miesasiamies kirjoitti:Ja vielä: olen kuullut ilmiömäisen hyvistä ennustajista/selvänäkijöistä. Käsitykseni mukaan he eivät pyri varta vasten tuomaan esille tai mainostamaan lahjaansa, vaan antavat sanan siitä kulkea omaa tietään, ihmiseltä toiselle. Kysymys: Kirjoittaisiko tällainen oikea ennustaja Utkinaa käsittelevälle murhainfon keskustelupalstalle? Tietysti yksittäisten unien näkeminen ei ole suoraan sama asia kuin "jatkuva" ennustaminen ja selvänäköisyys. No, katsotaan ennustaako kukaan oikein. Varmaa on, että moni "ennustaa" tai "tietää" väärin.
Lasken itseni kuuluvaksi tähän joukkoon, vaikken itseäni varsinaisena selvänäkijänä pidäkään. Aikoinaan omalle nykyiselle sisäiselle tai henkiselle tielle astuessani näitä sisäisiä kykyjä (selvänäkö, selväkuulo, selvätieto, "selvänenä") avautui aika rytinällä, mutta itselläni oli vielä siihen aikaan pelkoja liittyen siihen, että että egoni tai persoonani voisi käyttää näitä taitoja itsekkäästi oman edun tavoitteluun.
Tilanne oli uutuudessaan ja outoudessaan ajoittain myös hieman kaoottinen ja oli välillä tunne, että hukun siihen informaation määrään, mitä joka puolelta virtaa. Näistä syistä pyysin tuolloin, että nämä kyvyt itseltäni suljetaan ja ne saavat avautua vain silloin jos palvelevat jonkin toisen ihmisen todellista hyvinvointia tai suurempaa kokonaisuutta tasapainoa ja hyvinvointia lisäävällä tavalla.
Siitä lähtien ne ovat auenneet ilman ennakkovaroitusta erilaisissa tilanteissa, enemmän tai vähemmän, ja itselläni on ollut rauha sisimmässäni, kun olen tiennyt, että niille on käsillä olevassa hetkessä tarvetta. Ne myös toimivat tuolloin eri tavalla; nämä ns. yliaistilliset kokemukset ovat rajattuja ja kohdistuvat spesifisesti hetkessä johonkin käsillä olevaan asiaan.
Meteliä en ole näistä asioista juuri pitänyt. Ympärilläni on kuitenkin aika iso joukko hienoja ja fiksuja ihmisiä, joilla on omakohtaista kokemusta siitä mitä teen, kuka olen ja kokemukseni on, että sille annetaan arvoa. Heidän kauttaan myös sana kulkee ja luokseni tulee säännöllisen epäsäännöllisesti uusia ihmisiä, jotka ovat sellaisessa elämänvaiheessa, että tarvitsevat kohtaamisen saadakseen selkeyttä elämäntilanteeseen ja valintoihinsa tai heillä on tarve hieman pidemmän matkaa kulkea rinnakkain, jotta oma elämäntien käsillä olevalla etappi voi lujittua hyville perustuksille. Myös muilla tavoin elämä ohjaa näitä ihmisiä luokseni. Rahallista korvausta en itse ole tästä pyytänyt vaan tehnyt sitä palveluna rakkaudesta elämään ja ihmiseen.
Käyn myös säännöllisesti hedelmällistä dialogia useamman professorin ja tutkijan kanssa, jotka ovat suhtautuneet avoimesti, kiinnostuneesti ja kunnioituksella kokemuksiini ja siihen mitä olen ja teen. Vaikka maailmankuvaani ja elämänkatsomukseeni liittyvissä asioissa on paljon sellaista, jota ei voida tieteellisesti tänä päivänä todentaa ja mitata, niin kokemuksellisesti sitä voidaan kyllä hahmottaa varsin laajasti ja jos ihminen on riittävän avaramielinen, niin yleensä on käynyt niin, että hän alkaa kyllä jossain kohtaa omaehtoisesti hahmottaa logiikkaa ja sitä, että kyse on kokonaisuudesta, jossa jokaisella osalla on paikkansa.
Tällä palstalla nämä aihepiirit näyttävät tulevan aika tavalla tyrmätyksi, mikä on sinällään ihan luonnollista. Tilannetta ei helpota se, että ne jotka todellisesti näitä asioita taitavat, tekevät harvoin itsestään numeroa, niinkuin miesasiamies yllä jo kirjoitti. Sama analogia pätee myös monessa "maallisemmassa" tekemisessä. Jos joku saavuttaa niin sanotusti mestaruuden jossain pätevyydessä, osaamisessa tai tekemisessä, niin hän ei todennäköisesti ole se, joka siitä lehtien palstoilla tai televisiossa pitää meteliä, koska tämänkaltainen osaaminen ja yhteys tai ykseys tekemiseen ei yleensä voi syntyä ilman, että ihminen voittaa prosessissa oman persoonansa (egonsa). Kun taas sen on voittanut, niin näkee itsensä yhtenä osana elämän virtausta, eikä synny mitään itsensäkorostamisen tai korottamisen tarvetta.
