Poliisi kertoo 2011

[Ailar]

Auerin syyllisyydestähän ei mitään lopullista uutisointia voi vielä tehdäkään, kun juttu on kesken. Mutta PPK-kirjassa olisi tullut mainita, että tuomio ei ole lopullinen. Nythän se PPK-kirjojen osalta on jo myöhäistä, kun kirjasarjaa ei enää julkaista.

[Pieni liekki]

Auerin syyllisyydestähän ei mitään lopullista uutisointia voi vielä tehdäkään, kun juttu on kesken. Mutta PPK-kirjassa olisi tullut mainita, että tuomio ei ole lopullinen. Nythän se PPK-kirjojen osalta on jo myöhäistä, kun kirjasarjaa ei enää julkaista.

Kuinka pian törkeiden kunnianloukkausrikosten syyteajat vanhenevat? Tuli muuten mieleen, että tuossa "Pohjolan poliisi kertoo 2011"-kirjassa on sähköisessä versiossa muutama aika tarkka valokuva surmapaikalta. Esimerkiksi Jemman Hejacissa esittelemä veitsikuva on kirjassa erittäin tarkasti nähtävissä. Mitään MIKSI-kirjoitusta en kuvassa hahmota, kun olen tosikko vailla mielikuvitusta, vaikka kuinka lähemmäksi väitettyä tekstikohtaa zoomailen. Ja ylipäänsä, jos joku haluaisi lattiaan jotain viestiä muille kirjoittaa, niin kai hän kirjoittaisi hieman suuremmalla fonttikoolla kuin mitä on fileerausveitsen terän leveys.

[Päämiäs]

Satakunnan hätäkeskukseen tuli perjantaina 1. joulukuuta 2006 kello 02.43 ilmoitus Ulvilan Vanhassakylässä tapahtuneesta henkirikoksesta. Ilmoittajan (perheen äiti Anneli Auer; 41 vuotta) mukaan Tähtisentie 54:ssä sijaitsevaan perheen omakotitaloon oli tunkeutunut terassin oven ikkunasta tummiin, vartalonmyötäisiin vaatteisiin pukeutunut, noin 180 senttimetriä pitkä, pyöreäkasvoinen, kasvot osittain peitettynä, tukevahko, 30-40-vuotias mieshenkilö, joka puukotti Anneli Auerin aviomiestä Jukka Lahtea (51 vuotta) kuolettavasti.
Tunkeutuja oli puukottanut myös Anneli Aueria vasempaan rintaan. Tapahtuma-aikana asunnossa oli perheen 2-, 4-, 7- ja 9-vuotiaat lapset. Hätäkeskuspuhelu kesti neljä minuuttia 20 sekuntia. Hätäkeskuspäivystäjän kanssa puhui Anneli Auerin lisäksi perheen vanhin tytär.
Kenttäjohtajan partio oli paikalla kello 2.51. Kenttäjohtaja oli soittanut Auerille matkalla tapahtumapaikalle. Punaiseen t-paitaan pukeutunut Anneli Auer oli partiota vastassa talon ulko-ovella ja kertoi poliiseille taloon tunkeutuneen henkilön poistuneen sekä aviomiehensä Jukka Lahden makaavan makuuhuoneen lattialla elottoman näköisenä. Auer kertoi vielä poliisimiehille tekijän tuntomerkit ja tapahtumien kulun: Perheen ollessa nukkumassa terassin ulkooven lasi rikottiin ja aukosta sisään tunkeutunut mieshenkilö hyökkäsi Jukka Lahden kimppuun. Anneli Auerin mennessä puolustamaan miestään löi sisään tunkeutunut Aueria veitsellä vasempaan rintaan. Lyönnin jälkeen Auer meni soittamaan hätäkeskukseen.

Ensi toimet
Anneli Auer ohjasi poliisipartion makuuhuoneeseen, jossa Jukka Lahti makasi vuoteen vieressä lattialla selällään. Vuoteessa ja lattialla oli runsaasti verta. Varsinkin Lahden ylävartalon ja pään alueelta oli vuotanut paljon verta. Lahden vartalossa oli havaittavissa useita pistojälkiä ja uhrin kasvot olivat vaurioituneet voimakkaiden iskujen johdosta. Lahdessa ei havaittu elonmerkkejä. Makuhuoneesta terassille johtavan oven kolminkertainen lämpölasi oli rikottu ja makuuhuoneen lattialla oli keittiöveitsi, jonka terä oli vääntynyt. Uhrin läheisyydessä oli klapi, jonka toinen pää oli veressä. Toinen klapi löytyi vuoteesta.
Kenttäjohtajan partio suoritti alustavat puhuttelut ja muut alustavat tutkintatoimet sekä tapahtumapaikan kuvaukset, jonka jälkeen sairaankuljetushenkilöstö suoritti omia toimenpiteitään. Paikalle tulleet kolme muuta partiota aloittivat tuntomerkkeihin sopivan tekijän etsintää. Sosiaaliviranomaiset toimittivat perheen lapset perhetukiasuntolaan.
Paikalle hälytettiin tekniset tutkijat, taktinen tutkija ja koiranohjaaja koirineen sekä myös ylityömiehiä. Päällystön johtovalmiudessa oli Rauman kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario. Allekirjoittanut sai ilmoituksen noin kello neljän aikaan, jonka jälkeen lähdin välittömästi Porin poliisilaitokselle.
Tutkintatoimet olivat kaikilla tahoilla aktiiviset. Tekniset tutkijat työskentelivät rikospaikalla, Anneli Aueria puhuteltiin sairaalassa taktisen tutkijan toimesta, koiranohjaaja jäljitti rikoksentekijää tapahtumapaikan ympäristössä, järjestyspoliisin partiot etsivät tekijää.

Varhaisessa vaiheessa tiedettiin perheen muuttaneen Ulvilaan miltei päivälleen neljä vuotta aiemmin ja Jukka Lahden toimineen henkilöstövalmentajana Luvata Oy:ssä. Luvata Oy:n toimitusjohtajalle tiedotettiin tapahtumasta aamuvarhaisella. Poliisin ensimmäinen tiedote Ulvilan Vanhassakylässä tapahtuneesta henkirikoksesta annettiin ennen kello seitsemää. Satakunnan Radio tiedotti asiasta kello seitsemän aamu-uutisissa, jonka jälkeen tiedotusvälineissä tapahtuman uutisoinnissa alkoi ennennäkemätön julkisuus.

Tutkinta käynnistyy
Perjantain aamupalaveriin osallistuivat kaikki työhön tulleet kummaltakin osastolta sekä ylityömiehiä. Tapaus käsiteltiin tiedossa olevan informaation pohjalta yksityiskohtaisesti. Juttuun määrättiin tutkinnanjohtaja ja asia kirjattiin normaalin käytössä olevan järjestelmän mukaan tutkintaryhmälle. Tutkinnanjohtaja ja päätutkija olivat kokeneita poliisimiehiä.Syyttäjä oli mukana alusta alkaen.
Laajasta julkisuudesta johtuen vihjeitä tuli runsaasti ja ne kaikki tarkistettiin. Jukka Lahden menneisyyttä selvitettiin. Jukka Lahti oli murhaa edeltäneenä aamuna lähtenyt Turkuun ja osallistunut siellä edellisen työnantajansa tilaisuuteen. Turusta Lahti oli palannut kello 23:n aikoihin. Mitä päivän aikana oli tapahtunut ja keitä henkilöitä Lahti oli tavannut? Oliko Lahden aiemmilla liiketoimilla yhteyttä henkirikokseen?
Erikoinen yhteensattuma oli myös Lahden opiskelijakaverin katoaminen Helsingissä murhaa seuraavana yönä. Opiskelijakaverista viimeinen havainto oli puolen yön aikaan helsinkiläisen ravintolan valvontakamerassa. Myöhemmin keväällä opiskelijakaveri löytyi Helsingistä hukkuneena. Tapauksilla ei todettu olleen yhteyttä toisiinsa.
Jukka Lahti aloitti opiskelut Kuopion yliopistossa 1980-luvun lopussa. Muutkin opiskelijakaverit selvitettiin ja puhuteltiin.

Tähtisentien varrella asuneita ihmisiä puhuteltiin. Useilla ei ollut havaintoja eivätkä edes tunteneet perhettä. Anneli Auerilla ei ollut alueen asukkaiden kanssa juuri mitään sosiaalista kanssakäymistä, tuskin edes tervehti kohdattaessa. Jukka Lahti oli asukkaiden kertoman mukaan sosiaalinen ja ystävällinen, mutta ankara lapsilleen, jotka joutuivat muun muassa usein olemaan kotiarestissa.
Tutkinta eteni laajalla rintamalla. Puhuteltiin ja kuulusteltiin ihmisiä sekä vihjeitä tarkistettiin. Etsittiin toista tekovälinettä ja tapahtumapaikalle jäljet jättäneitä jalkineita. Etsittiin punaista Volvoa.
Tutkintaan osallistuneet pitivät päivittäin tutkinnanjohtajan johdolla palavereita, joissa yhdessä käytiin lävitse tutkinta-aineisto. Pohdittiin, mikä on ollut surmatyön motiivi. Jukka Lahti oli työssään Luvatalla joutunut osallistumaan vaikeisiin henkilöstöä ja etenkin lomautuksia koskevien asioiden käsittelyyn. Oliko motiivina henkilökohtainen katkeruus ja kosto?

