Suomalaisen pariskunnan murha Venäjän Karjalassa 1995
Lähetetty: Ma Tammi 11, 2016 5:50 pm
Heti alkuunsa korostan sitä, että tästä artikkelista ei tullutkaan niin kattava kuin oli tarkoitus. Kuvia ja joitain tietoja on vuosien saatossa kadonnut jonnekin. Paljon jäi sanomatta, ja tietoja jakamatta. Mutta josko näillä uutisilla ja muistikuvilla päästäisiin edes alkuun.
Turismia ja bisnestä
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen turismi, sekä liikematkailu Venäjälle, ja etenkin Karjalaan – sekä aikoinaan Suomelle kuuluneilla alueilla, että niille alkuperäisille laulumaille Karjalan oblastiin, Venäjän puolelle lisääntyivät huimasti. Omatoimiset turistit että ryhmämatkalaiset kävivät tutustumassa seutuun, hakemassa halpaa polttoainetta ja huokeita päihteitä että savukkeita.
Liikemiehiä oli monenlaisella asialla; puukauppoja hakkuuoikeuksineen, puunjalostusteollisuuden tuotteita, matkajärjestelyjä sekä jos jonkinlaista pienempää kauppaa tehtiin ja kontakteja sekä yhteistyökumppaneita etsittiin.
- Joillakin liikemiehillä oli jo ”verenperintönä” entisen Neuvostoliiton tuntemusta ja jopa kielen osaamista sekä kontakteja sikäläisiin liikemiehiin ja väestöön.
Yksi heistä oli Suomi-Neuvostoliitto seuran (SNS) entisen pääsihteerin ja SKP:n entisen pääsihteerin Erkki Kivimäen poika, Jorma Kivimäki.
Hän lähti viimeiselle työmatkalleen torstaina 28. syyskuuta 1995. Mukanaan oli, kuten aiemminkin, eestiläissyntyinen vaimonsa Ingra Schröder. Hän oli muuttanut Suomeen Neuvosto-Virosta vuonna 1981 ja oli työskennellyt mm. Yleisradiossa ja perustamassaan taidekaupassa Estire-Lot.
Kivimäki ja Schröder ylittivät Venäjän rajan Niiralan raja-aseman kautta. He olivat matkalla Karjalan tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin (Petrozavodsk), joka jatkosodan aikaan tunnettiin nimellä Äänislinna. Matkaa Petroskoihin rajalta oli noin 300 kilometriä, matka kulki osin välttävän kuntoista ns. Prääsän tietä. Aunuksen kautta, Laatokan itärannan upeissa maisemissa kiertäen, matka olisi ollut noin 100 km pidempi, mutta tie parempi.
Pariskunnan auto oli melko uusi Toyota Land Cruiser. Oikein sopiva ajopeli Karjalan huonoille teille. Hyvä ja kallis auto koitui myös heidän kohtalokseen.
Hieman ennen Pitkärantaa he kääntyivät Prääsän kylään johtavalle, ns Kuolemanlaakson tielle ja tällöin kummallakin oli elinaikaa jäljellä enää noin tunnin verran. Noin 50 kilometriä edettyään he olivat Käsnäselän ja Kolatselän välisellä erittäin huonokuntoisella tieosuudella, lähempänä Kolatselkää. Matkaa taitettiin nyt hiljaisella nopeudella…
Kahden elämän finaali
Tien varren pusikossa oli jo parisen päivää ollut kaksi miestä, Pitkärannassa asuvat 21 – ja 25-vuotiaat toimettomat kyttäämässä sopivaksi katsomaansa arvokasta länsiautoa ja sen matkustajien omaisuutta. Nyt oli heidän hetkensä. He ampuivat pienoiskiväärillä laukauksen auton tuulilasiin, jolloin olkapäässään iskun tuntenut kuljettaja pysäytti auton ja tuli ulos kummastelemaan mikä osui, mikä teki lasiin reiän.
Miehet syöksyivät saman tien auton luo, pakottivat kuljettajan ja matkustajan metsään, jossa sitoivat heidät puuhun ja surmasivat uhrinsa erittäin raa´alla tavalla teräaseilla. Mies oli surmattu ensin.
