Kuuromykkä mies surmasi äitinsä kirveellä 2001, Pietarsaari
Lähetetty: Pe Touko 13, 2016 11:48 am
Tällainen surkea tapaus löytyi PPK 2005 -kirjasta:
Marraskuun puolivälissä 2001 poliisi sai hälytyksen Pietarsaaren Sivutie 11:een. Tarkkoja tietoja heillä ei paikalle mennessään ollut tapahtumien kulusta. Sen verran kuitenkin, että talon pihassa makasi naisihminen verilammikossa.
Uhri todettiin iäkkääksi naiseksi. Hänen päässään oli ammottava haava ja ensiavun jälkeen hänet kuljetettiin sairaalaan.
Sen verran pystyttiin heti päättelemään, etteivät naisen vammat ole voineet tulla kaatumisesta.
Apua paikalle oli hälyttänyt naapurin mies, Kalevi, joka oli kuullut naapurista kirkaisun ja huomannut ikkunasta katsoessaan maassa makaavan mytyn.
Kalevi oli kiiruhtanut ulos ja todennut maassa makaavan naapurinsa. Hän ei ollut koskenut lumisella nurmikolla makaavaan uhriin, vaan oli heti rientänyt soittamaan apua.
Kalevi tunsi naapurinsa. Siellä asui 75-vuotias Sanna ja 50-vuotias Sakari. Sakari oli kuuromykkä ja ilmoittajan mukaan henkisesti häiriintynyt.
Kalevin viimeisen havainnon mukaan Sakari oli juossut talon rappusia sisälle.
Poliisilla ei ollut tietoa, missä mielentilassa ja millaisessa aseistuksessa Sakari sisällä on. Puhelimellakaan ei hänelle voinut soittaa, koska hän oli kuuro. Niinpä poliisi kirjoitti lapun, jossa kehotti Sakaria tulemaan heti ulos. Lappu painettiin ikkunaa vasten ja Sakari sen kävi lukemassakin. Sakari tuli heti ulos ilman aseistusta ja kiinniotto sujui rauhallisesti.
Sakarin kanssa mentiin sisälle "keskustelemaan" asiasta. Keskustelu tapahtui edelleen kirjoittamalla. Sakari osoitti tekovälineeksi eteisessä ollutta kirvestä.
Kun häneltä kysyttiin syytä lyöntiin, hän kirjoitti:
"Sanna ovi auki. Minä kylmä. Minä ruoka paitsi liha. Liha haise."
Sakari kuskattiin poliisilaitokselle, jossa hänen vaatteensa otettiin talteen tutkintaa varten. Poliisien joukosta löytyi eräs viittomakieltä osaava henkilö ja Sakari osasi viittomakieltä, joten kommunikointi onnistui hyvinkin.
Sanna oli siirretty keskussairaalaan Kokkolaan. Hänen aivonsa olivat pahoin vaurioituneet, mutta sydän ja hengitys toimi.
Rikospaikkatutkinnassa teon todettiin tapahtuneen siinä paikassa, mistä uhri löydettiin. Verta ei paljoa muualla ollut. Maasta löytyi mm. kalloluun kappale ja veren seasta hiuksia.
Sairaalasta ilmoitettiin, että Sannaa aletaan valmistelemaan siirtoon Oulun Yliopistollisen sairaalan neurokirurgian teho-osastolle. Suuria toiveita ei hänen selviämisestään annettu.
Niinpä Sanna kuolikin Oulun sairaalassa.
Sakaria ryhdyttiin kuulustelemaan. Ongelmiakin tuli, koska viittomakielessä ei ole kattavasti rikostapahtumiin liittyvää sanastoa. Sakarilta kysyttiin, haluaako hän avustajan. Mies ei ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitetaan. Poliisit kyselivät kuitenkin hänelle avustajaa, mutta kaikki lähiseudun asianajajat olivat varattuja, mutta yksi kokenut asianajaja saatiin paikalle seuraavaksi aamuksi.
