toimesta myös komisario.Miehestä on kirjoitettu paljon.Osa on tahallisesti kirjoitettua huonoa roskaa.Professori Karl Berg haastatteli miestä ja kirjoitti tapauksesta kirjan The Sadist.Kun kirjaa tehtiin oli Peter jo tuomittu kuolemaan.Kirjassa on varmasti omat ongelmansa.Tuohon aikaa esimerkiksi uskottiin, että pyromanian syyt olivat seksuaaliset.Nykyään tästä käsityksestä on kokonaan luovuttu.Toisaalta on taas epäilty, että Peter jopa keksi joitakin murhia pelkästä shokeeraamisen ilosta.Joitain Kürtenin tunnustamia murhia ei voitu koskaan näyttää toteen.Ruumiita ei koskaan löydetty, mutta mies pystyi kuvailemaan tarkasti jopa vuosien takaisia rikoksia.Lista Kürtenin rikoksista oli pitkä.Vaikkakin mies oli toisinaan vankilassa murroista ja sen sellaisista vain vakavat rikokset kirjattiin tähän 79-kohtaiseen listaan listaan.Toisaalta lista on hyvin epämääräinen paikoitellen.Esimerkki : 1913 kirveenisku, tuntematon mies tai 1921 kuristaminen, sotaleski.
Kürtenin oikeudenkäynti alkoi huhtikuun 13.päivä 1931 ja se kesti vain kahdeksan päivää.Kolme tuomaria miettivät 90 minuuttia ennen kuin tuomitsivat Peter Kürtenin kuolemaan yhdeksästä murhasta.Hän yritti vedota mielisairauteen, mutta siitä ei ollut apua.Välillä näytti siltä, ettei Kürtenin tuomiota pantaisi täytäntöön.Saksassa ei oltu teloitettu ketään sitten vuoden 1928, jolloin mies nimeltään Böttcher teloitettiin naisen ja lapsen murhasta.Kürten yritti saada tuomionsa muutettua, mutta vetoomus hylättiin.Kürten sai valtavasti postia.Eräät kirjeet kuvailivat sadistisia rangaistuksia, jotka odottaisivat murhaajaa.Yhtä suuri määrä postista oli rakkauskirjeitä.Monet ihmiset pyysivät Peterin nimikirjoitusta.Mies oli tyyni ja käyttäytyi hyvin.Ennen teloitustaan Kürten söi hyvin (annos oli : wienerleike,paistettuja perunoita ja valkoviiniä).Hän piti annoksestaan niin paljon, että pyysi lisää.Hän oli kertonut psykiatrille, että jos hän kuulisi oman verensä äänen kun hänen päänsä olisi korissa olisi se "nautinto, joka lopettaisi kaikki nautinnot".Peter Kürten kohtasi giljotiinin (fallbeil, "putoava kirves") heinäkuun toisena päivänä 1931 kello kuusi aamulla.Sanotaan, että hän meni kuolemaansa hymyillen ja huolettomana.
*Kürtenista on lukuisia epäselviä mainintoja kuten :"eräästä uhristaan hän joi niin paljon verta, että oksensi", nämä jätin omaan arvoonsa.
*Kürtenin hyökkäysten kohteena oli toisinaan lapsia.Kürtenin oman selityksen mukaan lapset olivat helppoja kohteita.
*Kürtenin fantasioita en käsitellyt juuri ollenkaan, mutta sanotaan, että hän sai mm. seksuaalista nautintoa ajatuksesta, että olisi sytyttänyt lastenkodin tuleen.Yleensä nämä fantasiat olivat sellaisia, että uhreja olisi ollut mahdollisimman paljon.Kürten myönsi sytyttäneensä metsäpalon ainakin kerran, vuonna 1928.