Tämän jälkeen miehet hautasivat uhrinsa hätäisesti jo aiemmin kaivamaansa kuoppaan. Miesten mennessä uhrien autolle ajoi ohitse sattumalta eräs petroskoislaismies ja nähdessään naamioituneen miehen menevän suomalaisrekisterissä olevaan autoon hän oli arvannut mistä on kyse ja lähti kiiruulla ajamaan miliisiasemalle Prääsään. Matkaahan sinne oli, mutta ilmoituksen saatuaan miliisi otti tilanteen haltuun.
Takaa-ajosta pidätykseen ja tuomiolle
He olettivat aivan oikein rosvojen ajoreitin ja tavoittivat heidät noin 30 kilometrin päässä surmapaikasta. Miliisien nopea saapuminen yllätti miehet, mutta he eivät suinkaan olleet halukkaita antautumaan. Tulitaistelun jälkeen auto suistui puuhun eikä siinä muu auttanut kuin luovuttaa, joten kuviteltu ja oletettu onnistuminen, auton ja muun omaisuuden saaminen, jäivät haaveeksi. Autosta löytyi miesten aseistusta; kaksi kivääriä, joista toinen katkaistu metsästyskivääri sekä puukkoja. Miehet olivat miliisin vanhoja tuttuja ja heillä oli pitkä rikosrekisteri.
Humalassa olleet miehet pidätettiin ja toinen heistä vietiin kuulusteluihin Pitkärantaan ja toinen Petroskoihin.
Vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen miehet esiintyivät Petroskoin suomalaislehdessä, Karjalan Sanomissa toimittajalle uhmakkaasti; ”meille on aina opetettu, että suomalaiset ovat vihollisia”. Kumpainenkin mies oli hieman ennen surmatöitä vapautunut vankilasta parin vuoden väkivaltarikoksista suorittamistaan tuomioista. Epäilty palkkamurhan mahdollisuus oli jo tutkinnan alkuvaiheessa suljettu pois.
Tapauksen oikeuskäsittely alkoi maanantaina 6. toukokuuta 1996. Venäjän Karjalan korkeimman oikeuden syyttäjät vaativat Pitkärannasta ja Belomorskista (ex Sorokka) kotoisin oleville miehille kuolemantuomiota. Suomessa tutkintaa johti Joensuun keskusrikospoliisi.
Huhtikuussa 1997 oikeus tuomitsi kummankin miehen kahdesta murhasta, varastettujen aseiden hallussapidosta ja rikollisliigan perustamishankkeista elinkaudeksi vankeuteen. Elinkautinen on Venäjällä 15 vuotta. Kuolemantuomiolta miehet välttyivät nuoren ikänsä ansiosta.
Miehet vapautuivat vuonna 2010.
Uhrien Land Cruiser seisoi pitkään Venäjän puolella Värtsilän tulliaseman parkkipaikalla, mutta luovutettiin aikoinaan Suomeen.
- Tuo Prääsän tie, ns Kuolemanlaakson tie, on 2000-luvun alussa tehty kokonansa uusiksi ja matka on jonkin verran lyhyempi, mutta ennen kaikkea nopeampi. Surmapaikan tieosuus on jäänyt lähes tyhjien kylien paikallistieksi ja uusi tielinja on jyrännyt Karjalan jykevät ikihongat ja runsaat mustikkamättäät allensa.
Uhrien kuolinilmoitus oli Helsingin Sanomissa syksyllä 1995, mutta en sitä enää arkistostani löytänyt. Sen muistan, että siinä luki "Kuolivat väkivallan uhreina Venäjän Karjalassa"
Muita suomalaissurmia Venäjällä
1990-luvulla Venäjällä oli sangen levotonta. Kommunismin ikeestä vapautunut ja rapautunut yhteiskunta etsi toimintamalliaan ja muutama suomalainen pääsi siinä sivussa hengestään; artikkelissa mainitun pariskunnan lisäksi kolkon kohtalo koki Kangasalta kotoisin oleva metsäkoneyrittäjä Pauli Kirjava. Hänet surmattiin kesäkuun lopulla 1997 Staria Kupanovan kylässä, noin 50 kilometriä Moskovasta itään. Ruumis oli heitetty puroon ja kuolinsyynä olivat päähän kohdistuneet erittäin voimakkaat iskut. Kirjavan auto, Mitsubishi Pajero, oli varastettu. Se löytyi osittain poltettuna noin 15 kilometrin päästä ruumiin löytöpaikasta. Sujuvasti venäjää puhunut Kirjava oli mennyt naimisiin vain paria kuukautta ennen kuolemaansa ja hänellä oli rakenteilla talo Staria Kupanovan kylään. Tuore vaimo häipyi surman jälkeen, eivätkä Kirjavan omaiset häntä etsinnöistä huolimatta enää koskaan tavoittaneet. Surma jäi selvittämättä.
