Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Tara]

OT: mutta kun zem laittaa esille virheellistä tietoa oikeitten ihmisen asioista.

...
Odotan mielenkiinnolla. Tähän mennessä taitaa olla vain yksi väitös hyljätty tarkastuksessa
(oliko Carmela Liebkindin väitös?)

ai jai, zem, voisitko :


Miten noloa, erehdyt henkilöstä. Kysymysmerkki väärän nimen perässä ei mielestäni auta asiaa. Jaat väärää tietoa!

Kyse oli Karmela Belinkin väitöskirjasta (hänen toinen väitöskirjansa hyväksyttiin).

[zem]

Kiitos Taralle korjauksesta - en olisi edes ansainnut noin hienoa videota.

Karmela Liebkind on ansioitunut sosiaalipsykologian professori:

http://www.helsinki.fi/socialpsychology ... bkind.html

Belinkin väitöksen kohdalla hylkäyskatastrofin syy jäi epäselväksi, ks. osoite:

http://www.kysy.fi/kysymys/kysyisin-toh ... aa-hylatty

Itse ehdin arvioida vain Joki-Erkkilän abstraktin/tiivistelmän - valitettavasti molemmat
huonosti, kuin ajatuksellisessa sumussa kirjoitettuja.

Ehkä itse työ on selkeämpi ja rikkaampi. Palataan asiaan.

[sisotalo]

MJE tarkoituksena on saada tohtorin arvo, joka tukisi hänen salaisia todistuksia erilaisissa oikeustapuksissa. Ulvilan surmassa hän todistaa sen puolesta, että Anneli Auer on murhannut miehensä. Väite tulee nyt Auerin viisitoistavuotiaalta pojalta. Tämä todistus ei riitä ja niinpä MJE vaikutus tapahtuu välillisesti.

Hän vahvistaa todeksi samanaikaiset pojan perättömät jutut siitä, että kaikki neljä lasta olisivat joutuneet raiskauksen kohteeeksi. Nyt ollaan palaamassa lopulliseen päätökseen syyttäjän valituspyynnön avulla. Syyttäjä on nostanut esiin, että Turun hovioikeus on yksimielisesti vahvistanut langettavan, hyvin ankarna tuomin raiskauksesta. Koko tuomio ja sen perustelut ovat salaisia. Täällä on myös MJE väitöksen tausta. Väitöksen perustiedot ovat salaisia, mutta päin vastoin kuin uomitot on väitöskirja julkinen ja väitöstilaisuus avoin yleisölle,

Väitöksen sissältö kokonaisuutena on mahdoton tulkita, poimittaan jokin keskeinen väitös. Otan sen hänne ja kahden poliisi tutkijan julkaisemasta artikkelista viime vuonna. Lääkärit tutkivat 130 raiskatuksi väitettyä lasta. 99 lääkäreistä ei osannut sanoa puolesta tai vastaan. 10 puolusti syytettyä ja MJEn tapaisia syyllisyyden vahvistajia oli 21. 54 asiaa meni oikeuteen sakka ja tuomion sai 40. Lääkäreistä 11 tuki langettavaa tuomiota ja yksi vastusti. Siis johtopäätös on, että lääkärit totevat, että mitään jälkiä raiskuksesta ei löydy, mutta vain yksi heistä saa tehdä johtopäätöksen, että raiskausta ei ole tapahtunut.

Lopputulos on, että lääkäreistä ei ole tässä asiassa apua, heidän tehtävänsä olisi tarkastaa pitääkö lasten väite pakkansa, mutta siihen ei heistä ole, jälelle jää vain MJE, joka vahvistaa raiskauksen tapahtuneen.

[Ande]

Onko sillä vehkeellä tutkittu "normaaleja" lapsia? Minun lapsissani on silminnähtäviä arpia ja olen aivan varma, että tällaisessa ihmevalolla lapsuutensa maalla eläineistä ja keskenään temmeltäneistä lapsista löytyisi taatusti arpia ristiin rastiin.

Onkohan sitä väitöskirjaa luettavissa suomeksi? Mulla kyllä riittää taitoa ja ymmärrystä akateemisen tutkimuksen arviointiin, mutta ulkomaankielet tuottavat vähän vaikeuksia.

Tässä tapauksessa väittelijä lienee varautunut siihen, että väitöstilaisuudessa tullaan esittämään hankalia, mutta ehdottomasti erittäin akateemisia kysymyksiä.

[Nicht schuldig]

Onko sillä vehkeellä tutkittu "normaaleja" lapsia? Minun lapsissani on silminnähtäviä arpia ja olen aivan varma, että tällaisessa ihmevalolla lapsuutensa maalla eläineistä ja keskenään temmeltäneistä lapsista löytyisi taatusti arpia ristiin rastiin.

Onkohan sitä väitöskirjaa luettavissa suomeksi? Mulla kyllä riittää taitoa ja ymmärrystä akateemisen tutkimuksen arviointiin, mutta ulkomaankielet tuottavat vähän vaikeuksia.

Tässä tapauksessa väittelijä lienee varautunut siihen, että väitöstilaisuudessa tullaan esittämään hankalia, mutta ehdottomasti erittäin akateemisia kysymyksiä.

Tietääkseni väitöskirjassa on vain pari sivua suomeksi kirjoitettu.

