Poliisikoulun oppikirja lapsirikoksista fanaattisen päärikollisen opeilla
Lähetetty: Ke Elo 17, 2022 10:11 am
Poliisikoulun oppikirja jossa Jokaperkele gynekologina mutta pätevä Korkman onneksi tasapainottamassa.
Miten tuhoutuu koulun maine, kun Jokaperkeleen törkeät virkarikokset paljastuvat?
Lukekaa ainakin loppu: Jos on jokin löydös, voi olla ettei yhteydessä epäilyyn.
Mutta jos ei löydöstä, ei sulje koskaan pois rikoksen mahdollisuutta.
Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa
Ellonen, Noora (toim.) (Poliisiammattikorkeakoulu, 2013)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sAllowed=y
uudempi versio
Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosEPÄILYJEN tutkinta
Ellonen, Noora; Rantaeskola, Satu (toim.) (Poliisiammattikorkeakoulu, 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sAllowed=y
toinen painos oppikirjasta, jonka alkuperäinen versio julkaistiin vuonna 2013 osana Suomen Akatemian tutkijatohtoriprojektia Väkivalta lasten
kokemana ja poliisien tutkimana (252106). Kiitos Suomen Akatemialle silloisen projektin rahoituksesta. Kiitos Tampereen yliopistolle ja Poliisiammattikorkeakoululle tämän uuden painoksen kustannusten kattamisesta. Kirjan uudessa painoksessa on päivitetty ne lait, asetukset ja ohjeet, jotka ovat muuttuneet ensimmäisen painoksen julkaisun jälkeen. Muutoin sisältö on sama ja tuo sisältö (niin kuin päivityksetkin), on koottu yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa, joista Minna Joki-Erkkilä, Julia Korkman, Ilkka Lahtinen, Anu Mantila,
Satu Rantaeskola, Leena Salovartio, Mia Tuominen ja Sarimari Tupola ovat myös kirjan kirjoittajia. Kiitokset heille kaikille asiantuntijuudensa jakamisesta ja osallistumisesta kirjoitustyöhön.
Lapsiin kohdistuviin väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyihin liittyvät asiat muuttuvat niin nopealla tahdilla, että päivitettäviä asioita vuodesta 2013 vuoteen 2016 oli yllättävänkin paljon. Koska muutostahdin ei voi olettaa hidastuvan, on tätä kirjaa lukiessa huomioitava se, että lait, asetukset ja ohjeet muuttuvat myös jatkossa. Sen sijaan sellaiset olennaiset asiat, joihin lapsiin kohdistuneita pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyjä tutkittaessa tulee kiinnittää huomiota, eivät muut niin nopeasti. Tätä kirjaa kannattaakin lukea sillä ajatuksella, että kirjassa tuodaan esiin kaikki
huomiota vaativat toimenpiteet ja lapsiin kohdistuvien rikosten erityispiirteet, mutta sovellettaessa niitä käytäntöön, on hyvä vielä varmistaa uusimmat ohjeet hallinnon sisäisestä ohjeistuksesta.
Edelleen on pidettävä mielessä se, että lapsiin kohdistuva väkivalta ilmiönä muuttuu jatkuvasti tuoden uusia haasteita poliisin työhön. Muuttuva normitus ja ohjeistus näkyvät luonnollisesti myös muiden viranomaisten toiminnassa, joka niin ikään vaikuttaa poliisin työhön. Viranomaisten toimintaan vaikuttavat myös laajemmat käsitysten muutokset esimerkiksi lapsen edun toteutumisesta ja lapsen osallisuudesta. Rikoksen uhrin suojelua koskevat säännökset toivottavasti yhdenmukaistavat myös lapsien kohtelua rikoksen uhreina, kaikkien asianomistajien kohtelun yhdenmukaistuessa. Tämän oppikirjan tarkoituksena on antaa eväitä tuleville poliisimiehille lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkintaan tämän muuttuvan toimintaympäristön keskellä.
Tampereella, 22.3.2016
Noora Ellonen ja Satu Rantaeskola
6.6 Hypoteesien asettaminen
Tärkeä osa tutkinnan suunnittelua on miettiä vaihtoehtoisia selityksiä esitetylle epäilylle. Näitä vaihtoehtoisia selityksiä kutsutaan hypoteeseiksi ja ne ovat verrattavissa tutkintalinjoihin. Hypoteesiajattelun tarkoituksena on, että tapahtuneelle esitetään vaihtoehtoisia selityksiä puolesta ja vastaan, ja näitä selityksiä testataan systemaattisesti tutkinnan aikana. Hypoteesit ovat erityisesti lapsen kuulemisessa keskeinen työväline.
