MURHA.INFO

Sitten taas historian siipien havinaa tammikuulta 1953.Unohdettu tapaus suomalaisten perhesurmien kulta-ajalta.Vanha lehtileike löytyi.

"Kaamea verityö paljastui eilisaamuna Pudasjärven Jongun kylässä.Mökissään 11-vuotiaan Paavo-poikansa kanssa asunut sotaleski Katri Rantala surmasi poikansa kirveellä sekä yritti sen jälkeen riistää hengen itseltään viiltämällä ranteensa auki.Paikalle saapunut poliisi sai kuitenkin yrityksen estetyksi viimetingassa.

Perjantai-aamuna klo.7.tienoissa oli Katri Rantala saapunut asunnostaan n.100.metrin päässä sijaitsevaan naapuritaloon yltäpäätä veritahroissa ja kertonut murhanneensa poikansa.Hän pyysi samalla,että myös hänet surmattaisiin.

Poliisiviranomaisten mentyä Rantalan asuntoon kohtasi heitä siellä kammottava näky.Paavo Rantala makasi sängyssään ja hänen päässään oli ammottava ruhjevamma ja kurkku oli viillelty auki.Vuoteen vieressä virui henkihieverissä Katri Rantala vasemmassa ranteessaan useita viiltohaavoja.

Poliisin antaman ensiavun jälkeen Katri Rantala toimitettiin lääkäriin hoitoon.

Katri Rantala,joka on jo pitemmän aikaa potenut hermotautia,on n.40.vuoden ikäinen."

En ymmärrä, miksi sanot viestissäsi unohdettu tapaus. Mihin viittaat.

Erittäin kiinnostavia olisivat, mutta ilman lähteitä tai taustatietoa ei ole oikein mihin tarttua.

Sotaleski, vaikeat ajat, wikipedian mukaan kohtalaisen vaikea asutusseutu-soita laajalti.

Niin,tarkoitin "unohtuneella tapauksella"lähinnä sitä,että eipä murhainfosta ole löydettävissä aiempia artikkeleja kyseisestä jutusta,eikä niitä löydy paljon muualtakaan.Lehdistökin kuittasi tapauksen melko lyhyesti,ikään kuin ohimennen.Vuoden 1953 perhesurmista muistamme parhaiten Soson-tapauksen.

Ja kun kyselit lähdetietoja,niin itselläni sellaisena toimi 24.1.1953 ilmestynyt Etelä-Saimaan numero.Myös muissa lehdissä asia luonnollisestikin oli huomioitu.

Sellainen muistikuva minulla on lapsuudesta. Sinetän hautausmaahan, Rovaniemen maalaiskunnassa haudattiin ensimmäisiä kuolleita v. 1953. Siinä oli haudattavana kaksi poikaa ikää muutama vuosi, alle 10 vuotta kumpikin. Toisen pojan äiti oli kirveellä?? tappanut molemmat. Kertomuksen mukaan kumpikin poika olivat villejä, äidin voimat lopussa. Toinen poika naapurista. Olikohan tapahtumakylä Tapio, Sinetän naapurikylä. Äitini kertoi tämän tarinan ja näytti hautakivet. Pojat oli haudattu rinnakkain ihan ensimmäiseen riviin, kun portista tullaan vasemmalle. Nyt olen hakenut hautakiviä, mutta en löydä niitä enää. Siinä on rivissä samaan aikaan kuolleita. Liekö hautakivet viety pois, kun kukaan ei ole hautoja hoitanut.
Äitini mukaan tämä uupunut äiti oli mieleltään järkkynyt eikä hän saanut vankilatuomiota.

