Tässä raporttia omasta Nuuksiopäivästäni. Oli vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin yhdessä vaiheessa, mutta lopulta kaikki meni ihan hyvin, ja aurinkoisena päivänä oli ihan mukava reippailla metsässä, onhan se Nuuksio kaunista aluetta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Jos itseltäni häviää joskus jotain tavaraa, niin yleensä löydän sen, jos lähden kiertelemään paikkoja samassa järjestyksessä ja samalla tavalla kuin silloin kun hukkasin jotain. Nytkin ajattelin tehdä kaikki ihan samoin mitä Nelan tiedetään tehneet. Tai lähes samoin.
Eli heräsin lauantai aamuna klo 7:30. Keittelin kahvit ja luin aamun lehdet ja nettiuutiset, ja lähdin omalla autolla Nuuksioon - ja olin siellä - täsmällisemmin siis Kattilan linja-auton kääntöpaikalla vasta klo 11:17. Mukana oli kamera (joka piti matkapäiväkirjaa että missä olin ja mihin aikaan, ne tiedot selviää aina valokuvan tiedoista). Lisäksi oli puhelin, jossa on karttapalvelu, ja vielä lisäksi olin tulostanut muutamia retkeilykartan tulosteita niistä alueista, joissa olin ajatellut liikuskella. Ne paperitulosteet olikin loppujen lopuksi tosi tärkeitä.
Nela ehti siis Nuuksioon paljon aikaisemmin aamusta, vaikka hän meni julkisilla ja hän oli käynyt vielä Myyrmannissakin siinä matkalla. Eli jos ei pidä aamulla mitään kiirettä - niin kuin itse en pitänyt, niin kyllä sitä aikaa vaan kuluu. Matkan pituus minulla ja Nelalla oli suunnilleen sama. Itse olin Myyrmannin eli Martinlaakson liittymän kohdalla Kehä-3:lla klo 10:40. Minusta Nela oli siis selvästikin päättänyt mennä Nuuksioon, ja olettaisin, että hän oli selvittänyt eli katsonut julkisen liikenteen aikataulut ja reitit etukäteen.
Itselläni ajatus oli mennä mahdollisimman samoja reittejä mitä Nelakin. Polku haarautuu Kattilan pysäkin jälkeen, ja siinä kohtaa piti valita umpimähkään että vasemmalle vai oikealle? Itse valitsin oikealle, olihan minulla koko päivä aikaa. Eli käännyin Liukoi-Saarilampi-Valklammentien reitille. Kattilan kääntöpaikalla tai metsään lähtevän polun alkupäässä on opaste, jossa lukee "Valklammentie 5,0 km".
Päätin katsoa kaikki matkan varrelle tulevien lampien rannat. En kiertänyt lenkkitossuissa lampia ympäri, mutta katsoin polulta päin. Liukoilla ei näkynyt mitään. Saarilammen pohjoispäässä oli ryhmä noin 15-20 vuotiaita tyttöjä sinisen telttansa kanssa retkeilemässä. Pitivät aika kovaa mökää. En mennyt lähelle häiritsemään. Saarilammessa ei näkynyt mitään. Etsijöiden jälkiä näkyi kyllä, eli Liukoin ja Saarilammen rantaruohikot oli monin paikoin varsin tallatun näköiset. Tai sitten oli ollut jotain eläimiä liikkeellä.
Kun saavuin Valklammentielle - se on siis hyvä soratie autoliikennettä varten, niin käännyin Valklammelle, jonka rannassa on iso asuintalo ja muutamia talousrakennuksia. Siellä oli asukkaat paikalla ja joku hakkasi polttopuita kirveellä. Kirveen ääni kuului metsään varmaan puolisen kilometriä. Tai ainakin satoja metrejä. Talon pihassa polku kääntyy vasemmalle ylös kallioiden päälle - josta se jatkuu Vähä-Saarilammen kautta takaisin kattilaan. Tähän asti olin pärjännyt ilman karttatulosteita ja pelkästään puhelimen karttapalvelua katsomalla. Soneran asiakkaana en huomannut koko päivänä sellaista paikkaa, jossa ei olisi ollut matkapuhelinkenttää - vaikka sellaisesta Nuuksion opasteissa varoitetaan (että kaikissa paikoissa muka ei olisi matkapuhelinkenttää). Sitten sen jälkeen tapahtui tämän päivän jännittävin juttu. Käännyin puhelimen karttapalvelun "oma sijainti" toiminnon perusteella Vähä-Saarilammen polulle, joka on noin 20 cm leveä kinttupolku, ja jota ei ole merkitty. Kallioiden päällä maasto on erittäin kulunut, ja polkuja risteilee joka puolelta toiselle ylittäen vinosti toinen toisiaan, ja siinä saattaa hyvin herkästi erehtyä väärälle polulle. Puhelimen karttapalvelun mukaan olin kuitenkin oikealla reitillä ja kaikki oli hyvin.