Olennaista hypoteesien laatimisessa on pohtia, mistä ilmoituksessa esitetty asia, esimerkiksi lapsesta löytyneet vammat, lapsen kertomukset tai poikkeava käyttäytyminen, voivat johtua. Esitutkinnassa ei tule pyrkiä löytämään tukea ainoastaan rikosepäilylle. Se ohjaa tutkintaa liikaa tiettyyn suuntaan. Pelkän rikosepäilyn vahvistaminen on myös vastoin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet (ETL 4:1). Rikosepäilyä tutkittaessa
tulisikin laajemmin miettiä, mistä asiassa voi olla kyse, ja sitä kautta kirjata ylös vaihtoehtoisia selityksiä eli hypoteeseja, jotta voidaan arvioida saadun näytön perusteella, mikä vaihtoehtoisista selityksistä saa eniten tukea.
Varsinkin pienten lasten kohdalla vaihtoehtoisten selitysten löytäminen edellyttää usein esitietojen hankkimista perheen tilanteesta. Esimerkiksi tilanteessa, jossa epäillään lapseen kohdistunutta väkivaltaa vammojen perusteella, on syytä selvittää, onko lapsi ollut osallisena jossain sellaisessa tilanteessa, jossa vammat olisivat voineet syntyä ilman väkivaltaa. Tällainen tapahtumankulku on siten vaihtoehtoinen hypoteesi pahoinpitelyepäilylle. Hypoteeseja on syytä tarvittaessa myös päivittää esitutkinnan kuluessa. Esimerkiksi vanhempien haastatteluissa voi tulla esiin asioita, jotka muodostavat uusia vaihtoehtoisia hypoteeseja.
Tapauksissa, joissa on esimerkiksi valokuva- tai videomateriaalia vammoista ja siten epäillystä lapseen kohdistetusta väkivallasta, muita vaihtoehtoisia selityksiä ei käytännössä ole, paitsi edellä mainittu vaihtoehtoinen selitys vammojen aiheutumisen alkuperästä. Tällöin kuulemisen ja muiden tutkintatoimenpiteiden tavoite on silloin saada mahdollisimman paljon tietoa tapahtuneesta ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta selityksestä vammojen alkuperästä. Mikäli mitään selkeää materiaalia ei ole, on hypoteeseja syytä pohtia sitä perusteellisemmin mitä heikommasta epäilystä
on kyse. Jos esimerkiksi epäily on herännyt lapsen spontaanista, selkeästä ja epäilyn suhteen neutraalille henkilölle tuotetusta kertomuksesta, epäily on lähtökohtaisesti vahva. Jos taas epäily on herännyt aikuiselle lapsen epämääräisen oireilun perusteela, tilanteelle löytyy monesti useita vaihtoehtoisia ja tilastollisesti todennäköisempiä selityksiä kuin fyysinen väkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö.
Erityisesti hyväksikäyttöepäilyissä on usein epäselvää, onko rikosta tapahtunut lainkaan, jolloin vaihtoehtoiset selitykset ovat tärkeässä asemassa. Seuraavassa on kuvattu esimerkkejä hypoteeseista seksuaalisen hyväksikäytön epäilyille.
• Hyväksikäyttö on tapahtunut epäillyllä tavalla ja epäillyn toimesta
• Hyväksikäyttö on tapahtunut, mutta syyllinen on joku muu kuin pääepäilty
• Hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut, vaan kyse on väärinymmärryksestä ja hyvässä uskossa tehdystä tutkintailmoituksesta
• Lapsi on psyykkisesti sairas ja oireilee sen takia
• Hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut, vaan kyse on perusteettomasta ilmiannosta ja vilpillisesti tehdystä tutkintailmoituksesta
• Hyväksikäyttöepäilyn paikkansapitävyydestä ei voida lausua, sillä todistusaineistoon on vaikutettu (esim. lasta on johdateltu)
15.2
Lääkärinlausunnossa siis kuvataan todetut löydökset, niiden vaikeusaste ja vaarallisuus sekä otetaan kantaa siihen, sopivatko todetut vammat kerrotulla vammamekanismilla syntyneiksi, onko ristiriitaa kertoman ja löydöksen välillä, sopivatko vammat syntyneeksi kyseisenä ajankohtana ja onko vammoille löydettävissä vaihtoehtoisia syitä. Lääkärinlausunnossa tulee olla myös haitan arviointi vammoista.