Minna Joki-Erkkilä väitöskirjassaan sekä alussa että lopun Acknowledgements-luvussa kiittää
korkeinta tahoa. On aika poikkeuksellista väitöskirjassa.
Tiedemies pikemminkin epäilee kuin uskoo.

Se panee hiukan epäilemään, että hän on ollut hieman yli-innokas etsimään (oletettavasti saatananpalvontaan, mutta myös pahoinpitelyyn liittyviä) arpia, viiltoja tmv.

Kun murhaooikeudenkäynti oli vielä meneillään, niin rinnakkaisesti käyntiin lähtenyt lsh- oikeudenkäynti ja siihen liittyvät tuomarit, olivat varmaankin herkistyneitä
vastaanottamaan tällaisia "löydöksiä". Tuomarit yksinkertaisesti uskoivat näihin MJE:n tutkimustuloksiin, jopa niin vahvasti, että julkisessa selosteessa ne tuotiin nimenomaan esille somaattisena todisteaineistona.

Saatananpalvontahan on oletettavasti vaikuttanut tässä lsh-jutussa. Ei siellä muuten lasten olkapäissä väitettyjä "ristinmerkkejä" olisi mainittu. Samoin lasten mielikuvitukselliset
tarinat lsh- jutussa ne menivät täysillä lävitse.

Ehkä kokeneellekin psykologille / tuomarille tilanne on niin ainutkertainen taustaltaan, että käsittelyn aikana A:n syyllisyys on ollut niin todennäköinen, että on ajateltu sellaisen ihmispedon kykenevän tällaiseenkin ja miesystävätkin ovat samaa lajia.

Ei tällaisessa tilanteessa voi tehdä päätelmiä oikeastaan minkäänlaisten seksuaalisuuteorioiden pohjalta. Tällaisia tapauksia maapallollamme ei ole (kenties yhtään)
vertailumielessä. Siksi asiaan ei voi soveltaa yleistä elämänkokemusta eikä muitakaan luonteeltaan tieteellisempiä prinsiippejä.

Ainoa tie on faktat, ja nuo kaksi faktaa
1) psykologien mielipiteet ja
2) UV:n avulla saadut "viiltelytulokset"

lepäävät pitämättömällä pohjalla.

Hovioikeus ei ole juurikaan omaa harkintaa käyttänyt - paitsi tuota elämänkokemusta ellei sekin ole psykologisen sektorin keksimää.

[Päämiäs]

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1
http://www.aamulehti.fi/ihmiset/1195000 ... ntaan.html Maksullinen

Uusia keinoja lasten hyväksikäytön tutkintaan
Ihmiset2.10. | 06:18
Ensimmäiset seitsemän vuotta tämä rankka työ ahdisti Minna Joki-Erkkilää. Sitten hän... lopullisesti sekosi?

https://www.youtube.com/watch?v=eStR-t7PYJk
Uudet konstit muistuttavat pahasti wanhoja
- ilkeiden infantiilien ilmiannot
- fanaattisten uskovaisten jesuiittojen tarkoitukset pyhittävät tarkastukset
- hysteeriset inkvisition mestausneuvostot
- täysjärkisten normaaleiden noitaroviot
- ympärillä tanssii lynkkarilaumat nettihulluja so. sairaita avohoitopotilaita

Vaadin että lastenraiskaaja Joka-perkeleen pseudoteologian väitösväärennös hylätään tieteen vastaisena rikoksena.

[Nicht schuldig]

Olen alkanut miettiä sitä, että MJE oli jo vuonna 2007 ensimmäisen kerran tekemisissä Obelux laitteen prototyypin kanssa poliisin ammattikorkeakoulun tiloissa.
Vuonna 2008 - 2009 hän suoritti tutkimuksen, joka oli osa väitöskirjatutkimusta. Kyseessä oli osittain valkoisen valon ja ultraviolettivalon vertailu.
Vuonna 2010 Obelux CR9 ei ollut enää prototyyppi, vaan se oli jo tuotu markkinoille.

Anneli Auerin lasten tutkimukset tehtiin elokuussa/syksyllä vuonna 2011.

UV-valon käyttöalue on 300 - 600 nm. Tämän alueen sisällä on Gaussin mukainen käyrä. Mikä tarkoittaa sitä, että sen todellinen ja suurin teho on alueella, joka on yli 400 nm.

Epäilen, että vuoden 2008-2009 tutkimuksissa käytettiin 368 nm ja myöhemmässä vaiheessa laitteeseen lisättiin tehoja.

Tästä voisi kieliä UV-valolla tehtyjen kuvien värit.

Joka tapauksessa vaikutus olisi se, että se toisi joitain kuvia selvästi enemmän esille ja toisaalta voisi aiheuttaa myös sen, että osa kuvista olisi hyvinkin epäselviä.

Tämä voisi olla vastaus kysymykseen, miksi "arpien" määrä on niin täsmällinen.

Kuvat olisi poimittu sen mukaan, miten kirkkaasti "löydös" näkyisi suhteessa siihen muuhun ympäröivään värimaailmaan.

