Itsemurhasta henkirikos, tekijä: A Roininen, Lahti -96
Lähetetty: La Elo 27, 2016 11:27 am
Ainakin kerta kiellon päälle ja kiitokset Toville toisessa ketjussa olleista sanoista!
Lahdessa tapahtui 1996 "epätyypillinen itsemurha", joka paljastuikin sittemmin henkirikokseksi.
4.6.1996 talonmies meni Kaunisharjunpolulla työtehtävissä erääseen kaksioon. Heti ovella pelmahti vastaan voimakas kalman haju. Huoneistossa oli koira, joka levottomasti kulki edestakaisin. Se oli ulostanut lattialle ja ilmeisesti kaivellut roskapussiakin levitellen roskia lattialle. Asunnossa oli myös kärpäsiä.
Olohuoneen sohvalla makasi miesvainaja, jonka kasvot olivat turvonneet ja mustuneet. Hänellä oli kädessään leipäveitsi.
Järkyttynyt talonmies poistui huoneistosta ja soitti paikalle poliisit.
Poliisit tietysti kiinnittivät heti huomiota leipäveitseen sekä miehen veriseen villapuseroon. Villapuseron alla oli verinen kauluspaita. Rinnan alapuolelta paljastui ruman näköinen pistohaava.
Kokenut rikosylikonstaapeli piti ensivaikutelman perusteella itsemurhaa epätodennäköisenä. Oli vaikeaa kuvitella, että joku pystyisi lyömään itseään rintaan niin kovaa.
Mitään itsemurhakirjettä ei löytynyt.
Mutta mitään henkirikokseen viittaavaa muuta ei löytynyt; kamppailun jälkiä ei ollut ja roskatkin oli ilmeisesti koira levitellyt. Asunnosta ei oltu varastettu ainakaan näkyvästi mitään, telkkari ja muu elektroniikka oli paikoillaan.
Tuo epäilevä rikosylikonstaapeli oli jäämässä juuri tuolloin kesälomalle. Jos näin ei olisi käynyt, ehkä henkirikoksen mahdollisuutta olisi tutkittu ponnekkaammin.
Vainaja oli asunnon haltija Jarmo T., 46-vuotias TV-mekaanikko, joka oli elänyt asumuserossa vaimostaan.
Postiluukusta tipahtanutta postia ei oltu kerätty 25.5. jälkeen, koska varhaisimmissa posteissa oli tuo päivämäärä.
Puhelinyhtiöstä selvitettiin soitot. Viimeisin soitto asunnosta oli tehty 21.5. klo 19.58. eli pari viikkoa ennen ruumiin löytymistä. Rauno A.(nimi muutettu) , jolle oli soitettu kertoi, että ko. puhelu oli koskenut auton laittamista.
-Jarmo ei puhunut mitään kuolemaan viittaavaa, hän kertoi.
Viimeinen puhelu, johon oli vastattu, oli tapahtunut 20.5. klo 10.20. Se oli soitettu Marjatta P:n (nimi muutettu) puhelimesta.
6.6. Marjatta, 45-v., kertoi saapuessaan kuulusteluun, että oli mennyt kihloihin Jarmon kanssa edellisvappuna. Nainen ei ollut tuolloin tiennyt, että Jarmo oli yhä naimisissa.
Marjatta P. käyttäytyi luontevasti ja valehteli sujuvasti. Hän kertoi Jarmo T:n olleen koko päivän 21.5. erittäin masentunut ja poikkeuksellisen hiljainen. Nainen sai kuvailtua miestä siten, että poliiseille jäi kuva itsemurhaa hautovasta miehestä. Jarmo oli pääasiallisesti surrut sitä, että hänen tyttärensä oli joutunut koulukotiin.
-Joutaisin lähtemään pois, Marjatta kertoi Jarmon todenneen.
Marjatta kertoi viettäneensä aikaa sulhasensa luonna kahdestaan aina siihen saakka, kun hän oli lähtenyt klo 22-23 välillä.
Tutkijoihin upposi Marjatan syötti ja näinollen he olettivat masentuneen miehen tehneen itsemurhan, Marjatan olleen viimeinen hänet elossa nähnyt, eikä nainen vaikuttanut ainakaan surmaajalta.
Ruumiinavauksen tehnyt, arvostettu ja kokenut oikeuslääkäri ei pitänyt itsemurhateoriasta.