Lausunnossa arvioidaan teon aiheuttama mahdollinen kipu, vammojen paraneminen, tarvitut tutkimus- ja hoitotoimenpiteet, haitan ohimenevyys tai pysyvyys sekä haitta seksuaaliseen kehitykseen, kasvuun ja elämään.
Lääkäri voi ottaa lausunnossaan kantaa siihen, millä syy-yhteyden todennäköisyysasteella somaattisissa tutkimuksissa tehdyt löydökset viittaavat epäiltyyn tapahtumaan. Somaattisissa lääkärinlausunnoissa ei laadita hypoteeseja vaan lääkärit käyttävät todetun löydöksen suhteen erotusdiagnostisia vaihtoehtoja eli muita mahdollisia syitä löydöksen syyn arvioimiseen. Suomen Lääkäriliiton ohjeistuksen mukaan todennäköisyysasteita on viisi ja ne on esitetty seuraavassa.
• Erittäin todennäköinen: Muita mahdollisia syitä ei ole tai ne ovat erittäin epätodennäköisiä
• Todennäköinen: Tapahtumalle on useita mahdollisia selityksiä, mutta kyseinen syy on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin
• Mahdollinen: Monta mahdollista syytä eikä kyseinen syy ole niistä muita todennäköisempi
• Epätodennäköinen: Muita todennäköisempiä syitä on olemassa
• Erittäin epätodennäköinen: Syy-yhteyttä ei suurimmalla mahdollisella varmuudella ole olemassa
Johtopäätöksiä somaattisista tutkimuksista voidaan tehdä aina vain tapauskohtaisesti. Johtopäätöksiä tehtäessä on huomioitava tekoa edeltävät tapahtumat, sairaudet tai muut vaihtoehtoiset syyt, joiden selvittäminen edellyttää esitietojen hankkimista ja joskus myös lapsen haastattelua. Johtopäätöksissä arvioidaan siten lapsen kertomuksen ja oireiden ja löydösten syy-yhteyden todennäköisyys ja sen sopusointu tai ristiriitaisuus esitietoihin.
Hyvin laadittu lääkärinlausunto parantaa kaikkien osapuolten oikeusturvaa ja siksi siihen on syytä kiinnittää huomiota. Koska lääkärinlausunto toimitetaan poliisille virka-apupyyntönä, on poliisi loppujen lopuksi vastuussa siitä, että se palvelee esitutkinnan tarpeita. Siksi poliisin tulee yksilöidä lausuntopyyntö huolellisesti ja tarvittaessa pyytää tarkennusta tai uutta lausuntoa. Lausuntojen tulee olla sisällöltään sellaisia, että syyttäjä ja tuomioistuin kykenevät niiden perusteella arvioimaan, tukeeko lausunto rikosepäilyä ja minkä rikosnimikkeen mukaista rikosepäilyä.
Lääkärinlausunto kirjoitetaan syyteharkintaa ja oikeusprosessia varten ja siksi sen tulee olla myös muiden kuin lääkäreiden ymmärrettävissä. Poliisin tuleekin aktiivisesti vaatia lisäselvitystä tai uutta lausuntoa, jos lääkärinlausunto ei ole ymmärrettävässä muodossa (”lääkärilatina”) tai se ei vastaa virka-apupyynnössä esitettyihin kysymyksiin, epikriisit eli hoitoyhteenvedot tai potilaskertomuskopiot eivät ole riittäviä lausunnoksi tai lausunnossa, allekirjoituksissa tai päiväyksissä on virheitä.
Lääkärinlausunnot on aina allekirjoitettava ”kunnian ja omantunnon kautta”. Tarvittaessa poliisi voi pyytää myös kokonaan uudet tutkimukset, jos havaitaan, että tutkimuksia ei ole tehty riittävällä laajuudella. Siksi lapsiin kohdistuvia väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjä tutkivien poliisimiesten on syytä tietää, mitä tutkimuksissa ja lausunnossa tulisi olla.