[Human interest]

Sain kuunneltavakseni aktivistien tallenteen Minna Joki-Erkkilän väitöstilaisuudesta. Masentavaa kuultavaa: kolmen tunnin verran vastaväittäjän luettelointia väitöskirjan puutteista ja heikkouksista. Seuraavassa muutamia professori Antti Sajantilan esille tuomia asioita (by the way: kuka tahansa, joka on joskus laatinut jonkinlaisen akateemisen opinnäytetyön, on pystynyt nämä bongaamaan):

Keskeisten käsitteiden jättäminen määrittelemättä
Ajatusvirheet ja epäjohdonmukaisuudet
Kielelliset kömpelyydet
Painovirheet
Ajatusvirheet
Löysä sanankäyttö (vastaväittäjän käyttämä termi)
Harhaanjohtavat ja epämääräiset ilmaukset
Väittelijä hallitsee huonosti keskeiset tilastotieteelliset käsitteet
UV-valotutkimuksen osalta ei ole esitetty asiaankuuluvaa laite- tai menetelmäkuvausta
Asiaankuulumattomien osien sisällyttäminen väitöskirjaan
Ym. Ym.

Sajantila lausahti useammassa kohden, että akateemisten perinteiden kunnioittamisen vuoksi väittelijän olisi pitänyt käyttää ammattimaista kielentarkastajaa. Tällä olisi kuulemma pelastettu paljon. Tosin Sajantilan mukaan osavastuu väitöskirjan puutteista ja heikkouksista lankeaa myös väitöstyön ohjaajalle ja kahdelle tarkastajalle.

Ihme, että tarkastajia tällaiselle työlle yleensä löytyi. Ulkomailta, tietenkin.

Eli kaikenkaikkiaan tulee vaikutelma, että Tampereen yliopistossa on tällä kertaa hyväksytty pahasti keskeneräinen väitöskirja, joka ei mitenkään ole kunniaksi tekijälleen tai yliopistolle. Jos minä olisin Joki-Erkkilä, en tuota väitöskirjaa kyllä pahemmin kehtaisi esitellä.

Täytyy ihmetellä, mikä kiire Joki-Erkkilällä ja/tai hänen mahdollisella taustaryhmällään oli, ettei väitöskirjaa ehditty viimeistellä kohtuulliseen kuntoon ja lukukelpoiseksi ennen sen hyväksymistä ja julkaisemista?

Olisiko kiireen syy ollut siinä, että MJE:n statusta Suomen johtavana LSH-asiantuntijana piti kiireesti pönkittää tohtorinhatulla nyt, kun korkein oikeus tekee harkintaa Auerin murhasyytteen osalta. Ja toisaalta tohtorin titteli tulee olemaan Joki-Erkkilälle varmasti kovasti hyödyllinen lähitulevaisuudessa, kun AA ja JK hakevat LSH-tuomioiden purkua (tämän tiedetään olevan tulossa). Titteli tuo kaikille MJE:n jo aikaisemminkin diagnosoimille LSH-tapauksille kaivattua uskottavuutta. Jotkut niistä ovat nimittäin jo suurenkin yleisön silmissä alkaneet vaikuttaa pahasti kyseenalaisilta.

Ja vielä: Antti Sajantilan kritiikki Joki-Erkkilän uv-puuhasteluja kohtaan oli sen verran murskaavaa, että eiköhän porukoilla pian ala olemaan riittävästä materiaalia kasassa hakea LSH-tuomioiden purkua menestyksekkäästi.

[sisotalo]

Erinomaistq tekstiä HI:ltä. LIsäisiin kuitenkin, että MJE teesit vääristä ennakkoluuloista sai Sajantilan kysymään, että mistä tällaiset ennakkoluulot oikien tulevat, lehdistä vai sairaalan kahvihuoneesta.

Toinen syvällinne huomautus oli, että jos katsotaan valkoisella valolla ja UV valolla niin mikä sitten on se oikea tulos. Sitä MJE ei edes ymmrtänyt. Hänelle on tärkeää, että löydetään vaan jotain, millä keinoilla ja kuinka se tulkitaan ovat sivuasia. Ehjäsät immen kalvosta ei saa hiiskuakkaan.

Korkea muuri rakennettiin nyt Tampereella Lsh tuomion purkamista vastaan. Purku ei onnistu, jos ei käytetä maan parhaita asianajajia ja tieteellistä asiantuntemusta. Oikeuspsykologit kuten Piha-Nuotio tai vastustajat Santtila Finnilä eivät kelpaa.

[Tara]

Sain kuunneltavakseni aktivistien tallenteen Minna Joki-Erkkilän väitöstilaisuudesta. Masentavaa kuultavaa: kolmen tunnin verran vastaväittäjän luettelointia väitöskirjan puutteista ja heikkouksista. Seuraavassa muutamia professori Antti Sajantilan esille tuomia asioita (by the way: kuka tahansa, joka on joskus laatinut jonkinlaisen akateemisen opinnäytetyön, on pystynyt nämä bongaamaan):

Keskeisten käsitteiden jättäminen määrittelemättä
Ajatusvirheet ja epäjohdonmukaisuudet
Kielelliset kömpelyydet
Painovirheet
Ajatusvirheet
Löysä sanankäyttö (vastaväittäjän käyttämä termi)
Harhaanjohtavat ja epämääräiset ilmaukset
Väittelijä hallitsee huonosti keskeiset tilastotieteelliset käsitteet
UV-valotutkimuksen osalta ei ole esitetty asiaankuuluvaa laite- tai menetelmäkuvausta
Asiaankuulumattomien osien sisällyttäminen väitöskirjaan
Ym. Ym.

