Sorjonen kirjoitti:Suomessa on ollut 5-10 kuolemaan johtanutta teräaseella tehtyä surmaa , joissa motiivina on ollut koulukiusaamisongelmat. Kiusaaminen löytyy motiivina seuraavista ampuma-aseilla tehdyistä teoista:
- Raumanmeri 1989 (2 uhria)
- Myyrmanni 2002 (7 uhria, tekijä ml.)
- Jokela 2007 (9 uhria, tekijä ml.)
- Kauhava 2008 (11 uhria, tekijä ml.)
Mielestäni yksi iso ongelma Suomessa tämän viimeisen 10 vuoden aikana on ollut se, että koulukiusatuksi tuleminen on hyvin vahvasti samaistettu näihin koulusurmiin. On ikään, kuin vedelty yhtäsuuruusmerkkejä kouluampujien ja kiusatuksitulleiden väliin.
Faktahan on se, että noin puolet suomalaisista kokee jossain vaiheessa elämäänsä jonkinlaista koulukiusaamista, tai työpaikkakiusaamista ja 15-20% suomalaisista joutuu jossain vaiheessa koulukiusatun rooliin. Nämä kiusatut eivät kuitenkaan ratkaise ongelmaansa tappamalla satunnaisia ihmisiä. On hyvin harvinaista, että kiusattu edes ajatuksen tasolla miettii koulusurman toteuttamista.
Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisissa oli taustalla kiusatuksitulemista, mutta lopullinen kouluampumiseen päätyminen oli varmasti useiden tekijöiden summa. Esimerkiksi Pekka-Eric Auvisella oli selvästi jokin kehittymässä oleva persoonallisuushäiriö, eikä psyykenlääkkeiden vaikutustakaan voida sulkea pois. Lopullinen päätös syntyi ilmeisesti nettiromanssin päättymisen seurauksena...
Saaren kohdalla Auvisen teon kopiointi oli keskeisessä asemassa.
Merkittävää on, että kumpikaan näistä ampujista ei ollut kiusattuna silloisessa koulussaan. Ainakaan merkittävästi. Auvisen taustoista tiedetään, että hän oli pahasti kiusattu ylä-asteella, mutta lukiossa ei enää niinkään. Silti Auvinen ampui lukiossaan, luokion viimeisenä vuonna täysin satunnaisia ihmisiä.
Myös Saaren taustoista tiedetään, että häntä kiusattiin ylä-asteella ja ammattikoulussa, mutta ammattikorkeakoulussa, jossa hän toteutti ampumisen, häntä ei kiusattu. Saarikin ampui täysin satunnaisia ihmisiä.
Jos itse olisin kostanut kiusatuksitulemiseni, olisi se kohdistunut vain kiusaajiin, eikä kosto olisi tapahtunut julkisella paikalla. Kiusaajia oli matkan varrella ehkä 15-20 henkeä.
Kiusaajien lisäksi minulla ei ole ollut koskaan kaunoja ketään muita oppilaita/opiskelijoita kohtaan. Enemmistö ihmisistä oli kuitenkin mukavaa porukkaa, joista tykkäsin, enkä näin voi käsittää, että joku kostaa kiusatuksi tulemisen ampumalla satunnaisia ihmisiä.
Henkilö, joka tappaa satunnaisia ihmisiä, on aina joko psyykkisesti sairas, tai hänellä on persoonallisuushäiriö. Normaali ihminen ei näin tee.
Sekä media, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat tehneet vielä kouluampumisiakin moninverroin pahemman rikoksen, vähättelemällä ampujien mielenterveysongelmia puhumalla mm. "masennuksesta" ja "paniikkihäiriöstä".
Tällaisella vähättelyllä on iso rooli siinä, että on alettu vetämään yhtäsuuruusmerkkejä koulukiusattujen ja kouluampujien välille ja masentuneiden ja kouluampujien välille.