Lääkärinlausuntoja tulkittaessa on syytä muistaa, että objektiivisen löydöksen puuttuminen ei aina tue eikä kumoa rikoksen mahdollisuutta. Löydöksen puuttuminen ei siis tarkoita sitä, ettei mitään olisi voinut tapahtua. Somaattisia löydöksiä löydetään esimerkiksi lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa suhteellisen harvoin. Käytännössä löydösten eli vammojen puuttuminen voi johtua monestakin syystä. Esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön teko ei ole välttämättä ollut omiaan aiheuttamaan vammoja (koskettelu, nuoleminen, tekijän koskettaminen), teko on saatettu tehdä siten, ettei vammaa ole syntynyt (ruumiinaukot ovat venyviä, limakalvojen kosteus, vastustaminen, pakottaminen, väkivalta, tekotapa, voimasuunta, välineen käyttö), vammat ovat ehtineet jo täydellisesti parantua ennen somaattista tutkimusta tai epäiltyä rikosta ei ole tapahtunut.
Mikäli tutkimuksissa ei todeta lapsella löydöstä, johtopäätöksen esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön epäilyssä tulee olla seuraavankaltainen: Somaattisessa tutkimuksessa ei todettu objektiivista fyysistä löydöstä, mikä ei tue eikä sulje pois seksuaalisen kaltoinkohtelun mahdollisuutta.
Joki-Erkkilä, Minna & Rainio, Juha & Huhtala, Heini & Karhunen, Pekka (2014b).
Evaluation of anogenital injuries using white and UV-light among adult volunteers following consensual sexual intercourse.
Forensic Science International, 242: 293–298.
Vielä poliisin 2022 käsikirjasta
https://poliisi.fi/documents/25235045/3 ... 2679496880
Tiitinen, Aila 2021: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Teoksessa: Lääkärikirja Duodecim, Terveyskirjasto. Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00941 (2.11.2021)
Joki-Erkkilä, Minna & Peltola, Maria 2020. Lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyn selvittely erikoissairaanhoidossa. Lääkärilehti.
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/k ... e=facebook
Poliisihallituksen ohje 2019: Lapsi poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa. POL-2019-34669 23.12.2019.
https://sinetti.poliisi.fi/valtakunnall ... nnassa.pdf
Miten tuhoutuu koulun maine, kun Jokaperkeleen törkeät virkarikokset paljastuvat?
Lukekaa ainakin loppu: Jos on jokin löydös, voi olla ettei yhteydessä epäilyyn.
Mutta jos ei löydöstä, ei sulje koskaan pois rikoksen mahdollisuutta.
Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa
Ellonen, Noora (toim.) (Poliisiammattikorkeakoulu, 2013)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sAllowed=y
uudempi versio
Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosEPÄILYJEN tutkinta
Ellonen, Noora; Rantaeskola, Satu (toim.) (Poliisiammattikorkeakoulu, 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sAllowed=y
toinen painos oppikirjasta, jonka alkuperäinen versio julkaistiin vuonna 2013 osana Suomen Akatemian tutkijatohtoriprojektia Väkivalta lasten
kokemana ja poliisien tutkimana (252106). Kiitos Suomen Akatemialle silloisen projektin rahoituksesta. Kiitos Tampereen yliopistolle ja Poliisiammattikorkeakoululle tämän uuden painoksen kustannusten kattamisesta. Kirjan uudessa painoksessa on päivitetty ne lait, asetukset ja ohjeet, jotka ovat muuttuneet ensimmäisen painoksen julkaisun jälkeen. Muutoin sisältö on sama ja tuo sisältö (niin kuin päivityksetkin), on koottu yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa, joista Minna Joki-Erkkilä, Julia Korkman, Ilkka Lahtinen, Anu Mantila,
Satu Rantaeskola, Leena Salovartio, Mia Tuominen ja Sarimari Tupola ovat myös kirjan kirjoittajia. Kiitokset heille kaikille asiantuntijuudensa jakamisesta ja osallistumisesta kirjoitustyöhön.
