MURHA.INFO

82-vuotias "Siiri" tappoi 86-vuotiaan miehensä vasaralla Lavialla 2001

En löytänyt etsimällä tällaista juttua minfosta. Jos se kuitenkin jossakin on, voi ylläpito toimittaa sepustukseni ongelmajätelaitokselle.
Nimet kertomuksessa on muutettu.
Juttu on kirjoitettu Alibi 4/2001 mukaan. Lehdessä ei mainita tarkkaa surman ajankohtaa, mutta oletan sen tapahtuneen joko 2000 loppuvuodesta tai 2001 alkuvuodesta.

Siiri ja Valdemar olivat olleet yhdessä jo kunnioitettavat 60 vuotta. Elämä ei kuitenkaan ollut sujunut pelkästään ruusuilla tanssien, vaan vastoinkäymisiäkin oli matkan varrelle mahtunut. Siiri kertoi surmatyön jälkeen, että Valdemar oli kohdistanut häneen koko avioliiton ajan fyysistä ja henkistä väkivaltaa.
Muutamia Siirin lausuntoja:
-Hän uhkaili sanomalla, että tekee elämäni sellaiseksi, että kadun syntymääni.
-Mieheni toi keittiön kaappiin muutama vuosi sitten sähköporakoneen ja sanoi, että nyt toin sellaisen vehkeen, että tepsii. (Siiri ymmärsi tämän uhkaukseksi)
-Tekohampaani on kerran rikkoutuneet ja silmäni mustunut Valdemarin lyödessä.
-Olen ollut kolme kertaa hoidossa itsetuhoisen käytöksen takia.Nämä itsemurhayritykset olen tehnyt, koska tunsin, että elämäni on täysin pystyssä. Yritykset johtuivat mieheni käytöksestä.

Oli sunnuntaipäivä. Valdemar penkoi joitain papereitaan ja tuumasi Siiri-vaimolle, että on sinulla paljon maksamista. Vaimo ei ymmärtänyt, mitä mies tarkoitti.
-Valdemar sanoi minulle myös, että minun pitää kerätä tavarani ja muuttaa pois yhteisestä asunnostamme.
Pariskunta meni yhdessä nukkumaan noin klo 19 maissa. Siiri makasi makuuhuoneen parisängyssä seinän puolella. Valdemar oli nukkunut heti ja Siiri torkkunut. Siiri ei osannut sanoa, kuinka kauan oli ollut vuoteessa, kun päätti nousta ylös.
Siirillä oli tapana käyttää unilääkkeitä säännöllisesti. Myös sunnuntai-iltana hän oli ottanut lääkkeen, jonka nimeä ei kuulusteluissa muistanut. Miehelläkin oli ollut unilääkkeitä, mutta Siiri ei tiennyt ottiko hän niitä ko. iltana. Alkoholia Valdemar ei enää ollut käyttänyt lainkaan.
-Kun olin noussut sängystä, minulla oli sellainen olo, että millään ei ollut enää mitään väliä. Olin henkisesti aivan loppu. Kätenikin vapisivat koko ajan.
Parisängyn patjan alla, mieheni tyynyn kohdalla, oli ollut pitkän aikaa vasara. En tiedä, miksi hän sitä siellä piti, kaipa pelotellakseen minua.
-Olisin voinut tehdä itselleni jotain, mutta minulla ei ollut siihen mitään konstia, Siiri muisteli.

Siiri nousi ylös ja otti Valdemarin patjan alta vasaran.
-Luulen, että minulla oli tarkoituksenani kostaa kaikki kokemani vääryys. Mielessäni oli aikaisempien vuosien pahoinpitelyt ja uhkaukset. En voi sanoa tarkoittaneeni tappaa miestäni. En oikein muista, mitä siinä tilanteessa mietin ...
-Valdemar nukkui oikealla kyljellään kasvot seinästä poispäin. Löin miestäni vasaralla päähän, mielestäni pari kolme kertaa. Löin vasaran sivuosalla, en kummallakaan päällä. Iskut osuivat pään sivulle, ei naamaan. Lyödessäni oli seisaallaan sängyn päädyssä.
-Valdemar heräsi ja nousi sängystä ylös. Minulla oli vasara kädessä. Mieheni kaatui taaksepäin sängyn ja kirjoituspöydän väliin. Kun hän makasi lattialla, mielestäni löin häntä vielä päähän, en ole siitä varma, tilanne oli niin sekava.
-Sitten istuin tuolille ja kuulin, että mieheni puhui jotain, mutta en saanut siitä selvää.
-Sanoin Valdemarille, että olet rääkännyt minua 60 vuotta ja minä olen koko ajan palvellut sinua.
Laitoin maton mieheni jalkojen päälle ja silloin hän yritti ottaa minulta vasaran pois. Sain mustelman vasempaan käteeni.
-Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa tapahtumista, koska olin ottanut lääkärin määräämää unilääkettä.

Kuulustelijan kysyessä, missä kunnossa Valdemar oli, Siiri kertoo:
-Hän huitoi käsillään ja potki jaloillaan. Valdemar puhui jotakin, mutta en saanut selvää.
Kuka hälytti apua?
-Minä kävelin lähellä olevalle talolle, jossa tiesin olevan ambulanssin.

Poliisien ja ambulanssin saapuessa paikalle, oli vastassa lohduton näky.
Uhri makasi lattialla selällään räsymatolla peiteltynä. Hänen päänsä ympärille oli kiedottu erilaisia vaatteita tyrehdyttämään verenvuotoa. Valdemar oli tuolloin tajuissaan ja pisti ankarasti hanttiin, kun häntä yritettiin auttaa.
Vihdoin uhri saatiin kiidätettyä Satakunnan keskussairaalaan. Kolmen vuorokauden kuluttua hänet kuskattiin Lavian terveyskeskuksen vuodeosastolle. Valdemar ei pystynyt puhumaan. Hänen vointinsa huononi ja taas hänet kuljetettiin keskussairaalaan, josta hänet jälleen neljän päivän päästä palautettiin Lavialle vuodeosastolle. Sinne hän kuitenkin kuoli. Pahoinpitelystä oli kulunut tällöin vajaat 3 viikkoa.