Samoin selvittämättä jäivät Suomen Viron suurlähettilään autonkuljettajan ryöstömurha Venäjän Karjalassa sekä helsinkiläisen liikemiehen surma perjantain ja lauantain välisenä yönä 5.3.1994. Hänen ruumiinsa löytyi Viipurin liepeiltä sorakuopasta.
Tiistaina 8. maaliskuuta surmattiin Moskovassa kiteeläisen kuljetusliike T.Kirmasen kuljettaja, parikkalalainen Seppo Anttonen. Hänet ammuttiin konepistoolilla ryöstön yhteydessä. Ryöstäjien oli tarkoitus varastaa auto kuormineen. Surmaajat pakenivat eikä heitä koskaan tavoitettu.
Marraskuussa 1994 katosi 42-vuotias helsinkiläinen rekka-auton kuljettaja. Hänen autonsa löytyi eräältä pysäköintialueelta noin 41 kilometriä Moskovasta Pietariin päin. Auton sisätilat olivat veriset ja osin rikotut. Kuormana olleet suklaat olivat kadonneet. Viimeinen havainto kuljettajasta oli maanantaina 14. marraskuuta, kun hän kuittasi LA-puhelimella lähtevänsä Auroran terminaalilta purkupaikalle. Sen jälkeen hän katosi. Ajopiirturi kieli sen verran, että autolla oli ajettu kolmisen tuntia huomattavaa nopeutta. Ryöstö ja surmaaminen ovat tapahtuneet jossain muualla kuin terminaalissa tai auton löytöpaikalla.
Joulukuussa 1995 surmattiin Tshetsheniassa Rapid-Systemsin rakennusprojektia valvomassa ollut 32-vuotias Matti Aho. Surmaajat jäivät kiinni, mutta he pääsivät pakoon, eikä heitä saatu koskaan kiinni. Matti Ahon ruumis tuotiin Suomeen ja hänet haudattiin perjantaina 12.1.1996 Nurmijärvelle.
Pohjoisempana Karjalan tasavallassa, Kostamuksen suunnalla, Tiiksan kylässä surmattiin Oulun läänistä kotoisin oleva 31-vuotias, puukauppoja tekevälle yhteisyritykselle työskennellyt urakoitsija. Hän oli ylittänyt rajan Vartiuksessa tiistaina 23. tammikuuta 1996 ja ruumiinsa löytyi lumeen haudattuna keskiviikkona 24. tammikuuta likeltä Tiiksan kylää. Surmateosta pidätettiin kaksi parikymppistä miestä. He olivat astaloilla hakaten surmanneet suomalaismiehen.
Maanantaina 9. maaliskuuta 1998 surmattiin Maaningalta kotoisin oleva 22-vuotias mies muutama kymmenen kilometriä Niiralan raja-asemalta Sortavalaan päin. Mies oli ottanut Ruskealasta kyytiinsä 27-vuotiaan venäläismiehen, minkä jälkeen matka jatkui Pitkärannan kautta Impilahden suuntaan. Riidan jälkeen mies oli muksinut suomalaisen kuoliaaksi. Survottuaan ruumiin suomalaismiehen omistaman auton tavaratilaan hän lähti ajelemaan, mutta ajovirheen seurauksen auto päätyi ojaan. Paikalle osuneet sortavalaismiehet tulivat epäluuloisiksi ja toisen heistä esiintyessä miliisinä ja vaati tutkia auton. Ruumis löytyi, mies pidätettiin ja tuomittiin.
Torstaina 9. elokuuta 2001 surmattiin bensiininostoreissulle Rääkkylästä Karjalaan lähtenyt eläkeläismies. Hänestä tehtiin katoamisilmoitus seuraavana päivänä. Seuraavana viikonloppuna eläkeläisen auto löytyi Helylän tien varresta ja kuoliaaksi pahoinpidelty ruumiinsa hieman myöhemmin. Miliisi pidätti teosta epäiltynä kaksi nuorta miestä.