Sanna ja Sakari olivat asuneet yhdessä jo vuosia. Sakari oli aiemmin asunut yhdessä Sannan siskon kanssa samassa pihapiirissä olleessa asunnossa. Tämä Sakarin täti oli kuitenkin joutunut hoitolaitokseen, jolloin mies oli muuttanut äitinsä luo asumaan.
Kaikenkaikkiaan asia oli niin, että Sakarin ja äidin välillä oli ollut riitoja. Sakari ei tiettävästi ollut kuitenkaan äitinsä päälle käynyt, mutta oli uhitellut kotona, heilutellut nyrkkiä äitinsä edessä ja heitellyt esineitä.
Sannalla oli omat sairautensa, joiden vuoksi kävi lääkärissä, mutta hän ei ollut koskaan näillä käynneillä puhunut vaikeuksistaan pojan kanssa. Sakari ei ilmeisesti ollut lainkaan selvillä äitinsä sairauksista.
Tutkijoille myös selvisi, ettei Sanna ollut osannut viittomakieltä, joten kommunikointi oli heikkoa.
Sannalla oli huono näkö. Hän oli kertonut, että toisesta silmäkulmastaan näki sen verran, että pystyi liikkumaan rollaattorin avulla. Sannan veli kävi tekemässä pihatöitä ja iltasella lukemassa Sannalle tekstit Kauniit ja rohkeat -sarjasta, jota Sanna mielellään seurasi.
Myös naapurit avustivat mm. kauppa-asioissa. Lisäksi Sanna oli ystävystynyt taksinkuljettajan kanssa, joka häntä käytti mm. kauppa-, apteekki- ja sairaalareissuilla. Kuljettaja oli pohtinut, kuinka saisi ilmaistua Sannalle hienovaraisesti, että Sakari kaipaisi hoitoa.
Sakarilla ja Sannalla oli tapana tehdä omat ruokansa. Kun ko. aamupäivänä Sakari oli ryhtynyt kokkailemaan, oli Sanna avannut oven, sillä Sakarin ruuista tuli kova käry, sillä hän piti mausteisista ruuista.
Sakarille oli tullut kylmä. Sannan mennessä eteisestä vc-tiloihin, oli Sakari seurannut häntä, ottanut äidistään kiinni ja pukannut hänet ulos ovesta lyöden oven kiinni. Hän oli katsonut ikkunasta, miten äiti lähti naapuria kohti päästyään ylös maasta.
Sakarin päässä oli naksahtanut lopulta kokonaan. Hän oli ottanut eteisestä kirveen ja mennyt äitinsä perään. Kun äiti oli päässyt tontin reunalla olleen ulkorakennuksen kohdalle, oli Sakari lyönyt äitiään kirveellä päähän ja jalkoihin.
Outo kohta jutussa oli tässä: Sakari kertoi, että äiti oli nojannut rollaattoriin hetkellä, jolloin hän oli ensi kerran lyönyt tätä päähän. Tämän ei katsottu voineen tapahtua näin. Sannan rollaattori oli ollut aina eteisessä. Ei hän voinut ottaa sitä mukaansa Sakarin pukatessa hänet ulos ovesta. Naapurikaan ei ollut nähnyt rollaattoria missään vaiheessa. Rollaattori olikin eteisessä poliisien tullessa paikalle, eikä pihan lumessa ollut mitään jälkiä sen käytöstä.
Kalevi tiesi kertoa, ettei Sakari liikkunut enää nykyisin missään. Aiemmin hän oli käynyt joskus elokuvissa ja kaupassa. Viime aikoina hän oli jättänyt lääkkeet pois, koska oli sanonut niiden väsyttävän kovin.
Sannalla oli paha astma, minkä vuoksi Sakarin kokkaamien ruokien käry hänen hengityksensä päälle siinä määrin, että hän usein hakeutui naapuriin siksi aikaa, kun poika teki omia ruokiaan.
Sakari oli jonkin aikaa Vaasan vankilassa. Sittemmin hänet määrättiin hoitoon, koska mielentilatutkimus osoitti hänen olleen ymmärrystä vailla.