Sajantila lausahti useammassa kohden, että akateemisten perinteiden kunnioittamisen vuoksi väittelijän olisi pitänyt käyttää ammattimaista kielentarkastajaa. Tällä olisi kuulemma pelastettu paljon. Tosin Sajantilan mukaan osavastuu väitöskirjan puutteista ja heikkouksista lankeaa myös väitöstyön ohjaajalle ja kahdelle tarkastajalle.

...
Ja vielä: Antti Sajantilan kritiikki Joki-Erkkilän uv-puuhasteluja kohtaan oli sen verran murskaavaa, että eiköhän porukoilla pian ala olemaan riittävästä materiaalia kasassa hakea LSH-tuomioiden purkua menestyksekkäästi.

Î heh.. vai murskaavaa! siinäpä asiantuntijan, ylitse jopa Sajantilan, lausunto. Oliko siellä tilaisuudessa puhetta Auerista/lasten kertomuksista (montako tuhatta sivua niitä olikaan)??

Olet laittanut huomautuksen kielillisistä kömpelyyksistä tuohon luetteloosi sellaisten huomatusten joukkoon, jotka mitä todennäköisimmin ovat seurausta juuri kiellisistä kömpelyyksistä!

Olisiko tällainen harhaanjohtavuus seurausta siitä, että luettelon laatijan puutteellisesta kyvystä tehdä käsitteellisiä erotteluja?

[Nicht schuldig]

Erinomaistq tekstiä HI:ltä. LIsäisiin kuitenkin, että MJE teesit vääristä ennakkoluuloista sai Sajantilan kysymään, että mistä tällaiset ennakkoluulot oikien tulevat, lehdistä vai sairaalan kahvihuoneesta.

Toinen syvällinne huomautus oli, että jos katsotaan valkoisella valolla ja UV valolla niin mikä sitten on se oikea tulos. Sitä MJE ei edes ymmrtänyt. Hänelle on tärkeää, että löydetään vaan jotain, millä keinoilla ja kuinka se tulkitaan ovat sivuasia. Ehjäsät immen kalvosta ei saa hiiskuakkaan.

Korkea muuri rakennettiin nyt Tampereella Lsh tuomion purkamista vastaan. Purku ei onnistu, jos ei käytetä maan parhaita asianajajia ja tieteellistä asiantuntemusta. Oikeuspsykologit kuten Piha-Nuotio tai vastustajat Santtila Finnilä eivät kelpaa.

HI:n yhteenveto oli mielenkiintoinen.

Haluan vielä lisätä siihen, että vastaväittelijä oli ilmeisesti erityisen perehtynyt tähän väitöskirjaan ja sillä perusteella löytyi useita kriittisiä asioita.
Minna Joki-Erkkilä oli tehnyt paljon työtä ja väitöskirja herättää mielenkiintoa myös maan rajojen ulkopuolella.

Mielestäni tärkeää on kuitenkin se, että lasten tutkimukset voidaan standardisoida jollain tavalla, jotta kaikki puhuvat ikään kuin samaa kieltä. Tässä on ollut jotain pioneerimäistä ja tällä tavalla on syntynyt rakenteita, joita olisi ehkä kuitenkin syytä purkaa. Tarkoitan tällä sitä, että tämä tekeminen on jotenkin personoitunut yhteen henkilöön ja tavallaan muu kenttä on katsonut vierestä. Tästä on yksinkertaisesti puuttunut se taitava "vastaväittäjä" jo pidempään.
Tästä on sitten syntynyt kuva lääkäristä "taikalamppuineen". Samalla on kuitenkin unohtunut, että taustalla on ollut enemmänkin ihmisiä. Trendi on vienyt siihen suuntaan, että on profiloitunut yksi kärki ja se on Minna Joki-Erkkilä. Yleensäkin Suomen ongelma on se, että tunnetaan suurta lojaliteettia jotain persoonaa kohtaan ja samalla puuttuu se kriittinen silmä sille tekemiselle itselleen.

Mielestäni on tapahtunut niin, että tämä pitkä tausta, joka Minna Joki-Erkkilällä on ollut liittyen yhteistyöhön poliisin ammattikorkeakoulun kanssa, on luonut tietyllä tavalla sellaisen vankan pohjan sinne taustalle, jota on pönkittänyt jonkinlainen tietoisuus siitä, että on olemassa asioita, joita ei kannata sorkkia. Sellaisessa tilanteessa aletaan mielellään puhua "salassapidosta", kun tosiasiassa pitäisi mennä asian substanssiin. Voisi myös esittää kysymyksen, kenen etuja tämä todellisuudessa palvelee?

Tämä UV-valo tapaus on osoittanut sen, että kysymys on moniammatillisesta yhteistyöstä. Alueesta, jota ei kokonaisuudessaan hallitse kukaan. Tähän liittyy fysiikkaa, todennäköisyyslaskentaa, erilaista teknistä osaamista nimenomaan kuvantamisen alueella, tähän liittyy myös juridiikkaa. Tämä ei ole pelkästään lääketieteellinen asia. Juuri sen takia avoimuuden korostaminen ja avoin keskustelu myös somaattisista tutkimuksista lasten hyväksikäyttöön liittyen on tärkeää.