Tuo tapaus vuodelta 1953 Rovaniemen maalaiskunnassa. Nyt muistin, että tappo ei tapahtunut kirveellä vaan puntarilla. Jos muistatte vielä, sellainen puntari oli melkein joka talossa. Rautatanko, n. 70 cm, nyytti toiseen päähän koukun varaan, keskeltä pidettiin liikkuvasta kahvasta kiinni. Kahvaa liikutettiin niin, että saatiin tasapaino ja tasapainokohdasta katsottiin paino. Rautatangon toisessa päässä koukku ja toisessa päässä rautamöhkäle, oisko vajaan kilon painoinen. Tuo rautamöhkäle vauhdilla lapsen päähän. Näin se tapahtui. Tosi kaamea tapaus.

Kiitos teille,tuskin oli kysymys samasta tapauksesta.On kyllä hyvinkin mahdollista,että kuvailemasi veriteko on tapahtunut 1953.Silloinhan tapahtui aika monia perhesurmia,monet niistä ovat jo painuneet unhon yöhön.Puntaria käytettiin 1950-luvulla useissa tapauksissa surmavälineenä,ja nimenomaan perhesurmissa.

1950-luvun tunnetuin "puntarisurma" tapahtui Nummella 1952.Tapaus taisi jäädä kokonaan selvittämättä,vaikka ratkaisu olikin lähellä.Veikkaisin,että kuuluu kategoriaan"tekijä kyllä tiedettiin,mutta näyttö ei riittänyt".

Hei Rahima,kertomasi muistikuva oli mielenkiintoinen ja uskottava.

Rikosvuoden 1953 muistamme parhaiten Kyllikki Saaren tapauksesta ja monista perhesurmista.Muutenhan se oli aika rauhallista aikaa verrattuna esimerkiksi 1940-luvun loppuvuosiin.

1953 tapahtui muuten toinenkin vastaavanlainen kirvesmurha,tekijänä oli silloinkin oma äiti.En nyt jaksa muistaa,kumpaa sukupuolta hirmuteon kohteeksi joutunut perheen pienokainen edusti.

Et ehkä tarkoittanut tätä puntarisurmaa:Äiti surmasi poikansa puntarilla ja yritti itsemurhaa!Tämä tapahtui Punkalaitumen Pappilankylässä 1953.Teon tekijäksi paljastui muuan rouva Iita Keskusmäki,jonka todettiin tehneen tekonsa mielenhäiriössä.Hänet toimitettiin Tyrvään mielisairaalaan.

Lähde:Senaikaiset sanomalehdet.

Vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä,että nainen on perheessä se "parempi astia",niin miettiessäni lukuisia vuoden 1953 perhesurmia,olen joutunut punnitsemaan käsityksiäni.Nimittäin em. vuonna hameväen keskuudessa kirves,puukko,puntari tai muu astalo heilui uskomattomalla tiheydellä.1953 perhesurmista jokaisesta voisi erikseen tehdä oman alustuksen.

2000-luvun alkuvuosina kävin lehtiarkistoissa tutkimassa Kyllikki Saaren murhaa.Otin vähän muitakin asioita ylös.Esimerkiksi tämän:

Äiti löi vasaralla nukkuvia lapsiaan-toinen menehtyi

Nurmijärven Valkjärven kylällä tapahtui eilen varhain aamulla järkyttävä murhenäytelmä.Eräs leskirouva löi kahta nukkuvaa lastaan vasaralla päähän sillä seurauksella,että toinen heistä eilen iltapäivällä kuoli sairaalassa ja toisenkin tila on erittäin vakava.
Syytä tekoon ei vielä tiedetä,mutta monet seikat viittaavat siihen,että sairaalloinen äiti oli tehnyt sen mielenhäiriössä.Eräät kylän asukkaat kuulivat klo.5:30 hätähuutoja naapurin seinän takaa.Paikalle hälytettiin poliisi,jolloin vuoteesta löytyi kaksi lasta verissään.Lapset toimitettiin nopeasti Helsingin kirurgiseen sairaalaan ja äiti Nurmijärven poliisilaitokselle kuulusteltavaksi.
Seitsenvuotias Raimo Olavi joutui heti sairaalassa leikkauspöydälle,mutta hän ei kestänyt leikkausta,vaan kuoli jo iltapäivällä.13-vuotias Pirjo Marjatta sitä vastoin oli illalla tajuissaan ja selvisi leikkauksesta.Hän voi olosuhteisiin nähden tyydyttävästi huolimatta kallonmurtumasta ja aivovammasta.
Lasten äiti,Anna Eliina Hast on syntynyt 1917.Hän jäi sotaleskeksi 1941 miehensä kuoltua sodassa.

