Sinne osui vuoden 1998 lopulla helvetinmoinen (siihen aikaan) Loton jättipotti. Yli 20 miljoonaa markkaa!
Demarit ovat tunnetusti käsi toisen taskussa. Niin tämäkin. Tasku oli tällä kertaa todella antoisa. Kunnes käry kävi. Onhan lottovoitto syntyä Suomeen - tai ainakin kuulla mitä juvalaisella kioskilla puhuttiin:
esaimaa.fiYli 20 miljoonan markan lottovoitto johti tragediaan vuosituhannen vaihteessa, kun pikkukunnan paikallispoliitikko huijasi puolet jättipotista itselleen
Tunnettu juvalainen kunnanvaltuutettu petkutti suurvoittajalta yli kymmenen miljoonaa markkaa.
Historia tuntee lukuisia tapauksia, joissa käden ulottuville osunut äkkirikastumisen tilaisuus johtaa rikollisiin tekoihin.
Seuraukset voivat olla vakavia. Joskus traagisiakin.
Juvalla vuonna 1999 paljastunut suuri lottohuijaus rikkoi ihmisten välejä, pilasi arvostetun luottamushenkilön maineen ja johti lopulta suureen henkilökohtaiseen murhenäytelmään.
Tapanina tärähti 21 vanhaa miljoonaa
Tapaninpäivänä, 26. joulukuuta 1998 jysähti lottoarvonnassa eteläsavolaisittain isosti.
Yhdestä lottokupongista löytyi tismalleen oikea rivi, numerot 13, 14, 20, 21, 29, 30 ja 36.
Se tiesi omistajalleen 21 547 492 markan voittosummaa.
Kyseessä oli siihen saakka toiseksi suurin suomalainen loton jättipotti. Nykyrahassa Veikkaus ilmoittaa sen arvoksi noin 3,6 miljoonaa euroa.
Uudenvuodenaaton Länsi-Savo -lehti tiesi kertoa, että voittajat olivat ilmoittautuneet ja tulossa hakemaan porukkapelinsä voittoa.
Sitä ei paljastettu, mistä äkkirikastuneet olivat kotoisin. Pian Juvalla kuitenkin oli yleisesti tiedossa, että iso potti oli osunut paikkakunnalle.
Valtava rahasumma lunastettiin 18. tammikuuta.
Siitä alkoi keriytyä auki valhe- ja rikosvyyhti. Asiat eivät olleet alkuunkaan niin kuin ne aluksi näyttivät olevan.
Huijari tarttui tilaisuuteen R-kioskilla
Juvalainen entinen kunnallispoliitikko Matti Kärkkäinen muistaa tapauksen hyvin, koska joutui seuraamaan sitä erittäin läheltä.
Lottovoittaja, tuolloin 71-vuotias juvalainen nainen, on hänen Lea-vaimonsa täti.
Etelä-Saimaa ei kerro voittajan oikeaa nimeä hänen yksityisyytensä suojaamiseksi, vaan hänestä käytetään nimeä Kaarina.
– Eihän me edes aluksi uskottu, että Kaarina oli lotossa voittanut ennen kuin hän kertoi että oli lähdössä Veikkauksen pääkonttorille hakemaan rahoja, Kärkkäinen muistelee.
Kaarina lähti Juvan keskustan R-kioskille voittoisan onnenkuponkinsa kanssa kysymään, miten saisi rahat lunastetuksi itselleen.
Silloin lottohuijari, 62-vuotias juvalainen nainen iski.
– Kaarina oli ollut kioskin luukulla. Tämä nainen oli sattunut olemaan hänen takanaan ja kuullut keskustelun.
– Hän oli houkutellut Kaarinan autoonsa ja väittänyt hänelle, ettei noin isoa summaa pysty hakemaan yksin, vaan että siihen tarvitaan muitakin ja vielä kirjallinen sopimus asiasta, Kärkkäinen sanoo.
Nimi paperiin vei puolet lottovoitosta
Hyväuskoinen Kaarina luotti 62-vuotiaan naisen sanaan.
Hyväuskoinen Kaarina luotti pahaksi onnekseen 62-vuotiaan sanaan. Naiset olivat tuttuja keskenään, koska Kaarina oli käynyt naisen järjestämällä risteilyllä.
Nainen oli myös paikkakunnalla yleisesti tunnettu henkilö, sillä hän oli aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa, SDP:n edustajana sekä kunnanvaltuustossa että -hallituksessa.
Hän oli myös kirkkovaltuuston jäsen ja äänestysalueen vaalilautakunnan jäsen.
Kaarina kirjoitti nimensä naisen laatimaan paperiin, joka osoittautui Loton porukkasopimukseksi.
Sopimuksella voidaan määritellä, ketkä ovat osallisia voittoon, mutta se tehdään yleensä etukäteen.
Asiakirjojen käsittelemiseen tottumaton Kaarina ei kuitenkaan osannut epäillä naisen sanaa ja niinpä tuli laadituksi jälkikäteinen porukkasopimus.
Se todisti 21,5 miljoonan markan voittosumman jakautuvan niin, että vain puolet menisi Kaarinalle ja toinen puolisko, yli kymmenen miljoonaa markkaa, 62-vuotiaalle naiselle ja hänen tuolloin 34-vuotiaalle pojalleen.
