MURHA.INFO

Pyhärannan Ihoden kylässä 10. elokuuta 2005 perheen isän uupumus aiheutti murhenäytelmän.
Tero Tapani Holopainen, 35, surmasi kaksi lastansa, koska hän omasta mielestään paloi loppuun.

Perhettä oli kohdannut kahden vuoden aikana kaksi vakavaa sairautta. Nuoremmalla lapsella todettiin
syntyessään vaikea kallonmuodostuma. Lapsi leikattiin ensimmäisen kerran kolmen viikon ikäisenä.
Tästä seurasi pitkä toipumiskausi ja epävarmuus siitä, tuleeko lapsen kehitys jatkumaan normaalina.
Kesällä 2004 perhettä kohtasi uusi vaikea sairaus. Holopaisen vaimo sairastui vakavasti ja hän oli
ollut tauotta sairaalahoidossa (syöpä). Vaimon äkillinen sairastuminen jätti lastenhoitovastuun isälle,
jolla oli myös taloudellinen vastuu. Holopainen oli ollut juuri ammattiinsa valmistumassa ja hän oli töissä
oppisopimuksella. Perheen isä sai ensin työnantajaltaan sairasloman ja sen jälkeen hän piti kesäloman.
Edessä oli jakso, joka merkitsi epäselvyyttä siitä miten kaikki järjestetään. Holopaisella oli vaikeuksia
saada lastenhoitoapua Pyhärannan kunnalta. Holopainen oli tulevaisuudestaan täysin epätietoinen.
Vastoinkäymiset ajoivat Holopaisen lujille ja mies sairastui itsekin. Holopainen kärsi stressistä,
väsymyksestä ja uniuupumuksesta. Oli selvää että lapset kaipasivat tavattomasti äitiä, jonka
menettämisen pelko toi pinnalle myös isän menettämisen pelon. Lapset roikkuivat isässä kiinni
päivin ja öin. Hän ei saanut edes nukkua yöllä. Lapset pelkäsivät että isäkin katoaa jonnekkin.

Asunnossa oli tekohetkellä Holopainen ja hänen 2- ja 4-vuotiaat poikansa. Syyttäjän mukaan teko on
tapahtunut aamuyöllä kello kolmen ja viiden välisenä aikana. Kaikki olivat illalla menneet nukkumaan
samaan sänkyyn.
Holopaisen ilta oli kulunut tutuissa askareissa. Hän vietti aikaa lastensa parissa, joi jonkin verran
olutta ja huolehti että pojat sai ruokaa.
- Menin poikien kanssa nukkumaan. Nukahdimme. Sitten yhden aikaan nuorempi poika rupesi
käkisemään. Heräsin siihen. Kävin laittamassa hänelle velliä. Menin takaisin nukkumaan.
Poika ei nukkunut. Hän valitti ja pyöri. Lopulta kolmen aikaan aamuyöllä hän nukahti.
Kävin huuhtasemassa vellipullon ja menin takaisin sänkyyn, Holopainen kertoi oikeudenkäynnissä.
- Seuraava muistikuvani on kello 05.20 kun minulla on se vyö kädessä...
- Havahduin vasta siihen, kun olin sängyn päällä, vyö oli käsissä ja lapset makasivat minun
edessäni. Siinä vaiheessa arvasin, että jotain hirveää oli tapahtunut.
Lapset näyttivät Holopaisen mielestä elottomilta.
- Nousin siitä ja kävelin keittiöön.
Holopainen heitti vyön roskikseen.
- Ihmettelin, mitä nyt. Menin suihkuun ja puin päälle. Sitten lähdin viemään koiraa lenkille metsään.
Holopainen kertoi, että surmaamisen jälkeen itsetuhoiset ajatukset valtasivat hänen mielensä.
- Ainoa, joka asian ratkaisi, oli minun saksanpaimenkoirani. Ajattelin, että minne minä sen laittaisin.

Lasten kohtalo paljastui, kun heidän kummitätinsä meni käymään siellä. Holopainen väitti lasten
olevan nukkumassa, mutta ilmeisesti tavallisesta poikkeava käytös herätti kummitädin epäilykset.
Hän kävi pyytämässä autossa odottavan ystävänsä mukaan katsomaan olivatko pojat kunnossa.
He menivät makuuhuoneeseen ja näkivät pojat sängyllä nukkumassa. Kummitäti ei jättänyt asiaa
sikseen vaan soitti ensimmäiseksi lasten äidille. Lasten äiti halusi puhua Holopaisen kanssa, joka
puhelimessa väitti lasten nukkuvan ja että kaikki olisi hyvin. Kummitäti havaitsi, että nuorempi lapsi
makasi selällään sängyssä ja hänen huulensa olivat siniset. Lapsen suu oli auki. Kummitäti alkoi
pelätä Holopaista ja naiset poistuivat paikalta.