Keskusrikospoliisin tekniset tutkijat työstivät rikostekniseen laboratorioon toimitettuja näytteitä. Tehtiin äänitutkimuksia, kuitu- ja hiukkastutkimuksia, muotojälkitutkimuksia ja DNA-tutkimuksia. Tekijäprofilointiin erikoistuneelta KRP:n asiantuntijalta pyydettiin tekijäanalyysi tiedossa olevien alkutietojen pohjalta.

Erikoisena piirteenä tutkinnassa on asiantuntija/seurantaryhmän perustaminen tutkinnan alkuvaiheessa. Ryhmään kutsuttiin kokeneita rikostutkijoita ja -tutkinnanjohtajia poliisilaitoksista. Mukana oli poliisin lääninjohdon edustaja sekä asiantuntijoita keskusrikospoliisista. Ryhmä kokoontui useita kertoja.

Tutkinnanjohtaja vaihtuu
Ulvilan murhan tutkinta oli kestänyt puolitoista vuotta eikä järkyttävä henkirikos ollut selvinnyt. Lukuisia kertoja tilanne oli näyttänyt lupaavalta, mutta aina oli jouduttu palaamaan lähtöruutuun. Jutun päätutkija oli vaihtunut jo aiemmin ja seuraajakin oli eläköitymässä. Selvittämätön henkirikos aiheutti suurta turvattomuuden tunnetta, ei ainoastaan Ulvilassa ja Satakunnassa vaan koko valtakunnassa.
Kesällä 2008 keskusteltiin tutkinnanjohtajan vaihtamisesta. Puolitoista vuotta tiivistä tutkintaa on raskasta kenelle tahansa. Olisiko toisella tutkinnanjohtajalla ja tutkijalla vielä jotakin uutta näkökulmaa? On ymmärrettävää, että kovin suurta intoa tutkinnanjohtajien keskuudessa ei luonnollisesti ollut. Useampi tutkinnanjohtaja oli tutkinnassa mukana sijaisena.

Aloitin tutkinnanjohtajana elokuun alussa 2008. Osastonjohtajan tehtävien lisäksi toimin puheenjohtajana poliisin hallintorakenneuudistuksen (PORA) rikostorjuntasektorin työryhmässä, jonka tavoitteena oli valmistella esitys tutkinnan järjestelyiksi 1. tammikuuta 2009 aloittavassa Satakunnan poliisilaitoksessa. Tiedossa oli varsin työlästä aikaa.

Ulvilan murhatutkinnan kestäessä edeltäjälläni oli tietoisena strategisena valintana laaja julkisuus, joka poiki aina uusia vihjeitä. Näyttävän uutisoinnin myötä tapauksesta tuli ehkä valtakunnan seuratuin rikosasia.
Laajassa julkisuudessa on myös ongelmallista yksityiskohtaisten ja tärkeiden tutkinnallisten tietojen vuotaminen julkisuuteen. Poliisi oli etsinyt ulkopuolista tekijää, josta oli myös vakuuttavasti tiedottanut. Luvatan tutkintalinja oli vahvana alusta alkaen. Makuuhuoneen sängyn tyynyjen puoleisesta päästä talteen otetun klapin kulmasta löydettiin sekoittuneena todennäköisesti kahden eri henkilön DNA:ta. Toinen DNA sopi Jukka Lahdelle, toinen DNA:n haltija ei ole selvinnyt. Tutkinnan aikana oli päädytty ratkaisuun suorittaa Luvata Oy:n ja Tube Oy:n miespuolisille henkilöille NA-massatestaus. DNA-näytteitä otettiin yhteensä noin 750 kappaletta.

DNA-tutkimukset jatkuivat syksyllä 2008. Tutkinnassa selvitettiin Lahden ja Auerin lasten leikkikaverit, klapin toimittajat ja kaikki mahdollisesti asunnossa vierailleet henkilöt. DNA-tutkimus laajentui KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa vuotta aiemmin käyttöön otettuun Y-kromosomitutkimukseen, joka jälleen kerran vaikutti lupaavalta. Y-kromosomityypitystä voidaan käyttää poissuljentaan: jos rikoksesta epäillyllä on erilainen y-kromosomityyppi kun näytteestä määritetty, voidaan sulkea pois mahdollisuus, että näytteessä oleva miesperäinen DNA olisi peräisin epäillystä (A. Kannio). Sukuselvityksiä tehtiin aina 1800-luvun alusta alkaen ja selvitykset ulottuivat Ruotsiin. Varsin mittava ja työläs tutkintalinja ei tuonut ratkaisua.

Anneli Auerin tutkintalinja
Tutkinnan alkuvaiheessa ilmeni seikkoja, jotka ovat yleisen elämänkokemuksen mukaan ristiriitaisia. Anneli Auer oli rauhallinen poliisin saapuessa tapahtumapaikalle samoin kuin pian tapahtuman jälkeen Satakunnan keskussairaalassa videoidun kuulustelun aikana. Mitään paniikkia tai sokkireaktiota ei ilmennyt. Videokuulustelussa Anneli Auerilla oli selkeät suunnitelmat lähitulevaisuudesta, vaikka aviomies on surmattu vajaa vuorokausi sitten. Hätäkeskuspuhelun aikana Anneli Auer kehotti yhdeksänvuotiasta lastaan katsomaan, joko tappaja lähti. Äidin suhtautuminen lapsiin on yleensä suojeleva.
Perheen yhdeksänvuotias tytär heräsi yöllä kovaan kolinaan ja ääniin, jotka hän yhdisti isään ja äitiin. Hän ja meni katsomaan, jolloin näki isän ja äidin seisovan vuoteen ääressä. Ulkopuolisia henkilöitä tytär ei nähnyt. Isä kehotti tytärtään menemään huoneeseensa.
Hätäkeskuspuhelun aikana taustalta ei kuulunut kamppailun ääniä, ainoastaan Jukka Lahden ääntelyä ja valitusta. Kolminkertaisen oven lämpölasin rikkominen ja isokokoisen miehen sisääntulo kestää kymmeniä sekunteja. Miksi hätäkeskukseen ei soitettu välittömästi? Anneli Auer kertoi käyneensä pesuhuoneen kautta katsomassa lattialla verissään maannutta miestään. Rekonstruktiossa voitiin varmistaa, että ovessa olisi pitänyt olla Jukan verta. Rikotun lasin lasielementtien välissä oli Jukan verta, joka ei asiantuntijan mukaan ole voinut valua tekijästä.
Kodinhoitohuoneeseen johtavassa keittiönpuoleisessa ovenkahvassa havaittiin veritippa ja ovessa veripisara. Miksi tällä puolella ovea, sillä Anneli kertoi käyneensä Jukan luona pesuhuoneen kautta ja pesseensä sen jälkeen kätensä? Verijäljissä oli useita muita epäloogisuuksia. Terassin lattialta löytyi laajalta alueelta lasinpaloja, joista kauimmaiset usean metrin etäisyydellä ovesta. Miksi sisään tunkeutuja ei avannut ovea yksinkertaisesti sisäpuolen kahvasta vääntämällä, vaan suoritti sisääntulon näin vaikealla tavalla? Palkkamurhaakaan ei tehdä näin vaikealla tavalla!

Mittavista tutkintatoimista huolimatta Anneli Auerin kuvaamaa murhamiestä ei löytynyt. Liikeyritys, joka ei halua nimeään julkisuuteen, lupasi jo tutkinnan alkuvaiheessa ratkaisuun johtavasta tiedosta merkittävän, useiden tuhansien eurojen palkkion. Samoin Alibi lupasi ratkaisevasta vihjeestä palkkion. Rikostiedustelun rikollismaailmaan kohdentama tiedustelu ei tuottanut tulosta. Ulkopuolista tekijää ei löytynyt.

Edellä mainittujen yksityiskohtien lisäksi tutkinnassa tuli esille seikkoja, joiden perusteella Anneli Aueria oli syytä epäillä aviomiehensä Jukka Lahden murhaan. Anneli Aueriin päätettiin kohdistaa vuoden 2009 alkupuolella salaisia tiedonhankintakeinoja. Luonnollisesti asia tuli pitää erittäin suppean piirin tiedossa.
Peitetoiminta on jatkuvaa tai toistuvaa tiettyyn henkilöön tai henkilöryhmään taikka tämän toimintaan kohdistuvaa tiedonhankintaa soluttautumalla ja peitetoimintaa on mahdollista muun muassa käyttää pakkokeinolain 5a luvun 2 §:ssä mainittujen rikosten selvittämiseksi ja tiedonhankinnan kohteena olevan käyttäytymisen perusteella tai muutoin on perusteltu aihe epäillä hänen syyllistyneen mainittuun tekoon.
Helmikuussa Satakunnan poliisilaitos teki Keskusrikospoliisille esityksen peitetoiminnan käynnistämiseksi ja esitys hyväksyttiin. Peitetoiminta jatkui syksyyn. Peitetoiminnalla ei kuitenkaan saatu syyllisyyttä tukevaa, mutta ei myöskään poissulkevaa näyttöä.

