MURHA.INFO

Kiinnitin tuossa huomioni taas kerran siihen miten eri tavalla rikoksista ja lähinnä niiden tekijöistä sekä tekopaikoista kirjoitetaan. Tottahan on, että yksityisyydensuoja on oltava, mutta kun lukee kirjoja missä käsitellään rikoksia mistä tuomiot on annettu ajat takaperin, vahvistettu ja aikaa kulunut niin kovin eri tavoin kirjoittavat tahot ovat liikkeellä. Otan nyt esimerkin kirjasta minkä hiljattain luin. Arvostamani syyttäjä Ritva Santavuori kirjoittaa kirjassaan "Rouva syyttäjä" (Edita 1997) paljon huomiota saaneesta ns. "unimurhasta". Hän on muuttanut asianosaisten nimet (mainitsee tästä) tekstissä. Samaan aikaan julkaistussa Hannes Markkulan kirjassa "Kuusi suomalaista murhaa" (Gummerus 1997) asianosaisista on omilla nimillä valokuvat ja lisäksi vielä kuva talosta missä rikos tapahtui.

Onkohan tämä vain sitä, että lehtimies tekee rahaa lehdelle, mutta syyttäjän on oltava varovainen?

Alkajaisiksi voinet avata lisää noita ristiriitaisuuksia, sillä kaikilla meistä ei ole ko. kirjoja, saati vielä luettuina tuoreessa muistissa?

Avauksesi ei teoksia lukemattomalle kerro, että mistä on kyse.

Kyllä tämä totta on, mitä ju72su kirjoittaa. En tiedä, mistä se johtuu. Esim. PPK-kirjoissahan kaikki rikosten osapuolten nimet on muutettu, jopa erittäin tunnetuissa rikostapauksissa. Myös eri vuosien rikoslehdet suhtautuvat asiaan eri tavoin, toisissa on surutta oikeat nimet varustettuna kuvan kera, kun taas toisissa peitellään niin nimet kuin tekijöiden kasvotkin.
Joskus on tullut tilanne, että kirjoittaessani jostakin tapauksesta, en ole tiennyt, onko nimet muutettu vaiko ei.

Ok. Nyt ymmärsin. Kuvittelin ja ihan oma vika se, että itse rikoskuvaukset olisivat jotenkin ristiriitaisia noissa teoksissa. Se, että julkaistaanko nimet vai ei, voi olla kiinni joko kirjoittajasta tai kustantajasta.

Telkussakin pyörivät rikosjutut voitaisiin kertoa täälläkin(kuten monessa oikeusvaltiossa) rikollisen nimellä, mutta se on vastoin Suomen käytäntöjä. Ehkä tämäkin muuttuu?