Lapsiin kohdistuviin väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyihin liittyvät asiat muuttuvat niin nopealla tahdilla, että päivitettäviä asioita vuodesta 2013 vuoteen 2016 oli yllättävänkin paljon. Koska muutostahdin ei voi olettaa hidastuvan, on tätä kirjaa lukiessa huomioitava se, että lait, asetukset ja ohjeet muuttuvat myös jatkossa. Sen sijaan sellaiset olennaiset asiat, joihin lapsiin kohdistuneita pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyjä tutkittaessa tulee kiinnittää huomiota, eivät muut niin nopeasti. Tätä kirjaa kannattaakin lukea sillä ajatuksella, että kirjassa tuodaan esiin kaikki
huomiota vaativat toimenpiteet ja lapsiin kohdistuvien rikosten erityispiirteet, mutta sovellettaessa niitä käytäntöön, on hyvä vielä varmistaa uusimmat ohjeet hallinnon sisäisestä ohjeistuksesta.
Edelleen on pidettävä mielessä se, että lapsiin kohdistuva väkivalta ilmiönä muuttuu jatkuvasti tuoden uusia haasteita poliisin työhön. Muuttuva normitus ja ohjeistus näkyvät luonnollisesti myös muiden viranomaisten toiminnassa, joka niin ikään vaikuttaa poliisin työhön. Viranomaisten toimintaan vaikuttavat myös laajemmat käsitysten muutokset esimerkiksi lapsen edun toteutumisesta ja lapsen osallisuudesta. Rikoksen uhrin suojelua koskevat säännökset toivottavasti yhdenmukaistavat myös lapsien kohtelua rikoksen uhreina, kaikkien asianomistajien kohtelun yhdenmukaistuessa. Tämän oppikirjan tarkoituksena on antaa eväitä tuleville poliisimiehille lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkintaan tämän muuttuvan toimintaympäristön keskellä.
Tampereella, 22.3.2016
Noora Ellonen ja Satu Rantaeskola
6.6 Hypoteesien asettaminen
Tärkeä osa tutkinnan suunnittelua on miettiä vaihtoehtoisia selityksiä esitetylle epäilylle. Näitä vaihtoehtoisia selityksiä kutsutaan hypoteeseiksi ja ne ovat verrattavissa tutkintalinjoihin. Hypoteesiajattelun tarkoituksena on, että tapahtuneelle esitetään vaihtoehtoisia selityksiä puolesta ja vastaan, ja näitä selityksiä testataan systemaattisesti tutkinnan aikana. Hypoteesit ovat erityisesti lapsen kuulemisessa keskeinen työväline.
Olennaista hypoteesien laatimisessa on pohtia, mistä ilmoituksessa esitetty asia, esimerkiksi lapsesta löytyneet vammat, lapsen kertomukset tai poikkeava käyttäytyminen, voivat johtua. Esitutkinnassa ei tule pyrkiä löytämään tukea ainoastaan rikosepäilylle. Se ohjaa tutkintaa liikaa tiettyyn suuntaan. Pelkän rikosepäilyn vahvistaminen on myös vastoin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet (ETL 4:1). Rikosepäilyä tutkittaessa
tulisikin laajemmin miettiä, mistä asiassa voi olla kyse, ja sitä kautta kirjata ylös vaihtoehtoisia selityksiä eli hypoteeseja, jotta voidaan arvioida saadun näytön perusteella, mikä vaihtoehtoisista selityksistä saa eniten tukea.
Varsinkin pienten lasten kohdalla vaihtoehtoisten selitysten löytäminen edellyttää usein esitietojen hankkimista perheen tilanteesta. Esimerkiksi tilanteessa, jossa epäillään lapseen kohdistunutta väkivaltaa vammojen perusteella, on syytä selvittää, onko lapsi ollut osallisena jossain sellaisessa tilanteessa, jossa vammat olisivat voineet syntyä ilman väkivaltaa. Tällainen tapahtumankulku on siten vaihtoehtoinen hypoteesi pahoinpitelyepäilylle. Hypoteeseja on syytä tarvittaessa myös päivittää esitutkinnan kuluessa. Esimerkiksi vanhempien haastatteluissa voi tulla esiin asioita, jotka muodostavat uusia vaihtoehtoisia hypoteeseja.