Lähteinä mm. HS arkisto, Karjalan Sanomat sekä omat muistikuvat
Turismia ja bisnestä
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen turismi, sekä liikematkailu Venäjälle, ja etenkin Karjalaan – sekä aikoinaan Suomelle kuuluneilla alueilla, että niille alkuperäisille laulumaille Karjalan oblastiin, Venäjän puolelle lisääntyivät huimasti. Omatoimiset turistit että ryhmämatkalaiset kävivät tutustumassa seutuun, hakemassa halpaa polttoainetta ja huokeita päihteitä että savukkeita.
Liikemiehiä oli monenlaisella asialla; puukauppoja hakkuuoikeuksineen, puunjalostusteollisuuden tuotteita, matkajärjestelyjä sekä jos jonkinlaista pienempää kauppaa tehtiin ja kontakteja sekä yhteistyökumppaneita etsittiin.
- Joillakin liikemiehillä oli jo ”verenperintönä” entisen Neuvostoliiton tuntemusta ja jopa kielen osaamista sekä kontakteja sikäläisiin liikemiehiin ja väestöön.
Yksi heistä oli Suomi-Neuvostoliitto seuran (SNS) entisen pääsihteerin ja SKP:n entisen pääsihteerin Erkki Kivimäen poika, Jorma Kivimäki.
Hän lähti viimeiselle työmatkalleen torstaina 28. syyskuuta 1995. Mukanaan oli, kuten aiemminkin, eestiläissyntyinen vaimonsa Ingra Schröder. Hän oli muuttanut Suomeen Neuvosto-Virosta vuonna 1981 ja oli työskennellyt mm. Yleisradiossa ja perustamassaan taidekaupassa Estire-Lot.
Kivimäki ja Schröder ylittivät Venäjän rajan Niiralan raja-aseman kautta. He olivat matkalla Karjalan tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin (Petrozavodsk), joka jatkosodan aikaan tunnettiin nimellä Äänislinna. Matkaa Petroskoihin rajalta oli noin 300 kilometriä, matka kulki osin välttävän kuntoista ns. Prääsän tietä. Aunuksen kautta, Laatokan itärannan upeissa maisemissa kiertäen, matka olisi ollut noin 100 km pidempi, mutta tie parempi.
Pariskunnan auto oli melko uusi Toyota Land Cruiser. Oikein sopiva ajopeli Karjalan huonoille teille. Hyvä ja kallis auto koitui myös heidän kohtalokseen.
Hieman ennen Pitkärantaa he kääntyivät Prääsän kylään johtavalle, ns Kuolemanlaakson tielle ja tällöin kummallakin oli elinaikaa jäljellä enää noin tunnin verran. Noin 50 kilometriä edettyään he olivat Käsnäselän ja Kolatselän välisellä erittäin huonokuntoisella tieosuudella, lähempänä Kolatselkää. Matkaa taitettiin nyt hiljaisella nopeudella…
Kahden elämän finaali
Tien varren pusikossa oli jo parisen päivää ollut kaksi miestä, Pitkärannassa asuvat 21 – ja 25-vuotiaat toimettomat kyttäämässä sopivaksi katsomaansa arvokasta länsiautoa ja sen matkustajien omaisuutta. Nyt oli heidän hetkensä. He ampuivat pienoiskiväärillä laukauksen auton tuulilasiin, jolloin olkapäässään iskun tuntenut kuljettaja pysäytti auton ja tuli ulos kummastelemaan mikä osui, mikä teki lasiin reiän.
Miehet syöksyivät saman tien auton luo, pakottivat kuljettajan ja matkustajan metsään, jossa sitoivat heidät puuhun ja surmasivat uhrinsa erittäin raa´alla tavalla teräaseilla. Mies oli surmattu ensin.
Tämän jälkeen miehet hautasivat uhrinsa hätäisesti jo aiemmin kaivamaansa kuoppaan. Miesten mennessä uhrien autolle ajoi ohitse sattumalta eräs petroskoislaismies ja nähdessään naamioituneen miehen menevän suomalaisrekisterissä olevaan autoon hän oli arvannut mistä on kyse ja lähti kiiruulla ajamaan miliisiasemalle Prääsään. Matkaahan sinne oli, mutta ilmoituksen saatuaan miliisi otti tilanteen haltuun.
