MURHA.INFO

Lauantaina 9.3.1991 klo 12:00 lähti 38-vuotias Pirjo Karjalainen taksilla anoppinsa luokse Nakertajan kaupunginosaan. Tarkoitus oli sovitella riitoja. Paikalla olivat anopin lisäksi tämän mies ja kehitysvammainen tytär, jotka ryypiskelivät keittiön pöydän ääressä. Pirjon tuoma täysinäinen olutkori otettiin kiitollisuudella vastaan.

Aluksi kaikki sujui hyvin, kunnes Pirjon mies Pera saapui kaljoineen ja löi vaimoaan kasvoihin. Syntyneen tappelunnujakan jälkeen ryhtyivät aviomies ja anoppi syyttelemään Pirjoa aviollisesta uskottomuudesta. Pirjon noustua potkujen vauhdittamana ylös hänen päässään sumeni ja käsiin osui sopivasti Fiskarsin fileerausveitsi, jolla Pirjo päätti antaa miehelleen ns. opetuksen. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että anoppi ehti väliin ja veitsi upposi hänen vasempaan lapaansa. Anopin kaaduttua lattialle muu porukka päätteli hänen sammuneen oluesta ja pillereistä.

Aviomies Pera kuitenkin jatkoi suunsoittoaan ja silloin Pirjon veitsi heilahti 2,8 promillen voimalla vielä kolme kertaa. Kaksi iskuista osui aviomiehen rintaan ja yksi oikeaan käteen. Teon jälkeen Pirjo juoksi ulos heittäen veitsen pois. Mies tuli perässä mutta oli jo lauhtunut ja yhdessä he palasivat takaisin asuntoon. Vaikka toinen Peran rintaan osuneista iskuista ulottui keuhkoon saakka ei asiaan kiinnitetty juuri sen enempää huomiota. Seuraava tunti meni humussa, mutta klo 14:05 Pirjo soitti ambulanssin ja poliisin. Anoppi todettiin kuolleeksi sydämeen osuneen iskun seurauksena. Anoppi ruumishuoneelle ja miesystävä sairaalaan. Ryyppyjuhlat olivat päättyneet.

Pirjo kertoi ryypänneensä niin kauan, että vasta kuukauden kuluttua puukotuksesta käsitti mitä tuli tehdyksi.

Mielentilatutkimuksen jälkeen Kajaanin raastuvanoikeus tuomitsi Pirjo Karjalaisen taposta ja puukotuksesta 13 vuodeksi vankeuteen. Yhdistettynä tuomio putosi 10 vuoteen.

Pirjo suoritti tuomioitaan syksyllä 1992 Hämeenlinnassa; "Pahinta vankilassa on ollut naisvankien keskinäinen kateus ja sen synnyttämä riitaherkkä ilmapiiri". "Nyt odotan ensimmäistä lomaani, jolle pääsen maaliskuussa 1994. Jos selviydyn siitä ilman alkoholia, voi elämäni vielä joskus kirkastua".

Pirjo kertoi aloittaneensa alkoholin ja pillereiden sekakäytön jo 18-vuotiaana. Hänellä on kaksi lasta, jotka molemmat ovat huostaan otetut äidin voimakkaan päihdekäyttäytymisen johdosta. Lapset ovat Pirjon ensimmäisestä avioliitosta, eivät puukotetun Peran aikaansaannoksia.

Lähdeaineisto Rikosposti syyskuu 1992

Artikkelin yhteydessä oli jokunen valokuva, mm. kuolleesta anopista oikosenaan olohuoneen lattialla sekä - huvittavakin - kuva teksteineen "Pirjo varastoimassa olutta jääkaappiinsa ensimmäisen avioliittonsa aikana. Sitä piti nauttia vain kohtuudella, mutta huonosti kävi". Kuvassa Pirjo - oman ammattitermini mukaan - ajaa jääkaappia ylös.
Pirjo oli ensikertalainen ja istui teostaan vain 5 vuotta. Tuota yhdistettyä tuomiota en ymmärrä. Menikö se periaatteessa näin: Jos Pirjo olisi tappanut anopin ja jättänyt Peran rauhaan, hän olisi saanut siis 13 vuotta, mutta kun hän puukotti Peraa, niin tuomiot yhdistettiin ja Pirjo sai vain 10 vuotta? Vai esim. taposta 8 vuotta, puukotuksesta 5 vuotta ja ne yhdistettynä 10 vuotta. Tuomarilla taitaa olla huono laskupää. Tai sitten minulla...

On se tuo alkkoholin voima ihmeellinen. Edes omien lasten huostaanotto ei saa juomista ja mömmöjen nappailua loppumaan.

muokattu! sanajärjestystä muutettu ja joitakin epäselvyyksiä tarkennettu.