Porin käräjäoikeuden päätöksellä suoritettiin telekuuntelua ja -valvontaa Anneli Auerin puhelinliittymään ja käytössä oleviin tietokoneisiin. Teknistä kuuntelua suoritettiin Anneli Auerin Turussa sijaitsevaan vakituiseen asuntoon muutaman päivän ajan.

Rekonstruktio ja äänitutkimukset
Tutkinta jatkui tiiviinä. Rekonstruktiota varten rakennettiin Tähtisentie 54:n terassin ovea vastaavat ikkuna-aukot, joihin kiinnitettiin ikkunaelementit (lämpöelementissä oli kolme neljän millimetrin vahvuista ikkunalasia). Ikkuna-aukon ala-reunan korkeus vastasi tapahtumapaikan korkeutta. Sisäpuolella käytettiin tapahtuma-aikana ikkunassa ollutta ikkunaverhoa. Ikkuna rikottiin retkikirveellä Ulkoapäin” ja ”sisältäpäin” . Suurin osa rikotusta ikkunasta jäi lähelle lasia. ”Sisältäpäin” rikottaessa lasinsirut levittäytyivät selvästi laajemmalle alueelle kuin Ulkoapäin” rikottaessa.

Tapahtuma-aikaan yhdeksänvuotiaan tyttären videopuhuttelu suoritettiin Satakunnan keskussairaalassa 1. joulukuuta 2006 sekä Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrin yksikössä TYKS:ssä elo-syyskuussa kolme kertaa ja marraskuussa 2009 kerran. Puhutteluista pyydettiin lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön asiantuntijalausunto, joka liitettiin esitutkintapöytäkirjaan. Myös toiseksi vanhin lapsi puhuteltiin.
Poliisi pyysi hätäkeskuspuhelun, Anneli Auerin videokuulustelun ja yhdeksänvuotiaan tyttären videopuhuttelun perusteella valtakunnallisesti kuuluisalta psykologilta ja psykologi, KRP:n käyttäytymistieteelliseltä asiantuntijalta asiantuntijalausunnot, jotka liitettiin esitutkintapöytäkirjaan.

Hätäpuhelu analysoitiin KRP: n rikosteknisessä laboratoriossa uudelleen. Vuoden 2008 marraskuussa tehtiin tapahtuma-aikaa vastaavissa olosuhteissa Tähtisentie 54:ssä rekonstruktio. Näytteistä pyydettiin tekemään erilaisia äänikoosteita, joista poistetaan Anneli Auerin ääni, Anneli Auerin ja yhdeksänvuotiaan tytön ääni sekä Anneli Auerin, yhdeksänvuotiaan tytön ja Jukka Lahden äänet. KRP:n äänitutkija teki mittavan tutkimustyön ääninäytteiden parissa. Tuloksena oli, että hätäpuhelun taustalta ei kuulu ulkopuolisia ääniä, toisin sanoen puhetta, kamppailua uhrin kanssa, lasin päällä kävelyä, poistumista
ikkunasta tai muuta sellaista. Hätäpuhelun kohdalla (kaksi minuuttia ja kolme sekuntia) Anneli Auer sanoo jonkin kaksitavuisen sanan, jonka loppuosassa on todennäköisesti äänteet (u)-o-l-e. Lisäksi vertailua suoritettiin rekonstruktion ja hätäpuhelunäytteen kesken. Yhdysvaltojen poliisi FBI on parantanut hätäpuhelunauhoitteen teknistä laatua.
KRP: n rikostekniseen laboratorioon toimitettiin aiemmin toimitettujen näytteiden lisäksi lukuisia näytteitä, joista pyydettiin ja saatiin lausunnot.

Hajutunnistus, muistijälki, verijälki
Hajutunnistukseen toimitettiin hajusiirrännäinen tapahtumapaikalta löydetystä Fiskars-veitsestä. Koira ei tunnistanut hajuyhteyttä Anneli Auerin ja hajunäytteen välillä, mikä saattaa johtua siitä, että epäillyn ominaishajua on niin vähän, ettei koira kykene hajunäytettä tunnistamaan. Veitsen verisyys saattoi haitata tunnistamista.
Syyskuun puolivälissä Anneli Auerille suoritettiin hänen suostumuksellaan muistijälkitesti (entinen valheenpaljastustesti) KRP:n toimitiloissa Vantaalla. Muistijälkitestin teki testiin erikoistunut rikosylikonstaapeli. Testi taltioitiin videotallenteelle. Henkilötietojen lisäksi Anneli Auerille esitettiin viisi kysymyssarjaa, joissa kussakin oli viisi kysymystä. Kysymyksiin vastattiin kyllä tai ei. Seuraaviin kysymyksiin reagointi oli poikkeava: Surmattiinko Jukka Lahti kirveellä (Auerin vastaus: en tiedä), surmasitko sinä Jukka Lahden (vastaus: en), tiedätkö Jukka Lahden surmaajan henkilöllisyyden (vastaus: en) ja tunnetko Jukka Lahden surmaajan (vastaus: en). Useisiin kysymyksiin Anneli Auer reagoi.

Verijälkitutkimus käsittelee pääsääntöisesti visuaalisesti tehtäviä havaintoja verijäljistä. Verijäljistä voidaan tapauskohtaisesti päätellä muun muassa seuraavia seikkoja: Tietyn pisaran lentosuunta, tulokulma kohteeseen, matka, jonka veripisara on lentänyt, korkeus, josta veripisara on lähtöisin, mikä on aiheuttanut verenvuodon, lyöntien määrä, henkilöiden ja esineiden suhteellinen sijainti tapahtuma-aikaan, henkilöiden ja esineiden liikkeet verenvuodon aikana ja sen jälkeen ja veripisaroiden leviämiseen tarvittava voima (M. Tauru).
Asunnon verijälkien ja Jukka Lahden yllä olleiden vaatteiden verijälkien analysointi perustui paljolti tapahtumapaikalta
otettuihin valokuviin. Muun muassa kylpyhuoneen ovessa löytyi kaksi suurehkoa vierekkäistä heilahdusjälkeä, jotka ovat syntyneet verisen lyömäaseen alaspäin suuntautuvasta iskusta vasemmalle alaviistoon. Anneli Auerin oikean jalkapöydän päällä olevat kaksi niin sanottua alhaisen nopeuden veritippaa asiantuntija arvioi syntyneen verisestä lyömäaseesta suoraan alaspäin tippumalla. Kyseisiä veritippoja ei aikanaan taltioitu, joten niistä ei voitu määrittää DNA:ta.

Jossakin vaiheessa Anneli Auer antoi ymmärtää, että veitsi ”on saattanut” olla Jukka Lahden kädessä ja ehkä hän on lyönyt sillä Aueria rintaan. Auer on myös ”saattanut” ottaa veitsen Lahden kädestä ja surmata miehen sillä. Verijälkitutkijan lausunnon mukaan Auerin kertomus ei ole uskottava siitä, että Jukka Lahti on ensin lyönyt veitsellä häntä rintaan, minkä jälkeen Auer - yllään punainen t-paita - on surmannut Lahden. Verijälkitutkimuksen teki ja asiantuntijalausunnon antoi valtakunnan johtaviin verijälkitutkijoihin kuuluva Helsingin poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli tapauksen todisteaineiston ja esitutkintamateriaalin perusteella. Hän myös kävi tapahtumapaikalla marraskuussa 2009, jolloin asunnossa suoritettiin erilaisia rekonstruktioita.

Anneli Auerin kertomaa sisään tunkeutumisesta
Anneli Aueria kuulusteltiin rikoksesta epäiltynä murhaan ensimmäisen kerran 27. elokuuta 2009 Turussa.
Anneli kertoo heränneensä meteliin ja muistaa nousseensa miehensä kanssa sängylle seisomaan ja miehensä menneen jonkin ajan kuluttua lattialle. Tällöin sisään tunkeutunut mies oli jo makuuhuoneessa. Ikkunan rikkominen oli tuntunut pitkältä ajalta.
- Olin unessa ja heräsin vasta silloin, kun mies löi minua veitsellä rintaan, jonka jälkeen loikkasin makuuhuoneen
lattialla olevan pienen puuarkun yli karkuun. Mies hyökkäsi heti Jukan kimppuun ja yritin mennä heidän väliin ja tuolloin mies löi minua rintaan. Lyönnin jälkeen Anneli kertoo juosseensa kohti eteistä, jolloin muistaa nähneensä vanhimman tyttärensä eteisaulassa. Anneli kertoo käyneensä kaksi kertaa makuuhuoneen ja olohuoneen välissä olevalle oviaukolle, jolloin sisään tunkeutunut mies juoksi molemmilla kerroilla Annelia kohden. Murhaaja ei puhunut missään vaiheessa mitään Annelille eikä Jukalle.
Makuuhuoneesta kuului Jukan tuskaista ääntä ja tappelun ääniä, ”mäiskintää”, jota Anneli ei osaa tarkemmin kuvata. Soittaessaan hätäkeskukseen Anneli kertoo kuulleensa tappelun äänet ja ”mäiskinnän” selvästi. Anneli arvioi aloittaneensa soiton hätäkeskukseen alle minuutin kuluttua siitä, kun mies oli tunkeutunut asuntoon.

