Muistetaanpa vuoden vanha Harriripulointi.
Satojen ilkeämielisten, Aueriin kohdistuneiden lehtikirjoitusten takana on Aalto itse ilkimys.
https://www.satakunnankansa.fi/satakunt ... t-13912415
SATAKUNTA 06.09.2016 21.53
Kolumni: Anneli Auerin kahdet kasvot
Harri Aalto
Yhä ratkaisematon Ulvilan surma nousee voimakkaasti esiin tänä syksynä. Siitä pitää huolen miehensä murhasta epäillyn, mutta
viime vaiheessa syyttömäksi todetun Anneli Auerin henkilökohtainen
tilinteko perhetragediasta, Murhalesken muistelmat (Into Kustannus).
Kirjan julkaisua ensi viikolla seuraa tiivis myynninedistämiskampanja. Ensin Auer vierailee haastateltavana Tampereen, Turun ja Helsingin suurissa kirjakaupoissa. Vielä lokakuussa Auer esiintyy kahden päivän aikana useita kertoja Helsingin kirjamessuilla.
Auerillehan tarjoutui kuin tarjottimella erinomainen tilaisuus pohjustaa kirjansa myyntiä jo viime kesänä, kun Suomi-Areena jostakin täysin
käsittämättömästä syystä suostui kustantajan ehdotukseen Auerin haastattelusta yleisön edessä.
Markkinointitempaus oli härski, mutta meni komeasti läpi. Yleisöä oli pilvin pimein. Onneksi Tuomas Enbusken haastattelu oli sentään asiallinen.
[Perättömiä syytöksiä toisteleva]
Auerin
mainosrumba jatkuu myös televisiossa. Auerhan oli jo viime lauantaina MTV:n Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa Maria Veitolan pehmeässä perheenäiti-haastattelussa.
Jatkoa seuraa myöhemmin syyskuussa TV1:n Perjantai -ohjelmassa. Sama ohjelma on aiemmin antanut runsaasti tilaa muun muassa MV-lehdenperustajan Ilja Janitskinin täysin
kritiikittömälle ”haastattelulle”.
Julkisuudessa nyt esiintyvä Anneli Auer on – ilmeisistä syistä – täysin toisenlainen kuin se Anneli Auer, joka kirjoittaa
kostonhimoista ja hyökkäävää nettiblogia.
Veitolan haastattelussa Auer perusteli kirjaansa sillä, että hän haluaa korjata ihmisten käsityksiä Ulvilan murhayön tapahtumista ja myös myöhemmästä lainvoimaisesta tuomiostaan lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Siihen hänellä on täysi oikeus, vaikka Auer sai toki aikanaan laajoissa oikeudenkäyntiselostuksissa myös oman näkemyksensä esiin.
Sen sijaan blogissaan hän hyökkää nimeltä mainiten ja erittäin
voimakkaasti henkilöön käyden Ulvilan surman tutkinnanjohtajaa, nyt jo eläkkeelle siirtynyttä rikosylikomisario Pauli Kuusirantaa, jutun päätukijaa Tapio Santaojaa ja syyttäjäksi edesmenneen, myös osansa loanheitosta saavan Jarmo Valkaman jälkeen tullutta Kalle Kulmalaa, nykyistä käräjätuomaria, vastaan.
Aivan
vainoharhaiseksi blogiteksi menee, kun hän epäilee syyttäjän todistajana oikeudenkäynneissä esiintyneen KRP:n äänitutkijan Tuija Niemen olevan satojen ilkeämielisten, itseensä kohdistuneiden nettikirjoitusten takana.
Murhalesken muistelmilla on kaikesta huolimatta oma mielenkiintonsa, ovathan Ulvilan surma ja sitä seuranneet lukuisat oikeudenkäynnit ainutlaatuinen luku Suomen rikoshistoriassa.
Auer nostanee kirjassaan epäillyksi miehensä murhasta Luvatalla työskennelleen miehen, joka irtisanottiin pian Jukka S. Lahden tultua taloon vuonna 2003, siis jo ennen entisen Outokumpu Poricopper Oy:n suuria, syksyllä 2005 julkistettuja irtisanomisia. Poliisi etsi murhaajaa alun perin tästä 168 irtisanotun joukosta.
Poliisin mukaan Auerin ja Lahden kotikadulla aiemmin asuneen miehen osuus on tutkittu, eikä näyttöä syyllisyydestä löytynyt.
Kirjoittaja on erikoisenruskeakielinen toimittaja.
Kommentit (33)
ERKKI KOMULAINEN, FT
Väitelleenä (1973) käyttäytymistieteilijänä olen pitkään ihmetellyt Ulvilan prosessia ja siinä syntynyttä joukkopsykoosia. Saatiin vyörymään noitateoria, joka kulminoitui ilman näyttöä syntyneisiin hyväksikäyttötuomioon kahden syyttömän ihmisen osalta. Murhalinjassa syyttäjät ohittivat pisteen, josta ei voinut enää kunniallisesti peräytyä eli todeta, että ei se Auer ollutkaan. Tähän ajatteluun voi tutustua hiljattain teatterilevitykseen tulleessa ”Tulen morsian” -elokuvasa. Taustaksi voi tutustua julkaisuun ”Syylliseksi kirjoitettu” (Tampereen yliopisto). Ei ole maailma paljon muuttunut sitten 1600-luvun. Erikoistoimittaja Aallosta toteaisin, että hänkin oli varsin kritiikittömästi (syyttäjän mielipiteitä kaiuttaen) luomassa noita Auerin toisia (noita)kasvoja, ja tulosta nyt ihmettelemässä. Tekopyhää hurskastelua tämäkin kolumni. Parempaan vallan vahtikoirana toimimiseen pitää journalismin pystyä, myös maakuntalehtien.