Julkisuudessa esiintyvien tai palveluitaan myyvien ennustajien, selvänäkijöiden, mentalistien ja parantajien joukossa on ihmisiä, jotka valitettavasti omalla toiminnallaan tahraavat näiden asioiden mainetta ja pitävät omalta osaltaan huolta siitä, että niihin suhtaudutaan huuhaana ja mieleltään järkkyneiden ihmisten puuhana. Tämä on vain rehellinen kokemukseni - varmasti siinäkin joukossa voi olla vilpittömiä ihmisiä, jotka suhtautuvat tekemisiinsä eettisesti.
Itse ajattelen kokemani valossa, että kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet enemmän ja olleet itsensä kautta yhteydessä elämään kokonaisuutena fyysisiä aisteja laajemmalla työkalupakilla. Tieteen liki uskonnon asemaan korottanut länsimainen nykykulttuuri on yksi niitä harvoja kulttuureja, joille tämän tunnustaminen on vaikeaa. Ja ei pidä käsittää väärin; arvostan tiedettä ja eri tieteenaloja, mutta ymmärrän myös kokemuksellisesti niiden rajallisuuden todellisuuden selittäjänä ja selvittäjänä.
Myös länsimaisen kulttuurin ylivertaisuuteen on hyvä suhtautua kriittisesti; sen onnistumisesta voi tehdä päätelmiä jo vilkaisemalla ympärillleen ja tarkastelemalla maailman tilannetta laajemmin. Myös kirjoitetun historian tunnettujen tieteentekijöiden elämään ja biografioihin tarkemmin tutustumalla saa huomata, että moni merkittävistä tieteellisistä läpimurroista tunnettu henkilö on ihmisenä omannut huomattavasti sen hetkistä (ja nykyistä) tiedekäsitystä laajemman maailmankuvan ja/tai on saanut ratkaisevan ymmärryksen muuntuneessa tajunnantilassa, esimerkiksi nukahtaessa tai herätessään. Vielä tänä päivänä tuntuu, että tämä asia yleensä sivuutetaan mahdollisimman nopeasti tai aiheesta vaietaan.
Loppuun vielä sellainen ajatus, että elämme parhaillaan aikakautta, jossa itsekin omin silmin saan todistaa sitä, että jatkuvasti järkeviä, koulutettuja ja tasapainoisia ihmisiä herää siihen, että maailma ja elämä on paljon enemmän kuin mitä tiedeperusteinen todellisuuskäsitys meille opettaa. Jos lukiessasi pidät tällaisia havahtumisia edes potentiaalisesti muuna kuin mielen järkkymisenä, niin se on jo syy miksi tällaisissa katoamistapauksissa sisäisiin aistimuksiin perustuvat havainnot tulisi huomioida etsintätyössä. Poliisin työtä niillä ei pääsääntöisesti kannata kuormittaa, mutta minä näen vain viisaana, että ihmiset jakavat sisäiset tuntemuksensa ja että niitä hyödynnetään vapaaehtoisissa etsinnöissä.
Jos nämä kuitataan suoralta kädeltä huuhaana ja ne voisivat johtaa jutun ratkeamiseen, niin virhe on jo päässyt tapahtumaan. Toivon siis, että tässä ketjussa voidaan näitä kokemuksia jakaa - jälkikäteen on aikaa keskustella metodien käypäisyydestä ja miten tietoon on päästy.
Ja omien näkyjeni tai aistimuksieni oikeaanosuminen tässä katoamistapauksessa ei ole minulle merkitsevää; tärkempää on se, että tapaus ratkeaa ja asianosaisten piina epätietoisuudesta voi päättyä.
PS. Meni vähän ohi aiheenkin - pahoittelut siitä. Tuntui vaan tarpeelliselta hieman taustoittaa. Koetaan jatkaa Nelan katoamiseen liiityvien näkyjeni aiheilla...
) he kantavat arkkua selin minuun ja lopulta lipuvat näkymättömiin. Henkilö ei paljastu unessa koskaan, vaan se selviää sitten yleensä puheluna kun kuolemasta ilmoitetaan.