Vanhin tytär heräsi tosi kovaan räiskintään ja meni katsomaan ja tiedustelemaan äidiltä ja isältä, mikä on kysymyksessä: - Ne sanovat, että se on ukkonen.
Kuulustelijan kysyessä Annelilta, että miksi sanoivat tyttärelle räminän olevan ukkonen, Anneli vastasi:
- Varmaan sen vuoksi, ettei me tiedetty, mikä tai mistä meteli johtui. Muistan itse miettineeni, että meteli aiheutuu jostain luonnonilmiöstä.
Tytär tuli toistamiseen olohuoneen ja makuuhuoneen väliselle aukolle, johon pysähtyi. Kuulustelijan kysyessä miksi hän pysähtyi siihen tytär vastasi: - En viitsinyt mennä häiritsemään äitiä ja isää eikä siinä kai näkynyt mitään ihmeellistä.

Kuulustelut
Anneli Auer otettiin kiinni perjantaina 18. syyskuuta 2009, jonka jälkeen häntä kuulusteltiin päivittäin. Vapautensa menettänyt on joko esitettävä vangittavaksi tai vapautettava viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamisesta ennen kello 12:a. Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen päädyin ratkaisuun vapauttaa Auer. Päätöstä edelsi keskustelu toisen juttuun määrätyn syyttäjän kanssa. Toinen syyttäjistä oli tuolloin vuosilomalla.
Aueria kuultiin seuraavan kerran parin päivän kuluttua, jolloin Auer ilmoitti haluavansa kuulusteluun avustajan. Tätä ennen Auer oli ilmoittanut, että hän ei tarvitse avustajaa eikä kuulustelutodistajaa. Auerille esitettiin muun muassa KRP:n lausunto hätäkeskuspuhelusta seuraavien kuulustelujen aikana.
Auer ei osannut antaa uskottavia selityksiä kuulustelijan esittämiin kysymyksiin. Auer piti hyvin todennäköisenä, että on surmannut Jukan eikä asunnossa ole tapahtuma-aikaan ulkopuolisia henkilöitä. Auer piti myös mahdollisena, että oli ottanut Jukan mustat paksupohjaiset talvikengät jalkaansa. Annelille ja Jukalle oli tullut riitaa vanhimman tyttären huonosta kohtelusta. Anneli oli muistamansa mukaan alkanut pakata kuukausi sitten tehdyn ulkomaanmatkan jälkeen olohuoneen lattialle jääneitä matkalaukkujaan ja alkanut siivota ja järjestellä kaappeja keittiössä. Aiemmin samalla viikolla oli ollut riitaa lainakirjojen laina-aikojen jatkamisesta. Anneli oli ilmoittanut Jukalle haluavansa edes pari tuntia viikossa omaa aikaa töittensä järjestelyihin. Jukka oli suhtautunut asiaan vähättelevästi. Jukka oli kuitenkin ollut koko torstaipäivän Turussa tilaisuudessa, mikä ei millään tavalla liittynyt Luvata Oy:öön.
Anneli muisti pitäneensä keittiössä veistä kädessään. Edelleen Anneli kertoi Jukan vieneen hänet keittiöstä olohuoneeseen, jossa riitely oli jatkunut. Ulkoterassin ovenlasin rikkomisesta Anneli kertoi lasin saattaneen rikkoutua, kun oli yrittänyt suutuksissaan heittää Jukkaa jollakin esineellä. Anneli kertoi tapanaan olevan heitellä esineitä, kun on todella suuttunut. Yksityiskohdista kysyttäessä Anneli vastasi useasti, että hänellä ei ole asiasta mieli- tai muistikuvia.

Vangitseminen ja oikeuskäsittely
Anneli Auerin vangitsemiskäsittely oli Porin käräjäoikeudessa maanantaina 28. syyskuuta 2009 kello 13. Vaadin Aueria vangittavaksi todennäköisin syin epäiltynä aviomiehensä Jukka Lahden murhaan. Esitettyäni vangitsemisvaatimuksen avustajalla ei ollut siihen juurikaan huomauttamista, mutta hän vaati päämiehensä vapauttamista perhesyihin vedoten. Anneli Auer ei käyttänyt itse puheenvuoroa.
Porin käräjäoikeus vangitsi Anneli Auerin todennäköisin syin epäiltynä murhaan. Kello 14.30 aikaan toimitin tiedotusvälineille tiedotteen, joka oli ensimmäinen tiedote vuonna 2009. Tästä alkoi massiivinen julkisuus, jota kesti käräjäoikeuden antamaan välituomioon (22. kesäkuuta 2010) saakka.

Tutkinta tiivistyi ja esitutkinta oli tarkoitus saada valmiiksi viimeistään vuoden 2009 loppuun mennessä. Tässä ei onnistuttu, vaan esitutkinta valmistui vuoden 2010 alkupuolella. Esitutkinnan valmistumista ei voitu enää viivyttää ja niinpä Porin käräjäoikeudelle esitetyn vakuustakavarikkovaatimuksen käsittelyn hoiti loppuun syyttäjä. Samoin loppulausunnot
sovittiin toimitettavaksi 5. helmikuuta 2010 mennessä suoraan syyttäjälle.

Juttuun määrätyt syyttäjät päätyivät syyttämään Anneli Aueria ensisijaisesti aviomiehensä Jukka Lahden murhasta ja toissijaisesti taposta. Asian käsittely alkoi Porin käräjäoikeudessa 14. huhtikuuta 2010. Käsittelyyn oli varattu 12 päivää.
Kuten arvata saattoi oikeudenkäynnistä tuli valtava julkisuustapahtuma. Tapahtumien kulku uutisoitiin yksityiskohtaisesti niin lehdistössä kuin sähköisessä mediassa.
Esitutkintaa arvosteltiin ja tutkintamenetelmiä kritisoitiin. Kuten niin usein tässäkin tapauksessa Anneli Auer perui kertomuksiaan ja pitäytyi alkuperäisessä kertomuksessaan ulkopuolisesta tekijästä. Kuulustelut suoritettiin annettujen ohjeiden mukaisesti kokeneitten kuulustelijoiden toimesta. Ennen allekirjoitusta tarkistukset suoritettiin asianmukaisesti. Kuulustelun alussa varmistettiin vielä edellinen kuulustelu ja kuulustelija tiedusteli oliko asia oikein kirjattu. Jos oli jotakin huomauttamista, huomautukset kirjattiin kuulustelupöytäkirjaan. Auerilla ja avustajalla ei juuri ollut huomautettavaa.

Käräjäoikeuden ratkaisu
Satakunnan käräjäoikeus antoi välituomion 22. kesäkuuta 2010: ”Kaiken edellä lausutun perusteella syytteen puolesta että sitä vastaan puhuvia seikkoja punnittuaan käräjäoikeus päätyy siihen, että Anneli Auerin syyllisyydestä ei jää järkevää epäilyä ja Anneli Auer on menetellyt syytteessä hänen syykseen kerrotuin tavoin.”
Käräjäoikeus määräsi oma-aloitteisesti viran puolesta Anneli Auerin mielentilan tutkittavaksi, minkä jälkeen käräjäoikeus antaa lopullisen ratkaisunsa.
Suurin näyttöarvo todisteina oli KRP:n äänitutkijan kertomuksella ja hätäkeskuspuhelulla. Käräjäoikeus päätyi johtopäätökseen, että asunnossa ei tapahtuma-aikaan ole ollut perheen ulkopuolisia henkilöitä eikä Jukka Lahtea voitu surmata enintään kuuden minuutin ajanjaksona, joka on alkanut ikkunan rikkomisesta ja sisään tunkeutumisesta, sitä seuranneesta kamppailusta ennen hätäpuhelua ja sen aikana sekä poistumisesta huoneistosta. Lahden eri puolille kehoa saamista noin 70 vammasta yli 60 oli pinnallista vammaa, joten Lahti on osan aikaa ollut puolustuskykyinen.

