Ernst A. Wagner, massamurhaaja Saksasta, 1913
Lähetetty: Su Tammi 31, 2016 12:08 pm
Luin kirjan Sampo Terho: Silmä silmästä. Kirjassa käsitellään kuolemantuomioiden historiaa. Siinä yhtenä esimerkkinä kerrotaan saksalaisen Ernst August Wagnerin (s.22.9.1874, k.27.4.1938) tapaus.
Wagner oli 39-vuotias opettaja. Hän oli 4.9.1913 aamuyöllä surmannut vaimonsa ja neljä lastaan näiden nukkuessa. Surmien jälkeen hän oli suunnannut läheiseen kylään ja sytyttänyt pimeyden turvin useita taloja ja latoja palamaan ja jäänyt pistooli mukanaan väijyksiin. Kun ovista oli rynnännyt kauhistuneita ihmisiä liekkien herättäminä, Wagner ampui heitä säälittä.
Ennenkuin hänet saatiin riisuttua aseista, hän oli ehtinyt surmata jo kymmenen ihmistä ja vahingoitettua useita.
Kyläläiset olisivat lynkanneet miehen, mutta poliisi sai hänet pelastettua. Joukkomurhaaja vietiin sairaalaan pahoin piestynä. Häneltä jouduttiin amputoimaan toinen käsikin.
Kun häntä päästiin kuulustelemaan, hän pyysi mahdollisimman pikaista teloitusta. Häntä kuvattiin surumieliseksi ja ujoksi.
Motiivia hänen teolleen ei tuntunut löytyvän ja hänet lähetettiin mielentilatutkimukseen, mikä oli aivan uutta. Kansa olisi ollut vakaasti sitä mieltä, että Wagner kuului mestauslavalle. Mielentilatutkimukseen määrääminen oli psykiatreille voitto.
Wagner kertoi avoimesti menneisyydestään. Myös hänen vuosia aiemmin kirjoittamansa päiväkirja tutkittiin ja hänen todettiin olevan vainoharhainen.
Kaikki oli saanut alkunsa 12 vuotta aiemmin. Wagner oli palannut eräänä yönä kylän kievarista kotiinsa. Matkalla hän sai humalaisen päähänpiston; hän päätti harjoittaa seksiä pellolla olleen kotieläimen kanssa. Myöhemmin hänet valtasi itseinho. Lisäksi hän oli aivan varma, että kyläläiset tiesivät, mitä hän oli tehnyt ja ivasivat häntä. Vuosia jatkunut nöyryytyksen tunne muuttui kostonhaluksi. Hän oli jo viiden vuoden ajan ennen veritekojaan valmistaunut asiaan suunnittelemalla ja harjoittelemalla ampumista.
Traagista on sekin, että kukaan ei todellisuudessa edes tiennyt hänen eläimeensekaantumisestaan ennenkuin se hänen päiväkirjastaan luettiin. Todellisuudessa häntä oli pidetty hyvinkin kunnioitettuna henkilönä.
Psykiatrit siis määrittelivät hänet mielisairaaksi henkilöksi, joka oli tehnyt rikoksensa "kauhistuttavien harhojen" vallassa. Wagneria ei tuomittu kuolemaan, vaan hänet lähetettiin mielisairaalaan lopuksi ikäänsä. Suuri yleisö ja lehdistö raivostuivat. Lehdet hyökkäsivät useiden vuosien ajan päätöstä vastaan. Analyysin tehnyt psykiatri sai kansalaisilta kasapäin vihamielistä postia. Päätös kuitenkin pysyi voimassa Wagnerin kuolemaan saakka.
Kirjassa mainitaan, että Wagner olisi hyvinkin saattanut päätyä mestauslavalle, jos hän olisi ollut tavallinen työläinen.
Netissä Wagnerin uhrien määrän mainitaan olleen 14. Kirjan mukaan hän surmasi ensin kotonaan 5 henkilöä ja kylällä 10. Nettihaulla löytyy myös lisätietoja miehen historiasta.
Wagner oli 39-vuotias opettaja. Hän oli 4.9.1913 aamuyöllä surmannut vaimonsa ja neljä lastaan näiden nukkuessa. Surmien jälkeen hän oli suunnannut läheiseen kylään ja sytyttänyt pimeyden turvin useita taloja ja latoja palamaan ja jäänyt pistooli mukanaan väijyksiin. Kun ovista oli rynnännyt kauhistuneita ihmisiä liekkien herättäminä, Wagner ampui heitä säälittä.
Ennenkuin hänet saatiin riisuttua aseista, hän oli ehtinyt surmata jo kymmenen ihmistä ja vahingoitettua useita.
Kyläläiset olisivat lynkanneet miehen, mutta poliisi sai hänet pelastettua. Joukkomurhaaja vietiin sairaalaan pahoin piestynä. Häneltä jouduttiin amputoimaan toinen käsikin.
Kun häntä päästiin kuulustelemaan, hän pyysi mahdollisimman pikaista teloitusta. Häntä kuvattiin surumieliseksi ja ujoksi.
Motiivia hänen teolleen ei tuntunut löytyvän ja hänet lähetettiin mielentilatutkimukseen, mikä oli aivan uutta. Kansa olisi ollut vakaasti sitä mieltä, että Wagner kuului mestauslavalle. Mielentilatutkimukseen määrääminen oli psykiatreille voitto.
Wagner kertoi avoimesti menneisyydestään. Myös hänen vuosia aiemmin kirjoittamansa päiväkirja tutkittiin ja hänen todettiin olevan vainoharhainen.
Kaikki oli saanut alkunsa 12 vuotta aiemmin. Wagner oli palannut eräänä yönä kylän kievarista kotiinsa. Matkalla hän sai humalaisen päähänpiston; hän päätti harjoittaa seksiä pellolla olleen kotieläimen kanssa. Myöhemmin hänet valtasi itseinho. Lisäksi hän oli aivan varma, että kyläläiset tiesivät, mitä hän oli tehnyt ja ivasivat häntä. Vuosia jatkunut nöyryytyksen tunne muuttui kostonhaluksi. Hän oli jo viiden vuoden ajan ennen veritekojaan valmistaunut asiaan suunnittelemalla ja harjoittelemalla ampumista.
Traagista on sekin, että kukaan ei todellisuudessa edes tiennyt hänen eläimeensekaantumisestaan ennenkuin se hänen päiväkirjastaan luettiin. Todellisuudessa häntä oli pidetty hyvinkin kunnioitettuna henkilönä.
Psykiatrit siis määrittelivät hänet mielisairaaksi henkilöksi, joka oli tehnyt rikoksensa "kauhistuttavien harhojen" vallassa. Wagneria ei tuomittu kuolemaan, vaan hänet lähetettiin mielisairaalaan lopuksi ikäänsä. Suuri yleisö ja lehdistö raivostuivat. Lehdet hyökkäsivät useiden vuosien ajan päätöstä vastaan. Analyysin tehnyt psykiatri sai kansalaisilta kasapäin vihamielistä postia. Päätös kuitenkin pysyi voimassa Wagnerin kuolemaan saakka.
Kirjassa mainitaan, että Wagner olisi hyvinkin saattanut päätyä mestauslavalle, jos hän olisi ollut tavallinen työläinen.
Netissä Wagnerin uhrien määrän mainitaan olleen 14. Kirjan mukaan hän surmasi ensin kotonaan 5 henkilöä ja kylällä 10. Nettihaulla löytyy myös lisätietoja miehen historiasta.