*Oikeudessa Kürten puhui mm. ankarasti kahta lääkäriä vastaan, jotka olivat tehneet "viisitoistasataa" aborttia.Hän ei kuitenkaan kieltänyt omien tekojensa kauheutta.Jotkut versiot puhuvat "lääkäristä ja naislääkäristä", toiset mainitsevat lääkäreiden puoluekannankin (sosiaalidemokraatteja, jos jotakuta kiinnostaa).
*Kuten mahdollinen lukija varmasti huomaa en tehnyt tästä tekstistä mitään moraalitarinaa.Luotan lukijan älykkyyteen.
*Tämä voisi tietenkin olla paremminkin kirjoitettu.Osan käänsin suoraan ja osia lyhensin.
*Käytin apuna useita kirjoja, mutta hyödyllisemmät olivat:
Michael Newton : Hunting Humans
Colin Wilson : Written In Blood
Colin Wilson : Plague of Murder
Sekä lukuisia muita lähteitä nettiä tietenkään unohtamatta...
Peter teki ensimmäiset murhansa jo 9-vuotiaana.Hän työnsi leikkikaverinsa lautalta veteen Reinillä.Toinen lapsi yritti mennä auttamaan.Peter sai pidettyä molemmat toverinsa lautan alla ja he hukkuivat.Tapausta pidettiin onnettomuutena.Tästä on olemassa useita versioita.
Peterin ollessa noin 12-vuotias perhe muutti Düsseldorfiin.Peterin seksuaalisuus oli jo tuolloin vinoutunut.Hän masturboi pakonomaisesti ja yritti yhdyntää paikallisten koulutyttöjen ja siskojensa kanssa.13-vuotiaasta lähtien hän myös sekaantui lampaisiin, sikoihin ja vuohiin.Peter myös raiskasi lampaita ja puukotti ne samalla kuoliaaksi.
Aikaisessa teini-iässä Peter karkasi kotoaan ja eli liikkuvan ryöstäjän elämää valiten uhreikseen naiset ja tytöt.Peter palasi takaisin Düsseldorfiin 16-vuotiaana ja toimi vähän aikaa puusepän oppipoikana, mutta mestari kohteli Peteriä kaltoin.Peter livisti kassasta ottamiensa rahojen kanssa ja asettui Coblenziin asumaan masokistisen ilotytön kanssa.Peter pidätettiin ensimmäistä kertaa Coblenzissa ja hän joutui vankilaan.Elämästään Peter vietti 27 vuotta vankilassa.Peter vapautettiin 1899 ja hän huomasi vanhempiensa eronneen (aikaisemmin mainitun raiskausyrityksen takia).Peter muutti taas yhteen eri masokistisen ilotytön kanssa, joka oli kaksi kertaa Peteriä vanhempi.
Peter väitti tehneensä murhan marraskuussa 1899 Grafenberger Waldissa lähellä Düsseldorfia.Kürten sanoi kuristaneensa tyttöä seksin aikana, mutta koska ruumista ei koskaan löydetty niin voi olla, että tyttö selvisi.Kürten joutui vankilaan kahdesti vuonna 1900 petoksista.Sen jälkeen hän sai kaksi vuotta vankeutta kun yritti ampua tytön kiväärillä.Varkaudet pitivät Peterin kaltereiden takana vuoteen 1904 asti.Vankilassa Kürten unelmoi väkivaltaisesta seksistä ja kostosta yhteiskunnalle.
Kürten joutui armeijaan pian vapautumisensa jälkeen, mutta karkasi pian.Näihin aikoihin Peter alkoi sytytellä tulia, mistä sai seksuaalista nautintoa.Hänen kohteensa olivat yleensä latoja tai heinäsuovia, Kürten toivoi, että näissä nukkuisi kulkureita.Vuonna 1905 Peter joutui vankilaan seitsemäksi vuodeksi varkaudesta.Kürten väitti myöhemmin, että oli myrkyttänyt useita vankeja vankilan sairastuvalla.Peter vapautettiin 1912.Samana vuonna hän sanoi raiskanneensa tytön.Raiskauksen jälkeen hän oli jututtamassa tyttöjä ravintolassa.Peterille tuli kiistaa tarjoilijan kanssa.Peter ampui tarjoilijaa ja sai vuoden vankeutta tästä teosta.