[Tara]

Erinomaistq tekstiä HI:ltä. LIsäisiin kuitenkin, että MJE teesit vääristä ennakkoluuloista sai Sajantilan kysymään, että mistä tällaiset ennakkoluulot oikien tulevat, lehdistä vai sairaalan kahvihuoneesta.

Toinen syvällinne huomautus oli, että jos katsotaan valkoisella valolla ja UV valolla niin mikä sitten on se oikea tulos. Sitä MJE ei edes ymmrtänyt. Hänelle on tärkeää, että löydetään vaan jotain, millä keinoilla ja kuinka se tulkitaan ovat sivuasia. Ehjäsät immen kalvosta ei saa hiiskuakkaan.

Korkea muuri rakennettiin nyt Tampereella Lsh tuomion purkamista vastaan. Purku ei onnistu, jos ei käytetä maan parhaita asianajajia ja tieteellistä asiantuntemusta. Oikeuspsykologit kuten Piha-Nuotio tai vastustajat Santtila Finnilä eivät kelpaa.

Joki-Erkkilä olisi voinut vastata, että käykääpä, arvoisa vastaväittäjä Sajantila, katsomassa murhainfon keskusteluja aiheesta. Siellä sekalainen joukko hyvää tarkoittavia ihmisiä, keskuudessaan mm Jammun ikäisiä ukkoja, kiistää seksuaalirikosten mahdollisuuden, jos immenkalvo on ehjä. Samalla tavalla ennakkokäsitykset, luulot ja uskomukset elävät muuallakin, ettekö ole koskaan kuullut?

Ymmärrän, että todellisuus on sinulle vierasta, mutta muistutan (lainaus Aamulehdessä olleesta artikkelista):

....Joki-Erkkilä korostaa, että johtopäätösten tekeminen somaattisten löydösten perusteella on haastavaa.
- Jopa ammattilaisten keskuudessa elää myyttejä, jotka voivat johtaa yli- tai alidiagnostiikkaan.
Tästä esimerkiksi hän nostaa näkemyksensä siitä, että seksuaalisessa kanssakäymisessä vaurioitunut immenkalvo voi parantua. Näkemys on herättänyt kiistelyä lehdistössä ja nettipalstoilla, ja Joki-Erkkilä on saanut siitä kritiikkiä.
- Seksuaalirikoksia tutkivien viranomaistenkin parissa on sitkeästi elänyt se myytti, että immenkalvo olisi kuin ilmapallo, joka ei rikkouduttuaan koskaan eheydy. Asiaa on seurantatutkimuksin selvitetty, ja luonnonlait toimivat immenkalvossakin kuten muissakin haavoissa; immenkalvo voi parantua niin kuin paranee vaikkapa posken sisäpuolen limakalvo.

Koska lapsen on usein vaikea kertoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, somaattisen näytön saaminen ja löydösten oikea tulkinta on tärkeää. Joki-Erkkilän tutkimissa tapauksissa lapsen kertomus seksuaalisesta väkivallasta oli merkittävin näyttö tuomioistuimessa, mutta myös lääkärinlausunnon johtopäätöksillä oli merkitsevä rooli. Lausunnoista 16 prosenttia tuki epäilyä.
Valtaosassa tapauksista lausunnon johtopäätökset eivät tukeneet eivätkä poissulkeneet epäilyä. Joki-Erkkilä kuitenkin muistuttaa, että negatiivinenkin tutkimuslöydös voi tukea näytön tulkintaa, jos lapsen kertomus hyväksikäyttötavasta on yhdenmukainen sen kanssa, ettei fyysisiä jälkiä ole.

[Harpo]

....Joki-Erkkilä korostaa, että johtopäätösten tekeminen somaattisten löydösten perusteella on haastavaa.
- Jopa ammattilaisten keskuudessa elää myyttejä, jotka voivat johtaa yli- tai alidiagnostiikkaan.
Tästä esimerkiksi hän nostaa näkemyksensä siitä, että seksuaalisessa kanssakäymisessä vaurioitunut immenkalvo voi parantua. Näkemys on herättänyt kiistelyä lehdistössä ja nettipalstoilla, ja Joki-Erkkilä on saanut siitä kritiikkiä.
- Seksuaalirikoksia tutkivien viranomaistenkin parissa on sitkeästi elänyt se myytti, että immenkalvo olisi kuin ilmapallo, joka ei rikkouduttuaan koskaan eheydy. Asiaa on seurantatutkimuksin selvitetty, ja luonnonlait toimivat immenkalvossakin kuten muissakin haavoissa; immenkalvo voi parantua niin kuin paranee vaikkapa posken sisäpuolen limakalvo.
Koska lapsen on usein vaikea kertoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, somaattisen näytön saaminen ja löydösten oikea tulkinta on tärkeää. Joki-Erkkilän tutkimissa tapauksissa lapsen kertomus seksuaalisesta väkivallasta oli merkittävin näyttö tuomioistuimessa, mutta myös lääkärinlausunnon johtopäätöksillä oli merkitsevä rooli. Lausunnoista 16 prosenttia tuki epäilyä.
Valtaosassa tapauksista lausunnon johtopäätökset eivät tukeneet eivätkä poissulkeneet epäilyä. Joki-Erkkilä kuitenkin muistuttaa, että negatiivinenkin tutkimuslöydös voi tukea näytön tulkintaa, jos lapsen kertomus hyväksikäyttötavasta on yhdenmukainen sen kanssa, ettei fyysisiä jälkiä ole.