Takaa-ajosta pidätykseen ja tuomiolle
He olettivat aivan oikein rosvojen ajoreitin ja tavoittivat heidät noin 30 kilometrin päässä surmapaikasta. Miliisien nopea saapuminen yllätti miehet, mutta he eivät suinkaan olleet halukkaita antautumaan. Tulitaistelun jälkeen auto suistui puuhun eikä siinä muu auttanut kuin luovuttaa, joten kuviteltu ja oletettu onnistuminen, auton ja muun omaisuuden saaminen, jäivät haaveeksi. Autosta löytyi miesten aseistusta; kaksi kivääriä, joista toinen katkaistu metsästyskivääri sekä puukkoja. Miehet olivat miliisin vanhoja tuttuja ja heillä oli pitkä rikosrekisteri.
Humalassa olleet miehet pidätettiin ja toinen heistä vietiin kuulusteluihin Pitkärantaan ja toinen Petroskoihin.
Vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen miehet esiintyivät Petroskoin suomalaislehdessä, Karjalan Sanomissa toimittajalle uhmakkaasti; ”meille on aina opetettu, että suomalaiset ovat vihollisia”. Kumpainenkin mies oli hieman ennen surmatöitä vapautunut vankilasta parin vuoden väkivaltarikoksista suorittamistaan tuomioista. Epäilty palkkamurhan mahdollisuus oli jo tutkinnan alkuvaiheessa suljettu pois.
Tapauksen oikeuskäsittely alkoi maanantaina 6. toukokuuta 1996. Venäjän Karjalan korkeimman oikeuden syyttäjät vaativat Pitkärannasta ja Belomorskista (ex Sorokka) kotoisin oleville miehille kuolemantuomiota. Suomessa tutkintaa johti Joensuun keskusrikospoliisi.
Huhtikuussa 1997 oikeus tuomitsi kummankin miehen kahdesta murhasta, varastettujen aseiden hallussapidosta ja rikollisliigan perustamishankkeista elinkaudeksi vankeuteen. Elinkautinen on Venäjällä 15 vuotta. Kuolemantuomiolta miehet välttyivät nuoren ikänsä ansiosta.
Miehet vapautuivat vuonna 2010.
Uhrien Land Cruiser seisoi pitkään Venäjän puolella Värtsilän tulliaseman parkkipaikalla, mutta luovutettiin aikoinaan Suomeen.
- Tuo Prääsän tie, ns Kuolemanlaakson tie, on 2000-luvun alussa tehty kokonansa uusiksi ja matka on jonkin verran lyhyempi, mutta ennen kaikkea nopeampi. Surmapaikan tieosuus on jäänyt lähes tyhjien kylien paikallistieksi ja uusi tielinja on jyrännyt Karjalan jykevät ikihongat ja runsaat mustikkamättäät allensa.
Uhrien kuolinilmoitus oli Helsingin Sanomissa syksyllä 1995, mutta en sitä enää arkistostani löytänyt. Sen muistan, että siinä luki "Kuolivat väkivallan uhreina Venäjän Karjalassa"
Muita suomalaissurmia Venäjällä
1990-luvulla Venäjällä oli sangen levotonta. Kommunismin ikeestä vapautunut ja rapautunut yhteiskunta etsi toimintamalliaan ja muutama suomalainen pääsi siinä sivussa hengestään; artikkelissa mainitun pariskunnan lisäksi kolkon kohtalo koki Kangasalta kotoisin oleva metsäkoneyrittäjä Pauli Kirjava. Hänet surmattiin kesäkuun lopulla 1997 Staria Kupanovan kylässä, noin 50 kilometriä Moskovasta itään. Ruumis oli heitetty puroon ja kuolinsyynä olivat päähän kohdistuneet erittäin voimakkaat iskut. Kirjavan auto, Mitsubishi Pajero, oli varastettu. Se löytyi osittain poltettuna noin 15 kilometrin päästä ruumiin löytöpaikasta. Sujuvasti venäjää puhunut Kirjava oli mennyt naimisiin vain paria kuukautta ennen kuolemaansa ja hänellä oli rakenteilla talo Staria Kupanovan kylään. Tuore vaimo häipyi surman jälkeen, eivätkä Kirjavan omaiset häntä etsinnöistä huolimatta enää koskaan tavoittaneet. Surma jäi selvittämättä.