Toukokuun 25.päivä 1913 Peter murtautui oluttupaan Köln-Mülheimissa kun omistajat olivat poissa.Sisältä Kürten löysi 13-vuotiaan Christine Kleinin nukkumasta.Christine oli omistajien tytär.Peter viilsi kynäveitsellä tytön kurkun poikki ja lävisti sormillaan tytön vaginan.Miehelle tapahtui myös virhe.Hän pudotti vahingossa rikospaikalle nenäliinan, johon oli kirjailtu nimikirjaimet "P.K".Kürtenilla oli kuitenkin onnea.Oluttuvan omistaja Peter Klein oli riidellyt veljensä Otto Kleinin kanssa ilmeisesti melko kiivasti.Otto oli sanonut veljelleen, että hän tekisi : "jotain mikä hän tulisi muistamaan lopun ikäänsä".Uskottiin, että Otto olisi lainannut/varastanut nenäliinan veljeltään.Otto-parka joutui oikeuteen mutta hänet vapautettiin syytteistä todisteiden puutteen vuoksi.Kürten seurasi oikeudenkäyntiä huvittuneena.Kürten selitti murhan syyksi myöhemmin sen, että hän muisti omat kärsimyksensä vankilassa.Otto oli elämänsä loppuun asti merkitty mies.Otto Klein kuoli ensimmäisessä maailmansodassa.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Kürten yritti samanlaista hyökkäystä nukkuvaa uhria vastaan, mutta tytön perheenjäsenet pelästyttivät Peterin tiehensä.Kahdessa erillisessä hyökkäyksessä Kürten löi miehen ja naisen tajuttomiksi kirveellä.Kürten sai orgasmin kun uhreista vuosi verta.Veri kiihoitti aina Peteriä.Aina sadistisen rankkurin ajoista lähtien Peter oli saanut seksuaalista nautintoa veren näkemisestä.
Peter sai näihin aikoihin kahdeksan vuotta vankeutta.Tuomio ei ilmeisesti tullut mistään tarinamme kannalta oleellisista rikoksista.Kun Peter istui tuomiotaan syttyi ensimmäinen maailmansota.Keisarikunta romahti ja epävakaa Weimarin Tasavalta tuli tilalle.
Vuonna 1921 Kürten ilmaantui Altenbergiin.Peter väitti olleensa venäläisten sotavankina.Altenbergissä Kürten tapasi tulevan vaimonsa.Vaimo oli ollut viisi vuotta vankilassa.Nainen oli ollut "puutarhurin" rakastajatar kahdeksan vuoden ajan.Kun mies kieltäytyi naimisiinmenosta niin nainen ampui häntä.Kürtenin kosinta ei ollut ilmeisesti romanttinen.Kun nainen ensin kieltäytyi Peterin kosinnasta uhkasi Kürten tappaa naisen.Vaimo oli ilmeisesti ainoa henkilö, jota kohtaan Kürtenilla oli "normaaleja" tunteita.Sukupuoliyhdyntään vaimonsa kanssa Kürten pystyi vain jos kuvitteli mielessään sadistisia tekoja.
Muutaman vuoden Peter eli tavallista elämää vaimonsa kanssa.Tosin Kürtenia syytettiin kahdesti palvelustyttöjen pahoinpitelyistä, joten sadismi oli kuitenkin aina läsnä.Jotkut taas väittävät, että kyseessä olivat seksuaaliset hyökkäykset.
Vuonna 1925 Kürten palasi Düsseldorfiin.Verenpunainen auringonlasku kiihdytti Peteriä hänen paluunsa iltana.Hän otti sen enteenä.Vuosien 1925-1928 välillä Peter myönsi neljä kuristamisen yritystä (kaikki naisia) ja seitsemäntoista tuhopolttoa.Kahdessa tapauksessa hän sytytti talon palamaan.Vuosi 1929 alkoi yhteensä kuudella tuhopoltolla, kohteet olivat latoja sekä heinäsuovia.
