MURHA.INFO

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201610 ... 2_ul.shtml

Järkyttävä tapaus kuohuttaa Saksassa
Vanhemmat eristivät Markuksen ulkomaailmasta 30 vuodeksi

Keskiviikko 5.10.2016 klo 14.08

43-vuotiaan saksalaismiehen käsittämätön kohtalo kuohuttaa saksalaisia. Vanhemmat pitivät poikaansa 30 vuoden ajan ulkomaailmasta eristettynä.

Poliisi kävi hakemassa syyskuun loppupuolella Baijerissa Freienfelsissä vanhempiensa talossa asustavan Markus-nimisen miehen saamansa vinkin perusteella. 43-vuotias mies oli löydettäessä häiriintynyt, aliravittu ja hoitamaton.

Naapurit olivat nähneet Markusta ajoittain ulkona, mutta kuulleet tämän pitävän ääntä talossa.

Äiti on selittänyt paikallislehdelle halunneensa vain suojella poikaansa.

Bild-lehden saamien tietojen mukaan Markusta olisi kiusattu aikoinaan koulussa. Kiusaaminen oli ilmeisesti niin rankkaa, että äiti päätti ottaa poikansa pois koulusta.

- Mutta miten voin todistaa sen nyt. Minun täytyy etsiä tuon aikaisia koululaisia, äiti on sanonut.

43-vuotias Markus on tällä hetkellä Bayreuthin sairaalassa. Nyt tutkitaan, onko hän psyykkisesti sairas vai kehitysvammainen.

Lääkärien mukaan Markus ei ole kokenut teini-ikää, ihmissuhteita tai kilpailua työstä ja koulutuksesta.

Poliisi epäilee vanhempia ruumiinvamman tuottamisesta ja vapaudenriistosta.

KATRIINA MÄKELÄ
[email protected]

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 20801.html

"Nelikymppisestä pojasta ei juurikaan ole havaintoja sen jälkeen, kun hän lopetti koulunkäynnin 13-vuotiaana.
Saksan poliisi tutkii tapausta, jossa pariskunnan epäillään pitäneen 43-vuotiasta poikaansa kotiin suljettuna 30 vuoden ajan baijerilaisessa Bayreuthin kaupungissa. Asiasta kertovan BBC:n mukaan poliisi sai asiasta vihjeen viime kuussa, minkä jälkeen mies toimitettiin kotoaan sairaalahoitoon.

Poliisin mukaan mies vaikutti laiminlyödyltä, mutta ei niinkään aliravitulta. Viranomaiset ovat kieltäytyneet käyttämästä sanaa ”pelastaminen”, sillä heidän mukaansa kyse on ennemminkin perhetragediasta kuin rikostapauksesta.

– Emme tiedä tarkalleen, mistä lähtien mies on elänyt ilman säännöllistä kontaktia ulkomaailmaan. Emme myöskään tiedä, minkälainen tilanne todella oli tai oliko hänellä vai eikö ollut mahdollisuutta lähteä kotoaan, poliisin tiedottaja Jürgen Stadter kertoi toimittajille BBC:n mukaan.

– Ehkä mies halusi elää, niin kuin hän eli, Stadter jatkoi Deutsche Wellen mukaan.

Edelleen sairaalahoidossa

Poliisi kertoo löytäneensä tähän mennessä vain muutaman virallisen dokumentin liittyen perheen poikaan. 30 vuoden takaisten asiakirjojen mukaan tämä aloitti aikoinaan opinnot esikoulussa ja myöhemmin varsinaisessa koulussa.

Myöhemmältä ajalta olevat asiakirjat viittaavat siihen, että poika olisi lopettanut koulunkäynnin 13-vuotiaana sen jälkeen, kun kouluviranomaiset päättivät, että hän ei enää voi osallistua tunneille kyseisessä koulussa. BBC:n mukaan poikaa nähtiin tämän jälkeen vain harvoin.

– Hän ei vain halunnut mennä ulos, perheen äiti kertoi Nordbayerische Kurier -lehdelle.

Äidin mukaan poikaa ei koskaan lukittu sisälle taloon, mutta hän myöntää, että vanhemmat olivat pyrkineet suojelemaan poikaansa.

Miehen kerrotaan olevan edelleen sairaalassa, jossa häntä hoitaa lääkäreistä, sairaanhoitajista ja terapeuteista koottu ryhmä. Tarkoitus on selvittää, onko mies sairas joko fyysisesti tai henkisesti.

Tapaus on herättänyt Saksassa keskustelua siitä, kuinka voi olla mahdollista, että mies on päässyt ”luiskahtamaan läpi” yhteiskunnan tukiverkostoista kuten sosiaali- ja terveyspalveluista.