Se on yleinen tapa oikeudessa että tuomiot yhdistetäänja silloin loppu tuomio pienenee. Eli niin sanottua paljous alennusta. Mitä enemmän rikoksia samaan nippuun niin tuomio on piempi kuin yksittäisistä jutuista.

silminnäkijä kirjoitti:Se on yleinen tapa oikeudessa että tuomiot yhdistetäänja silloin loppu tuomio pienenee. Eli niin sanottua paljous alennusta. Mitä enemmän rikoksia samaan nippuun niin tuomio on piempi kuin yksittäisistä jutuista.

No tuon minä tiedän kyllä, mutta funtsin juttua lähinnä ivalliselta kannalta, sillä nämä yhdistämiset ja paljousalennukset ovat jotenkin kornia touhua.

Tässä mainitussa jutussa mietin sitä, että mikä olisi ollut tuomio pelkästä taposta. Miesystävänsä vahingoittamisen taisi saada siihen "kaupan päälle". Otaksun, että taposta tuli 8 vuotta ja puukotuksesta 5 eli yhdistettynä 10 vuotta. Mutta mihin perustuu tuo paljousalennus? Milloin sitä käytetään ja missä suhteessa? Onko kaksi pahoinpitelyä jo peruste vai sata automurtoa?

Jossain osiossa oli puhetta jo aikaisemmin siitä, että ehkä jopa "kannattaa" sen yhden tapon jälkeen tehdä joku muukin ikävä henkeen ja terveyteen käyvä teko saman tien, sillä selviää tavallaan vähemmällä. Kun taas pelkän taposta istumisen jälkeen vapauduttuaan syyllistyy esim. puukotukseen, niin istuu tästä vaarallisena rikoksenuusijana täyden tuomion.

Tämä juttu tuli vastaan Rikosposti 6/1991:ssä.

Pertti Karjalainen kertoi olleensa naimisissa Pirjonsa kanssa vuodesta 1990. Hän kertoi, että pääosin elämä on mennyt hyvin, mutta riitoja tuli siitä, että Pirjolla oli tapana hävitä silloin tällöin omille teilleen. Hän kertoi joskus läpsineensäkin Pirjoa kämmenellä kasvoihin, kun tämän reissut rupesivat korpeamaan.
Jotain erohankkeitakin oli ollut, mutta niistä oli luovuttu, kun lopulta kumpikaan ei ollut halukas eroamaan.

Tapahtumalauantaita edeltäneenä torstaina Pertti oli ryhtynyt ryyppäämään. Kun vaimo pääsi iltapäivällä töistä, hän liittyi juomaseuraan. Pertti kuitenkin nukahti ja heräsi vasta perjantaiaamuna. Vaimoa ei näkynyt missään, joten Pertti jatkoi juopottelua. Pertti kuitenkin tapasi vaimonsa tuttavien luona ja pyysi tätä kotiin, mutta vaimo ei tuumaan suostunut. Sen sijaan Perttia lyötiin turpiin, joten hän päätti poistua paikalta kotiinsa.

Karjalaisen kotiin saapui myös hänen sisarensa. Lauantaina he lähtivät vierailulle vanhempiensa luo. Tällöin Pirjo Karjalainen oli vielä omilla teillään. Pertti ryyppäsi Aperitaa ja lähti hakemaan kaupasta keskikaljaa. Kun koko perheen voimin kaljoja juotiin, eihän ne riittäneet mihinkään, joten Pertin oli lähdettävä asialle uudelleen.
Takaisin tullessaan häntä kohtasi yllätys: vaimo oli saapunut vierailulle taloon ja kaljakorin kanssa!
Pertti päätti heti hieman ojentaa muijaansa ja läppäisi tätä pari kertaa kasvoihin, muksaisi toisenkin kerran ja vielä potkaisi persuuksiin. Aviomiehen ojennus ei kuitenkaan riittänyt. Eikös anoppi pistänyt lusikkansa soppaan ja jopa Pertti paheksui jälkeenpäin hänen sanamuotojaan.