Jk. Ennenkuin kukaan ehtii arvostelemaan minua sanasta "kuuromykkä", ilmoitan, että ko. kirjassa käytettiin tätä sanaa.
Marraskuun puolivälissä 2001 poliisi sai hälytyksen Pietarsaaren Sivutie 11:een. Tarkkoja tietoja heillä ei paikalle mennessään ollut tapahtumien kulusta. Sen verran kuitenkin, että talon pihassa makasi naisihminen verilammikossa.
Uhri todettiin iäkkääksi naiseksi. Hänen päässään oli ammottava haava ja ensiavun jälkeen hänet kuljetettiin sairaalaan.
Sen verran pystyttiin heti päättelemään, etteivät naisen vammat ole voineet tulla kaatumisesta.
Apua paikalle oli hälyttänyt naapurin mies, Kalevi, joka oli kuullut naapurista kirkaisun ja huomannut ikkunasta katsoessaan maassa makaavan mytyn.
Kalevi oli kiiruhtanut ulos ja todennut maassa makaavan naapurinsa. Hän ei ollut koskenut lumisella nurmikolla makaavaan uhriin, vaan oli heti rientänyt soittamaan apua.
Kalevi tunsi naapurinsa. Siellä asui 75-vuotias Sanna ja 50-vuotias Sakari. Sakari oli kuuromykkä ja ilmoittajan mukaan henkisesti häiriintynyt.
Kalevin viimeisen havainnon mukaan Sakari oli juossut talon rappusia sisälle.
Poliisilla ei ollut tietoa, missä mielentilassa ja millaisessa aseistuksessa Sakari sisällä on. Puhelimellakaan ei hänelle voinut soittaa, koska hän oli kuuro. Niinpä poliisi kirjoitti lapun, jossa kehotti Sakaria tulemaan heti ulos. Lappu painettiin ikkunaa vasten ja Sakari sen kävi lukemassakin. Sakari tuli heti ulos ilman aseistusta ja kiinniotto sujui rauhallisesti.
Sakarin kanssa mentiin sisälle "keskustelemaan" asiasta. Keskustelu tapahtui edelleen kirjoittamalla. Sakari osoitti tekovälineeksi eteisessä ollutta kirvestä.
Kun häneltä kysyttiin syytä lyöntiin, hän kirjoitti:
"Sanna ovi auki. Minä kylmä. Minä ruoka paitsi liha. Liha haise."
Sakari kuskattiin poliisilaitokselle, jossa hänen vaatteensa otettiin talteen tutkintaa varten. Poliisien joukosta löytyi eräs viittomakieltä osaava henkilö ja Sakari osasi viittomakieltä, joten kommunikointi onnistui hyvinkin.
Sanna oli siirretty keskussairaalaan Kokkolaan. Hänen aivonsa olivat pahoin vaurioituneet, mutta sydän ja hengitys toimi.
Rikospaikkatutkinnassa teon todettiin tapahtuneen siinä paikassa, mistä uhri löydettiin. Verta ei paljoa muualla ollut. Maasta löytyi mm. kalloluun kappale ja veren seasta hiuksia.
Sairaalasta ilmoitettiin, että Sannaa aletaan valmistelemaan siirtoon Oulun Yliopistollisen sairaalan neurokirurgian teho-osastolle. Suuria toiveita ei hänen selviämisestään annettu.
Niinpä Sanna kuolikin Oulun sairaalassa.
Sakaria ryhdyttiin kuulustelemaan. Ongelmiakin tuli, koska viittomakielessä ei ole kattavasti rikostapahtumiin liittyvää sanastoa. Sakarilta kysyttiin, haluaako hän avustajan. Mies ei ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitetaan. Poliisit kyselivät kuitenkin hänelle avustajaa, mutta kaikki lähiseudun asianajajat olivat varattuja, mutta yksi kokenut asianajaja saatiin paikalle seuraavaksi aamuksi.
Sanna ja Sakari olivat asuneet yhdessä jo vuosia. Sakari oli aiemmin asunut yhdessä Sannan siskon kanssa samassa pihapiirissä olleessa asunnossa. Tämä Sakarin täti oli kuitenkin joutunut hoitolaitokseen, jolloin mies oli muuttanut äitinsä luo asumaan.
