MURHA.INFO

SciFi-leffat ovat ovat makuuni (laaja käsite). Laitan muutamia suosikkejani tähän alle. Huom. kauhu- ja SciFi-elokuvien välillä oleva viiva on usein veteen piirretty. Väliäkös tuolla.

Suosikkejani:

Kuudes Aisti
White Noise
Silmänkääntäjä
Photographing Fairies (vangittu katse tms. suomennos)
Viimeinen yhteys
The Core
The day after tomorrow
Starman
The Thing
Dog Soldiers
28 days later
Time Machine
Deep Impact
Descent

ja monia muita joita en nyt muista.

Outer Limits - sarja
Triffidien paluu - sarja


Juuri aloitan tässä Sunshinea, toivottavasti kotiteatteri toimii (piti vaihtaa piuhoja).



Toimintaleffoja samasta alasta:
X-menit
Hellboy
Sin City

Löytyykö muita alan harrastajia? Kauhuleffoista pidän myös, joskin niistä vielä suurempi osa kuin SciFin vastaavista on roskaa.

Syrjäytymistäni normaalista yhteiskunnasta kuvannee parhaiten mieltymykseni SciFi-maailmaan. Aikaa vain ei tahdo millään riittää tarpeeksi kaikkeen olennaiseen. Minulta on jäänyt viime vuosina monta olennaista elokuvanautintoa kokematta. Hiukan ahdistuneena nyt katselin tuota elokuvalistaa, sillä tunnistin vain pari nimikettä.
Niistä harvoista Hollywood-elokuvista, joita olen ehtinyt viime vuosina katsoa, olen joutunut liki kaikista pettymään. Amerikan meininki painaa lipun liehutuksen, perustuslakijulistuksien ja perinteisten perhearvojen muodossa paikalle vuosituhansienkin kuluttua elokuvissa. Erityisiä inhon väristyksiä minulle kuitenkin aiheutti Time Machine:n uusi elokuvaversio. Alkuperäinen tarina filosofisia pohdiskelevasta 1800-luvun Britti herrasmiehestä puhekyvyttömien lammas- ja petoihmisten mystisessä maassa oli muutettu Indiana Jonesin seikkailutarinaksi. Lisäksi Jones vielä pelasti alistetun kansan pahoilta vapauden vihollisilta ja loi pohjan uudelle vapaalle yhteiskunnalle. (Yhdysvaltain lippu oli jotenkin maltettu jättää pois)
Aivan erityisen positiivisen yllätyksen sen sijaan toi Apinoiden Planeetan uudelleen filmatisointi. Alkuperäinen oli klassikko mestariteos, jossa ei oltu syyllistytty juuri millekkään Amerikan kliseelle, joten epäonnistumisen riski oli valtaisa. Uudessa versiossa päästiin juuri riittävän kauaksi alkuperäisestä, ettei uutta ja vanhaa tarvitse punnita samalla vaa'alla, mutta tarinan olennaiset tekijät oli saatu pidettyä silti kasassa. Loppukohtauksen merkitys ja selitys jäi täysin avoimeksi, mutta sen olen yrittänyt unohtaa. Vaikka - tietysti - tässäkin elokuvassa kauhun tasapaino muuttui lopuksi uudeksi vapaaksi ja tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi, sankarin pidettyä puheen massalle. Ison budjetin elokuvaa ei Yhdysvalloissa ilmeisesti saa tehdä ilman tällaista kohtausta.

Ja lopuksi: En tiedä pitäisikö sitä täällä tunnustaa, mutta StarGåte on ihan helvetin hyvä telkkarisarja.

lukkomaisteri kirjoitti:
Ja lopuksi: En tiedä pitäisikö sitä täällä tunnustaa, mutta StarGåte on ihan helvetin hyvä telkkarisarja.

Heh, itse juuri kanssa mietin tuon tunnustamista kanssa. Tosin pikemminkin lämpeän sille spinoffille eli Atlantikselle. Mahtava sarja!

Hyvää analyysiä Lukkosepältä.. kröhöm maisterilta siis.

Itse harvoin jaksan etsiä metaforia, varsinkaan poliittisia sellaisia, elokuvista. Sanottiinhin sitä jo ennen muinoin jotta "on epäkohteliasta etsiä tarinasta porsaanreikiä". Viihde viihteenä, joskin tuo Time Machine oli sieltä heppoisemmasta päästä. Aiheena kuitenkin verraton. Kirjoittajana taisi olla itse maestro H.G.Wells. Ajassa matkustamisesta parhaita teoksia taisi olla "Itse Jumalat"/Isac Asimov. Ton robottileffan pilasi täydellisesti tuo Will Smith typerine sketseineen. Sama koskee tuota elokuvaa ID. Tässä taisi pilaajana oll Wesley Snipes, ellen väärin muista.