Tapauksissa, joissa on esimerkiksi valokuva- tai videomateriaalia vammoista ja siten epäillystä lapseen kohdistetusta väkivallasta, muita vaihtoehtoisia selityksiä ei käytännössä ole, paitsi edellä mainittu vaihtoehtoinen selitys vammojen aiheutumisen alkuperästä. Tällöin kuulemisen ja muiden tutkintatoimenpiteiden tavoite on silloin saada mahdollisimman paljon tietoa tapahtuneesta ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta selityksestä vammojen alkuperästä. Mikäli mitään selkeää materiaalia ei ole, on hypoteeseja syytä pohtia sitä perusteellisemmin mitä heikommasta epäilystä
on kyse. Jos esimerkiksi epäily on herännyt lapsen spontaanista, selkeästä ja epäilyn suhteen neutraalille henkilölle tuotetusta kertomuksesta, epäily on lähtökohtaisesti vahva. Jos taas epäily on herännyt aikuiselle lapsen epämääräisen oireilun perusteela, tilanteelle löytyy monesti useita vaihtoehtoisia ja tilastollisesti todennäköisempiä selityksiä kuin fyysinen väkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö.
Erityisesti hyväksikäyttöepäilyissä on usein epäselvää, onko rikosta tapahtunut lainkaan, jolloin vaihtoehtoiset selitykset ovat tärkeässä asemassa. Seuraavassa on kuvattu esimerkkejä hypoteeseista seksuaalisen hyväksikäytön epäilyille.
• Hyväksikäyttö on tapahtunut epäillyllä tavalla ja epäillyn toimesta
• Hyväksikäyttö on tapahtunut, mutta syyllinen on joku muu kuin pääepäilty
• Hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut, vaan kyse on väärinymmärryksestä ja hyvässä uskossa tehdystä tutkintailmoituksesta
• Lapsi on psyykkisesti sairas ja oireilee sen takia
• Hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut, vaan kyse on perusteettomasta ilmiannosta ja vilpillisesti tehdystä tutkintailmoituksesta
• Hyväksikäyttöepäilyn paikkansapitävyydestä ei voida lausua, sillä todistusaineistoon on vaikutettu (esim. lasta on johdateltu)
15.2
Lääkärinlausunnossa siis kuvataan todetut löydökset, niiden vaikeusaste ja vaarallisuus sekä otetaan kantaa siihen, sopivatko todetut vammat kerrotulla vammamekanismilla syntyneiksi, onko ristiriitaa kertoman ja löydöksen välillä, sopivatko vammat syntyneeksi kyseisenä ajankohtana ja onko vammoille löydettävissä vaihtoehtoisia syitä. Lääkärinlausunnossa tulee olla myös haitan arviointi vammoista.
Lausunnossa arvioidaan teon aiheuttama mahdollinen kipu, vammojen paraneminen, tarvitut tutkimus- ja hoitotoimenpiteet, haitan ohimenevyys tai pysyvyys sekä haitta seksuaaliseen kehitykseen, kasvuun ja elämään.
Lääkäri voi ottaa lausunnossaan kantaa siihen, millä syy-yhteyden todennäköisyysasteella somaattisissa tutkimuksissa tehdyt löydökset viittaavat epäiltyyn tapahtumaan. Somaattisissa lääkärinlausunnoissa ei laadita hypoteeseja vaan lääkärit käyttävät todetun löydöksen suhteen erotusdiagnostisia vaihtoehtoja eli muita mahdollisia syitä löydöksen syyn arvioimiseen. Suomen Lääkäriliiton ohjeistuksen mukaan todennäköisyysasteita on viisi ja ne on esitetty seuraavassa.
• Erittäin todennäköinen: Muita mahdollisia syitä ei ole tai ne ovat erittäin epätodennäköisiä
• Todennäköinen: Tapahtumalle on useita mahdollisia selityksiä, mutta kyseinen syy on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin
• Mahdollinen: Monta mahdollista syytä eikä kyseinen syy ole niistä muita todennäköisempi
• Epätodennäköinen: Muita todennäköisempiä syitä on olemassa
• Erittäin epätodennäköinen: Syy-yhteyttä ei suurimmalla mahdollisella varmuudella ole olemassa
Johtopäätöksiä somaattisista tutkimuksista voidaan tehdä aina vain tapauskohtaisesti. Johtopäätöksiä tehtäessä on huomioitava tekoa edeltävät tapahtumat, sairaudet tai muut vaihtoehtoiset syyt, joiden selvittäminen edellyttää esitietojen hankkimista ja joskus myös lapsen haastattelua. Johtopäätöksissä arvioidaan siten lapsen kertomuksen ja oireiden ja löydösten syy-yhteyden todennäköisyys ja sen sopusointu tai ristiriitaisuus esitietoihin.