Perheen lapset asuivat muualla ja yksi heistä kertoi, että äiti-Siiri oli valittanut isän olevan ilkeä ja pirullinen hänelle, sekä teettävän kaikenlaisia hommia. Käydessään vanhempiensa luona noin kerran kuukaudessa, hän ei ollut näinä kertoina havainnut isänsä kiusaavan äitiään.

Siiri sai poikkeuksellisesti vastata vapaalta syytteeseen. Syyttäjä haki tuomiota ensisijaisesti taposta ja vaihtoehtoisesti törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Siiri määrättiin mielentilatutkimukseen ja hänen todettiin olleen ymmärrystä vailla tehdessään tapon. Hänet ohjattiin hoitoon.
---
Omia mietteitäni:
Monet sitä sinnittelevät vaikeissa parisuhteissa ja niinpä näyttää Siirikin tehneen. Ihmetyttääkin, että pariskunta sentään 60 vuotta oli yhdessä, eikä Siiri lähtenyt omille teilleen, vaikka koki olonsa ahdistavaksi.
Tulee myös ajatus, että tämä on vaimon kertomus tapahtumien kulusta. Mitäpä sitten Valdemar olisi tuumannut, jos hän olisi päässyt ruotimaan avioliittonsa vaiheita?

Toi kertoo jotakin Siiristä kun tuli passitus tahdonvastaiseen pakkohoitoon. Jutun perusteella Siirillä saattoi olla mielenterveysongelmia vähän pitempäänkin. Passitus osoittaa vääjämättä että Siirillä ei enää ollut kaikki kynttilät liekeissä.
Ikääkin oli kohtuullisesti ja mitenköhän toi dementia on ollut?
Dementikot voivat olla iästä huolimatta arvaamattomia ja hyvinkin väkivaltaisia aika ajoittain.
Jospa se vasara olikin vainajan turvana patjan alla. Meinaan jos Siiri oli jo aikaisemmin ollut väkivaltainen vainajaa kohtaan.
Kokonaisuudessaan tässä tapauksessa on ollut luopumisen vaikeus kummankin taholta.
Jos uhri oli väkivaltainen Siiriä kohtaan niin täydessä ymmärryksessä Siirin olisi pitänyt lähteä liitosta.
Jos se olikin Siiri joka oli se dementoitunut väkivallan käyttäjä niin uhrin olisi pitänyt ohjata Siiri hoitoon.

kakkosurpo kirjoitti: Jos se olikin Siiri joka oli se dementoitunut väkivallan käyttäjä niin uhrin olisi pitänyt ohjata Siiri hoitoon.

Niin, mutta asia ei aina ole helppo sille toiselle osapuolellekaan. Aina ei tiedetä kenen puoleen pitäisi kääntyä. Onko kaikilla paikkakunnilla edes dementikoille sopivaa hoitopaikaa ?

Eiköhän nuo 60 vuotta ollut se vaikeudenjuuri, oli tapahtumat miten sitten vaan.
Melkeinpä joka kunnassa on dementoituneita vanhuksia vanhainkodeissa. Niissä on jopa koulutettua henkilökuntaa jotka osaavat toimia heidän kanssaan.
Avun pyytäminenkään ei lienee kovin vaikeaa, muuten kuin häveliäisyys-syistä. Siinä on kuitenkin heidän lapsensa käynyt , koska oli jopa todistajan ominaisuudessa oikeudessa.

Kiitos vaan Ailar tämänkin aiheen esille ottamisesta.Samoin kommentoijille.En muista ihan heti,että olisin tästä asiasta kuullut.Alibi-lehtien säännöllisen lukemisen lopetin joskus 1980-luvulla.

Menee reilusti ohi aiheen,mutta mielenkiintoiselta tuntuisi selvittää,kuka on vanhin Suomessa henkirikoksen tehnyt ihminen? Lapsimurhaajista on enemmän ollut keskustelua.

Kärkipäähän voisi sijoittua se tapaus,kun Vaalassa 83.vuotias omaishoitaja ampui 91-vuotiaan vaimonsa 2009.Mutta en usko,että tämäkään jää viimeiseksi sanaksi.

Näitä vanhusten tekemiä surmia on yllättävän paljonkin, mutta tätä "Siiriä" luonnehdittiin lehdessä vanhimmaksi naissurmaajaksi Suomessa.
Mietin aivan samaa kuin kakkosurpo, että voisiko olla niin, että mies olikin puolustautunut vasaran avulla Siirin mahdollista hyökkäystä vastaan. Tähän saattaisi viitata sekin, että mies oli pyytänyt Siiriä muuttamaan asunnosta.
Siiri ei myöskään, ainakaan lehden mukaan, ole yksilöinyt mitään muita pahoinpitelyitä kuin tekarien rikkoutumisen ja mustan silmän. Lääkärissä hän ei ilmeisesti ole vammoistaan käynyt. Tosin, eivät kaikki käykään ja henkisistä vammoista ei puhuta välttämättä kenellekään.
On se surkeaa, että 60 vuoden yhteiselo päättyy näin. Kuinka paljon näissä vanhussurmissa on kyse myös siitä, että osapuolet ovat sitä ikäluokkaa, joille on toitotettu, että avioliiton tulee kestää kuolemaan saakka, vaikka kärsimykset olisivat mitä tahansa luokkaa.