Kummitäti soitti poliisille.
Ei kulunut aikaakaan kun poliisit soittivat takaisin ja tiedustelivat Holopaisen aseen mahdollista
olinpaikkaa. Holopaisella oli aseenkantolupa ja ase. Kummitäti ei tiennyt aseesta mitään. Poliisi ei
päässyt taloon sisälle ja tilanne alkoi vaikuttaa kireältä. Paikalle kutsuttiin lukuisia poliisipartioita,
myös niin sanottuja kilpimiehiä. Taloon päätettiin mennä sisälle. Poliisin kilpiryhmä ehti talon
kulmalle kun Holopainen seisoikin jo siinä. Häntä pyydettiin astumaan askel eteenpäin ja hän astui.
Joku poliisista kysyi lapsista.
Holopainen vastasi: "Lapset ovat kuollet. En jaksanut enään!"
Holopainen vietiin poliisiautoon ja kilpimies jatkoi asuntoon. Makuuhuoneen leveällä sängyllä makasi
kaksi pientä elotonta lasta. Huoneistosta löydetty haulikko tarkistettiin ja todettiin ettei sitä oltu käytetty.

Vakka-Suomen käräjäoikeudessa Holopaista syytettiin kahdesta murhasta. Välittämäksi kuolinsyyksi
katsottiin tukahduttaminen, jonka seurauksena pojat olivat kärsineet tukehtumiskuoleman.
Holopainen kiisti murhasyytteet, sillä puolustuksen mukaan kyse oli kahdesta surmasta.
Itse teosta Holopaisella ei ole minkäänlaista muistikuvaa.
- Teko ei ole ollut erityisen raaka tai julma. Päämieheni myös kiistää, että teot olisivat olleet vakaasti
harkittuja. Mikäli näin olisi, näitä tekoja ei olisi ikinä tapahtunut, Holopaisen asianajaja Marja Pappila
totesi. Holopaisen ainoa muistikuva on se, että hän on herännyt jonkinlaisesta horrostilasta. Tämän
jälkeen hän on todennut, että molemmat lapset ovat elottomina vuoteella ja hänen käsissään on
kylpytakin vyö.
- Holopainen on tehnyt tästä johtopäätöksen, että hänen on täytynyt kuristaa lapset. Muu tekomuoto
ei ole hänen mieleensä tullut, asianajaja Pappila kertoi.
Puolustuksen mukaan Holopaisen on täytynyt olla syyntakeettomassa tilassa.
- Tässä on kysymys äärimmäisestä uupumuksen tilasta, jonka yhteydessä hän on menettänyt
harkintansa ja kykynsä arvioida tekojensa seurauksia.
Oikeudessa monen todistajan mielestä Holopainen kohteli lapsiaan hyvin.
- Sen parempaa isää ei voi olla kuin hän oli. Hän on tehnyt lastensa eteen kaikkensa, todisti kummitäti.
Holopaisen äidin mukaan Tero kohteli lapsiaan kuin kukkaa kämmenellä.
- En ole nähnyt ketään isää niin paljon lastensa kanssa kuin Tero. Pojat olivat hänelle kaikki kaikessa.


6. maaliskuuta 2006 Vakka-Suomen käräjäoikeus tuomitsi Tero Tapani Holopaiselle kahdesta taposta
yhdeksäksi vuotta ehdotonta vankeutta. Mielentilatutkimuksen mukaan Holopainen oli surmatyöt
tehdessään syyntakeellinen. Perheen vaikean tilanteen ja vaimon vakavan sairauden käräjäoikeus otti
huomioon tuomion kohtuullistamisperusteina.

Myöhemmin Turun hovioikeudessa syyttäjä vaati vankeusrangaistuksen korottamista vähintään
kolmentoista vuoden pituiseksi. Hovioikeus ei pitänyt Holopaisen luettelemia seikkoja niin lieventävinä
kuin käräjäoikeus, joten tuomio koveni kymmeneen vuoteen vankeutta.