Anna Nuutinen"

Tämän uutisen mukaan poika olisi pantu pois koulusta, eikä päätös olisi ollut vanhempien tai pojan tekemä. Jotakin ongelmaa on varmaan koulunkäynnissä ollut kenties pojan erityisyyden takia ja on myös joutunut kiusatuksi. Terve nuori mies kyllästyisi kotona kykkimiseen ja olisi lasjentanut reviiriään vähitellen. Tuolla pojalla on saattanut olla pelkotiloja tai pakko-oireita kotoa poistumiseeen liittyen ja jos pelkoa vastaan ei taistele, tilanne menee vaan pahemmaksi ja jumittuu kotiin. Uskoisin että vanhemmat ovat vaan antaneet periksi ja tilanne on liukunut tuohon. Ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Ihmetyttää kyllä, mitä heidän päässään on liikkunut, kun ovat laiminlyöneet lapsensa sopeuttamisen yhteiskuntaan. Tämä päivä oli väistämättä edessä ja poika on nyt varmaan todella huonossa jamassa, kun on joutunut kylmiltään vieraiden ihmisten keskelle, vieraaseen paikkaan

Mahtavatko vanhemmat olla aivan normaaleja älyllisesti?

En tunne Saksan opetuslakia. Suomessahan lapsi saa aina mennä lähikouluun ja hänelle voidaan osoittaa paikka muussa koulussa erityisen tuen päätöksellä, jos ei lapsen lähikoulussa ole sopivaa ryhmää. Suomessa siis ei voida vain kieltää tulemasta, vaan lapsella on aina oikeus mennä lähikouluun tai hänellä on paikka jossakin muussa koulussa.

Onkohan tuon miehen, silloisen lapsen, kohdalla käynyt niin, että koulu on ohjeistanut toimimaan tietyllä tavalla mutta vanhemmat eivät ole osanneet noudattaa ohjeita? Siis on havaittu, että lapsi tarvitsee esim. hoitoa tai erityistä tukea koulunkäyntiin. Koulukin kai on kuitenkin jollakin tavalla laiminlyönyt jotakin velvollisuuttaan, kyllähän heidän on täytynyt odottaa, että uusi koulu tai hoitava taho on yhteydessä heihin.

Eikös Saksassa ole omalääkärisysteemihin ollut kauan? Eikö kukaan ole kaivannut poikaa määräaikaishoitoihin?

En tiedä, mutta tämän pitäisi olla periaatteessa lähtökohtaisesti rikos.. jos todetaan että mies on ollut sisätiloissa tuon koko ajan tai melkein koko ajan... ja että hänellä on selvästi fyysisiä tai henkisiä ongelmia. Vanhemmillakin tai lähimmäisillä yleensä pitäisi olla jonkinlainen velvollisuus hakea apua lähimmäisensä ongelmiin. Eihän tuolla miehellä selvästikään tämän 30 vuoden eristäytymisen jälkeen mene kovin hyvin, koska hän on sairaalassa ja edes ei olla vielä varmoja millaisia mahdollisia fyysisiä ja henkisiä vammoja tällä on.

Tietenkin kyseessä on voinut olla tapaus, joka on alkanut eristäytymään yhteiskunnasta itse... välttämättä ei olisi hirveästi julkisellakaan hoidolla tai avulla parantunut.

Tää nyt kuitenkin on mun mielestä jo vähän muutakin kuin "perhetradegia" jos mies ei ole käyttänyt yhteiskunnan palveluita tai muuten ollut mitenkään osa yhteiskuntaa 30 vuoteen. Ja tiedetäänkö edes varmasti että vanhemmat eivät alkaneet eristämään miestä nuoresta iästä lähtien tai aiheuttanut tälle jotain ongelmia?

Ihmettelen vaan että miten vanhemmat voivat sallia lapsensa eristäytyvän ihan täysin ulkomaailmasta sekä yhteiskunnasta, niin että kukaan ei tiedä miten lapsella menee ja kukaan ei ole edes nähnyt tätä 30 vuoteen. Ei edes lääkärit tai sossun tantat? Siis tuosta miehestähän ei kaiketi ole missään Saksalaisten rekistereissä tietoja esim. vierailuista eri paikkoihin sen jälkeen kun tämä jätti koulun.

Jos tää menee ihan rankaisematta niin sitten varmaan Fritzlit voivat pitää tulevaisuudessa jälkikasvuaan kellarissa. Jos poliisi ja sossut tulee ihmettelemään niin todetaan vaan että tää nyt oli vaan tälläinen perhetradegia kun tuo meidän Maigret ei halunnut tulla 30 vuoteen kellarista ulos. Nii, eihän tässä nyt oo mitään ongelmaa kun ollaan muistettu ruokkiakin se.