Sylvi Karjalainen oli miniäänsä tosi tuohtunut ja haukuttuaan tämän, siirtyi keittiöstä olohuoneeseen. Pertti muisti asiat parhaiten, koska oli sittenkin selvin porukasta.
Vaimo oli horjahtanut jakkaralta ja noustessaan oli tarttunut keittiön pöydällä olleeseen mustakahvaiseen keittiöveitseen, lähtenyt anopin perässä olohuoneeseen.
-Arvelin vaimoni lyövän äitiäni, koska hän sanoi: "Saatana, minä tapan!"
Pertti Karjalainen riensi äitinsä avuksi, mutta ei ehtinyt tehdä mitään. Voimattomana hän katsoi, kun Pirjo Karjalainen löi anoppiaan veitsellä selkään. Tolkuttomassa tilassa hoiperrellut vaimo kääntyi tämän jälkeen mieheensä ja alkoi hosua tätäkin veitsellä. Kaksi kertaa hän osui invalidimiestään rintaan ja yhden kerran kyynärtaipeeseen ja lähti sen jälkeen ulos veitsi kädessään. Mies haki vaimonsa sisälle takaisin ja heitti veitsen hankeen.
-Koska äitiä ei alkanut kuulua olohuoneesta, menin katsomaan ja totesin hänet kylmäksi.
Aiemmin Pertti oli ajatellut, että äiti nukkuu humalaansa lattialla.

Appiukko ei osannut oikein tapahtumiin ottaa kantaa. Sen lisäksi, että hän oli kännissä kuin käki, oli hän välillä ollut ulkona tupakallakin.

Pirjo Karjalainen kertoi kuulusteluissa, että hänen miehestään oli tullut mustankipeä hakkaaja ja kun oli alkoholia nautittu, tilanne oli aina vielä kauheampi. Anoppi ja appi eivät kuulemma olleet koskaan häntä hyväksyneet. Ennen tapahtumia anoppi oli Pirjon mukaan karhunnut häneltä velkoja ja ilmoittanut, että Pertti-poika se ottaa eron tuollaisesta ja ottaa uuden muijan.

Pirjo muistaa lyöneensä kerran anoppiaan selkään ja vetäneensä veitsen heti pois. Hän säikähti iskuaan ja vannoi, että tarkoitus oli vain pelotella miestään.
-Olin sekaisin, järki ei pelannut yhtään... Samassa huumassa ja ympyrässä löin myös Perttiä, mutta en muista mihin kohtaan. Muistan veitsen uponneen myös häneen ja vetäisin sen heti pois. Tuohon loppui räkyttäminen ja Perttikin puhui aivan kuin ihminen!

Pertti Karjalaisella ei oikeudessa ollut vaatimuksia vaimonsa suhteen.
Appiukko oli epäillyt, että syynsä tapahtumiin oli sillä, että he olivat esitelleet Pirjolle testamenttinsa.

Lehden mukaan Pirjo lähetettiin mielentilatutkimuksiin eli tuolloin ei tuomiosta vielä ollut tietoa.
Doctor Lecter tuomion kuitenkin tiesi kertoa tuossa aloituksessa.
Kuinkahan tämän pariskunnan elämä on sittemmin mennyt ja liekö rakkaus kestänyt, kun räkyttävästä anopista päästiin eroon.
Mitähän mielenkiintoista tuo apen ja anopin testamentti sisälsi? Olipa onni, että se tuli sentään tehtyä, kun anopistakin aika jätti.

Ailar kirjoitti:Kuinkahan tämän pariskunnan elämä on sittemmin mennyt ja liekö rakkaus kestänyt, kun räkyttävästä anopista päästiin eroon.

Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää. Eniron henkilöhaulla Nakertajasta löytyy Pirjo Karjalainen, mutta suhtaudun siihen vähän epäilevästi. Hän täyttäisi muutaman vuoden sisällä 60 vuotta. Kuolleisuus taitaa olla alkoholistien piireissä siihen mennessä jo korkeaa.

Onkohan tuo kehitysvammainen tytär saanut vammansa anopin elämäntavoista, vaikuttaa sellaiselta porukalta ettei äiti ole ollut selvänä raskauden ajan.

^Voihan se tässä tapauksessa ehkä olla syynäkin. Tosin vaikea sanoa, että koska anopin ryyppääminen on alkanut. Ennen vai jälkeen syntymän...
Itse tiedän parikin kehitysvammaisen lapsen saanutta ja nämä eivät varmasti ole odotusaikana juoneet kahvia vahvempaa. Toinen ei juonut edes sitä.
Joten sattumaa voi olla tuokin.

^
Toki voi olla sattumaakin, mutta tuli juominen ekana mieleen. Ehkä olen vain vähän kyyninen...

^Vaikeahan noista on sanoa. Tiedän kyllä toisaalta mammoja, jotka on ollut ihan perseet olalla ja tupakat yms. suupielessä roikkuen raskauden aikanakin. Mutta niin kirkassilmäisiä ja terveitä palleroita saaneet, että ihan täytyy ihmetellä....


Aikas hurjalta mimmiltä kuulostaa kyllä tuo miniäkin, mutta ei tuo seurakunta kai muutenkaan mitään pyhäkoululaisia olleet, joten tuskinpa tuolla selväpäinen olisi pärjännytkään.