Nimismiehen murhayritys 1951 - tekijänä poliisisurmaaja
Lähetetty: Ke Touko 10, 2017 8:33 pm
Ajattelin aluksi laittaa tämän Muut rikokset -osioon. Kun sitten kävikin ilmi, että tekijä oli jo ennen näitä kuvattuja tapahtumia surmannut poliisin, päätin laittaa tämän tänne Henkirikosten osastolle (periaatteella murha on vakavin rikos). Jos joku on eri mieltä alustuksen paikasta, niin pyytäköön ylläpitoa siirtämään tämän oikeaan osoitteeseen. Poliisisurmasta on toki alustuksessani aika vähän tietoa, mutta joku tietävä voi täydentää.
Nimismies murhan yrityksen kohteena
Tämän alustuksen tapahtumat sijoittuvat Petäjävedelle. Ne lähtivät käyntiin syksyllä 1950, jolloin pientilan omistaja Paavo Lahnala joutui kahdesti pontikkatakavarikon kohteeksi. Lahnalan sanottiin vastustaneen kahta poliisia näiden viedessä häntä putkaan. Vastavuoroisesti Lahnala väitti poliisien pahoinpidelleen häntä putkassa. Pontikkajuttua puitiin jossain välissä käräjillä, mutta tuomiota ei annettu, vaan käsittelyä lykättiin. Lahnala puolestaan suunnitteli oikeusjuttua poliiseja vastaan.
Keskiviikkona 21.2.1951 Lahnala meni Petäjäveden nimismiehen kansliaan esittelemään joitain pontikkajuttuun liittyviä papereita. Lahnala halusi, että joitain uusia todistajia kuultaisiin. Nimismies tarkasti paperit, mutta asialle ei muuten tehty tässä vaiheessa mitään.
Seuraavana päivänä Lahnala meni uudelleen nimismiehen toimistolle erään henkilön kyyditsemänä. Tämä autonkuljettaja kertoi myöhemmin, että Lahnalalla oli ollut mukanaan pistooli, ja että Lahnala olisi halunnut kokeilla sitä ajon aikana. Kuski kuitenkin kielsi pyssyleikit.
Nimismiehen virkahuoneessa Lahnala otti selkärepustaan joitakin papereita ja antoi ne nimismiehelle. Tämän kumartuessa niitä lukemaan Lahnala otti esiin 6.35 kaliiberisen pistoolin ja tähtäsi nimismiestä ohimoon. Kuului napsahdus, mutta ase ei jostain syystä lauennut.
Nimismies ei jäänyt odottamaan uusintayritystä, vaan kävi Lahnalan kimppuun. Paini oli niin rajua, että toimiston ikkuna särkyi. Huoneessa oli myös nuori kanslistinainen, joka auttoi nimismiestä saamaan Lahnalalta aseen pois. Nimismies syöksyi ulos hälyttämään apua. Sillä välin Lahnala otti puukon ja hyökkäsi kohti kanslistia. Tämä kuitenkin väisti puukoniskun livahtamalla Lahnalan kainalon alta karkuun.
Lahnala ei jäänyt odottamaan virkavaltaa, vaan otti nimismiehen seinällä olleen takavarikoidun pistoolin, joka oli samanlainen kuin hänen pistoolinsa. Tällä aseella Lahnala päätti päivänsä ampumalla itseään ohimoon. Hän oli kuolleessaan 50-vuotias. Itsemurha ei kuitenkaan ollut hetken mielenjohteesta syntynyt ajatus. Nimismiehen pöydältä nimittäin löytyi Lahnalan kirjoittama kirje perheelleen, jossa hän kertoi lähtevänsä matkalle ”tuntemattomia kohtaloita kohti”. Kirjeestä kävi ilmi myös, että nimismiehen surma oli suunniteltu, joskin se jäi nyt toteutumatta.
Aikalaislehdet, varsinkin paikallislehdet, kirjottivat nimismiehen murhayrityksestä paljon. Lahnalan tunteneiden mukaan Lahnala oli ollut nuoresta alkaen outo. Tapaus ei ollut Lahnalan ensimmäinen väkivaltarikos: Aamulehti (23.2.1951) kirjoitti, että Lahnala oli ”noin 20 vuotta sitten surmannut kotiseudullaan poliisin ja kärsinyt siitä saamansa rangaistuksen”. Samainen lehti kertoi 24.2.1951 lisätietona, että Lahnala oli surmannut poliisin lyömällä tätä seipäällä takaapäin. Äsken mainittu lähde uutisoi myös, että Lahnala oli nimismiehen lisäksi hautonut kostoa muitakin poliisiviranomaisia kohtaan. Hänen kerrottiin jopa hiiviskelleen erään konstaapelin ikkunan takana.
Aiempi poliisisurma
Lahnalan suorittama poliisisurma löytyy Ralf-Erik Sjöströmin kirjasta In memoriam 1917-2007: virantoimituksessa surmatut poliisit. Teko oli tapahtunut Petäjävedellä Kolun tilalla erään juhlatilaisuuden aikana 3.12.1923, uhrin nimi oli Juho Emil Marttinen. Teon motiivina oli kosto viinaan liittyvästä jutusta (tuolloin Suomessa oli voimassa kieltolaki). Marttinen oli kirjan mukaan ”tunnettu raittiusmies” ja Lahnala oli sen saanut tuta. Tekohetkellä 22-vuotiaan Lahnalan sukunimi on kirjassa muodossa Lahnalahti. Ilmeisesti kirjoitusvirhe kyseessä, sillä mitään muuta kuvaukseen sopivaa poliisisurmaa kirjasta ei löytynyt. Kirja ei mainitse Lahnalan saaman rangaistuksen pituutta. Saiko elinkautisen (josta armahdettiin) vai pääsikö varttihullun papereilla määräaikaisella tuomiolla?