-Kuolintapa on epätyypillinen itsemurhaksi. Koeviillot puuttuvat, pistopaikka oli paljastamatta ja lisäksi pistoja oli vain yksi, hän kertoi perusteluina.
Mutta kun hän useita kertoja keskusteli asiasta rikostutkijoiden kanssa, hän myönsi, ettei itsemurhan mahdollisuus ollut kokonaan poissuljettu.
Juttu saatiin mapitettua ja todettiin selvitetyksi: Itsemurha!
Rikosylikonstaapeli palasi lomalta ja tutustui asiakirjoihin tarkemmin. Hän tuli vakuuttuneeksi, että kyseessä oli henkirikos. Pistohaavasta voitiin päätellä, että veistä oli survaistu samaan reikään kahdesti. Tällaista on vaikea kuvitella itsemurhaksi, kuka pystyy vetämään veistä pois haavasta jonkun matkaa ja survaisemaan taas uudelleen. Kuolema oli kaikesta päätellen hidas ja tuskallinen.
Leipäveitsi oli kaikenlisäksi väärinpäin uhrin kädessä, veitsen "sormipuoli" oli kämmeneen päin. Lisäksi terässä oli ollut lääppäisyjälki. Jonkun on täytynyt koskea terään lyönnin jälkeen. Asunnossa ollut koira se ei voinut olla. Rikosylikonstaapeli kertoi asiasta kolleegoilleen, mutta muut jutut painoivat päälle. Päätettiin odotella, josko ilmaantuisi jotain uutta asian tiimoilta.
Syyskuussa 1996 Jarmo T:n leski (siis Jarmon ex-vaimo) teki ilmoituksen Lahden poliisiasemalle kadonneesta asuntovaunusta, jonka oli ostanut miehensä kanssa 4-5 v aiemmin. Jarmo ja Marjatta P. olivat hakeneet vaunun muutama viikko ennen miehen kuolemaa. Marjatta ei ollut auttanut ex-vaimoa vaunun löytämisessä. Marjatta oli vain haistatellut puhelimessa, ex-vaimon kysyessä vaunun perään.
Asuntovaunu löydettiin muutaman päivän kuluttua Salpatie 1: n paikoitusalueelta. Kyseinen autopaikka kuului Alpo Roiniselle. 44-vuotias Roininen oli vapautunut 15.5. Jokelan työsiirtolasta, jossa oli ollut suorittamassa vankeusrangaistustaan.
Vapauduttuaan Roininen suoritti rattijuoppoustuomiotaan yhdyskuntapalveluna Hollolan hautausmaalla haudankaivajana.
Roinisella oli takanaan peräti 9 väkivaltarikosta. Hän oli Marjatta P:n veli.
Omaisuusrikoksia tutkivat poliisit eivät osanneet liittää asuntovaunujupakkaa Jarmo T:n henkirikokseen, etenkään kun virallisesti ei ollut tapahtunutkaan henkirikosta.
Roinisen postiluukusta pudotettiin lappu, jossa häntä kehotettiin tuomaan asuntovaunun avaimet poliisilaitokselle. Näin tapahtuikin ja leski hinasi vaunun 26. 9. pois Salpatieltä.
1997 väkivaltarikosten tutkintajohdosta vastaava rikoskomisario pureutui Jarmo T:n tapaukseen. Hänellä ei ollut asiasta ennakkokantaa. Alpo Roinisen nimi putkahti nyt esiin.
Kokenut rikoskomisario haistoi palaneen käryä; Alpo Roinisen tavaroita oli löytynyt Jarmon asunnosta, hän oli vienyt Jarmon vaunun ja oli lisäksi Jarmon morsiamen veli.
18.2. Marjatta haettiin kuultavaksi uudelleen. Miksi hän oli salannut Roinisen olleen kuvioissa mukana.
Nyt Marjatta kertoi, että Roininen oli jopa asunut muutaman päivän Jarmon luona vapautuessaan työsiirtolasta. Hän kuitenkin kiisti Roinisen olleen Jarmon asunnolla tämän kuolinpäivänä.
-Hän ei ollut siellä ainakaan yhtäaikaa minun kanssani, nainen totesi.
28.3. sisarukset pidätettiin.
Roininen myönsi olleensa 21.5. yhdessä sisarensa kanssa Jarmon asunnolla.
Marjatta kielsi tämän.
Molemmat kiistivät osallisuutensa Jarmon kuolemaan.