Auerin syyllisyyttä tukee lisäksi lukuisat muut seikat.
Tapahtumapaikalta talteen otetusta veitsestä löydetyt kuidut, jollaisia on löytynyt useista esineistä ja Lahden kynsien alta ja yllään olevasta t-paidasta, antavat vahvan viitteen, että kysymyksessä on perheen käytössä ollut veitsi. Puuklapista löytyneeseen DNA-tunnisteeseen liittyy hyvin paljon epävarmuustekijöitä.
Ikkunaa ulkoapäin rikottaessa on epätodennäköistä, että isohkot lasinpalaset lentävät taaksepäin noin kolmen metrin etäisyydelle ovesta. Vaikka käräjäoikeus ei tullut vakuuttuneeksi kummalta puolelta ikkuna oli rikottu, terassilta noin kolmen metrin päästä löytyneet isohkot lasinpalat viittaavat siihen, että ikkuna olisi rikottu ainakin osin sisäpuolelta.
Käräjäoikeuskin toteaa, että huoneistosta poistuminen olisi joka tapauksessa käynyt helpommin ja nopeammin ovesta kuin terävälle ikkuna-aukon alareunalle nousten.
Lahden alta löytyneet hiukset (hiustukko, jossa 85 kappaletta hiuksia/hiuksenpätkiä) ovat samantyyppisiä Anneli Auerin hiusten kanssa ja viittaa kamppailuun Lahden ja Auerin välillä. Hiuksista ei onnistuttu taltioimaan DNA:ta.
Ollessaan Turussa surmaa edeltäneenä päivänä Lahdella on ollut ilmeisesti jalassaan mustat paksupohjaiset kengät, joita ei etsinnöistä huolimatta ole löytynyt. Lahden ruskeista housuista löytyi verinen, ilmeisesti varsikengän jälki, kokoa 40^12. Kengät on ilmeisesti tarkoituksella hävitetty.

Käräjäoikeus antaa näyttöarvoa vain 1. joulukuuta 2006 tapahtuneelle yhdeksänvuotiaan vanhimman tyttären kuulemiselle. Tytär ei nähnyt isänsä ja ulkopuolisen henkilön tappelua, vaikka kävi katsomassa tilannetta takkahuoneen ovelta kaksi tai kolme kertaa. Sen sijaan tytär kertoi nähneensä vieraan henkilön poistuvan rikotusta ikkunasta. Hätäkeskuspuhelussa ei ole kuulunut rikkoutuneen lasin päälle astumisesta aiheutunutta ääntä.

Koiranohjaaja on noin puolentoista tunnin kuluttua tapahtumasta tutkinut surmatalon lähialuetta hyvissä olosuhteissa. Koira on tehnyt jälkihavainnon naapuritonttien kulmauksessa. Verisestä tekijästä olisi käräjäoikeuden arvion mukaan jäänyt ainakin jälkikoiran havaittavissa olevia veri- tai muita jälkiä lähiympäristöön, sillä olosuhteet jälkien säilymisen kannalta oli todistajana kuullun koiranohjaajan mukaan ihanteelliset.

Anneli Auer kiisti oikeudessa syytteen. Esitutkinnassa Auer on kertonut useissa kuulusteluissa hänen ja miehensä välille tulleen riitaa, joka oli riistäytynyt käsistä ja lopputuloksen ollut se, että Anneli Auer on surmannut Jukka Lahden. Anneli Auer tapasi 6. lokakuuta 2010 vanhimman tyttärensä ja kertoi tuossa tapaamisessa isin satuttaneen häntä ”ja se, joka teki sen isille, niin se olin minä” . Tapaaminen videoitiin Annelin suostumuksella. Asiakirjoista saatavan selvityksen ja käräjäoikeuden pääkäsittelyssä tekemien havaintojen perusteella käräjäoikeus ei pidä uskottavana, ettei Auer olisi 6. lokakuuta 2009 tyttärelle kertoessaan ymmärtänyt tuolloin sanomansa merkityksen. Käräjäoikeuden mielestä Auerin 6. lokakuuta 2009 lausumilla on huomattava näyttöarvo.

Auer vetosi oikeudessa kärsineensä unettomuudesta ja olleensa sekaisin vapautensa menettämisen alkuaikoina eli syksyllä 2009. Auer kertoi lääkityksen sittemmin parantaneen tilannetta.

Auerin paidan hihoista löytyi Jukka Lahden verta, joka Auerin kertoman mukaan olisi tullut hänen koskettaessaan kylpyhuoneen oven raosta maassa makaavaa Lahtea. Ovessa olevien verijälkien ja verijälkitutkijan lausunnon perusteella käräjäoikeus katsoo, että verijäljet eivät ole voineet syntyä Auerin kertomalla tavalla.

Anneli Auer kertoi soittaneensa hätäkeskukseen yhdestä kahteen minuuttia ikkunan rikkomisen jälkeen. Hätäkeskuspuhelun kestettyä kolme minuuttia 39 sekuntia Anneli Auer kysyy hätäpuhelutallenteella tyttäreltään: ”Amanda oliks se viel siel” , johon tytär vastaa: ”Joo se lähti.” Hätäkeskuspuhelun kesto oli neljä minuuttia 18 sekuntia, josta Anneli Auer oli
poissa 59 sekuntia.

Lahden vammat on aiheutettu kahdella tekovälineellä. Lahden on täytynyt ainakin alkuvaiheessa olla puolustuskykyinen, sillä valtaosa noin 70 vammasta on melko pinnallisia. Tämä seikka on vaikuttanut kamppailun kestoon pidentävästi. Todistajana kuullun oikeuslääkärin mukaan Lahden vammat eivät ole voineet syntyä minuuttien, vaan kymmenien minuuttien tai tunnin aikana.

Kysymykseen, onko ulkopuolinen henkilö ollut huoneistossa ennen/jälkeen hätäkeskuspuhelun, käräjäoikeus tulee johtopäätökseen, että mahdollinen ulkopuolinen henkilö on voinut olla huoneistossa alle kuuden minuutin ajan.
Lahdella oli häneen vihamielisesti suhtautuvia henkilöitä, mikä johtui Lahden asemasta työssään hänen joutuessaan irtisanomaan työntekijöitä. Lahden työ-, asunto- ja kotiolosuhteet ovat käräjäoikeuden mielestä erittäin todennäköisesti olleet ulkopuolisen tiedossa tai ainakin helposti selvitettävissä. Lahti olisi voitu surmata nopeammin ja tehokkaammin asunnon ulkopuolella kuin keskiyöllä terassin oven lasi rikkomalla ja siitä sisään tunkeutumalla sekä erityisesti siitä paeten kuin nyt toteutetulla tekotavalla ja -välineillä. Kiinnijäämisriski olisi ollut vähäisempi ja teko kokonaisuutena huomattavasti helpompi toteuttaa.

Käräjäoikeus tulee johtopäätökseen, että riittävällä varmuudella on osoitettu Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä olleen riitaa ennen Lahden surmaa. Perheessä on ollut pitkän ajan kuluessa selvittämättömiä ja patoutuneita ristiriitoja, jotka ovat saattaneet purkautua poikkeukselliseen rajuun riitaan Jukka Lahden aamulla varhain alkaneen ja myöhään iltaan kestäneen Turun matkan seurauksena. Toisin kuin käräjäoikeuden päätöksessä on mainittu, Jukka Lahden Turun matka ei liittynyt Jukan työhön, vaan kysymyksessä oli Jukan aikaisemman työnantajan tilaisuus. Tämä on osaltaan saattanut harmittaa Annelia vielä enemmän.

Käräjäoikeuden käsityksen mukaan syytteessä kuvattu tapahtumien kulku on mahdollinen. Vaatteiden vaihto, käsien pesu ja veristen vaatteiden ja toisen tekovälineen hävittäminen on voinut tapahtua ennen poliisien paikalle tuloa siitäkin huolimatta, että kenttäjohtaja soitti Auerille poliisiautosta matkalla tapahtumapaikalle.
Käräjäoikeus tulee johtopäätökseen, että Auer on tilanteen järkyttävyydestä huolimatta, kertomansa mukaan harkitsevana ja loogisena sekä mitä ilmeisimmin hermonsa hallitsevana ja älykkäänä henkilönä kyennyt toimimaan syytteessä kuvatulla tavalla.

Muistijälkitestiä kehittänyt psykologian professori kertoi testin ehdottoman edellytyksen olevan, että kysytään vain sellaista, mikä on vain poliisin ja tekijän tiedossa. Tämä perusedellytys ei täyty eikä kysymyssarjoja ole todistajan mukaan riittävästi. Auerille esitetyt kysymykset eivät ole olleet erityisen johdattelevia. Usean päivän unettomuus ja unilääkitys on riskitekijä väärälle tunnustukselle. Käräjäoikeuden mukaan näytön perusteella ei voi tehdä syyllisyyttä tukevaa tai sitä vastaan puhuvaa luotettavaa johtopäätöstä.

Käräjäoikeus toimi kolmen tuomarin kokoonpanossa: laamanni ja kaksi käräjätuomaria. Käräjäoikeuden välituomio oli äänestyspäätös, jossa yksi käräjätuomari hylkäsi syytteen murhasta tai taposta.
Anneli Auerin vangitsemisesta ja mielentilan tutkimukseen määräämisestä eri mieltä oleva käräjätuomari oli enemmistön kanssa samaa mieltä.
Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi Anneli Auerin aviomiehensä Jukka Lahden murhasta elinkautiseen vankeuteen. Mielentilalausunnon mukaan Anneli Auer oli täydessä ymmärryksessä surmatessaan Jukka Lahden. Käräjäoikeuden kansliatuomio annettiin 12. marraskuuta 2010.