[/quote]

Viitaten tuohon boldattuun osaan, niin anteeksi vain, mutta miten Auerin lasten kertomukset hyväksikäyttötavasta ovat yhdenmukaisia sen kanssa, ettei fyysisiä jälkiä ollut? Kertomuksissa korostuu paitsi toistuvat raiskaukset myös muu vakava väkivalta. Silti kukaan - esimerkiksi opettajat, terveydenhoitajat, neuvola tai isovanhemmat - ei huomannut lapsissa väkivallan merkkejä tapahtuma-aikaan eikä niitä löydetty jälkeenpäinkään kuin uv-valon avulla, jolla vastaavia arpia puolestaan löydettiin myös naapurin lapsista.
Ihan älytöntä takertua tuohon seikkaan, että immenkalvot voivat parantua, vaikka se olisi tottakin. Edelleenkään ei ole näkynyt minkäänlaista tietoa siitä, kuinka yleistä parantuminen on. Kuinka monessa tapauksessa useita raiskauskertoja kokeneen lapsen immenkalvosta ei näy mitään merkkejä penetraatioista? Prosenttiluku, anyone? Kuinka todennäköistä on, että kolmen samaan tapaukseen liittyvän tyttölapsen immenkalvot kaikki paranevat ja näyttävät tutkimuksissa koskemattomilta, vaikka heidät on raiskattu toistuvasti?
Turha varmaan kysyäkään, kuinka monessa sellaisessa tapauksessa, jossa lasten äiti on saanut tuomion isän murhasta ja lapset ovat alkaneet pitää häntä vaarallisena, äitiään raiskauksesta syyttävien lasten immenkalvot ovat tervehtyneet täysin.
Eikö nyt oikeasti mitkään hälystyskellot soi?

[Päämiäs]

Antti Sajantila oli loistava vastaväittäjä. Hän esitti väittelijälle kattavasti kysymyksiä väitöskirjaan liittyen, joten yleisökysymyksille ei ollut tilaisuuden lopuksi enää tarvetta. Oli todella opettavainen tilaisuus. Itse asiassa tilaisuus kera Turvatiimin vartijoineen oli ehdottomasti mielenkiintoisin väitöstilaisuus, jossa olen koskaan ollut.

Kiitettävää harrastuneisuutta, kirjoittakaa rauhassa tarkka raportti.
-Paljonko tahallaan pienessä salissa paikalla kaikkiaan väkeä? Paljonko talon ulkopuolista yleisöä entä toimittajia?
-Paljonko poliisikoirakoulusta hännännostajia?
-Keitä lääketieteen oikeita ammattilaisia oli Sajantilan lisäksi paikalla?
-Montako vartijaa oli hälytetty protestieni varalta, oliko salissa sisällä, entä minkälainen aseistus pamput vai kaasuaseet? Niiltähän olisin saanut kotikyydin. Näin on tieteen vapaus hävitetty.
-Hyvä että edes vastaväittäjä oli tehnyt työnsä, mutta kyllä yleisökysymyksiäkin olisi keksitty?
-Kai edes henkilöstö lisäkyseli lukemaansa vai boikotoiko oikeat tohtorit pelletilaisuutta?
-Jokainen englannintaitoinen näkee täydeksi paskaksi, joten miksi ihmeessä ei/ette esitetty hylättäväksi?
-Kuinka alhainen arvosana?
-Miten väärentäjä puolusteli tekosiaan?
-Eikö kukaan pyytänyt alkuperäistä suomalaista tekstiä kansalle luettavaksi, koska googlella on kääntänyt tankeroenglanniksi?
-Paljonko saitte nauraa typeryyksille ja avuttomille vastauksille?
-Eikö laitoksen henkilöstö punoittanut myötähäpeästä?
-Tajusiko väärentäjä edes itse hävetä järjettömiä väitteitä ja valheitaan?

Joka-perkele valehtelee suuseksin jälkeen huulten limakalvojen kasvavan yhteen. Mykät on siis vauvoina suuraiskattu, joten isät 10v vankilaan.
Kirjoitelma on pelkkä selostus Tampereen sairaalan kelvottomasta työstä eli Joka-perkeleen omasta työpäiväkirjasta. Missään tiedeyliopistossa sepustusta ei hyväksyttäisi edes graduksi. Kyhäelmä on täynnä ristiriitaisuuksia, kehäpäätelmiä ja kumoaa itse itsensä. Olisihan Vastarintaliikkeeltä kannattanut tilata paikalle pieni kaasuisku.

Lääkärit eivät viitsi tehdä töitään sairaiden kanssa, koska saavat tuplapalkkaa.
Tänä vuonna Joka-perkele on raiskannut jo 100 lasta. Fanaattisilla uskovaisilla soi vain laulut korvissa kuten tinnitus keppimestarilla.
Suljetussa laitoksessa mielisairas ei ole vaarallinen ympäristölleen.