Kunnes tulin umpikujaan. Eli keskellä isoja kallioita polku vaan loppui. Ja joka puolella oli jorpakkoa, josta ei ainakaan lenkkitossuilla olisi yli päässyt. Siinä kohtaa vasta huomasin - että ei helvetti - olinkin ihan eksyksissä. Eli puhelimen karttapalvelu/navigointipalvelu oli ohjannut ihan väärälle polulle. Silloin jouduin kaivamaan paperitulosteet taskusta, ja niiden perusteella piti alkaa etsimään maastosta kiintopisteitä, jotta edes vähän pystyisin päättelemään missä kohdassa olin.
Onneksi oli kunnon karttatulosteet mukana, ja onneksi tunsin karttamerkit - ainakin sen verran mitä armeijassa opetettiin, ja pian sain selville, että olin tullut Tynnylammen, Vähä-Holman ja Iso-Holman rajaamalle kalliolle. Jos oltaisiin oltu armeijassa, ja jos olisi ollut armeijan saappaat jalassa, olisin kyllä karttaa lukemalla osannut mennä suorinta linjaa Kattilaan takaisin, mutta lenkkitossuilla en lähtenyt sitä yrittämään, vaan palasin takaisin Valklammentielle. Ja siinäkin oli vielä takaisin menevän polun varressa niin outoja ja vieraita maisemia, että tuntui että tästä en ole ainakaan koskaan mennyt, vaikka toisaalta pakosta olin samaa polkua tulossa takaisin. Se vaan se sama polku näyttää niin erilaiselta, kun eri suunnasta tulee ja näkee sellaisia kiintopisteitä, joita toiseen suuntaan mennessä ei näkynyt.
Mahtoiko muuten Nelalle käydä samoin? Eli eksyikö hänkin jossain vaiheessa? Ja jos ei olisi ollut kunnollisia karttatulosteita mukana, niin metsässä olisin varmaan minäkin vielä nyt kun alkaa aurinko painua iltaan.
Aurinko muuten on eksyneelle hyvinkin petollinen - jos valitsee sellaisen reitin kuin minä, että Saarilammen jälkeen kävelee enimmäkseen etelää eli aurinkoa kohti koko ajan, niin auringon kiertoliikkeestä johtuen metsään eksynyt alkaa helposti kävelemään ympyrää, tai kaarevaa linjaa, vaikka yrittää kävellä suoraan. Siis varsinkin silloin, jos ei ole luotettavia karttatulosteita mukana.
No - pääsin sitten lopulta karttaa lukemalla ihan oikealle polulle ja takaisin Kattilaan, josta ajoi autolla noin klo 14:00 Haltiaan, jossa söin lounaan. Metsässä kävellessäni minulla ei ollut mitään ylimääräistä painoa mukana, juomapullonkin jätin autoon. Tienviittojen ja kartan mukaan arvelen kävelleeni Nuuksion Kattilassa yhteensä noin 12 km lenkin noin 2,5 tunnin aikana. Sorateillä välillä vähän juoksinkin. Jos Nela on samoja reittejä kulkenut, hän ei juossut. Hänellähän oli selkäreppu selässään.
Voisiko Nela olla edelleen Kattilassa? Mielestäni se on täysin mahdollista (siis ainakaan itse en pysty sulkemaan sitä mahdollisuutta 100% varmuudella pois). Itse en poikennut polulta pois - lukuunottamatta sitä hetkeä kun hetkeksi eksyin metsään ja harhailin puolisen tuntia - mutta koko ajan polun varsilla oli sienestäjiä ja marjastajia. Jos Nela on polkua lähellä, niin kyllä nämä ämpärin kanssa liikkuvat olisivat hänet löytäneet. Ei siellä minua tarvita. Avokallioilla taas kuuntelin ja seurailin lintujen liikkeitä. Linnut - varsinkin varis - liikkuu aina ruokapalkalla. Jos jossain on raato, sieltä kuuluu jo kauas lintujen rääkynä ja tappelun äänet. Luonnossa ei ole pöytätapoja. Mutta mitään tällaista en kuullut. Linnut visertivät ihan kauniisti. Mitään normaalista poikkeavaa en myöskään Kattilan alueella nähnyt. Ihmisiä oli liikkeellä aika paljon.