4.4. Marjatan muisti palautui ja hän myönsi olleensa yhtäaikaa veljensä kanssa asunnolla. Hän kertoi, miten oli lähtenyt ennalta jo ulos asunnosta, Alpon jäädessä vielä eteiseen. Hänen mukaansa Alpo tuli 15 minuuttia myöhemmin ulos. Veli oli ulostullessaan ollut raivona, kun autokaan ei tahtonut käynnistyä. Sitten olikin jo ajettu talla pohjassa.
Alpo Roininen taas oli sitä mieltä, että oli lähtenyt sisarensa kanssa samanaikaisesti.
Tutkijat olivat ihmeissään. Heidän oli päästettävä sisarukset vapaiksi, koska kumpaakaan ei osattu osoittaa henkirikoksen tekijäksi.
Kesällä 1997 Marjattaa pyydettiin valheenpaljastustestiin. Koe epäonnistui, sillä kysymykset oli tehty väärin, jotta niistä voitaisiin päätellä mitään.
Sitten ilmaantui Reijo S. (nimi muutettu), joka kertoi Alpon avautuneen hänelle keväällä 1996. Alpo oli kertonut tappaneensa sohvalla istuneen miehen lyömällä tätä leipäveitsellä rintaan. Tämä oli tieto, jota ei oltu julkistettu eli vain tappaja tiesi, miten surma oli tehty.
Reijo S. kertoi olleensa Alpon ystävä, eikä siksi ollut kertonut tietojaan aiemmin.
Roininen pidätettiin ja vangittiin, mutta edelleen hän kiisti surmanneensa Jarmoa.
Oikeudenkäynnin aikana kävi ilmi, että vain puolitoista viikkoa surman jälkeen, Roininen oli hyökännyt ravintolassa toisen miehen kimppuun veitsen kanssa.
Roininen tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen Jarmo T:n taposta. Häneen sovellettiin koventamisperustetta aiemman rikollisen menneisyyden vuoksi. Lopulliseen tuomioon vaikutti kuitenkin 10.3.1998 julistettu 1,5 vuoden vankeusrangaistus, joten lopulliseksi tuomioksi jäi 9 vuotta. Roininen ilmoitti välittömästi valittavansa hoviin.
Tästä käsittelystä ei ole tietoa.
Lähde: Suomen Rikoslehti 3/1998
Lehdessä ei ole minkäänlaisia viitteitä siitä, mikä Roinisen motiivi surmatekoon oli.
Lahdessa tapahtui 1996 "epätyypillinen itsemurha", joka paljastuikin sittemmin henkirikokseksi.
4.6.1996 talonmies meni Kaunisharjunpolulla työtehtävissä erääseen kaksioon. Heti ovella pelmahti vastaan voimakas kalman haju. Huoneistossa oli koira, joka levottomasti kulki edestakaisin. Se oli ulostanut lattialle ja ilmeisesti kaivellut roskapussiakin levitellen roskia lattialle. Asunnossa oli myös kärpäsiä.
Olohuoneen sohvalla makasi miesvainaja, jonka kasvot olivat turvonneet ja mustuneet. Hänellä oli kädessään leipäveitsi.
Järkyttynyt talonmies poistui huoneistosta ja soitti paikalle poliisit.
Poliisit tietysti kiinnittivät heti huomiota leipäveitseen sekä miehen veriseen villapuseroon. Villapuseron alla oli verinen kauluspaita. Rinnan alapuolelta paljastui ruman näköinen pistohaava.
Kokenut rikosylikonstaapeli piti ensivaikutelman perusteella itsemurhaa epätodennäköisenä. Oli vaikeaa kuvitella, että joku pystyisi lyömään itseään rintaan niin kovaa.
Mitään itsemurhakirjettä ei löytynyt.
Mutta mitään henkirikokseen viittaavaa muuta ei löytynyt; kamppailun jälkiä ei ollut ja roskatkin oli ilmeisesti koira levitellyt. Asunnosta ei oltu varastettu ainakaan näkyvästi mitään, telkkari ja muu elektroniikka oli paikoillaan.
Tuo epäilevä rikosylikonstaapeli oli jäämässä juuri tuolloin kesälomalle. Jos näin ei olisi käynyt, ehkä henkirikoksen mahdollisuutta olisi tutkittu ponnekkaammin.
Vainaja oli asunnon haltija Jarmo T., 46-vuotias TV-mekaanikko, joka oli elänyt asumuserossa vaimostaan.
Postiluukusta tipahtanutta postia ei oltu kerätty 25.5. jälkeen, koska varhaisimmissa posteissa oli tuo päivämäärä.