Ja kaikki tämä kouluampujien ongelmien vähättely johdetaan itseasiassa psyykenlääkkeitä valmistavien lääketehtaiden taholta. Lääketehtaiden suuri suunnitelma on velvollistaa masentuneet ja koulukiusatut käyttämään psyykenlääkkeitä sillä perusteella, että masentuneet ja koulukiusatut olisivat potentiaalinen uhka yhteiskunnalle, mikäli he eivät käytä näitä lääkkeitä.
Tiina kirjoitti:Kiusaamiseen ei ole ratkaisua...koska niin kauan kuin on ihmisiä, on kiusaamistakin.
Ihmiset nyt ei vaan yhtäkkiä ja hokkuspokkus muutu hyviksi.
Ihmiset eivät itseasiassa kiusaa, mutta persoonallisuushäiriöiset kiusaavat. Ihmiset ovat hyviä, persoonallisuushäiriöiset eivät ole hyviä. Ongelma on siinä, että ihmiset eivät halua hyväksyä näitä tosiasioita.
Persoonallisuushäiriöiset propagoivat pitkin mediaa, sosiaalista mediaa ja oppilaitoksia, että ihmiset kiusaavat ja ihmiset ovat pahoja ja näin vastuu heidän tekemisistään siirtyy syyttömille ja heidän tekonsa normalisoituvat, eikä heidän toimintaansa täten voida puuttua. Tämä on heidän voittokulkunsa salainen resepti.
Kiusaamiseen tulee pystyä puuttumaan ja tulee hyväksyä se, että kiusaajilla on vaikeita mielenterveysongelmia, joihin ei ole olemassa pätevää hoitoa. Ongelmia, jotka ovat vieläkin vaikeampia, kuin kouluampujien ongelmat.
multsi kirjoitti:Kiusaamisesta on puhuttu niin pitkään kuin ja muistan ja varmaan kauan sitä aiemminkin.
Lapset ikävä kyllä kiusaavat toisiaan, enkä keksi oikein mitään millä se saataisiin loppumaan. Syyksi kun riittää mikä tahansa muotista poikkeava käytös tai ominaisuus. Liian hyvä koulumenestys, rumuus, vaatteet, silmälasit, alipaino, ylipaino, haju, vanhempien ammatti tms ihan mikä vain asia. Lapset ovat tässä kekseliäitä. Vaikka haukkuminen saataisiin loppumaan, niin ketään ei voi pakottaa olemaan kenenkään kanssa, joten eristämiselle on vaikea tehdä myöskään mitään. Toisille lällätteky alkaa päiväkodissa ja päättyy yleensä yläasteen jälkeen. Lapset ovat usein raakoja ja empatiakyvyttömiä.
Jos johonkin voisi puuttua niin kotiolot. Sieltä ne lapset käyttäytymismallinsa ammentavat miten muihin ihmisiin suhtaudutaan.
Ongelma ei ole myöskään lapsissa, tai jossain maagisissa kotioloissa. Toiset lapset ovat vain persoonallisuushäiriöisiä.
Yksi ongelma lienee se, että kiusaamista ei aina oikein kunnolla tunnisteta, tai osata sijoittaa omaan kontekstiinsa.
Kiusaaminen ei ole yleinen, normaalia käyttäytymistä kuvastava ilmiö. Kiusaaminen on yleinen, epänormaalia käyttäytymistä kuvastava ilmiö, joka on normalisoitu.
Kaikki lapset eivät kiusaa. On olemassa pieni määrä lapsia, jotka johtavat kiusaamista ja toimivat kiusaamisen primus motoreina. Nämä lapset saavat usein manipuloitua mukaansa toisia lapsia ja siitä isomman mittakaavan kiusaaminen alkaa. Nämä ovat niitä persoonallisuushäiriöisiä, psykopaattisia, sosiopaattisia, narsistisia lapsia.
Sen sijaan kaikki kiusaamiseen mukaan manipuloidut, kiusaajan liittolaiset eivät ole persoonallisuushäiriöisiä. Enemmistö näistä on ihan tavallisia, normaaleja lapsia, joita kiusaamisen alullepanijat käyttävät hyväkseen.