Lähteet:
Alibi 11/2005 (vapaasti lyhennellen) & Vakka-Suomen Aluesanomat

otsikkoa muokattu
t:mode

Toivottavasti tätä nyt ei oo jo ollu täällä, itse en ainakaan löytänyt kuin pienen maininnan lapsisurmat-topicista.
Ensimmäinen pitempi juttu, lukekoon kuka jaksaa

Juttu herätti paljonkin ajatuksia ja kävi mielessä että johtikohan unenpuute Holopaisen psykoosiin?

Kuulostaa itseasiassa vähän juuri siltä, aika jännä, olisi mielenkiintoista tietää, onko Holopainen todella oikeasti unohtanut, mitä on tapahtunut, vai eikö vain halua muistaa. Usein etenkin lapsensa/muun läheisensä surmaajilla on alkuun haluttomuutta muistaa tekoaan.

Kauhea juttu, tulee mieleen, voiko lapsia tehdä kenenkään kanssa jos parhaimmastakin isästä voi vaikeassa tilanteessa kuoriutua lapsentappaja.

Jaa'a. Tuskin siinä ihan psykoosiin asti oli päädytty, koska pystyi jo kohta toimimaan järkevästi, esimerkiksi ulkoiluttamaan koiran.
Ei sentään raaskinnut koiraa tappaa, mutta lapset kyllä kuristi.

Jos kunnasta ei apua herunut, niin kyllä voi ihmetellä heitäkin. Päiväksi ainakin kodinhoitajaa olisi luullut saavan, tai sitten päivähoitopaikat.
Oliko mies jotenkin pärjäävän oloinen, kun edes sukulaiset osanneet tarjota apua?

Miettin tota tapahtumaa aikoinaan kun se oli lehtien palstoilla ja sitä että mikä saa ihmisen ryhtymään moiseen. Minusta toi tapaus on monen surullisen sattuman summa joka on saanut ukon pollan sekoamaan totaalisesti. Turvattomuutta, tulevaisuuden epävarmuus, menettämisen pelko etc...
Irlannissa saa lukea vähän väliä äideistä jotka ovat hypänneet kallionkielekkeltä alas lastensa kanssa ja muutama päivä sitten pohjois-irlannissa oli ilmeisesti isä polttanut koko perheensä (7 henkeä)
Kaikissa näissä tapauksissa on taustalla järjetön määrä epätoivoa ja jossain vaiheessa joku katkaisee kamelin selän. Tarkoitukseni ei ole yrittää puollustaa miehen tekoa millään lailla tai etsiä teolle jotain hyväksyttävää motiivia. Olisi hieno homma jos suomessa olisi joku toimiva järjestelmä missä totaalisen loppu olevat ihmiset saisivat jotain räätälöityjä "hoitopaketteja " että edes osa tämän kaltaisista tapahtumista jäisi tapahtumatta.

Tessiih kirjoitti:Toivottavasti tätä nyt ei oo jo ollu täällä, itse en ainakaan löytänyt kuin pienen maininnan lapsisurmat-topicista.
Ensimmäinen pitempi juttu, lukekoon kuka jaksaa

Vain pieni maininta oli aiemin - kuten mainitsit, mutta onneksi joku - tällä kertaa sinä, teit jutusta oman artikkelin. Jokaisen henkirikoksen takaa löytyy aina jotain kirjoitettavaa. Ryyppyremmien kahinoissa ei joka kerta ehkä niinkään kiinnostavaa tahi mullistavaa, mutta näissä muissa kyllä.

Hyvä kun selvitit surman taustoja. Jaksoin lukea, jos innostaa, niin kirjoita lisää vaan. Se, että joku artikkeli ei herätä vastakaikua ts. viestejä tulee vähän ei tarkoita, että aihe tai siitä kerrottu artikkelin olisi välttämättä huono. Siihen ei vaan kellään ole mitään kommentoitavaa.

^Yhdyn edelliseen.
Kun alustus on kirjoitettu noin huolella, ei vain löydy lisättävää.
Ja minäkin yritän hillitä ns "turhia kommenttejani" ja itseni toistamista, joten läheskään aina en muista kiittää näistä hyvistäkään jutuista.

Holopainen toimi ko. aikana vartijana..

Tero Holopainen sai lastensa taposta 10 vuotta kakkua, ja istui siitä ensikertalaisena 5 vuotta. Eli on vapautunut vuonna 2010. 5 vuotta ollut siviilissä, mitenköhän on sujunut?