Kaarinalta pimitettiin allekirjoitushetkellä osa paperista. Erityisesti se osa, josta kävi ilmi, miten rahat jaettaisiin.
– Nainen oli vannottanut Kaarinaa, ettei erityisesti minulle saa kertoa koko asiasta yhtään mitään.
Veikkauksessa ei osattu epäillä
Kaarina, nainen ja hänen poikansa kävivät lunastamassa voiton Veikkauksen pääkonttorista 18. tammikuuta.
Rahat siirrettiin kolmikon ilmoittamille tileille, koska paperit näyttivät olevan kunnossa.
– Olemme toimineet niiden dokumenttien mukaan, jotka meille on annettu. Kaikki oli muodollisesti ja asiallisesti kunnossa.
– Ei ollut mitään syytä epäillä mitään, korosti Veikkauksen lakimies Carl Henrik Nyberg haastattelussa, joka julkaistiin 11.3.1999, kun huijaus oli jo tullut ilmi ja Juvalla velloi valtava huhumylly asian tiimoilta.
Voittajan huhuttiin muun muassa olevan kaukomatkalla. Todellisuudessa mieleltään herkkä nainen oli sukulaisten luona, piilossa ja suojassa muun muassa iltapäivälehtien haastattelupyynnöiltä.
– Haluamme, ettei hänen mielenrauhaansa turhaan järkytetä ja että hänellä on turvallinen olo, kertoi Lea Kärkkäinen silloin Länsi-Savo -lehdelle.
Velan maksuja ja autokauppoja
Vaikka Veikkauksessa huijaus menikin läpi, Juvalla alkoivat hälytyskellot soida välittömästi.
– Kaarinalla oli siihen aikaan miesystävä. Hän kertoi meille, että tällainen porukkasopimus on ja sen mukaan on rahat jaettu.
– Me olimme Lean kanssa varmoja siitä, ettei mitään porukkasopimusta voinut olla olemassakaan ja menimme poliisin puheille, Kärkkäinen sanoo.
Poliisi aloitti tutkinnan törkeästä petoksesta. Asiasta nostettiin myös siviilikanne, jolla pyrittiin saamaan Kaarinalle kuuluvat rahat hänelle takaisin sopimusteitse. Huijattu summa asetettiin vakuustakavarikkoon.
Rikoksesta epäillyt 62-vuotias sekä hänen poikansa yrittivät tarjota aluksi sopimusta, jossa rahoista olisi palautettu vain osa. Siihen sukulaiset eivät suostuneet.
Kaarinan osalta tarinassa on onnellinen loppu.
– Rahat saatiin kyllä lopulta takaisin.
– He jäivät kylläkin velkaa, sillä he olivat ehtineet maksaa omia velkojaan ja tilata kolme autoakin, mihin kului noin 600 000 markkaa, muistelee Kärkkäinen.
Oikeusjuttu raukesi naisen kuolemaan
Juvan lottohuijaus sai suurta valtakunnallista mediahuomiota, kun asia maaliskuussa tuli laajemmin ilmi.
Sanomattakin oli selvää, että Juvalla tätäkin tapausta pidettiin melkoisena häpeänä kunnan maineelle.
Paine oli kova myös syytetyille.
– Tämä nainen reagoi todella vahvasti siihen, että hänen maineensa paikkakunnalla oli mennyt, muistelee Kärkkäinen, joka samaan aikaan toimi itsekin Juvan kuntapolitiikassa.
Nainen joutui luopumaan kunnallisista luottamustehtävistään.
Rikosjuttu eteni pääsyytetyn osalta syyteharkintaan, mutta syytettä ei ehditty koskaan nostaa, kun nainen kuoli äkillisesti kotonaan huhtikuussa 1999. Tapahtumaan ei osoitettu liittyneen rikosta.
Hän oli ehtinyt ennen kuolemaansa palauttaa rahat Kaarinalle.
Poika sopi asiat ja vapautui syytteistä
34-vuotias poika tunnusti poliisille, että porukkasopimus tehtiin vasta sitten, kun voitosta oli jo tieto ja että hänen äitinsä oli häntä pyytänyt porukkaan mukaan.
Hänen osaltaan juttu päättyi heinäkuussa 1999 tehtyyn syyttämättäjättämispäätökseen.
Juvan johtava kihlakunnansyyttäjä Aarne Hänninen perusteli ratkaisuaan sillä, ettei pojan osalta esitetty selvitystä, että hän olisi erehdyttänyt tai erehdystä hyväksi käyttäen sopimusta tehdessään syyllistynyt rikokseen.
Poika sopi myöhemmin asiat Kaarinan kanssa. Hän muutti pois Juvalta tapahtumien jälkeen.
Kaarinalle kävi lopulta oikein hyvin
Nyt 93-vuotias Kaarina asuu edelleen Juvalla ja elää hiljaista ja rauhallista elämää omassa kodissaan, jonka hän aikoinaan hankki lottovoittorahoilla.
– Se voitto kyllä meni niin oikeaan paikkaan kuin mennä saattaa. Kaarina oli lähtöisin vaatimattomista oloista eikä hänellä aikaisemmin ollut omaa asuntoa ollutkaan.
– Voittorahoilla hän sitten pääsi matkustelemaankin. Ainakin kerran vuodessa hän jossakin reissussa kävi, Kärkkäinen sanoo.
4.1.2021 17:00