3. helmikuuta 1929 rouva Kuhn käveli kotiaan kohti myöhään yöllä.Pimeydestä hyökkäsi mies, joka puukotti Kuhnia 24 kertaa.Kuhn selvisi hyökkäyksestä, mutta joutui viettämään sairaalassa "kuukausia".Kymmenen päivää myöhemmin löydettiin 45-vuotias mekaanikko nimeltään Scheer Flingernistä kuolleena.Mies oli ollut juovuksissa kuollessaan ja häntä oli puukotettu 20 kertaa.Maaliskuun 9. päivä työmiehet löysivät 8-vuotiaan Rose Ohlingerin rakennustyömaan aidan takaa.Häntä oli puukotettu kolmetoista kertaa.Ruumis oli yritetty polttaa parafiinilla.Myös raiskauksesta löytyi "joitain merkkejä".Kürten oli työntänyt sakset tytön vaginaan.Peter seisoi väkijoukon reunalla kun ruumis oli löydetty ja sai omien sanojensa mukaan orgasmin.Kürten sai seksuaalista nautintoa omien rikostensa aiheuttamasta kauhusta.
Pian Scheerin murhan jälkeen mies hyökkäsi kahden naisen kimppuun köyden kanssa.Hyökkääjää sanottiin idiootiksi, jolla oli ristihuuli.Huhtikuussa 1929 idiootti nimeltään Stausberg pidätettiin teosta epäiltynä.Stausberg tunnusti, myöskin murhat.Muutamaan kuukauteen kaupungissa ei tapahtunut epäilyttäviä murhia/hyökkäyksiä.
Elokuussa hyökkäykset alkoivat jälleen.Kahta naista ja yhtä miestä puukotettiin kun he kävelivät yöllä kohti kotia.Näissä hyökkäyksissä kukaan ei kuollut.Elokuun 24. päivä löydettiin kahden lapsen ruumiit puutarhapalstalta Düsseldorfissa.Gertrude Hamacher oli 5-vuotias ja Louise Lenzen oli 14-vuotias.Molempia oli ensin kuristettu ja sitten heidän kaulansa oli katkaistu.Samana iltapäivänä Gertrude Schulte oli matkalla markkinoille kun outo mies alkoi puhutella häntä.Mies alkoi ehdotella seksiä, mutta nainen vastasi :"mieluummin kuolen" Kürten vastasi: "no kuole sitten".Peter puukotti naista "useita kertoja", mutta Gertrude selvisi.Hän pystyi antamaan Kürtenista kohtuullisen hyvän kuvauksen poliisille.Kuvauksen mukaan mies oli "epämääräinen miellyttävän näköinen noin 40-vuotias mies".Joidenkin kirjoittajien mukaan Gertrude Schulte pystyi myöhemmin poimimaan Peter Kürtenin poliisin tunnistusrivistöstä.
