MURHA.INFO

Eikö olekin nämä äitienpäivät vähän (?) tuskastuttavia, silloin kun kokemus omasta äidistä ei ole erityisen hyvä? Saatikka jos omat mummotkaan eivät ole ihan sujuvasti solahtaneet siihen muottiin viisaasta ja lämpimästä isoäidistä. Ympärillä hehkutetaan äitejä niin, että tulee sellainen kuva, että eikö muka kellään muulla täällä ole ollut vähä kenkku mutsi ja/tai mummot?!
*angst* "Äideistä parhaimman sain"???

No on joo, ei mitään hinkua lähteä sukulaisiin tai edes mennä kauppoihin ostoksille, saati sitten syömään johonkin ravintolaan, missä kersat sotkee ja riehuu ja nämä "onnelliset" äidit yrittävät pitää jälkikasvuaan aisoissa, huonolla menestyksellä...Kiitos ei, onneksi tää päivä on vain kerran vuodessa .

Minulla oli hyvä äiti ja kyllä laitoin kortin joka äitienpäiväksi. Mutta itse en ole koskaan saanut edes onnitteluja, puhumattakaan muusta äitienpäivän vieton jutuista. Kyllä minulla hyvä suhde lapseeni on, mutta tällainen äitienpäivä ei vain ole kuulunut hänen vakaumukseen, joten hän ei muista tätä ollenkaan edes nyt, kun vakaumus on vaihtunut joksikin muuksi. En saanut tänäänkään onnitteluja, vaan ihan hyvä arkipäivä tänäänkin on ollut, kulunut siivouksen merkeissä. Onneksi huomenna on jo maanantai.

Ei niinkään äiti ... , mutta jos on kokoontumista perheen/suvun kanssa. Jää ärsyttävää tunnelmaa yms, jonka haihduttamiseen vaaditaan joko aikaa taikka pikakeinona parin tunnin hikikuntoilua (tosin ei 100% vie ärsytyksen ilmanalaa, mutta melkein) . En yleensä käykään isommissa sukujutuissa.

Dr Bergmeister kirjoitti:Minulla oli hyvä äiti ja kyllä laitoin kortin joka äitienpäiväksi. Mutta itse en ole koskaan saanut edes onnitteluja, puhumattakaan muusta äitienpäivän vieton jutuista. Kyllä minulla hyvä suhde lapseeni on, mutta tällainen äitienpäivä ei vain ole kuulunut hänen vakaumukseen, joten hän ei muista tätä ollenkaan edes nyt, kun vakaumus on vaihtunut joksikin muuksi. En saanut tänäänkään onnitteluja, vaan ihan hyvä arkipäivä tänäänkin on ollut, kulunut siivouksen merkeissä. Onneksi huomenna on jo maanantai.

Minkälainen vakaumuksen muutos ihan näin yleisesti voi aiheuttaa meissä käyttäytymismuutoksia merkkipäivien suhteen? Siis läheisten muistamisen.

Haluaisin näet löytää jomman kumman vakaumuksen noista, nyt keinottelen just rajamailla.
Eli piti laittaa viestiä äidille, mutta vitutti, tällaiset pakkomuistamiset ovat roskaa ja hyvään äitiin pidetään muutenkin yhteyksiä.

Joskus ennen äitienpäivä oli ärsyttävä ja ahdistava. Olen päässyt siitä yli.

Nyt oli poikkeusäitienpäivä: Yhtään lapsistani ei ollut eilen kotosalla, eka kerran ikinä. Ei silti ärsyttävää mitenkään, ovat työssä isoimmat, ja nuorimmat petsittereinä, eli joimme äitienpäiväkahvit siipan kanssa kaksistaan.
Omaa iäkästä äitiä kävin tervehtimässä kukan ja täytekakun ja kortin kera, vaikka ei aina ihan nappiin tuo kasvatuspuoli hänellä mennytkään. Onneksi kuviossa minulla oli myös isä

En itsekään pidä mistään pakollisista muistamispäivistä ja hehkutuksista. Lähinnä säälin vanhoja mummoja, jotka mökissänsä yksin odottelevat yhteydenottoa tai kun lapset ovat kuolleet tai muuta ikävää tapahtunut perhepiirissä.
Itse rakastin äitiäni yli kaiken. Valitettavasti hän kuoli joku vuosi sitten. Nyt kävin haudalla viemässä kukan. Samalla kävin pojan haudalla. Sekin tuntuu äitienpäivän aikaan entistä katkerammalta, että on joutunut luopumaan yhdestä lapsestaan.
Itselle tärkeämpää on, kun lapset ihan arkisissa puheluissa tai viesteissä ilmoittavat: "sää oot maailman paras äiti" tai "oot rakas" tms. Nyt oli mukavaa, kun toinen lapsista pääsi tulemaan tervehtimään ja toi vielä kukankin. Toinen ei päässyt, mutta soitti.