Uusia keinoja lasten hyväksikäytön tutkintaan
IHMISET | 2.10.2015 Minna Ala-Heikkilä
http://www.aamulehti.fi/ihmiset/1195000 ... ntaan.html
Minna Joki-Erkkilä päätti jo nuorena, että hänestä tulee gynekologi, joka on kiltti lapsille. Nyt hän tutkii lapsia ja nuoria, joiden epäillään joutuneen seksuaalirikoksen uhriksi.
Ensimmäiset seitsemän vuotta tämä rankka työ ahdisti Minna Joki-Erkkilää. Sitten hän päätti, että jonkun on sitä tehtävä.
Lääkäri Joki-Erkkilän työnä on tehdä fyysinen tutkimus lapsille ja nuorille, joiden epäillään joutuneen seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi tai pahoinpidellyiksi. Tänä vuonna Taysissa on tutkittu lähes sata lasta.

Joki-Erkkilän tuoreella väitöskirjalla on kaksi tavoitetta: tuoda lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkintaan uusia tutkimusmenetelmiä ja parantaa uhrien somaattisessa tutkimuksessa tehtävien löydösten ymmärtämistä rikosoikeudellisessa prosessissa. Nykyisin saatetaan menettää oikeudenkäynnille arvokasta näyttöä, koska seksuaalirikosnäytteitä ei välttämättä taltioida eikä uhreille tehdä fyysistä tutkimusta, jos epäillystä rikoksesta on kulunut yli 72 tuntia. Joki-Erkkilä osoittaa tutkimuksessaan, että näytteitä voidaan saada luotettavasti talteen murrosikäiseltä lapselta 6 vuorokauden ajan epäillyn rikoksen jälkeen.
Joki-Erkkilän tutkimuksessa kohdunkaulakanavan harjanäyte osoittautui hyödylliseksi menetelmäksi saada näyttöä, kun yhdynnästä oli kulunut alle 60 tuntia. Virtsanäyte osoittautui erinomaiseksi menetelmäksi havaita miehen DNA:ta, jos näyte kerättiin naiselta 24 tunnin kuluessa yhdynnästä. Tätä nykyä virtsanäytettä ei taltioida seksuaalirikoksen uhreiksi epäillyiltä.

Uusien menetelmien luotettavuuden todentamiseksi Joki-Erkkilä tutki 90 naista, jotka olivat olleet vapaaehtoisessa yhdynnässä. Hän rekrytoi tutkittavia luennoilla ja missä naisia tapasikin.
- Oli haasteellista löytää tutkittavat. Monet lähtivät toiseen suuntaan minut nähdessään.
Rikospaikkatutkintaa tekevän poliisin vinkistä Joki-Erkkilä kokeili UV-valoa iholöydösten etsimisessä ja havaitsi, että sillä oli mahdollista havaita mustelmia, paranevia haavoja ja arpia, jotka eivät näy valkoisella valolla.
Joki-Erkkilä korostaa, että johtopäätösten tekeminen somaattisten löydösten perusteella on haastavaa.
- Jopa ammattilaisten keskuudessa elää myyttejä, jotka voivat johtaa yli- tai alidiagnostiikkaan.
Tästä esimerkiksi hän nostaa näkemyksensä siitä, että seksuaalisessa kanssakäymisessä vaurioitunut immenkalvo voi parantua. Näkemys on herättänyt kiistelyä lehdistössä ja nettipalstoilla, ja Joki-Erkkilä on saanut siitä kritiikkiä.
- Seksuaalirikoksia tutkivien viranomaistenkin parissa on sitkeästi elänyt se myytti, että immenkalvo olisi kuin ilmapallo, joka ei rikkouduttuaan koskaan eheydy. Asiaa on seurantatutkimuksin selvitetty, ja luonnonlait toimivat immenkalvossakin kuten muissakin haavoissa; immenkalvo voi parantua niin kuin paranee vaikkapa posken sisäpuolen limakalvo.

Koska lapsen on usein vaikea kertoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, somaattisen näytön saaminen ja löydösten oikea tulkinta on tärkeää. Joki-Erkkilän tutkimissa tapauksissa lapsen kertomus seksuaalisesta väkivallasta oli merkittävin näyttö tuomioistuimessa, mutta myös lääkärinlausunnon johtopäätöksillä oli merkitsevä rooli. Lausunnoista 16 prosenttia tuki epäilyä.
Valtaosassa tapauksista lausunnon johtopäätökset eivät tukeneet eivätkä poissulkeneet epäilyä. Joki-Erkkilä kuitenkin muistuttaa, että negatiivinenkin tutkimuslöydös voi tukea näytön tulkintaa, jos lapsen kertomus hyväksikäyttötavasta on yhdenmukainen sen kanssa, ettei fyysisiä jälkiä ole.
- Mustelmastakaan ei yleensä voi sanoa ilman lapsen kertomusta, mistä se on tullut. Mutta jos lapsi sanoo, että ranteesta pidettiin kiinni, kertomus ja jälki tukevat toisiaan. Lisäksi pitää miettiä vaihtoehtoiset syyt mustelmalle. Teemme löydösten tulkinnassa yhteistyötä monen erikoisalan asiantuntijan kanssa; näin pyritään estämään, ettei tutkijan mieli ala viedä tuloksia tiettyyn suuntaan.
- Kenenkään ei pidä joutua syyttömänä vankilaan. Tärkeää on selvittää totuus.