Hyvin laadittu lääkärinlausunto parantaa kaikkien osapuolten oikeusturvaa ja siksi siihen on syytä kiinnittää huomiota. Koska lääkärinlausunto toimitetaan poliisille virka-apupyyntönä, on poliisi loppujen lopuksi vastuussa siitä, että se palvelee esitutkinnan tarpeita. Siksi poliisin tulee yksilöidä lausuntopyyntö huolellisesti ja tarvittaessa pyytää tarkennusta tai uutta lausuntoa. Lausuntojen tulee olla sisällöltään sellaisia, että syyttäjä ja tuomioistuin kykenevät niiden perusteella arvioimaan, tukeeko lausunto rikosepäilyä ja minkä rikosnimikkeen mukaista rikosepäilyä.
Lääkärinlausunto kirjoitetaan syyteharkintaa ja oikeusprosessia varten ja siksi sen tulee olla myös muiden kuin lääkäreiden ymmärrettävissä. Poliisin tuleekin aktiivisesti vaatia lisäselvitystä tai uutta lausuntoa, jos lääkärinlausunto ei ole ymmärrettävässä muodossa (”lääkärilatina”) tai se ei vastaa virka-apupyynnössä esitettyihin kysymyksiin, epikriisit eli hoitoyhteenvedot tai potilaskertomuskopiot eivät ole riittäviä lausunnoksi tai lausunnossa, allekirjoituksissa tai päiväyksissä on virheitä.
Lääkärinlausunnot on aina allekirjoitettava ”kunnian ja omantunnon kautta”. Tarvittaessa poliisi voi pyytää myös kokonaan uudet tutkimukset, jos havaitaan, että tutkimuksia ei ole tehty riittävällä laajuudella. Siksi lapsiin kohdistuvia väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjä tutkivien poliisimiesten on syytä tietää, mitä tutkimuksissa ja lausunnossa tulisi olla.
Lääkärinlausuntoja tulkittaessa on syytä muistaa, että objektiivisen löydöksen puuttuminen ei aina tue eikä kumoa rikoksen mahdollisuutta. Löydöksen puuttuminen ei siis tarkoita sitä, ettei mitään olisi voinut tapahtua. Somaattisia löydöksiä löydetään esimerkiksi lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa suhteellisen harvoin. Käytännössä löydösten eli vammojen puuttuminen voi johtua monestakin syystä. Esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön teko ei ole välttämättä ollut omiaan aiheuttamaan vammoja (koskettelu, nuoleminen, tekijän koskettaminen), teko on saatettu tehdä siten, ettei vammaa ole syntynyt (ruumiinaukot ovat venyviä, limakalvojen kosteus, vastustaminen, pakottaminen, väkivalta, tekotapa, voimasuunta, välineen käyttö), vammat ovat ehtineet jo täydellisesti parantua ennen somaattista tutkimusta tai epäiltyä rikosta ei ole tapahtunut.
Mikäli tutkimuksissa ei todeta lapsella löydöstä, johtopäätöksen esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön epäilyssä tulee olla seuraavankaltainen: Somaattisessa tutkimuksessa ei todettu objektiivista fyysistä löydöstä, mikä ei tue eikä sulje pois seksuaalisen kaltoinkohtelun mahdollisuutta.
Joki-Erkkilä, Minna & Rainio, Juha & Huhtala, Heini & Karhunen, Pekka (2014b).
Evaluation of anogenital injuries using white and UV-light among adult volunteers following consensual sexual intercourse.
Forensic Science International, 242: 293–298.
Vielä poliisin 2022 käsikirjasta
https://poliisi.fi/documents/25235045/3 ... 2679496880
Tiitinen, Aila 2021: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Teoksessa: Lääkärikirja Duodecim, Terveyskirjasto. Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00941 (2.11.2021)
Joki-Erkkilä, Minna & Peltola, Maria 2020. Lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyn selvittely erikoissairaanhoidossa. Lääkärilehti.
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/k ... e=facebook
Poliisihallituksen ohje 2019: Lapsi poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa. POL-2019-34669 23.12.2019.
https://sinetti.poliisi.fi/valtakunnall ... nnassa.pdf