Lopuksi
Ulvilan murha on ollut haasteellinen niin poliisille, syyttäjälle kuin käräjäoikeudellekin. Henkirikoksen ollessa kysymyksessä poliisilla on vain yksi tavoite - rikoksen selvittäminen. Poliisilla on vahvaa osaamista ja siksi on perusteltua olettaa jokaisen tekevän omaan tehtäväalueeseensa kuuluvat tehtävät mahdollisimman hyvin. Rikospaikkatutkinta on tehtävä äärimmäisen huolellisesti ja periaatteella "kerralla kuntoon” . Tekemättä jättämisiä on mahdotonta jälkeenpäin korjata. Ennakkoasenne on vaarallista. Faktat ja niiden täsmällinen dokumentointi on ainoa oikea asenne.
Tutkinnassa käytettiin lukuisia tutkintamenetelmiä ja pakkokeinoja. Kiinniotettuja ja pidätettyjä henkilöitä oli ensimmäisen tutkinnanjohtajan aikana yhteensä viisi henkilöä. Lisäksi porilainen näyttelijä oli vangittuna syytä epäillä perusteella vajaan viikon. Tutkinnan jälkimmäisessä vaiheessa Anneli Auerin lisäksi ei ollut muita vapautensa menettäneitä henkilöitä.
Tutkinta oli tiimityötä, johon osallistui suuri joukko tutkijoita. Keskusrikospoliisin rooli oli merkittävä. Rikosteknisen laboratorion tekniset tutkijat ja asiantuntijat tekivät mittavan työn Ulvilan murhan selvittämisessä. Oikeusapupyyntöjä tehtiin useita Euroopan eri maihin ja aina USA:ta myöten. Työtä tehtiin suurella innolla. Määrätietoinen, peräksi antamaton ja erinomaisen hyvä yhteistoiminta johti onnistuneeseen lopputulokseen.

[Pieni liekki]

On mielenkiintoista seurata, missä vaiheessa "Pohjolan poliisi kertoo 2011"-kirjassa "Ulvilan murha"-artikkelissa olevia virheitä aletaan oikoa. Tuo artikkeli on minun mielestäni syy siihen, että Ulvilan murha-asiaa ei ole saatu Anneli Auerin osalta päätökseen. Artikkelin seurauksena moni uskoo Auerin olevan miehensä surmaaja, koska poliisin sanaan uskotaan. Toivon, että poliisissa löytyy rohkeutta lähteä korjaamaan tehtyjä virheitä, vaikka kaikkea ei enää korjaamaan pystykään.

[Pieni liekki]

Iltalehti uutisoi seuraavaa (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016031 ... 0_uu.shtml):

Seiskalle vakava huomautus piittaamattomasta rikosuutisoinnista

Torstai 10.3.2016 klo 14.14

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on antanut Seiskalle vakavan huomautuksen journalistin ohjeiden törkeästä rikkomisesta rikosjutussa.

Lehti oli kirjoittanut kuolemantapaukseen liittyneestä rikosepäilystä suoraan tappona, vaikka kyseessä oli vasta epäily. Lisäksi lehti julkaisi tunnistettavia tietoja epäillystä ja hänen perheestään sekä arkaluontoisia tietoja uhrin puolisosta ja lapsista. Neuvosto perusteli vakavaa huomautusta ennen kaikkea lasten asemalla.

JSN otti vakavan huomautuksen käyttöön poikkeuksellisena keinona toissa vuonna. Aiemmin neuvosto on turvautunut siihen vain kerran, jolloin huomautus annettiin Radio Rockille.

Vakavan huomautuksen lisäksi neuvosto antoi kokouksessaan kaksi langettavaa päätöstä. Neuvosto antoi langettavan Vasabladetille, joka oli rikkonut yksityisyyden suojaa, ja Etelä-Saimaalle, joka laiminlöi asiavirheen korjaamisen verkkosivuillaan.

Neuvosto julkaisi myös sananvapautta puolustavan lausuman. Neuvosto huomauttaa, että toimittajien uhkailu vaarantaa sananvapautta ja kehottaa poliisia ja syyttäjiä kiinnittämään vakavaa huomiota toimittajien uhkailuun.

STT

Kuka lähtisi testaamaan, minkälainen kannanotto julkisen sanan neuvostolta (JSN) irtoaisi siitä, että "Poliisi kertoo 2011"-julkaisussa on Anneli Auer nimeltä mainiten kirjoitettu ja todettu Ulvilan murhaajaksi? Mikä vaikutus on ollut tällä artikkelilla siihen, että nuoremmat lapset alkoivat peloissaan kertoa äidistään ja isosiskostaan täysin perättömiä juttuja? Kuka oikeasti kiinnittäisi vakavaa huomiota siihen, millainen vaikutus suuren yleisön negatiivisiin asenteisiin Anneli Aueria ja hänen tukijoitaan kohtaan on ollut muutamien poliisien keskuudessa eläneellä ennakkoasenteella vaimon osuudesta surmateossa? Juha Joutsenlahti tutkintaryhmineen sentään älysi ensimmäisenä sulkea tutkimustensa perusteella aviovaimon tekijäehdokkaiden ulkopuolelle.

Minusta on aika ihmeellistä, jos kukaan ei puutu "Poliisi kertoo 2011"-teoksen "Ulvilan murha"-jutun erittäin suuren luokan virheisiin. Ne virheet ovat käsittääkseni johtaneet siihen, että Auerille ja Kukalle koituivat riesaksi useiden vuosien tuomiot tekemättömistä seksuaalirikoksista ja että Ulvilan murha-asian käsittely kesti Auerin osalta kohtuuttoman pitkään.

Veronmaksajana haluan kyllä korkeammalta poliisijohdolta selvityksen, miksi Ulvilan selvittämättömän murhan tutkintaa ei ole jatkettu ja miksi poliisissa hyväksytään etenkin Anneli Aueriin ja hänen vanhimpaan tyttäreensä kohdistuva netissä tapahtuva rikoslain 24 luvun pykälien rikkominen.

[luxetveritas]

Iltalehti uutisoi seuraavaa (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016031 ... 0_uu.shtml):

Seiskalle vakava huomautus piittaamattomasta rikosuutisoinnista

Torstai 10.3.2016 klo 14.14

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on antanut Seiskalle vakavan huomautuksen journalistin ohjeiden törkeästä rikkomisesta rikosjutussa.

Lehti oli kirjoittanut kuolemantapaukseen liittyneestä rikosepäilystä suoraan tappona, vaikka kyseessä oli vasta epäily. Lisäksi lehti julkaisi tunnistettavia tietoja epäillystä ja hänen perheestään sekä arkaluontoisia tietoja uhrin puolisosta ja lapsista. Neuvosto perusteli vakavaa huomautusta ennen kaikkea lasten asemalla.

JSN otti vakavan huomautuksen käyttöön poikkeuksellisena keinona toissa vuonna. Aiemmin neuvosto on turvautunut siihen vain kerran, jolloin huomautus annettiin Radio Rockille.

Vakavan huomautuksen lisäksi neuvosto antoi kokouksessaan kaksi langettavaa päätöstä. Neuvosto antoi langettavan Vasabladetille, joka oli rikkonut yksityisyyden suojaa, ja Etelä-Saimaalle, joka laiminlöi asiavirheen korjaamisen verkkosivuillaan.

Neuvosto julkaisi myös sananvapautta puolustavan lausuman. Neuvosto huomauttaa, että toimittajien uhkailu vaarantaa sananvapautta ja kehottaa poliisia ja syyttäjiä kiinnittämään vakavaa huomiota toimittajien uhkailuun.

STT

Kuka lähtisi testaamaan, minkälainen kannanotto julkisen sanan neuvostolta (JSN) irtoaisi siitä, että "Poliisi kertoo 2011"-julkaisussa on Anneli Auer nimeltä mainiten kirjoitettu ja todettu Ulvilan murhaajaksi? Mikä vaikutus on ollut tällä artikkelilla siihen, että nuoremmat lapset alkoivat peloissaan kertoa äidistään ja isosiskostaan täysin perättömiä juttuja? Kuka oikeasti kiinnittäisi vakavaa huomiota siihen, millainen vaikutus suuren yleisön negatiivisiin asenteisiin Anneli Aueria ja hänen tukijoitaan kohtaan on ollut muutamien poliisien keskuudessa eläneellä ennakkoasenteella vaimon osuudesta surmateossa? Juha Joutsenlahti tutkintaryhmineen sentään älysi ensimmäisenä sulkea tutkimustensa perusteella aviovaimon tekijäehdokkaiden ulkopuolelle.

Minusta on aika ihmeellistä, jos kukaan ei puutu "Poliisi kertoo 2011"-teoksen "Ulvilan murha"-jutun erittäin suuren luokan virheisiin. Ne virheet ovat käsittääkseni johtaneet siihen, että Auerille ja Kukalle koituivat riesaksi useiden vuosien tuomiot tekemättömistä seksuaalirikoksista ja että Ulvilan murha-asian käsittely kesti Auerin osalta kohtuuttoman pitkään.