Düsseldorf oli lähes paniikissa hyökkäysten ja murhien jatkuessa.Palvelijatar nimeltään Ida Reuter murhattiin vasaralla ja raiskattiin syyskuussa.Lokakuussa toinen palvelijatar, Elizabeth Dorrier pahoinpideltiin hengiltä.Eräs nainen oli kävelyllä kun mies kysyi, etteikö nainen pelännyt liikkua yksin ulkona.Sen jälkeen mies löi naisen tajuttomaksi vasaralla.Myöhemmin samana iltana ilotyttö joutui vasarahyökkäyksen kohteeksi.7. päivä marraskuuta 5-vuotias Gertrude Albermann katosi.Kürten lähetti kaksi päivää myöhemmin kirjeen kommunistiselle sanomalehdelle.Kirjeessä kerrottiin, että lapsen ruumis löytyisi läheltä tehtaan seinää.Mukana oli myös kartta.Kirjeessä kerrottiin myös toisen ruumin olinpaikka. Gertrude Albermannin ruumis löytyi sieltä mistä kirje oli ilmoittanut sen löytyvänkin.Häntä oli kuristettu ja puukotettu 35 kertaa.Suuri joukko miehiä etsi toista kirjeessä kuvattua ruumista.Lopulta he löysivät Maria Hahnin ruumiin.Hahn oli kadonnut edellisessä elokuussa, häntä oli puukotettu.Hahnin tapaus paljasti Kürtenin sadismista uusia piirteitä sekä myöskin nekrofiliaan viittaavia elementtejä.Alaston ruumis oli raiskattu vaginaalisesti ja anaalisesti.Lehtiä ja maata löydettiin anuksesta.Peter sanoi, että kun oli murhannut Hahnin hän oli haudannut ruumiin karkeasti.Myöhemmin Kürten päätti siirtää ruumiin.Hän myös ajatteli, että olisi ollut kiihottavaa ristiinnaulita ruumis puihin ja jättää ruumis jonkun löydettäväksi.Ruumis oli kuitenkin liian raskas.Kürten kuitenkin vaihtoi haudan paikan ja sanoi hyväilleensä ja suudelleensa ruumista.Myöhemmin hän palasi haudalle usein masturboimaan.
Vuoden 1929 loppuun mennessä " Düsseldorfin Murhaaja" oli tunnettu ympäri maailmaa.Tekijän etsintä sai valtavat mittasuhteet.Murhat olivat kuitenkin päättyneet.
Peter Kürten jäi kiinni melkein sattumalta.Toukokuun 19. päivä 1930 eräs rouva Burgmann avasi kirjeen, joka oli toimitettu hänelle vahingossa.Kirje oli tarkoitettu todellisuudessa eräälle rouva Brucknerille, mutta nimi oli kirjoitettu väärin.Kirjeen oli lähettänyt eräs palvelijatar nimeltään Maria Budlick (toinen muoto on Butlies).Maria kertoi joutuneensa kaksi päivää aikaisemmin pelottavaan seikkailuun.Maria oli matkustanut Kölnistä Düsseldorfiin etsimään työtä.Junassa Maria oli ajautunut keskusteluun erään rouva Bruckenerin kanssa.Nainen oli antanut Marialle osoitteensa ja oli myöskin luvannut auttaa asuinsijan löytämisessä.Samana iltanan Maria oli seisonut Düsseldorfin juna-asemalla rouva Bruckeneria odottaen.Mies lähestyi Mariaa ja lupasi järjestää yösijan.Mies johdatti Mariaa väkeä vilisevien katujen halki.Lopulta pari tuli puistoon ja Maria alkoi pelätä.Maria oli helpottunut, kun ystävälliseltä vaikuttava mies puuttui tilanteeseen.Muutamassa hetkessä Marian entinen kumppani oli häipynyt.Ystävällinen mies tarjoutui viememään Marian kotiinsa Mettmänner Strasselle.Asunnolla Maria alkoi epäillä myös ystävällisen miehen tarkoitusperiä (mies oli tietenkin Peter Kürten) ja Maria pyysi päästä majataloon.Peter suostui, mutta kun he tulivat yksinäiseen paikkaan Peter suuteli naista karkeasti ja vaati seksiä.Pelästynyt tyttö suostui ja Peter kiskoi Marian pikkuhousut alas ja raiskasi tämän pystyssä seisten.Tämän jälkeen Peter vei Marian raitiovaunun pysäkille ja katosi.Maria löysi yösijan nunnien luota.Seuraavana päivänä Maria kirjoitti tapauksesta kirjeen rouva Brucknerille.