Nimismiehen surmayrityksestä on kirjoitettu viime vuoden puolellakin Petäjävesi-lehdessä (8.6.2016).
Nimismies murhan yrityksen kohteena
Tämän alustuksen tapahtumat sijoittuvat Petäjävedelle. Ne lähtivät käyntiin syksyllä 1950, jolloin pientilan omistaja Paavo Lahnala joutui kahdesti pontikkatakavarikon kohteeksi. Lahnalan sanottiin vastustaneen kahta poliisia näiden viedessä häntä putkaan. Vastavuoroisesti Lahnala väitti poliisien pahoinpidelleen häntä putkassa. Pontikkajuttua puitiin jossain välissä käräjillä, mutta tuomiota ei annettu, vaan käsittelyä lykättiin. Lahnala puolestaan suunnitteli oikeusjuttua poliiseja vastaan.
Keskiviikkona 21.2.1951 Lahnala meni Petäjäveden nimismiehen kansliaan esittelemään joitain pontikkajuttuun liittyviä papereita. Lahnala halusi, että joitain uusia todistajia kuultaisiin. Nimismies tarkasti paperit, mutta asialle ei muuten tehty tässä vaiheessa mitään.
Seuraavana päivänä Lahnala meni uudelleen nimismiehen toimistolle erään henkilön kyyditsemänä. Tämä autonkuljettaja kertoi myöhemmin, että Lahnalalla oli ollut mukanaan pistooli, ja että Lahnala olisi halunnut kokeilla sitä ajon aikana. Kuski kuitenkin kielsi pyssyleikit.
Nimismiehen virkahuoneessa Lahnala otti selkärepustaan joitakin papereita ja antoi ne nimismiehelle. Tämän kumartuessa niitä lukemaan Lahnala otti esiin 6.35 kaliiberisen pistoolin ja tähtäsi nimismiestä ohimoon. Kuului napsahdus, mutta ase ei jostain syystä lauennut.
Nimismies ei jäänyt odottamaan uusintayritystä, vaan kävi Lahnalan kimppuun. Paini oli niin rajua, että toimiston ikkuna särkyi. Huoneessa oli myös nuori kanslistinainen, joka auttoi nimismiestä saamaan Lahnalalta aseen pois. Nimismies syöksyi ulos hälyttämään apua. Sillä välin Lahnala otti puukon ja hyökkäsi kohti kanslistia. Tämä kuitenkin väisti puukoniskun livahtamalla Lahnalan kainalon alta karkuun.
Lahnala ei jäänyt odottamaan virkavaltaa, vaan otti nimismiehen seinällä olleen takavarikoidun pistoolin, joka oli samanlainen kuin hänen pistoolinsa. Tällä aseella Lahnala päätti päivänsä ampumalla itseään ohimoon. Hän oli kuolleessaan 50-vuotias. Itsemurha ei kuitenkaan ollut hetken mielenjohteesta syntynyt ajatus. Nimismiehen pöydältä nimittäin löytyi Lahnalan kirjoittama kirje perheelleen, jossa hän kertoi lähtevänsä matkalle ”tuntemattomia kohtaloita kohti”. Kirjeestä kävi ilmi myös, että nimismiehen surma oli suunniteltu, joskin se jäi nyt toteutumatta.
Aikalaislehdet, varsinkin paikallislehdet, kirjottivat nimismiehen murhayrityksestä paljon. Lahnalan tunteneiden mukaan Lahnala oli ollut nuoresta alkaen outo. Tapaus ei ollut Lahnalan ensimmäinen väkivaltarikos: Aamulehti (23.2.1951) kirjoitti, että Lahnala oli ”noin 20 vuotta sitten surmannut kotiseudullaan poliisin ja kärsinyt siitä saamansa rangaistuksen”. Samainen lehti kertoi 24.2.1951 lisätietona, että Lahnala oli surmannut poliisin lyömällä tätä seipäällä takaapäin. Äsken mainittu lähde uutisoi myös, että Lahnala oli nimismiehen lisäksi hautonut kostoa muitakin poliisiviranomaisia kohtaan. Hänen kerrottiin jopa hiiviskelleen erään konstaapelin ikkunan takana.
Aiempi poliisisurma
Lahnalan suorittama poliisisurma löytyy Ralf-Erik Sjöströmin kirjasta In memoriam 1917-2007: virantoimituksessa surmatut poliisit. Teko oli tapahtunut Petäjävedellä Kolun tilalla erään juhlatilaisuuden aikana 3.12.1923, uhrin nimi oli Juho Emil Marttinen. Teon motiivina oli kosto viinaan liittyvästä jutusta (tuolloin Suomessa oli voimassa kieltolaki). Marttinen oli kirjan mukaan ”tunnettu raittiusmies” ja Lahnala oli sen saanut tuta. Tekohetkellä 22-vuotiaan Lahnalan sukunimi on kirjassa muodossa Lahnalahti. Ilmeisesti kirjoitusvirhe kyseessä, sillä mitään muuta kuvaukseen sopivaa poliisisurmaa kirjasta ei löytynyt. Kirja ei mainitse Lahnalan saaman rangaistuksen pituutta. Saiko elinkautisen (josta armahdettiin) vai pääsikö varttihullun papereilla määräaikaisella tuomiolla?
Nimismiehen surmayrityksestä on kirjoitettu viime vuoden puolellakin Petäjävesi-lehdessä (8.6.2016).