Veikkaisin että miehellä joku autismikirjon häiriö kun aiheuttanut häikkää ja kiusaamista koulumaailmassa. Tämmösen kun sulkee yhteiskunnasta 30v niin melkoisen häiriintynyttä kamaa sen jälkeen. Vanhemmat laiminlyöneet poikansa kyllä pahasti.

Minäkin luulen, että kyseessä on jollakin tavalla autistinen henkilö. Luulen myös, että vanhemmilla on jotakin samantapaista problematiikkaa ja myös jotakin älyllistä vajavuutta. Jos koko perhe on vaikkapa aspergereita ja pojalla hyvin voimakkaat aspergerpiirteet, niin eivät ole kaivanneet vuorovaikutusta siinä mielessä kuin se "terveelle" olisi välttämätöntä.

Mutta ei kai koko saksalainen järjestelmä voi noin vain antaa lapsen hävitä??

Sitten asia on toki toinen, jos vanhemmat ovat järjestelmällisesti sumuttaneet järjestelmää.

murjaani kirjoitti:Minäkin luulen, että kyseessä on jollakin tavalla autistinen henkilö. Luulen myös, että vanhemmilla on jotakin samantapaista problematiikkaa ja myös jotakin älyllistä vajavuutta. Jos koko perhe on vaikkapa aspergereita ja pojalla hyvin voimakkaat aspergerpiirteet, niin eivät ole kaivanneet vuorovaikutusta siinä mielessä kuin se "terveelle" olisi välttämätöntä.

Mutta ei kai koko saksalainen järjestelmä voi noin vain antaa lapsen hävitä??

Sitten asia on toki toinen, jos vanhemmat ovat järjestelmällisesti sumuttaneet järjestelmää.

Erään koulutuksen aikana kuulin, ettei Saksassa ole ollut kattavaa väestörekisteriä. Ruotsissakin verovirasto hoitaa sen puolen. Jos kunnollista sellaista ei ole niin helppo on ollut solahtaa kaikenlaisten järjestelmien tavoittamattomiin.

Saksan systeemeistä on vaikea tietää. Voihan olla, että siellä vanhemmat huolehtivat itse kouluasioista niin, että ilmoittavat lapsensa haluamaansa kouluun ja jos yhdestä koulusta ilmoitetaan, etteivät he pärjää lapsen kanssa, on vanhempien tehtävä selvittää, mistä löytyisi sopiva koulu hänelle. Toki voi myös tulla unohdus koulun rehtorille tai jokin "tapaturma" (esim. reksi sairastuu äkillisesti ja joku muu tulee hänen tilalleen) ja homma jää hoitamatta. Vanhempien tulisi toki itse ottaa vastuuta lapsensa koulunkäynnistä, mutta ehkä tässä tapauksessa on ollut liian hellämieliset ja/tai laiskat vanhemmat, jotka ovat päässeet vähemmällä, kun eivät ole pakottaneet fobioista kärsivää lastaan kouluun.

Minusta tuntuu, että täällä on joillain vähän kummallinen käsitys siitä, kuinka paljon yhteiskunta valvoo lapsia ja nuoria. Esim. neuvolassa ei ole mikään pakko käydä ja syntymän jälkeen ensimmäinen "pakollinen" kontakti viranomaisiin on esikoulun ja koulun alkaminen, enkä niistäkään tiedä, huomaako mikään instanssi, jos lasta ei ilmoiteta niihin. Suomessa vanhemmat ilmoittavat itse lapsensa esiopetukseen tai kouluun (sanomalehtiin tulee ilmoitukset koska ja miten ilmoittautuminen tapahtuu), enkä tiedä seurataanko sitä mitenkään, jos joku lapsi jää ilmoittamatta. Jos ilmoittaa muuttavansa toiselle paikkakunnalle lapsen kanssa, voi olla että siinäkin tapauksessa vanhemmat ilmoittavat itse tilanteesta uuteen kotikuntaan ja tiedustelevat mihin kouluun/esikouluun lapsi pääsee. Me muutimme, kun lapsi oli päivähoitoikäinen ja itse piti selvitellä nuo päiväkotiasiat. Vanhasta kotikunnasta ei lähtenyt yhtäkään paperia uuteen kotikuntaan, neuvolankin paperit piti itse pyytää lähettämään uuteen neuvolaan. Tiedän yhden perheen, joka muutti päästäkseen eroon lastensuojelun asiakkuudesta ja he onnistuivat siinä. En tiedä miten lastensuojelu reagoi, jos kyseessä on perhe, jolla on oikeasti lapsen terveyttä ja hyvinvointia vaarantavia ongelmia, mutta lievemmissä tapauksissa (esim. vanhemmat ovat hyvin epäkäytännöllisiä ja taitamattomia lastenhoidossa) lastensuojelun seuranta ilmeisesti loppuu kunnan rajoihin.