Puhelinyhtiöstä selvitettiin soitot. Viimeisin soitto asunnosta oli tehty 21.5. klo 19.58. eli pari viikkoa ennen ruumiin löytymistä. Rauno A.(nimi muutettu) , jolle oli soitettu kertoi, että ko. puhelu oli koskenut auton laittamista.
-Jarmo ei puhunut mitään kuolemaan viittaavaa, hän kertoi.
Viimeinen puhelu, johon oli vastattu, oli tapahtunut 20.5. klo 10.20. Se oli soitettu Marjatta P:n (nimi muutettu) puhelimesta.
6.6. Marjatta, 45-v., kertoi saapuessaan kuulusteluun, että oli mennyt kihloihin Jarmon kanssa edellisvappuna. Nainen ei ollut tuolloin tiennyt, että Jarmo oli yhä naimisissa.
Marjatta P. käyttäytyi luontevasti ja valehteli sujuvasti. Hän kertoi Jarmo T:n olleen koko päivän 21.5. erittäin masentunut ja poikkeuksellisen hiljainen. Nainen sai kuvailtua miestä siten, että poliiseille jäi kuva itsemurhaa hautovasta miehestä. Jarmo oli pääasiallisesti surrut sitä, että hänen tyttärensä oli joutunut koulukotiin.
-Joutaisin lähtemään pois, Marjatta kertoi Jarmon todenneen.
Marjatta kertoi viettäneensä aikaa sulhasensa luonna kahdestaan aina siihen saakka, kun hän oli lähtenyt klo 22-23 välillä.
Tutkijoihin upposi Marjatan syötti ja näinollen he olettivat masentuneen miehen tehneen itsemurhan, Marjatan olleen viimeinen hänet elossa nähnyt, eikä nainen vaikuttanut ainakaan surmaajalta.
Ruumiinavauksen tehnyt, arvostettu ja kokenut oikeuslääkäri ei pitänyt itsemurhateoriasta.
-Kuolintapa on epätyypillinen itsemurhaksi. Koeviillot puuttuvat, pistopaikka oli paljastamatta ja lisäksi pistoja oli vain yksi, hän kertoi perusteluina.
Mutta kun hän useita kertoja keskusteli asiasta rikostutkijoiden kanssa, hän myönsi, ettei itsemurhan mahdollisuus ollut kokonaan poissuljettu.
Juttu saatiin mapitettua ja todettiin selvitetyksi: Itsemurha!
Rikosylikonstaapeli palasi lomalta ja tutustui asiakirjoihin tarkemmin. Hän tuli vakuuttuneeksi, että kyseessä oli henkirikos. Pistohaavasta voitiin päätellä, että veistä oli survaistu samaan reikään kahdesti. Tällaista on vaikea kuvitella itsemurhaksi, kuka pystyy vetämään veistä pois haavasta jonkun matkaa ja survaisemaan taas uudelleen. Kuolema oli kaikesta päätellen hidas ja tuskallinen.
Leipäveitsi oli kaikenlisäksi väärinpäin uhrin kädessä, veitsen "sormipuoli" oli kämmeneen päin. Lisäksi terässä oli ollut lääppäisyjälki. Jonkun on täytynyt koskea terään lyönnin jälkeen. Asunnossa ollut koira se ei voinut olla. Rikosylikonstaapeli kertoi asiasta kolleegoilleen, mutta muut jutut painoivat päälle. Päätettiin odotella, josko ilmaantuisi jotain uutta asian tiimoilta.
Syyskuussa 1996 Jarmo T:n leski (siis Jarmon ex-vaimo) teki ilmoituksen Lahden poliisiasemalle kadonneesta asuntovaunusta, jonka oli ostanut miehensä kanssa 4-5 v aiemmin. Jarmo ja Marjatta P. olivat hakeneet vaunun muutama viikko ennen miehen kuolemaa. Marjatta ei ollut auttanut ex-vaimoa vaunun löytämisessä. Marjatta oli vain haistatellut puhelimessa, ex-vaimon kysyessä vaunun perään.
Asuntovaunu löydettiin muutaman päivän kuluttua Salpatie 1: n paikoitusalueelta. Kyseinen autopaikka kuului Alpo Roiniselle. 44-vuotias Roininen oli vapautunut 15.5. Jokelan työsiirtolasta, jossa oli ollut suorittamassa vankeusrangaistustaan.