Lounaan jälkeen menin Haukkalammelle ja kiersin myötäpäivään Korpinkierroksen, joka on pituudeltaan 7,2 km hyvin merkitty reitti.
Haukkalammella meno oli kuin Stockmannin hulluilla päivillä. Autoa ei saanut mihinkään. Ihmisiä oli niin paljon kuin polulle vaan mahtui. Oikeastaan kierrokselle pitäisi olla pakollinen kiertosuunta joko vastapäivään tai myötäpäivään. Muuten hommasta ei tule oikein mitään, sillä koko ajan saa väistellä ja odotella ja varoa vastaan tulevia, joita on lähes katkeamaton jono.
Haukkalammen retkeilymajan edessä oli myös Nelan katoamisilmoitus näkyvästi esillä.
Jos kadota haluaa, niin Kattilassa se onnistuu helpommin. Siellä voi metsään jopa hetkeksi eksyä, niin kuin pääsi käymään itsellenikin, ja itselläni ei ole tapana metsään eksyä. Nyt vaan tein sen virheen, että kävelin "sokeasti" puhelimen karttapalvelun opastuksella, ja se näyttikin Nuuksiossa useita satoja metrejä väärin. Siellä ei vissiin puhelinmastoja kovin tiuhassa ole, joten puhelin ei itsekään kovin tarkkaan tiedä, että missä kohtaa se maastossa on?
Kattilassa myös mahdollinen murhamies voisi onnistua, eli muita kulkijoita ei nyt ihan jonoksi asti ollut.
Haukkalammen reiteillä ei kuitenkaan murhamiehellä ole mitään mahdollisuuksia ja eksymään ei pääse. Ihmisiä on joka paikka täynnä. Haukkalammen seuduilla ei myöskään nälkään pääse kuolemaan, sillä lukuisista marjastajista huolimatta maastossa oli vielä runsaasti mustikoita ja joissain paikoin aika hyvin puolukoitakin. Kyllä sitä nyt hätätapauksessa pelkillä marjoillakin metsässä eläisi useammankin päivän.
Eli oikeasti tämän reissun jälkeen olen entistäkin enempi hämillään, että mitä Nelalle on voinut tapahtua? Jos hän on puhelinsignaalien mukaan päässyt lähemmäs Turun motaria ja Ämmässuota - niin sehän tarkoittaisi silloin sitä, että Nela onkin päässyt pois Nuuksiosta kävellen, tai ainakin on päässyt "ihmisten ilmoille", eli on ylittänyt/ohittanut Siikajärven mökkialueet.
Tämän linkin perusteella näyttäisi hyvinkin siltä, että Nela on poistunut Nuuksiosta?
http://aijaa.com/IhaSHx
Ainakaan Nela ei voi olla Haukkalammen polkujen lähistöllä (joku olisi varmasti hänet havainnut), eikä Nela ollut myöskään Kattilassa Sähä-Saarilammen ja Iso-Holman välisillä kallioilla. Pyöriskelin siellä niin moneen suuntaan, kun hain omaa sijaintiani kartalta, että olisin siinä kyllä Nelankin kalliolla nähnyt, jos hän olisi siellä ollut. Mutta eihän Nela ole kännykkäsignaalienkaan perusteella Kattilan puoleisessa päässä Nuuksiota.
Itse kävelin tänään Kattilan alueella noin 12km, ja Haukkalammen alueella noin 7km, eli yhteensä 19 km. Puolikasmaratonnilla aikaa kuluu itseltäni tavallisesti sellaiset pari tuntia. Nyt tuntuu, että tuon metsässä kävelyn jälkeen jalat on enempi väsyneet kuin puolikasmaratonilla, joka juostaan yleensä aika hyväpohjaisella reitillä.
Joten jos Sergey on joka päivä kävellyt yhtä paljon ja vielä kaksi viikkoa putkeen, niin aika kova kuntoinen kaveri on kyseessä.
.