On myös käsitettävä, että kaikki "kiusaaminen" ei ole kiusaamista. Kahden oppilaan välinen tasavertainen nahistelu ei ole kiusaamista. Lisäksi on olemassa pientä härnäämistä, mitä monet oppilaat saattavat tehdä ja, mikä saattaa kohdistua useisiin muihin oppilaisiin ja tähän voi liittyä jonkinlaista vastavuoroisuutta. Tämäkään ei ole sitä varsinaista pahaa koulukiusaamista.
Amerikoista kantautuu aina silloin tällöin jotain juttuja, että joku tyttö on antanut alastonkuviaan useille pojille, viillellyt itseään ja käyttänyt huumeita. Sitten joku poika julkaisee tytön alastonkuvan internetissä ja tyttö tekee itsemurhan, kertoen syyksi kiusatuksitulemisen... sitten lehdet huutavat kymmenen vuotta sitä, kuinka kiusaaminen tappoi tytön. Näissäkään tapauksissa ei ole ollut kyse kiusaamisesta, vaan "kiusatulla" on ollut pohjalla vaikeita mielenterveysongelmia, mitkä ovat johtaneet lopulta itsemurhaan. Kiusatuksitulemista ei pitäisi samaistaa tällaisiin bimbotapauksiin, eikä näihin kouluampumisiin.
Itse olin aikoinaan koulukiusattu poika. Kiusaaminen tapahtui lähes yksinomaan yhden pojan toimesta. Kiusaamiseen liittyi raakaa pahoinpitelyä, mm. teräaseen käyttöä. Sama poika liikuskeli vapaa-ajalla puukon kanssa kaduilla etsimässä itselleen uhreja. Vei toisia lapsia metsään ja ilmoitti tappavansa nämä puukolla. Syyllistyi läpi kouluaikansa raakoihin pahoinpitelyihin.
Jäi muutaman kerran kiinni teoistaan, mutta aikuiset painoivat pojan tekemiset villaisella.
Tämä poika sai puolet luokastamme mukaan kiusaamiseen, mikä kohdistui ensisijaisesti minuun. Tähän kiusaamiseen liittyi porukasta ulosjättämistä.
Myöhemmin tämä henkilö alkoi harrastamaan rikollista toimintaa, mm. ryöstöjä ja näpistyksiä. Hän myös alkoholisoitui täysin jo murrosikäisenä. Näistä seikoista huolimatta hän on tänä päivänä korkeasti koulutettu corporation shark-teollisuuspsykopaatti ja hän on ollut suhteessa satojen naisten kanssa ja tuhonnut monen naisen elämän.
Läpi kouluajan hän oli läheisissä tekemisissä koulujen rehtorien kanssa. Työpaikoilla on hän hivuttautunut esimiesten puntteja myöten ja armeijassa hän oli yksikköaliupseerina(vääpelin oikeaa kättä vastaava homma), jota kapiaiset hehkuttivat.
Minä sain kerran aivotärähdyksen koulupäivän aikana ja jouduin siksi olemaan pitkään sairaslomalla. Koulu antoi tälle tekijälle viiden minuutin jälki-istunnon. Kun äitini soitti kouluun, koulu nosti rangaistuksen kahden tunnin jälki-istunnoksi.
Koulusta kuitenkin suututtiin äitini yhteydenotosta ja minut jätettiin seuraavana vuonna jokaisena päivänä kahden tunnin jälki-istuntoon siihen asti, kunnes äitini puuttui tilanteeseen. Rankaisemiseni syy oli ollut se, että kiusatuksi tulemiseni ja äitini yhteydenotto kiusaamisen tiimoilta olivat olleet huonoksi joidenkin ihmisten maineelle.
Samaan aikaan jotkut aikuiset alkoivat levittämään minusta täysin mielikuvituksellisia ja perättömiä juttuja(ilmeisesti omaa mainettaan suojellakseen).
Tämä silloinen opettajamme saarnasi lähes viikottain siitä, kuinka kiusatut ovat aina itse syyllisiä kiusatuksitulemiseensa.
Koen, että yhtäsuuruusmerkkien vetäminen koulukiusattujen ja kouluampujien välille on tällaista samankaltaista kiusaamisen peittelemistä ja kiusattujen syyllistämistä.
)