MURHA.INFO

Uusi vankiloissa oleva sukupolvi on todellakin uutta. Mitä tulee juttua joskus, seuraa suuri ihmetys sen ajan tuomioista ja muista asioista. Tänään ei missään vankilassa käytetä lätkää. Tuskin edes tiedetään mikä se on. Kanttiinissa ostettiin kuin vastakirjalle. Lähtiessä kuitattiin mitä tuli ostettua. Jotkut alkoivat jo hyvissä ajoin suunnitella kanttiinilistaa. Sivilissä puliukkona olevat olivat tilinauhan suhteen kaikkein tarkimmat. Yksi Hämeen linnan- neito kertoi; kun puliremmistä tuli korvikkeita juova nainen, paranteli krapulansa, asettui taloksi, niin kohta tulikin niin hieno lady. Sanotaan mieluummin leidi. Jos kaikki ei ollut tip- top, eikä ruokakaan mielyttänyt, ei kestänyt kauaakaan kun lähti lappu keittiölle.

Yksi kauhun paikka itselle oli aina vankilan parturi. Tuomion vuoksi ei vaihtoehtoja tuolloin ollut, niin oli tyydyttävä usein siedettävään. Lopputulos oli kaikkea muuta kuin hyvä. Kun lomat alkoivat pelata, olikin aika ensimmäinen osoite parturi. Varmaankin jo 20 vuotta on voinut ottaa vankilan parturissa jopa hiusten värjäyksen.
Tuolloin vankilan kanttiinissa oli vielä Jymy tupakkaa. Vihreä Norttikin on melkoista, saati sitten Jymy. Heillekin oli oma ostajakunta. Varastaminen vankilan kanttiinissa toimi seuraavasti. Kanttiinissa oli ennen ostoja vangin kanssa sovittu, mitä laittaa pöytään. Kun siinä suhteellisen nopeasti kaikki meni, ei valvova vartia tai talousmestari ollut ajan tasalla. Kun pyysi kaksi Nessiä, vanki laittoi pöytään kolme, joista vain kaksi perittiin. Tässä yhteydessä Nessi on vain esimerkki.

Jollakin oli tapana kulkea kongin keskellä olevaa teräsverkkoa kävellen verkolla. Ihmettelen kun kukaan vartia ei kiinnittänyt asiaan huomiota, oli rytinä sen verran kovaa. Nykyään lie kaikista poistettu tai jotenkin peitetty tuo keskiosa. Kakolassa oli punaiset läpät.

Muuan kova shakin pelaaja sai pikkusen ennen siviliin lähtöä haasteen erään kaupungin raastuvanoikeuteen. Pidin miestä tuttuna ja kysyin syytä moiseen, ei kertonut. Johonkin kauppaan oli mennyt asioimaan ja jonkinlainen kahakka siellä oli tullut. Eihän normaalissa kaupankäynnissä pienehkössä kaupassa näyteikkuna mene rikki, eikä kauppias tule pistoolin kanssa hässäkkään. Aika oli 70- luvun loppua. Shakkimies ei nähnyt itsessään mitään vikaa, totesi vaan; olisi myynyt suosiolla sen kaljapullon, niin ei olisi tapahtunut mitään. Shakkimies totesi minulle: Korkataanko jos nähdään sivilissä. Näinkin rautatieaseman postinpuoleisessa päässä, mutta Shakkimies tiiraili vaan sätkä suussa ja pujahti asematunneliin.

Toinen herrasmies meni keskikokoisen kaupungin terveyskeskukseen. Kaikki ei mennyt hänen suunnitelmien mukaan ja herrasmiestä alkoivat häätämään ulos. Ei suostunut lähtemään ja pari suurikokoista lääkintävahtimestaria alkoi avittaa poistamista. Siitä herrasmies suuttui ja alkoi harata vastaan. Poliisit tulivat pillit päällä ja se oli kuin vettä myllyyn. Pari lääkintävahtimestaria ja 2- 3 poliisia paini ukon kanssa ja vastaanotolle jonottavat ihmiset saivat katsella näytelmää. Kysyin jälkeenpäin, mitä ne. Olivat kuulemma kauhuissaan. Paini jatkui ja poliisit tilasivat lisävoimia. Ennen niiden tuloa kuitenkin saivat ukon raudoitettua ja vietyä autoon. Myöhemmin asian ratkaisi käräjäoikeus ja vankeutta tuli.

Kakolassa ratsasivat yhden taitavan kantelijan tavaroita taloon tullessa. Ratsaava vartija etsiessään ja katsoessaan tavaroita repäisi almanakan kannen irti. Mies sanoi pampulle; myöhemmin tulee haaste. Vartija tokaisi hädissään; sehän oli vahinko. Kantelijavanki sanoi; ratkaiskoon sen käräjäoikeus.

Kun vanki ei tule lomalta takaisin, puhuvat vankikarkuriksi. Mielestäni se ei ole karkuruutta vaan lomille jäänti.