Joki-Erkkilä näkisi hyväksi, että jokin asiantuntijataho alkaisi käydä seksuaalirikoksia koskevien lääkärinlausuntojen johtopäätökset läpi ja tarkistaa, että tulkinnat perustuvat lääketieteelliseen tietoon eivätkä mutuun tai jopa virheisiin. Norjassa oikeusministeriön komitea tekee niin.
Joki-Erkkilä päätti jo nuorena opiskella gynekologiksi, joka olisi kiltti lapsille ja nuorille. Vuonna 1998 päätös toteutui tarkasti, kun hän alkoi tutkia lapsi- ja nuorisogynekologisia potilaita. Väitöstyössään häntä ajoi eteenpäin halu kehittää alaa ja tutkimusmenetelmiä.
- Näin voin auttaa muita tekemään työtään entistä paremmin. Lasten etu tulee turvatuksi ja myös epäillyn oikeusturva toteutuu.

KUKA Minna Joki-Erkkilä
Väittelee tohtoriksi Tampereen yliopistossa 2.10. aiheesta "Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - somaattisten lääkärinlausuntojen johtopäätösten ja oikeuslääketieteellisen näytön tulkinta rikosoikeudellisessa prosessissa".
Työskentelee lasten oikeuspsykiatrian työryhmän somaattisella vastuualueella Taysissa.
Luennoi seksuaalirikoksista lääkäreille, poliiseille ja muille viranomaisille Suomessa ja ulkomailla.
Syntynyt vuonna 1963 ja asuu Tampereella.
Naimisissa lääkäri Veli-Pekka Joki-Erkkilän kanssa. Heillä on 4 lasta, joista yksi on kuollut henkirikoksen uhrina.
Väitöskirjan omistuskirjoituksena on "Jumalan kunniaksi lohduttakoon Hän kaikkia rikoksen uhreja".
Lukuja
Minna Joki-Erkkilän tutkimuksen mukaan lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä 62 prosenttia kohdistui alle kouluikäisiin.
Biologinen vanhempi syyllistyi hyväksikäyttöön 47 prosentissa tapauksista, isäpuoli 3 prosentissa, muu sukulainen 9 prosentissa ja tuntematon vain 8 prosentissa.
Toistuvan hyväksikäytön kohteeksi uhreista joutui 61 prosenttia.
20 prosenttia hyväksikäytöistä kohdistui poikiin.

[sisotalo]

Pååmies on aivan oikeassa, PL kehuu liikaa. Väitöstilaisuus oli tyylikäs ja sen jälkeen saattoi kaikeassa rauhassa keskustella asiasta kenen kanssa tahansa kahvipöydässä. Tein sen yksinäni neljästä paikalla olleesta annelistista. Yksi turvamies oli ovensuussa. Koko sali MJE omia ihmisiä

Istuin kolmen MJE läheisen ihmisen kanssa ja nostin esille sen, että näin vahvistettiin Anneli Auerin rikollisuus kun annettiin tohtorin arvo MJElle, joka ei siis ole mikään tutkija vaan kliinikko kuten toistuvasti vastaväittäjä sanoi. Ei siitä mitään keskustelua Annelin asiasta syntynyt vaan yksi kielsi koko aiheen. Puhuimmekin siitä kuinka vaikea on yhdistää ammatissa toimimista väitökseen. Minulla on siitä omakohtainen kokemus.

Väitöskseen valmistauduttaessa tapasin yhden edustaja Tampreen ja yhden Turun psykiatrien ryhmästä, joiden tehtävänä on antaa tuomareille aineisto, jonka perusteella tuomitaan pedofiliasta. MJE taakse asetuttiin varauksettomasti, minkä itse asiassa teki myös vastaväittäjä vaikka hän nosti esiin huonoja kohtia. Missään vaiheessa hän ei lähestynyt hylkäämistä, onnitteli vaan lämpimästi ja piti työtä uraa avaavana

Sali oli täynnä hienoa yleisöä, naiset olivat pukeutuneet mustiin ja dominoivat. Ei siinä ollut paikkaa hylkäämisen esittämiseen. Se olisi loukannut paikalle juhlaan tulleita. Kolme tuntia jauhettiin, mutta hyväksymisen puolesta. Hylkäämiseen olisi pitänyt käyttää ainakin tunti, eikä sillä olisi mitään saavutettu. Tässä on kysmyskessä laajan piirn hyökkäys oikeusturvaa vastaan Suomessa. Tehtävänä on yrittää pelataa Anneli tältä porukalta. Sen heikoin lenkki on itse asiassa MJE, joka on asiallinen kliinikko ja miellyttävä ihminen. Hänen tehtävänsä on niin monen ihmisen saattaminne vankilaan kuin mahdollista, siis aivan päin vastoin kuin mitä Aamulehti kirjoittaa.

Kiitos kun näit vaivaa lehden tekstin kopioimisessa. Se on oikein hyvä väitöskirjan kehuminen. Lähetin siihen vasdtineen, jota tuskin julkaistaan, mutta tuon sen sitten tänne.