Vapauduttuaan Roininen suoritti rattijuoppoustuomiotaan yhdyskuntapalveluna Hollolan hautausmaalla haudankaivajana.
Roinisella oli takanaan peräti 9 väkivaltarikosta. Hän oli Marjatta P:n veli.
Omaisuusrikoksia tutkivat poliisit eivät osanneet liittää asuntovaunujupakkaa Jarmo T:n henkirikokseen, etenkään kun virallisesti ei ollut tapahtunutkaan henkirikosta.
Roinisen postiluukusta pudotettiin lappu, jossa häntä kehotettiin tuomaan asuntovaunun avaimet poliisilaitokselle. Näin tapahtuikin ja leski hinasi vaunun 26. 9. pois Salpatieltä.
1997 väkivaltarikosten tutkintajohdosta vastaava rikoskomisario pureutui Jarmo T:n tapaukseen. Hänellä ei ollut asiasta ennakkokantaa. Alpo Roinisen nimi putkahti nyt esiin.
Kokenut rikoskomisario haistoi palaneen käryä; Alpo Roinisen tavaroita oli löytynyt Jarmon asunnosta, hän oli vienyt Jarmon vaunun ja oli lisäksi Jarmon morsiamen veli.
18.2. Marjatta haettiin kuultavaksi uudelleen. Miksi hän oli salannut Roinisen olleen kuvioissa mukana.
Nyt Marjatta kertoi, että Roininen oli jopa asunut muutaman päivän Jarmon luona vapautuessaan työsiirtolasta. Hän kuitenkin kiisti Roinisen olleen Jarmon asunnolla tämän kuolinpäivänä.
-Hän ei ollut siellä ainakaan yhtäaikaa minun kanssani, nainen totesi.
28.3. sisarukset pidätettiin.
Roininen myönsi olleensa 21.5. yhdessä sisarensa kanssa Jarmon asunnolla.
Marjatta kielsi tämän.
Molemmat kiistivät osallisuutensa Jarmon kuolemaan.
4.4. Marjatan muisti palautui ja hän myönsi olleensa yhtäaikaa veljensä kanssa asunnolla. Hän kertoi, miten oli lähtenyt ennalta jo ulos asunnosta, Alpon jäädessä vielä eteiseen. Hänen mukaansa Alpo tuli 15 minuuttia myöhemmin ulos. Veli oli ulostullessaan ollut raivona, kun autokaan ei tahtonut käynnistyä. Sitten olikin jo ajettu talla pohjassa.
Alpo Roininen taas oli sitä mieltä, että oli lähtenyt sisarensa kanssa samanaikaisesti.
Tutkijat olivat ihmeissään. Heidän oli päästettävä sisarukset vapaiksi, koska kumpaakaan ei osattu osoittaa henkirikoksen tekijäksi.
Kesällä 1997 Marjattaa pyydettiin valheenpaljastustestiin. Koe epäonnistui, sillä kysymykset oli tehty väärin, jotta niistä voitaisiin päätellä mitään.
Sitten ilmaantui Reijo S. (nimi muutettu), joka kertoi Alpon avautuneen hänelle keväällä 1996. Alpo oli kertonut tappaneensa sohvalla istuneen miehen lyömällä tätä leipäveitsellä rintaan. Tämä oli tieto, jota ei oltu julkistettu eli vain tappaja tiesi, miten surma oli tehty.
Reijo S. kertoi olleensa Alpon ystävä, eikä siksi ollut kertonut tietojaan aiemmin.
Roininen pidätettiin ja vangittiin, mutta edelleen hän kiisti surmanneensa Jarmoa.
Oikeudenkäynnin aikana kävi ilmi, että vain puolitoista viikkoa surman jälkeen, Roininen oli hyökännyt ravintolassa toisen miehen kimppuun veitsen kanssa.
Roininen tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen Jarmo T:n taposta. Häneen sovellettiin koventamisperustetta aiemman rikollisen menneisyyden vuoksi. Lopulliseen tuomioon vaikutti kuitenkin 10.3.1998 julistettu 1,5 vuoden vankeusrangaistus, joten lopulliseksi tuomioksi jäi 9 vuotta. Roininen ilmoitti välittömästi valittavansa hoviin.
Tästä käsittelystä ei ole tietoa.
Lähde: Suomen Rikoslehti 3/1998
Lehdessä ei ole minkäänlaisia viitteitä siitä, mikä Roinisen motiivi surmatekoon oli.