Kuinka toimittaja H.A. ilkeät syyttää Aueria loanheitosta? Luepa nyt avoimin mielin Auerin blogia, eikö se tieto ja totuus, mitä siellä on, mitenkään voi läpäistä vahvaa asennettasi?
Anneli Auer on saanut ehkä enemmän lokaa niskaansa, kuin kukaan Suomessa koskaan ennen. Törkyä suorastaan, ja sillä te toimittajatkin olette hekumoineet! Ja sitten hän ei saisi mielestäsi edes korjata niitä täysin vääristyneitä ja sitkeitä myyttejä ja valheita, mitä mediakin on vuosia, siis vuosia, onko 6 vai 7 vai enemmänkin, syytänyt hänen päälleen. Ja ihmiset ovat uskoneet, ne ihmiset, jotka eivät ole lukeneet juuri muuta kuin lööpit ja ne myyvimmät, sairaimmat syytökset.
Olen joutunut seuraamaan tätä Anneli Auerin tapausta ja päällimäiseksi ajatukseksi tulee mieleen, että miksi ns. ”oikeuden edustajat” eivät ole missään vastuussa tekemisistään. Esim. Kalle Kulmala ja Jarmo Valkama ovat syyttäneet Annelia mitä sairaimmista rikoksista, saatananpalvonnasta yms, vailla mitään näyttöä? No toki kaiken huipuksi Annette Santamaa mielestäni syyllistyi aiheettomaan vapaudenriistoon, eli paukautti Anneli Auerille elinkautisen rankaistuksen vailla näyttöä? Minkä rikoslain piiriin kuuluvat ns. ”oikeuden ” palvelijat?
Tämäkin on täysin lehdistön suoltamaa puppua. Ei hän Tanneria tekijäksi tunnistanut vaan rivissä olevista Tanner muistutti eniten tunkeutujaa ja Anneli sanoi että voi se olla hänkin.
PIENI LIEKKI
Taitaa Harri Aaltoa harmittaa, kun on vuosikaudet epäillyt aviovaimoa Jukka S. Lahden murhasta ja hän paljastuukin syyttömäksi. Ennakkoasenteistaan on vaikea päästää irti, joten suosittelen Harri Aallolle perehtymistä Tampereen yliopistossa tehtyyn viime vuonna julkaistuun tutkimukseen ”Syylliseksi kirjoitettu. Ulvilan surman uutisointia paperilla ja verkossa.”
https://tampub.uta.fi/handle/10024/97945
Voi olla, että itsekin kirjoittaisin kriittisesti henkilöistä, joiden toimien johdosta minulta olisi riistetty oma elämäni, lapset, omaisuuteni, maineeni, tehty yritystoiminnan harjoittaminen hankalaksi jne. jne.
Onhan asenteellisuus Aueria koskevan prosessin uutisoinnissa tullut ajan mittaan tutuksi, mutta suoranainen katkeruus oikeuslaitoksen tekemää vapauttavaa päätöstä kohtaan tuntuu jo enemmänkin omituiselta.
Anneli Auer on siis paha ja Ilja Janitskin on paha.
Molemmat ovat kuitenkin saaneet oikeudessa vapauttavan päätöksen heihin kohdistetuista syytteistä. Tässä Ulvilan rikoksessa kirjoittaja ei tunnu uskovan oikeuslaitoksen toimivuuteen vaan luottaa enemmän omiin käsityksiinsä. Suomi on onneksi vielä oikeusvaltio eli Anneli Auerilla on täysi oikeus esittää oma mielipiteensä ja näkemyksensä tapahtumista joko blogissaan tai kirjassaan. Hänellä on myös Suomen perustuslain mukainen oikeus kirjoittaa ilman ennakkosensuuria.
Tuntuu olevan toimittajalle vaikea hyväksyä oikeuden päätöstä kun sai retostella vuosi tolkulla Auerin syyllisyydestä….eli voisitko jo lopettaa se kitinä!!!
Kolumnista paistaa läpi asenne että Annelin kritisoimat viranhaltijat eivät olisikaan mitään kritiikkiä ansainneet.
Kyllä kolumnin sävystä huomaa että asiat ei menneetkään niin kuin joissakin SK:n jutuissa matkan varrella pikkuisen ennakoitiin, kun poliisi aina välillä teki niin ”ratkaisevia läpimurtoja”.
PEKKA P
Näin voi kirjoittaa vain toimittaja, joka on ikuisuuden julistanut Auerin syyllisyyttä eikä vieläkään tunnusta olleensa väärässä.
kyllä nyt harmittaa!