Veronmaksajana haluan kyllä korkeammalta poliisijohdolta selvityksen, miksi Ulvilan selvittämättömän murhan tutkintaa ei ole jatkettu ja miksi poliisissa hyväksytään etenkin Anneli Aueriin ja hänen vanhimpaan tyttäreensä kohdistuva netissä tapahtuva rikoslain 24 luvun pykälien rikkominen.

Sen lisäksi, että virheellisen tiedon levittämisestä tulisi kannella JSN:lle, nimenomaisessa tapauksessa epäilemättä teoksen tekijät toimivat myös virkavastuun piirissä. Jälkimmäisessä kantelu tulisi nähdäkseni osoittaa myös eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ensisijaisesti kanteluiden tekeminen on asianomistajan intressissä.

Vastaavassa tilanteessa olisin itse todennäköisesti laittanut asianajajani hommiin jo aika päiviä sitten. Ihmettelin muuten jossain vaiheessa vähän sitä, ettei Auer ja tämän asianajaja tehneet poliisin toiminnasta kantelua oikeusasiamiehelle vaan rikosilmoituksen suoraan valtakunnansyyttäjälle... Jälkimmäisellä oli ilmeinen intressiristiriita.

[Öppnas Här]

Turhaa kohkaamista tässä asiassa. Kirjoitus on asiallisesti kirjoitettu, ajankohtaan nähden. Ei aihetta minkäänlaiseen jatkokäsittelyyn.

[Pieni liekki]

Sen lisäksi, että virheellisen tiedon levittämisestä tulisi kannella JSN:lle, nimenomaisessa tapauksessa epäilemättä teoksen tekijät toimivat myös virkavastuun piirissä. Jälkimmäisessä kantelu tulisi nähdäkseni osoittaa myös eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ensisijaisesti kanteluiden tekeminen on asianomistajan intressissä.

Vastaavassa tilanteessa olisin itse todennäköisesti laittanut asianajajani hommiin jo aika päiviä sitten. Ihmettelin muuten jossain vaiheessa vähän sitä, ettei Auer ja tämän asianajaja tehneet poliisin toiminnasta kantelua oikeusasiamiehelle vaan rikosilmoituksen suoraan valtakunnansyyttäjälle... Jälkimmäisellä oli ilmeinen intressiristiriita.

Eduskunnan oikeusasiamiestä olen lähestynyt mm. seuraavan tekstinpätkän sisältäneellä viestillä:

"Ihmettelen myös, kuinka "Poliisi kertoo 2011"-teoksessa on voitu julkaista Ulvilan murha ratkaistuna rikoksena ja Anneli Auer Pxxxx Kxxxxxxxxxx toimesta murhaajaksi nimettynä, vaikka asian käsittely on ollut tuossa vaiheessa oikeuslaitoksessa täysin kesken. Eikö tämä ole yksityisen ihmisen törkeää kunnianloukkausta? Kuka kertoo minulle, mikä taho on vastuussa tällaisen perättömän jutun levittämisestä? Ja kuka on vastuussa siitä, että tämä perätön tieto julkisesti oikaistaan ja että Anneli Auerille perheineen esitetään asiassa Suomen valtion/ Poliisihallituksen taholta virallinen anteeksipyyntö?"

Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta saapuneessa vastauksessa todettiin mm. seuraavaa:

"Apulaisoikeusasiamies X. X.:n pyynnöstä ilmoitan, että eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain mukaan yli kaksi vuotta vanhaa asiaa ei tutkita, ellei siihen ole erityistä syytä. Kirjoituksessanne tarkoittamistanne tapahtumista on kulunut yli kaksi vuotta, eikä kantelunne tutkimiseen ole ilmennyt laissa tarkoitettua erityistä syytä, joten asian tutkintaan ei apulaisoikeusasiamiehen mukaan ole perusteita.
...
Koska oikeusasiamiehen on otettava huomioon myös se, ettei asianosaisena olevan henkilön yksityiselämän suojaa muutoinkaan loukattaisi, asianosaisen valtuutuksen puuttuminen voi myös vaikuttaa oikeusasiamiehen harkintaan siitä, ryhtyykö hän ja missä laajuudessa asiaa tutkimaan. Asianosainen voi myös kokea yksityiselämänsä tai itsemääräämisoikeutensa loukkauksena jo sen, että hänen asioitaan on toisen henkilön aloitteesta selvitetty ja tutkittu hänen tietämättään tai hänen suostumuksettaan."

Tuli vaan tuosta edellä olevasta saamastani vastauksesta mieleen, että kenen päätöksellä Anneli Auerin perheeseen ujutettiin aikoinaan peitepoliisi, puhelinliittymää telekuunneltiin ja kotia salakuunneltiin. Eikö tuolloin loukattu asianosaisena olevan henkilön yksityiselämän suojaa ja näin jälkikäteen tarkasteltuna vieläpä täysin perusteettomasti aiheuttaen asianosaiselle ja hänen perheelleen suurta kärsimystä ja erityisen suurta vahinkoa?

Yhteenvetona voin todeta, että käsittääkseni Anneli Auer on lapsineen taistellut tuulimyllyjä vastaan aina 1.8.2008 alkaen eikä kukaan ota vastuuta tämän hullunmyllyn lopettamisesta. Olen suoraan sanoen lievästi pettynyt Suomen virkamieskoneistoon, ettei se ota itseään niskasta kiinni ja selvitä Anneli Auerille ja hänen lähimmäisilleen vuosien varrella tehtyjä vääryyksiä perinpohjaisesti.

[Öppnas Här]

Suurimman vääryyden kohteeksi joutui JSL. Muut vääryydet ovat siihen verraten olemattomia, muurahaisen kakan kokoisia.

[luxetveritas]

Sen lisäksi, että virheellisen tiedon levittämisestä tulisi kannella JSN:lle, nimenomaisessa tapauksessa epäilemättä teoksen tekijät toimivat myös virkavastuun piirissä. Jälkimmäisessä kantelu tulisi nähdäkseni osoittaa myös eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ensisijaisesti kanteluiden tekeminen on asianomistajan intressissä.

Vastaavassa tilanteessa olisin itse todennäköisesti laittanut asianajajani hommiin jo aika päiviä sitten. Ihmettelin muuten jossain vaiheessa vähän sitä, ettei Auer ja tämän asianajaja tehneet poliisin toiminnasta kantelua oikeusasiamiehelle vaan rikosilmoituksen suoraan valtakunnansyyttäjälle... Jälkimmäisellä oli ilmeinen intressiristiriita.

Eduskunnan oikeusasiamiestä olen lähestynyt mm. seuraavan tekstinpätkän sisältäneellä viestillä:

"Ihmettelen myös, kuinka "Poliisi kertoo 2011"-teoksessa on voitu julkaista Ulvilan murha ratkaistuna rikoksena ja Anneli Auer Pxxxx Kxxxxxxxxxx toimesta murhaajaksi nimettynä, vaikka asian käsittely on ollut tuossa vaiheessa oikeuslaitoksessa täysin kesken. Eikö tämä ole yksityisen ihmisen törkeää kunnianloukkausta? Kuka kertoo minulle, mikä taho on vastuussa tällaisen perättömän jutun levittämisestä? Ja kuka on vastuussa siitä, että tämä perätön tieto julkisesti oikaistaan ja että Anneli Auerille perheineen esitetään asiassa Suomen valtion/ Poliisihallituksen taholta virallinen anteeksipyyntö?"

Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta saapuneessa vastauksessa todettiin mm. seuraavaa:

"Apulaisoikeusasiamies X. X.:n pyynnöstä ilmoitan, että eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain mukaan yli kaksi vuotta vanhaa asiaa ei tutkita, ellei siihen ole erityistä syytä. Kirjoituksessanne tarkoittamistanne tapahtumista on kulunut yli kaksi vuotta, eikä kantelunne tutkimiseen ole ilmennyt laissa tarkoitettua erityistä syytä, joten asian tutkintaan ei apulaisoikeusasiamiehen mukaan ole perusteita.
...
Koska oikeusasiamiehen on otettava huomioon myös se, ettei asianosaisena olevan henkilön yksityiselämän suojaa muutoinkaan loukattaisi, asianosaisen valtuutuksen puuttuminen voi myös vaikuttaa oikeusasiamiehen harkintaan siitä, ryhtyykö hän ja missä laajuudessa asiaa tutkimaan. Asianosainen voi myös kokea yksityiselämänsä tai itsemääräämisoikeutensa loukkauksena jo sen, että hänen asioitaan on toisen henkilön aloitteesta selvitetty ja tutkittu hänen tietämättään tai hänen suostumuksettaan."

Tuli vaan tuosta edellä olevasta saamastani vastauksesta mieleen, että kenen päätöksellä Anneli Auerin perheeseen ujutettiin aikoinaan peitepoliisi, puhelinliittymää telekuunneltiin ja kotia salakuunneltiin. Eikö tuolloin loukattu asianosaisena olevan henkilön yksityiselämän suojaa ja näin jälkikäteen tarkasteltuna vieläpä täysin perusteettomasti aiheuttaen asianosaiselle ja hänen perheelleen suurta kärsimystä ja erityisen suurta vahinkoa?