Samoin selvittämättä jäivät Suomen Viron suurlähettilään autonkuljettajan ryöstömurha Venäjän Karjalassa sekä helsinkiläisen liikemiehen surma perjantain ja lauantain välisenä yönä 5.3.1994. Hänen ruumiinsa löytyi Viipurin liepeiltä sorakuopasta.
Tiistaina 8. maaliskuuta surmattiin Moskovassa kiteeläisen kuljetusliike T.Kirmasen kuljettaja, parikkalalainen Seppo Anttonen. Hänet ammuttiin konepistoolilla ryöstön yhteydessä. Ryöstäjien oli tarkoitus varastaa auto kuormineen. Surmaajat pakenivat eikä heitä koskaan tavoitettu.
Marraskuussa 1994 katosi 42-vuotias helsinkiläinen rekka-auton kuljettaja. Hänen autonsa löytyi eräältä pysäköintialueelta noin 41 kilometriä Moskovasta Pietariin päin. Auton sisätilat olivat veriset ja osin rikotut. Kuormana olleet suklaat olivat kadonneet. Viimeinen havainto kuljettajasta oli maanantaina 14. marraskuuta, kun hän kuittasi LA-puhelimella lähtevänsä Auroran terminaalilta purkupaikalle. Sen jälkeen hän katosi. Ajopiirturi kieli sen verran, että autolla oli ajettu kolmisen tuntia huomattavaa nopeutta. Ryöstö ja surmaaminen ovat tapahtuneet jossain muualla kuin terminaalissa tai auton löytöpaikalla.
Joulukuussa 1995 surmattiin Tshetsheniassa Rapid-Systemsin rakennusprojektia valvomassa ollut 32-vuotias Matti Aho. Surmaajat jäivät kiinni, mutta he pääsivät pakoon, eikä heitä saatu koskaan kiinni. Matti Ahon ruumis tuotiin Suomeen ja hänet haudattiin perjantaina 12.1.1996 Nurmijärvelle.
Pohjoisempana Karjalan tasavallassa, Kostamuksen suunnalla, Tiiksan kylässä surmattiin Oulun läänistä kotoisin oleva 31-vuotias, puukauppoja tekevälle yhteisyritykselle työskennellyt urakoitsija. Hän oli ylittänyt rajan Vartiuksessa tiistaina 23. tammikuuta 1996 ja ruumiinsa löytyi lumeen haudattuna keskiviikkona 24. tammikuuta likeltä Tiiksan kylää. Surmateosta pidätettiin kaksi parikymppistä miestä. He olivat astaloilla hakaten surmanneet suomalaismiehen.
Maanantaina 9. maaliskuuta 1998 surmattiin Maaningalta kotoisin oleva 22-vuotias mies muutama kymmenen kilometriä Niiralan raja-asemalta Sortavalaan päin. Mies oli ottanut Ruskealasta kyytiinsä 27-vuotiaan venäläismiehen, minkä jälkeen matka jatkui Pitkärannan kautta Impilahden suuntaan. Riidan jälkeen mies oli muksinut suomalaisen kuoliaaksi. Survottuaan ruumiin suomalaismiehen omistaman auton tavaratilaan hän lähti ajelemaan, mutta ajovirheen seurauksen auto päätyi ojaan. Paikalle osuneet sortavalaismiehet tulivat epäluuloisiksi ja toisen heistä esiintyessä miliisinä ja vaati tutkia auton. Ruumis löytyi, mies pidätettiin ja tuomittiin.
Torstaina 9. elokuuta 2001 surmattiin bensiininostoreissulle Rääkkylästä Karjalaan lähtenyt eläkeläismies. Hänestä tehtiin katoamisilmoitus seuraavana päivänä. Seuraavana viikonloppuna eläkeläisen auto löytyi Helylän tien varresta ja kuoliaaksi pahoinpidelty ruumiinsa hieman myöhemmin. Miliisi pidätti teosta epäiltynä kaksi nuorta miestä.
Lähteinä mm. HS arkisto, Karjalan Sanomat sekä omat muistikuvat
kyllä miettimään, kun DL:n tarjoamia tietoja tässä unen rajalla sulattelee...