1953 tapahtuneista järkyttävistä perhesurmista on täällä keskusteltu ennenkin.(ks. "Tavastilan kartanon veriteko" ja "Muhoksen vasarasurmat").Ailarin kanssa on myös ollut puhetta "Pihtiputaan kirvessurmista",mikä luultavasti sijoittuu samalle vuodelle.

Mahtaako asia sitten olla niin, että äidit ovat uupuneet, eikä heillä ennen ole ollut mitään mahdollisuuksia saada apua perhetilanteeseen. Jos antoi lapsensa pois, ei näiden elämä varmaankaan herkkua olisi ollut lastenkodeissa tms. Äidit ovat nähneet paremmaksi vaihtoehdoksi lasten kuoleman (ja ehkä omansakin).
Nykyään perhesurmaajat taas tahtovat olla isiä. Usein heidän tekosistaan luettuaan tulee tunne, että isä on hankkinut taloudellista turvaa perheelleen ja kun on vaarassa ajautua konkursiin, hän päättää perheensä elämän. Tuollaiset ratkaisut kuitenkin ovat täysin kohtuuttomia, mutta ehkä syynä on enemmänkin se häpeä, että romahtaa alempaan sosiaaliluokkaan. Ja liittyyhän näihin vielä sekin, että useissa tapauksissa puoliso on aikeissa ottaa hatkat romahtavasta idyllistä.

Ei ole näissä tapauksissa mainittu,olisiko ollut miehen suunnasta väkivaltaa ja juopottelua-tapauksissa joissa siis vielä on mies.Ja akan vikahan sekin,jos ukko vierais käypi.Yksisteen hoitaa talo,elukat,lapset-ja rahasta ei tietoo-välillä tulee turpaan.Saattaa veljet tai vanhemmatkin(omat tahi puolison) olla ahistamassa.Ite voi ehkä huomata,että laps ei ole ihan normaali kehitykseltään-ja sekin on äiteen vika.Kyllä siinä rupiaa vituttammaa ja masentaa-varsinkin jos miehen kotona/kotitiluksilla on koto.Ei oo tulevaisuutta.Ei ole kun yksi mahollisuus,ku yksin väsyneenä asioitaan itkee.Voimattomana yrittää viimesen tekonsa tehä,ettei laps joutus kärsiin-ja siihen aikaan-häpeemään,jos äitee tappo ittensä.Eikä ne ottolasten olot aina ollehet häävit-kyllä heitäki on kurmootettu ihan vaan kasvattivanhempain oman vitutuksen takia,ku rahan takia lapsen saatto ottaa-tai sukulaisuuden takia velvollisuudesta-ei net aina niin rakkahia oo olleet.Jotkut sai hyvänkin uuden kodon kyllä.Tuohon aikaan äiti-ihmisen(naisen) elämä ei todellakaan ole aina ollut helppoa-varsinkaan jos on olut kiusattu,lapsena hyväksikäytetty,fyysisestikin heikompikuntoinen.Yksin kaikkein asiain ja pelkoinsa kanssa.(Jos ei ole kyllä ollu "reppanoitten" miestenkään olo hääviä,kyllä heitäkin kohtaan on tapahtunut seksuaalista hyväksikäyttöö,ja niitähän vasta kukaan ei olis uskonutkaan,jos olisivatten kertoneet).Kuitenkin tommosissa tapauksissa enemmän tai vähemmän on jotain vihiä ollu kylillä yleensä,mutta ei niistä saanu sanoo ääneen...ku se on sun oma vika-ei se väkisin..Ja sit kun sattuu jotain,niin olihan se jotenki outo ja tais olla mielenvikainenki...