Yhteenvetona voin todeta, että käsittääkseni Anneli Auer on lapsineen taistellut tuulimyllyjä vastaan aina 1.8.2008 alkaen eikä kukaan ota vastuuta tämän hullunmyllyn lopettamisesta. Olen suoraan sanoen lievästi pettynyt Suomen virkamieskoneistoon, ettei se ota itseään niskasta kiinni ja selvitä Anneli Auerille ja hänen lähimmäisilleen vuosien varrella tehtyjä vääryyksiä perinpohjaisesti.

Arvostan aktiivisuuttasi. Mielestäni oikeusasiamiehen vastauksessa ei kuitenkaan ole huomautettavaa. Asianomaisen valtuutus tosiaan tarvitaan ja sille vaatimukselle on mielestäni hyvät syynsä. Eli sen takia käyttäisin asianajajaa. Aikaakin on kulunut jo yli 2 vuoden määräaika mutta tässä tapauksessa saattaisi olla perusteet sen ylitykselle. Jälleen turvautuisin asianajaan perusteiden osoittamisessa.

JSL:n kärsimys ja hengenmenetys saavat tässä vaiheessa ainoan mahdollisen hyvityksen siinä, että hänen murhaajansa otetaan kiinni ja pannaan vastaamaan teostaan oikeuden edessä. Murhaan syyttömälle leskelle ja lapsille aiheutettu lisävahinko on tietenkin irvikuva tästä.

Mielestäni asianomaisen tulisi asianajajansa turvin saattaa viranomaiset vastuuseen tekemistään virheistä. Taitavasta asianajajasta ei olisi ainakaan haittaa. Mihinkään laittomuuksiin ei pitäisi sortua vaikka kokisikin vääryyttä.

[Pieni liekki]

Toivon, että poliisiylijohtajamme perehtyy riittävästi tähän Ulvilan murhatapaukseen voidakseen todeta ne perustavaa laatua olevat virheellisyydet, joita "Pohjolan poliisi kertoo 2011"-kirjan Ulvilan murhasta kertova juttu sisältää. Käsittääkseni tämä juttu on jättänyt sijaa spekulaatioille, koska poliisi on tuolloin ollut jostain hämärän peittoon toistaiseksi jääneestä syystä ehdottoman vakuuttunut Anneli Auerin syyllisyydestä miehensä murhaan.

Keväällä 2011 oltiin tilanteessa, jossa Vaasan hovioikeus laski Auerin vapaalle odottamaan omaa yksimielistä päätöstään vapauttaa hänet myöhemmin kesällä murhaepäilyistä. Tuo päätös oli oikea päätös, mutta syyttäjät pitivät tuomiota vääränä ja päättivät valittaa korkeimpaan oikeuteen asiassa. Varmasti heidän päätökseensä valittaa vaikutti osaltaan tuo virheelliseksi osoittautunut kirjoitus "Poliisi kertoo"-kirjassa. Varmasti tietyissä piireissä oltaisiin kummasteltu, jos syyttäjät olisivat jättäneet valittamatta tilanteessa, jossa poliisi esitutkintaviranomaisena viestitti samaan aikaan voimakkaasti Anneli Auerin syyllisyyttä ja hehkutti monimutkaisen murhatapauksen tulleen ratkaistuksi ahkeralla viranomaisten välisellä yhteistyöllä.

Sijaisvanhemmat ja Anneli Auerin kolme nuorinta lasta laitettiin median myötävaikutuksella aivan hirvittävään ristiriitatilanteeseen. Lehden toisella puolella oli äiti, joka oli suuresti kaivannut lapsiaan ja joka olisi halunnut lapset mahdollisimman pian takaisin kotiin luokseen. Ja sitten lehden toisella puolella oli poliisi, joka piti vapauttavaa Vaasan hovioikeuden tuomiota vääränä ja äitiä murhaajana. Sijaisvanhemmat olivat lisäksi tilanteessa, jossa heidän säännölliset ja melko ruhtinaalliset tulonsa olivat vaarassa pudota minimaalisiksi. Maaperä oli otollinen lasten mielikuvituksen lähteä laukkaamaan omiin sfääreihinsä.

[Vespa velutina]

Minua vähän ihmetyttää oikeusasiamiehen vastaus. Tai tässä jutussahan ei mikään enää saisi ihmetyttää.

Jos tuo Poliisi kertoo 2011-teos on edelleen saatavilla, joko netistä, kirjakaupasta tai kirjastosta, on aivan sama, vaikka sen julkaisemisesta olisi kulunut sata vuotta. Kyseessä ei ole mikään pikaistuksissa annettu haastattelu, vaan painettu sana. Kyseessä on törkeä kunnianloukkaus. Se tekee Porin poliisin esteelliseksi suorittamaan lisätutkintaa Auerin jutussa, eli Porin poliisi ei olisi enää saanut tutkia AA:ta millään tavoin kirjan julkistamisen jälkeen. Tämä koskee luonnollisesti myös seksirikoshaaraa. Poliisi on siinä tuomionsa julistanut, eli kyseessä ei ole ollut mikään objektiivinen tutkinta, jos kerran syyllisen nimi on jo kirjoissa ja kansissa painettuna.

Sen sijaan peitepoliisi ja salakuuntelut ja katselut ovat aikanaan olleet normaalia esitutkintaa, jolla on pyritty selvittämään, onko AA syyllinen. Tämä ihan ok, tosin ihmetyttää, jos käytetyt pakkokeinot eivät ole tuoneet mitään näyttöä rikoksesta, mutta silti syyte on runnottu läpi. Esitutkinta on päinvastoin näiltä osin todistanut syyttömyyden puolesta. No news is good news, siis epäillyn kannalta.

Kuka tuota tekelettä painaa? Eikös painotalo/kustantamo ole vastuussa loppu viimein siitä, mitä ne painavat? Kustantamo pitäisi saattaa vastuuseen ja tämän voi mielestäni tehdä joku muukin taho kuin asianomistaja.

Minusta oikeusasiamiehen spekulointi sillä, että asianomistaja saattaa kokea loukkaavaksi sen, että joku on tutkinut tai selvittänyt hänen asioitaan ilman valtuutusta, kuulostaa aikamoiselta saivartelulta. Onko kirjan lukeminen toisen ihmisen asioiden tutkimista tai selvittämistä? Kaikki tietävät, ettei Aueria koskaan tuomittu teosta, joka poliisi kertoo 2011-teoksessa laitetaan hänen syykseen. Jos luen vaikka jonkun julkimon elämäkerran, ja havaitsen siinä virheen, niin olenko selvittänyt julkimon asioita ilman valtuutusta?

[Pieni liekki]

Minua alkoi mietityttää Ulvilan murhasta kertovassa jutussa oleva Kuusirannan toteamus:"Palkkamurhaakaan ei tehdä näin vaikealla tavalla!". Miten Kuusirannalla tuli ylipäänsä mieleen verrata tapahtunutta murhaa palkkamurhaan?

[nihlist]

Minua alkoi mietityttää Ulvilan murhasta kertovassa jutussa oleva Kuusirannan toteamus:"Palkkamurhaakaan ei tehdä näin vaikealla tavalla!". Miten Kuusirannalla tuli ylipäänsä mieleen verrata tapahtunutta murhaa palkkamurhaan?

Tervehdys, niin pienelle mutta polttavalle totuuden tulelle.. Minua ihmetyttää oikeusasiamiehen asenne valituksesi johdosta, kosks ei valituksen tekemiseen vaadita asianomistajan myötävaikttamista, koska valitus vaatii ns. oikedettoman tilan.

Lisäksi tuo 2 vuoden määräaika kummastuttaa kpska laissa ei määrettä ole.

Oikeusasiamies mainitsee ettei erityistä syytä ole ottaa asiaa käsittelyyn. Virkarikos ja törkeä kunnianloukkaus ei ilmeisesti olekkaan erityinen syy, eikä varmaan sekään, että jokaisella on lakiperusteinen oikeus syyttömyyteen kunnes on toisin osoitettu.

Allekirjoittanut tuon linkin siihen artikkeliin antoi ja levitti koska katsoin hyväksi tuoda esiin sen, että Auer on jo, jopa poliisien toimesta lynkattu julkisesti ja jopa pohjoismaita myöden.

Vai niin muka on pieni painosmäärä, minä en tuohon usko.

[Ailar]

Minua alkoi mietityttää Ulvilan murhasta kertovassa jutussa oleva Kuusirannan toteamus:"Palkkamurhaakaan ei tehdä näin vaikealla tavalla!". Miten Kuusirannalla tuli ylipäänsä mieleen verrata tapahtunutta murhaa palkkamurhaan?

Ulvilajutun yhteydessä puhuttiin jo heti sen tapahduttua mahdollisesta palkkamurhasta, joten en ihmettele, että poliisikin olisi ottanut tällaisen mahdollisuuden huomioon. Mutta kuten Kuusiranta on todennutkin, ei tuo palkkamurhalta vaikuta. Koko teko on sellaista sähläystä, että on suoranainen ihme, jos tuolta kämpästä ulkopuolinen murhaaja on lipettiin päässyt ja on kateissa vielä näin monen vuoden jälkeen.