Rouva Brugmann, joka aukaisi kirjeen päätti mennä poliisin luo.Ylikomisario Gennat oli murhatapausten tutkinnanjohtaja.Gennat etsi käsiinsä Marian ja kysyi voisiko tämä muistaa raiskaajan osoitteen.Oli hyvin pieni todennäköisyys siitä, että raiskaaja olisi etsitty murhamies, mutta Gennat oli epätoivoinen.Pitkän etsinnän ja epäröinnin jälkeen Maria vihdoinkin johdatti Gennatin Mettmänner Strasse numero 71:een.Vuokraemäntä päästi ylikomisarion ja Marian sisälle.Huone oli tyhjä, mutta Maria oli varma, että hän oli ollut viikko sitten samassa huoneessa.Kun Maria ja Gennat laskeutuivat rappuja Maria näki uudestaan raiskaajan.Mies tunnisti Marian meni kalpeaksi ja poistui rakennuksesta.Vuokraemäntä osasi kertoa miehen nimen : Peter Kürten.
Toukokuun 24. päivä 1930 Peter Kürten pidätettiin.Hän oli järjestänyt asiat niin, että hänen vaimonsa sai suuren palkkion, joka oli luvattu sadistin kiinni saamiseksi.Vaimo oli ensin puhunut yhteisestä itsemurhasta, mutta Peter sai hänet vakuutettua siitä, että oli järkevämpää jos vaimo nostaisi suuren palkkion ja jatkaisi elämäänsä.Vaimo tuli lopulta järkiinsä ja meni kertomaan poliisille missä hänen miehensä voitaisiin pidättää.Peter tapasi vaimonsa St. Rochusin kirkon ulkopuolella ja neljä "revolveria heiluttelevaa" poliisia otti miehen kiinni.Peter hymyili rauhoittavasti ja kertoi, ettei ole mitään pelättävää.Mies vietiin sitten poliisiasemalle.Työtovereille ja naapureille pidätys oli järkytys.Ensin ne, jotka tunsivat Kürtenin uskoivat, että kyseessä oli erehdys.Mies pukeutui siististi, oli aina kohtelias, oli hyvä työntekijä ja lapset sekä aikuiset pitivät Peteristä.
Aluksi Kürten väitti tekojensa motiiviksi halun kostaa yhteiskunnalle.Myöhemmin hän myönsi tekojen seksuaaliset motiivit.Kürten puhui teoistaan "suoraan ja rehellisesti".Kürtenia sanottiin "Düsseldorfin Vampyyriksi" mutta siitä, joiko mies uhriensa verta, on olemassa monia eri näkemyksiä.Mahdollinen lukija saakin itse tutustua vaikkapa netin avulla tarinoihin Kürtenin vampirismista.Yleensä Kürtenista kerrotaan tarinaa, jonka mukaan hän viilsi joutsenen kaulan poikki, joi sen verta ja sai orgasmin.Toinen tunnettu tarina Kürtenista on kertoo, että kerran Peter näki onnettomuuden, jossa oli osallisena hevonen.Mies sai näyn takia orgasmin.Molemmat tarinat ovat Kürtenin itsensä kertomia.Kürtenilla oli myös ilmeisesti erittäin kummallisia ei-seksuaalisia fantasioita.Hän kuvitteli ottavansa "hirviön" (siis itsensä) kiinni.Kiitolliset kaupungin asukkaat järjestäisivät hänen kunniakseen soihtukulkueen ja hänestä tehtäisiin kiitollisen poliisin toimesta myös komisario.Miehestä on kirjoitettu paljon.Osa on tahallisesti kirjoitettua huonoa roskaa.Professori Karl Berg haastatteli miestä ja kirjoitti tapauksesta kirjan The Sadist.Kun kirjaa tehtiin oli Peter jo tuomittu kuolemaan.Kirjassa on varmasti omat ongelmansa.Tuohon aikaa esimerkiksi uskottiin, että pyromanian syyt olivat seksuaaliset.Nykyään tästä käsityksestä on kokonaan luovuttu.Toisaalta on taas epäilty, että Peter jopa keksi joitakin murhia pelkästä shokeeraamisen ilosta.Joitain Kürtenin tunnustamia murhia ei voitu koskaan näyttää toteen.Ruumiita ei koskaan löydetty, mutta mies pystyi kuvailemaan tarkasti jopa vuosien takaisia rikoksia.Lista Kürtenin rikoksista oli pitkä.Vaikkakin mies oli toisinaan vankilassa murroista ja sen sellaisista vain vakavat rikokset kirjattiin tähän 79-kohtaiseen listaan listaan.Toisaalta lista on hyvin epämääräinen paikoitellen.Esimerkki : 1913 kirveenisku, tuntematon mies tai 1921 kuristaminen, sotaleski.