Puutarhuriksi valmistunut v. 2010, luultavasti Laukaan avovankilasta käsin: http://yle.fi/uutiset/jamsan_ammattiopisto/5572797

Pääsi ns. vähemmällä kuin puolisonsa, jonka sairaus vei ennenaikaisesti. Ainut lohtu lienee, että hän pääsi kaipaamiensa poikien luo.

Holopainen taas on uuden perheen parissa, toivottavasti jaksaa näitä paremmin...

Nämä siis paikallisten suusta.

joey kirjoitti:Kuulostaa itseasiassa vähän juuri siltä, aika jännä, olisi mielenkiintoista tietää, onko Holopainen todella oikeasti unohtanut, mitä on tapahtunut, vai eikö vain halua muistaa. Usein etenkin lapsensa/muun läheisensä surmaajilla on alkuun haluttomuutta muistaa tekoaan.

Kauhea juttu, tulee mieleen, voiko lapsia tehdä kenenkään kanssa jos parhaimmastakin isästä voi vaikeassa tilanteessa kuoriutua lapsentappaja.

Ymmärrän kyllä tapahtumien unohtamisen jos henkilö kokee jonkin traumaattisen tapahtuman. Mutta en usko henkirikoksen tehneiden kohdalla tämmöistä traumatisoitumista. Kummasti se unohduksen hetki ajoittuu teon hetkeen.

Tämänkin lapsensa tappaneen isän stressilääkkeenä on toiminut olut. Huonoin lääke ikinä.

Tietaako joku missä tämä lastenmurhaaja asustelee nykyään ?
Onko tällä veljeä ?

matamimimmi kirjoitti: Ti Kesä 14, 2022 12:40 am Tietaako joku missä tämä lastenmurhaaja asustelee nykyään ?

Kuoli vuonna 2019. Luin juuri IS Extran jutun aiheesta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011605268.html

1- ja 3-vuotiailla lapsilla oli ikävä äitiä. Isä vei heidät jäätelölle ja laittoi tv:stä lastenohjelmat pyörimään.
Kun äiti palasi sairaalasta kotiin, lapsia ei enää ollut.
Miksi kaksi pientä poikaa menetti henkensä samana yönä täysin yllättäen?
Kello yhden aikaan yöllä isä keitti pikkupojalleen velliä. Hän laittoi vellin pulloon, antoi sen pojalle ja meni takaisin nukkumaan. Poika nukahti isän kainaloon.
Pari tuntia myöhemmin isä heräsi uudelleen. Asunnossa oli hiljaista. Molemmat pojat, 1-vuotias Nooa ja 3-vuotias Miika, nukkuivat.
– Otin vellipullon, ja menin keittiöön huuhtelemaan sen. Sitten menin nukkumaan, 34-vuotias isä kertasi.
– Seuraava muistikuva minulla on siitä, kun minulla oli vyö kädessä.

Edellisenä päivänä perhe oli syönyt kotona ranskalaisia ja makkaraa. Uunipelti oli jäänyt hellalle. Pojat olivat päässeet isän kanssa myös Shellille ja saaneet jäätelöt.
Asunnossa oli vähän sotkuista leikkien jäljiltä. Lattialla oli leikkipuhelin, nalle, kenkiä. Vaatteita roikkui vähän siellä sun täällä.
Seitsemän aikaan illalla naapuri näki toisen pojan keinumassa pihalla. Vaikutti siltä, että kotona oli kaikki kunnossa, vaikka 28-vuotias äiti oli joutunut olemaan jo kuukauden sairaalassa.
Perheessä oli leikkisä ja lapsirakas nuori saksanpaimenkoira. Pojat olivat ulkoiluttaneet sitä yhdessä isän kanssa ja katsoneet lastenohjelmia kuten Maija Mehiläistä.
Pojat ikävöivät äitiään. Isän mukaan he suorastaan roikkuivat hänessä päivin ja öin, eikä hän saanut nukutuksi.
– Yöllä lapseni kitisivät noin parin tunnin ajan klo 01–03 välillä, isä kertasi tapahtumia.
– Kaksi tuntia sen jälkeen nukuttuani heräsin vähän jälkeen viiden aamulla ja otin sängyn vieressä olleen kylpytakin vyön käteeni ja kuristin sillä molemmat sängyssä olleet lapseni kurkusta vyön kanssa kuristamalla niin, että he eivät enää hengittäneet.
– Tämä on olettamukseni tapahtumien kulusta sen jälkeen, kun havaitsin mitä oli tapahtunut. Kello oli tuolloin 05.20 keskiviikkona aamulla. Olin tuolloin selvä.
– Jätin pojat tekoni jäljiltä sänkyyn ja puin ylleni ja menin koirani kanssa autooni ja ajoin 2–3 kilometrin päähän Kukonpolun päähän, josta hetken kuluttua jatkoin matkaa Raumalle Kortelan ABC-asemalle ostamaan olutta, mies tunnusti poliisille.
Kun isä tajusi tekonsa, hän ei hälyttänyt apua. Hän lähti ABC:lle ostamaan kaljaa.
Kello 5.50 naapuri havaitsi isän ajavan autoa susikoira etupenkillä. Rauman Kortelan ABC:n valvontakameroihin mies tallentui kello 7.05.
– Sieltä ajoin takaisin kotiin, jossa aloin juomaan olutta ja ihmettelemään, mitä oikein aamuyöllä olin tehnyt.