Kaikenkaikkiaan asia oli niin, että Sakarin ja äidin välillä oli ollut riitoja. Sakari ei tiettävästi ollut kuitenkaan äitinsä päälle käynyt, mutta oli uhitellut kotona, heilutellut nyrkkiä äitinsä edessä ja heitellyt esineitä.
Sannalla oli omat sairautensa, joiden vuoksi kävi lääkärissä, mutta hän ei ollut koskaan näillä käynneillä puhunut vaikeuksistaan pojan kanssa. Sakari ei ilmeisesti ollut lainkaan selvillä äitinsä sairauksista.
Tutkijoille myös selvisi, ettei Sanna ollut osannut viittomakieltä, joten kommunikointi oli heikkoa.
Sannalla oli huono näkö. Hän oli kertonut, että toisesta silmäkulmastaan näki sen verran, että pystyi liikkumaan rollaattorin avulla. Sannan veli kävi tekemässä pihatöitä ja iltasella lukemassa Sannalle tekstit Kauniit ja rohkeat -sarjasta, jota Sanna mielellään seurasi.
Myös naapurit avustivat mm. kauppa-asioissa. Lisäksi Sanna oli ystävystynyt taksinkuljettajan kanssa, joka häntä käytti mm. kauppa-, apteekki- ja sairaalareissuilla. Kuljettaja oli pohtinut, kuinka saisi ilmaistua Sannalle hienovaraisesti, että Sakari kaipaisi hoitoa.
Sakarilla ja Sannalla oli tapana tehdä omat ruokansa. Kun ko. aamupäivänä Sakari oli ryhtynyt kokkailemaan, oli Sanna avannut oven, sillä Sakarin ruuista tuli kova käry, sillä hän piti mausteisista ruuista.
Sakarille oli tullut kylmä. Sannan mennessä eteisestä vc-tiloihin, oli Sakari seurannut häntä, ottanut äidistään kiinni ja pukannut hänet ulos ovesta lyöden oven kiinni. Hän oli katsonut ikkunasta, miten äiti lähti naapuria kohti päästyään ylös maasta.
Sakarin päässä oli naksahtanut lopulta kokonaan. Hän oli ottanut eteisestä kirveen ja mennyt äitinsä perään. Kun äiti oli päässyt tontin reunalla olleen ulkorakennuksen kohdalle, oli Sakari lyönyt äitiään kirveellä päähän ja jalkoihin.
Outo kohta jutussa oli tässä: Sakari kertoi, että äiti oli nojannut rollaattoriin hetkellä, jolloin hän oli ensi kerran lyönyt tätä päähän. Tämän ei katsottu voineen tapahtua näin. Sannan rollaattori oli ollut aina eteisessä. Ei hän voinut ottaa sitä mukaansa Sakarin pukatessa hänet ulos ovesta. Naapurikaan ei ollut nähnyt rollaattoria missään vaiheessa. Rollaattori olikin eteisessä poliisien tullessa paikalle, eikä pihan lumessa ollut mitään jälkiä sen käytöstä.
Kalevi tiesi kertoa, ettei Sakari liikkunut enää nykyisin missään. Aiemmin hän oli käynyt joskus elokuvissa ja kaupassa. Viime aikoina hän oli jättänyt lääkkeet pois, koska oli sanonut niiden väsyttävän kovin.
Sannalla oli paha astma, minkä vuoksi Sakarin kokkaamien ruokien käry hänen hengityksensä päälle siinä määrin, että hän usein hakeutui naapuriin siksi aikaa, kun poika teki omia ruokiaan.
Sakari oli jonkin aikaa Vaasan vankilassa. Sittemmin hänet määrättiin hoitoon, koska mielentilatutkimus osoitti hänen olleen ymmärrystä vailla.
Jk. Ennenkuin kukaan ehtii arvostelemaan minua sanasta "kuuromykkä", ilmoitan, että ko. kirjassa käytettiin tätä sanaa.