Tinaaja-Väinön surma Suomussalmi 1953
Lähetetty: La Huhti 02, 2016 11:59 am
Etsin Kyllikki Saareen liittyvää uutisointia, niin tuli vastaan tämmöinen Aamulehdestä samalta vuodelta. En löytänyt haulla, voi johtua siitä että tekstissä puhutaan uhrista vain etunimellä. Tässäkin jutussa on mielenkiintoisia piirteitä, taas suohauta ja väärää tekijää kohtaan todella hyvin sopivat todisteet. Poliisit kuitenkin tekivät työnsä loppuun asti (tällä kertaa) ja saivat kiinni oikean tekijän.
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/vanha-r ... nankeitto/Vanha rikos: Korpi, kirves ja viimeinen viinankeitto
Suomussalmen kirkonkylältä itään vievää Pyyvaarantietä ei tarvitse ajaa monta kilometriä, kun jo ollaan asumattomien Kainuun korpien keskellä. Vuonna 1953 seutu erosi vain vähän nykyisestä. Soinen metsämaa oli ja on yhä hyvää marjastusmaastoa.
Elokuun viimeisenä päivänä 1953 marjastaja teki tien varren suosta löydön, jota ei varmasti unohtanut koskaan. Mies tähyili tarkkaavaisena puolukoita, mutta äkkiä hänen silmäänsä pisti jotakin, joka sai hänet kavahtamaan.
Suomättään alta pisti esiin kämmen.
Mies pelästyi löytöään niin, että juoksi koko matkan muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan kylään. Yksi kyläläisistä soitti poliisille, ja paikalle hälytettiin tutkijoita lääninrikospoliisikeskuksesta.
Vainaja oli pahoin mädäntynyt, mutta väkivallan merkit olivat selvät. Näytti siltä, että miestä oli lyöty takaa päin päähän.
Surmaaja oli yrittänyt peittää ruumiin, mutta ei ollut tehnyt työtä riittävän huolellisesti. Metsän eläimet olivat saaneet vainun vainajasta ja kaivaneet sen käden esiin. Jopa sormiluut olivat maistuneet eläimille. Löytöpaikalta oli lähimpään asutukseen 1,5 kilometriä, sama matka oli lähimmälle maantielle.
Tutkijoiden mielestä vaikutti todennäköiseltä, että miestä ei ollut surmattu löytöpaikalla. Hänet oli todennäköisesti haudattu jo kesällä 1952. Ainoa johtolanka miehen henkilöllisyydestä oli pieni pala tinaa lähellä suohautaa.
Sanomalehdet rakastivat murhamysteerejä, mutta tapaus sai etelän mediassa sangen vähän huomiota. Samaan aikaan sanomalehdet seurasivat erittäin tiiviisti Isojoella kadonneen Kyllikki Saaren etsintöjä. Saari oli kadonnut saman vuoden toukokuussa.
Nuoren tytön katoamistutkinta oli heinäkuussa saanut hyytävän käänteen, kun hänen polkupyöränsä löytyi suohon piilotettuna. Tähän mysteeriin verrattuna kaukana pohjoisessa löytyneen miehen ruumis ei ollut kovinkaan kiinnostava.
Lääninrikospoliisia tapaus kuitenkin kiinnosti, eivätkä tutkijat aikoneet luovuttaa. Sinnikkäällä työllä Suomussalmelta löytyi todistajia, joiden avulla vainaja tunnistettiin kiertäväksi tinaajaksi Väinöksi. Vuonna 1912 syntynyt mies oli alkoholisoitunut maankiertäjä.
Kun poliisi seurasi miehen jälkiä, ne johtivat yllättävän lähelle taloon, jonka mailta ruumis oli löytynyt. Väinö oli viettänyt aikaa kyseisessä talossa, mutta talonväen mukaan kadonnut yllättäen kuin maan nielemänä. Talon isännästä tuli poliisin pääepäilty.
Miehen syyllisyyteen viittasi moni asia: talosta löytyi Väinön tinaussanko, talossa oli vammoihin sopiva kirves ja kaiken lisäksi vaimo kertoi miehensä ajaneen Väinöä takaa metsässä. Sen jälkeen Väinöä ei enää ollut näkynyt.
Epäilty kuitenkin kiisti niin jyrkästi ja vilpittömän oloisesti, että poliisi päätti vielä kääntää kaikki kivet rikospaikan lähistöltä. Lopulta läheltä löytyi peitetty nuotio, jonka vierestä maahan kätketty saapas. Se kuului Väinölle. Ratkaiseva vihje oli kuitenkin nuotiopaikalta löytynyt lasi, jonka pohjalla oli kahvinporoja.
Talon emäntä muisti, että hän oli antanut lasin talossa töissä olleille kahdelle nuorelle kuopiolaiselle pöllintekijälle. Kun toinen miehistä tavoitettiin ja otettiin kiinni, hän tunnusti surman nopeasti.
Miehet olivat törmänneet metsässä humalaiseen Väinöön, joka oli keitellyt suolla pontikkaa edellisestä illasta lähtien. Välillä Väinö oli sammunut suolle, mutta aamulla hän oli taas jo hyvässä maistissa. Surmaajan kertomuksen mukaan hän oli riitaantunut Väinön kanssa ja menettänyt malttinsa.
Korvessa puhjennut raivokohtaus oli saanut surmaajan iskemään Väinöä useita kertoja kirveellä takaraivoon.
Pidätetylle talolliselle tunnustus tarkoitti välitöntä vapauttamista. Aamulehteen tieto rikoksen ratkeamisesta kiiri muutama päivä myöhemmin. Lehti kirjoitti asiasta lakonisen yhden palstan uutisen 8. syyskuuta otsikolla ”Pannujen tinaajan tappo on selvitetty”.
Kyllikki Saaren ruumiin löytymiseen oli enää kuukausi. Pian kukaan ei enää muistaisi yhtä elämän ja kirveen kolhimaa alkoholisoitunutta tinuria.
Lähteet: Aamulehti 1953 ja Poliisi kertoo 1972.