Äiti oli puhunut miehensä kanssa viimeksi edellisen päivän aamuna. Mies kertoi tuolloin olevansa kipeä. Äiti yritti myöhemmin samana päivänä soittaa miehelleen ja lähettää viestejä, mutta miehen puhelin oli kiinni.
Kun äiti ei tavoittanut miestään, hän pyysi lasten kummitätiä käymään katsomassa, onko lapsilla kaikki hyvin. Äiti pyysi tätä samalla tuomaan vaatteita sairaalaan.
– Hän pyysi nähdä meidän lapset ja hän kävikin itse kurkkaamassa lapsia makuuhuoneen ovelta. Hän näki varmasti, että lapset olivat tuolloin sängyssä makaamassa. En kertonut hänelle, että olin kuristanut lapset, isä kertoi.
Näky huoneen ovella pysäytti. Toinen pojista makasi selällään elottoman näköisenä. Hätääntynyt kummitäti soitti äidille sairaalaan. Äiti puhui isän kanssa hetken.
– Kysyin mieheltäni, että "oletko sinä kännissä". Mieheni vastasi, että "miks ei". Vastasin hänelle, että "sun kuuluis hoitaa meidän lapsia", johon mies ei kommentoinut. Kysymykseeni, "missä lapset ovat", mies vastasi, että "nukkumassa".
– Minä sanoin sitten hänen humalatilaansa tarkoittaen, että kyllä sinä teit melkoisen tempun mulle. Sen jälkeen puhelumme keskeytyi, kun mieheni sulki luurin kesken puhelun.
Isä puhalsi poliisin alkometriin 2,97 promillea. Kello oli 13.55, kun isä kuljetettiin raudoitettuna Uuteenkaupunkiin.
Kahden päivän kuluttua isä vangittiin.

Mies kävi katsomassa avovaimoaan sairaalassa ensin miltei joka päivä joko yksin tai lasten kanssa. Avovaimo myös soitteli miehelleen paljon ja pyysi usein puhua myös lasten kanssa.
– Mieheni on menneen kuukauden aikana "polttanut itsensä niin loppuun", että hän on käsitykseni mukaan menettänyt malttinsa lapsien kanssa ja tehnyt hetkellisessä mielenhäiriössä edellä mainitun teon, hän kertoi oman näkemyksensä surman syystä.

Isä sai syytteen kahdesta murhasta. Syyttäjä piti tekoja erittäin raakoina ja julmina. Pikkupojat olivat puolustuskyvyttömiä ja isän hoivasta riippuvaisia. Syyttäjän mukaan ainakin toinen teko osoitti myös vakaata harkintaa.
Isä tukehdutti pojat tuntemattomaksi jääneellä tavalla. Tukehduttamisen jälkeen isä vielä kuristi lapsia kylpytakin narulla.
Isän katsottiin olleen tekohetkellä lievästi masentunut, mutta syyntakeinen. Vakka-Suomen käräjäoikeus tuomitsi isän kahdesta taposta yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseen.

Hovioikeuden mukaan isän perheen vaikea tilanne, vaimon vakava sairaus, vaikeudet saada lastenhoitoa ja perheen tulevaisuus oli otettava huomioon rangaistuksessa, mutta ei siinä määrin kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Hovioikeus pidensi isän vankeutta yhdellä vuodella.

Isä kuoli 2019 ja äiti jo sitä aiemmin, vuonna 2012.

Lasten nimet muutettu

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011605268.html