Kürtenin oikeudenkäynti alkoi huhtikuun 13.päivä 1931 ja se kesti vain kahdeksan päivää.Kolme tuomaria miettivät 90 minuuttia ennen kuin tuomitsivat Peter Kürtenin kuolemaan yhdeksästä murhasta.Hän yritti vedota mielisairauteen, mutta siitä ei ollut apua.Välillä näytti siltä, ettei Kürtenin tuomiota pantaisi täytäntöön.Saksassa ei oltu teloitettu ketään sitten vuoden 1928, jolloin mies nimeltään Böttcher teloitettiin naisen ja lapsen murhasta.Kürten yritti saada tuomionsa muutettua, mutta vetoomus hylättiin.Kürten sai valtavasti postia.Eräät kirjeet kuvailivat sadistisia rangaistuksia, jotka odottaisivat murhaajaa.Yhtä suuri määrä postista oli rakkauskirjeitä.Monet ihmiset pyysivät Peterin nimikirjoitusta.Mies oli tyyni ja käyttäytyi hyvin.Ennen teloitustaan Kürten söi hyvin (annos oli : wienerleike,paistettuja perunoita ja valkoviiniä).Hän piti annoksestaan niin paljon, että pyysi lisää.Hän oli kertonut psykiatrille, että jos hän kuulisi oman verensä äänen kun hänen päänsä olisi korissa olisi se "nautinto, joka lopettaisi kaikki nautinnot".Peter Kürten kohtasi giljotiinin (fallbeil, "putoava kirves") heinäkuun toisena päivänä 1931 kello kuusi aamulla.Sanotaan, että hän meni kuolemaansa hymyillen ja huolettomana.
*Kürtenista on lukuisia epäselviä mainintoja kuten :"eräästä uhristaan hän joi niin paljon verta, että oksensi", nämä jätin omaan arvoonsa.
*Kürtenin hyökkäysten kohteena oli toisinaan lapsia.Kürtenin oman selityksen mukaan lapset olivat helppoja kohteita.
*Kürtenin fantasioita en käsitellyt juuri ollenkaan, mutta sanotaan, että hän sai mm. seksuaalista nautintoa ajatuksesta, että olisi sytyttänyt lastenkodin tuleen.Yleensä nämä fantasiat olivat sellaisia, että uhreja olisi ollut mahdollisimman paljon.Kürten myönsi sytyttäneensä metsäpalon ainakin kerran, vuonna 1928.
*Oikeudessa Kürten puhui mm. ankarasti kahta lääkäriä vastaan, jotka olivat tehneet "viisitoistasataa" aborttia.Hän ei kuitenkaan kieltänyt omien tekojensa kauheutta.Jotkut versiot puhuvat "lääkäristä ja naislääkäristä", toiset mainitsevat lääkäreiden puoluekannankin (sosiaalidemokraatteja, jos jotakuta kiinnostaa).
*Kuten mahdollinen lukija varmasti huomaa en tehnyt tästä tekstistä mitään moraalitarinaa.Luotan lukijan älykkyyteen.
*Tämä voisi tietenkin olla paremminkin kirjoitettu.Osan käänsin suoraan ja osia lyhensin.
*Käytin apuna useita kirjoja, mutta hyödyllisemmät olivat:
Michael Newton : Hunting Humans
Colin Wilson : Written In Blood
Colin Wilson : Plague of Murder
Sekä lukuisia muita lähteitä nettiä tietenkään unohtamatta...