Noh asiaan takaisin eli SciFiin. Babylon-sarjalla oli vankka kannattajakuntansa. Muistan katsoneeni sarjaa toisella silmällä ja sen loppuvaiheessa yllättyneeni erittäin rohkeista ja vaikuttavista juonenkäänteistä.

Babylon oli kunnollista ja ehtaa avaruusoopperaa. Star Trek meininkiä, mutta riittävällä toiminnalla ja vähemmän nössöillä henkilöillä. Taisin katsoa liki kaikki jaksot. Tosin palatakseni Amerikkalaisia arvoja korostaviin pitkäpiimäisiin moraalinkohotuspuheisiin, niitä taidettiin viidennellä Babylon asemalla pitää kaksi jaksossa. Mutta kokonaisuus oli varsin mukavaa kevyehköä ajanvietettä.

Outer limitsiä on mulla tollaset 40 jaksoa. Taso vaihtelee suuresti, mutta välillä sieltä tulee suorastaan riemastuttavan synkkiä tulevaisuudenkuvauksia...

StargÅte!

Niissä on todella ollut varsin vaihteleva taso. Erityisesti mieleeni on jäänyt jakso, jossa perhe herää azmulla ja huomaa, että talo on peitetty teräskuorella ja lämpötila nousee koko ajan. Perheen hämmennys on suuri, ja he koettavat eri keinoin paeta talosta samalla kun pohtivat, mistä voisi olla kyse. Loppu jaksosta, lämpötilan noustua jo sietämättömäksi, taloon alkaa tulvia paksua makealta haisevaa kirkasväristä "laavaa". Lopulta perhe uupuu yläkertaan.
Jakso päättyy, kun pikku tyttö nostaa nukkekotinsa ilmanvaihto kuilusta ja huutaa äideillleen, että isoveli oli piilottanut hänen nukkekotinsa, ja unohtanut tikkukaramellinsä saamaan paikkaan. Nyt tikkukaramelli oli sulanut ja valunut talon sisään sotkien kaikki paikat.
Vähintään omituinen, mutta kerrassaan riemastuttava jakso ja koko sarja

Ellei se sittenkin ollut Ray Bradburyn novelleista tehdyssä sarjassa, joka oli kovin Outer Limit:sin kaltainen

Tuo oli englanninkielisestä Scifi-sarjasta, nimeä en nyt muista. Vuokrasin aikanani videopätkän missä tuo sama oli. Se oli sitä aikaa kun joka lafkalla oli kiire laittaa eri sarjoja nopeasti leikattuna kasetille. Jengi vuokrasi leffoja hullun lailla. Kasarin puolivälistä loppupuolelle siis.
Ihan hauska pätkä tuo.

Katsoin juuri loppuun "Sunshinen". Ihan asiallinen pätkä. Suosittelen. Arvosana 7/10, enempää paljastamatta.

Outer Limitistä minulle on jäänyt mieleen tuo Larry Nivenin novellista kirjoitettu osa missä yksinäinen tähtitieteilijä huomaa kuun olevan omituisen kirkas. Nopea päättelyketju paljastaa Aurigon muuttuneen supernovaksi ja toisen puolen maapallosta olevan jo tuhkana. Hän päättää pyytää ihastustaan ulos, nyt jos ei koskaan....=) Aikaa oman pallonpuoliskon kohdan tuhoutumiseen oli jotakuin 6-7 tuntia.

Huomasin ainakin 7-8 elokuvaa mitä olen myös itse katsonut ..
*tunnustauduttava*

Noh, katsoin nyt vihdoin tuon Vihreän Mailin. Hieman pitkähkö, eikä dramaturgisesti tarpeeksi kohoava, mutta hyvästä tunnelmasta annan arvosanaksi 7/10.

Minä taas puolestani pidin Vihreästä Mailista kovastikkin

Olipa positiivinen yllätys elokuva White Noise 2 - Into the light.

Yleensähän jatko-osat ovat huonoja, mutta tämä oli poikkeus. Ei silti, pidin kyllä ensimmäisestäkin osasta, vaikka sitä haukuttiin.

Hyviä scifejä: Bladerunner, Kaksitoista apinaa, Tarkowskin Solaris, Vyöhyke, ja onhan noita, vaikka kuinka. Olen Lukkomaisterin lailla erittäin allerginen jenkkien hengenkohotus-scifeille, vaikka nekin on tullut yleensä katsottua.

Ai niin, Total Recall oli myös muistaakseni maininnan arvoinen.